Suosikki-iskelmäsi?

Anitta - Yön Kuningattaret

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olavi Virta: Hopeinen kuu ja Vihreät niityt.

Hopeinen kuu on tango. Tiedän näistä jotain vaikka olenkin hevari. Iskelmää ne mokomat vanhempani kuunteli niin että melkein vieläkin tekee pahaa. Iskelmä on tyyliin karmeinta shaibaa ikinä. Suomalaisten tapa vielä tehdä niitä kirottuja käännös iskelmiä ei helevata yöök oksennus. 

Ainoa mistä vähän lapsena tykkäsin oli tuo tumma nainen mulle kertoi jne.... Vuosia myöhemmin tajusin miksi kun kuulin alkuperäisen mistä se oli väännetty ja "käännetty". 

"Hopeinen kuu on tango. Tiedän näistä jotain vaikka olenkin hevari."

No etpä paljoa tiedä: ei ole tango nähnytkään - on trioli.

No kerkisitkin jo korjaamaan. Suunnattomasti on huvittanut tämä Hopeisen kuun vääntäminen tangoksi, vaikka siis kyseessä tosiaan on trioli. Tämä "hevari" ei suinkaan ole uskossaan ainoa, vaan varsin usein Hopeista kuuta kutsutaan tangoksi jopa radiokanavillakin. Onko ihmiset todella näin rytmitajuttomia, etteivät erota kolmijakoista triolia nelijakoisesta tangosta?

Tuohon luuloon saattaa toki vaikuttaa sekin, että monet sekoittavat Täysikuun ja Hopeisen kuun keskenään ja Täysikuuhan on siis ihan perinteinen tango.

Faith kirjoitti:

Riippuu kuinka laajasti iskelmä määritellään.

Markku Aron ja Tapani Kansan 1970-80-lukujen (käännös)kappaleissa on monia hyviä, mm. Kun sä vierelläin sateessa oot, Etsin kunnes löydän sun, Kuinka paljon rakkautta, Eloise, Paista päivä...

Olen kuullut tuollaista musiikkia määriteltävän iskelmäksi (ja varsinkin Markku Aroa on aina nimitetty iskelmälaulajaksi) mutta itse en välttämättä esim. kaikkia edellä mainittuja kappaleita määrittelisi niin.

Mites sä sitten kyseiset iskusävelmät määrittelisit. Kyllähän nuo kipaleet on niin perusiskelmää, kun vaan olla voi ja nimenomaan käännösiskelmää (Paista päivää lukuunottamatta, joka on Kärki-Salmi tuotantoa), joka tuolloin 60- ja etenkin 70-luvulla oli erityisen voimissaan.

Rajoille mennään mielestäni vasta näiden Yön ja kumppanien kohdalla, jotka mielletään rock-bändeiksi/artisteiksi, mutta joiden yksittäiset biisit on silkkaa iskelmää, kuten esim Rakkaus on lumivalkoinen.