Mielenkiintoinen tutkimustulos. Empatia tuhoaa oikeudenmukaisuuden

Psykopatia lisää oikeudenmukaisuutta ja siksi Michael Penttilästä pitäisi tehdä oikeusministeri kun seuraavaa Kokoomuksen, perussuomalaisten ja Kristillisten hallitusta muodostetaan.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut juttua, mutta otsikkoon on pakko kommentoida, että tuo on ollut tiedossa niin pitkään kun on ollut käsitys oikeudesta. Siksi.... Lady Justice, jonka perustana on Iustitia, esitetään silmät sidottuna. Onko symbolille suomalaista käännöstä? Rouva Oikeus/Oikeudenmukaisuus, ei nyt kuullosta kovin järkevältä.

Oikeutta ei kuvata empatian takia sokeana, vaan sen takia että oikeus on puolueeton. Eihän siinä mitään empatiaa tarvitse olla että ajaisi oikeudessa jonkun itselleen läheisen ryhmän etua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on hiukan eri näkemyksiä siitä, mitä esimerkiksi empatialla, oikeudenmukaisuudella, säälillä, hyvyydellä, pahuudella, kiltteydellä yms. termeillä tarkoitetaan. Tässä tutkimuksessa empaattinen vaikuttaisi olevan synonyymi tunteelliselle, ja oikeudenmukaisuus lainkuuliaisuudelle. Itse olen ajatellut, että empaattinen ihminen laittaa helposti muut ihmiset itsensä edelle, olivatpa nämä eri- tai samanmielisiä hänen kanssaan.

Ei välity tuo "eri- tai samanmielisiä hänen kanssaan" ainakaan tältä foorumilta. Miksi miehelle joka ei pidä siivoamista niin suuressa arvossa kun nainen, ei olla empaattisia, vaan vaaditaan että hän tekee naisen kanssa kaiken puoliksi? Tässähän tuo nainen on se piru, joka ei tule omissa käsityksissää vastaan, vaan mies on se jonka on joustettava, mutta se naiselle jakavat empatiaa ne suureen ääneen itseään empaattisiksi mainostavat. En alkuunkaan ymmärrä tätä asetelmaa.

Niin, no kuka on väittänyt, että tuo kuvaamasi nainen olisi empaattinen? En minä ainakaan. Esimerkkisi ei nyt liity tämän keskustelun aiheeseen mitenkään.

vaikka kuinka moni, vierailija todella useasti, sitten ehkä ritva, anneli, raili, tuuli, sini, raija ja porvoolainen pertti 54. Totesin että ei välity empatian tunnusmerkit tällä palstalla, muuta kuin samanmielisten kanssa. Olet muuten oikeassa että nuo kuvaukset ovat erikoisia.

Vetääkö Puopolo vähän mutkia suoriksi ja kummallisia yhteyksiä jo kauan tunnetusta "meidän ryhmä ja toisten ryhmä" -ideasta oikeudenmukaisuuteen?

Taitaa olla tästä kyse? https://www.wired.com/story/empathy-is-tearing-us-apart/

Vierailija kirjoitti:

En lukenut, mutta oikeudenmukaisuutta on se, että nälkäisin saa leipäpalan.

Ei tietenkään ole. Nälkä on tunne ja tuo tunne ei voi ohittaa oikeudenmukaista järjestystä jolla leipää on koko ajan jaettu.

Jos kaikki on sen leipäpalasensa vuorollaan saaanut, niin suurin nälän kitisijä ei voi etuilla jonossa,

Vierailija kirjoitti:

Empaattisuuden voi käsittää myös läheisriippuvuudeksi.

Ei läheisriippuvuus ole empatiaa, vaan sitä, että pelkää hylätyksi tulemista.

Vierailija kirjoitti:

Äkkiseltään voisi ajatella, että on ensimmäisenä leipäpalaa jonottavan parhain mahdollinen etu on saada leipä ennen nälkäisintä. Kuitenkin lajin, lauman ja siten myös ensimmäisen jonottajan hengissä säilymistä turvaa parhaiten, että leipäpala annetaan heikoimmalle.

Jos väittämäsi pitäisi paikkansa, miksi eläinmaailmassa sitten se heikoin jää säännönmukaisesti ilman? Siksi, että lajin ja lauman kannalta on tärkeintä että vahvat yksilöt jäävät henkiin.

Katselepa joskus jotain linnpesäkameroita. Uljaat kotkat ruokkivat niitä vahvempia poikasia ja heikko, joka ei jaksa olla kerjäämässä riittävän aktiivisesti, hiipuu pois ja kuolee nälkään.

Heikot yksilöt eivät hyödytä lajia tai laumaa mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkiseltään voisi ajatella, että on ensimmäisenä leipäpalaa jonottavan parhain mahdollinen etu on saada leipä ennen nälkäisintä. Kuitenkin lajin, lauman ja siten myös ensimmäisen jonottajan hengissä säilymistä turvaa parhaiten, että leipäpala annetaan heikoimmalle.

Jos väittämäsi pitäisi paikkansa, miksi eläinmaailmassa sitten se heikoin jää säännönmukaisesti ilman? Siksi, että lajin ja lauman kannalta on tärkeintä että vahvat yksilöt jäävät henkiin.

Ei tuolla ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa. Eikä sen puoleen empatiankaan.

Vierailija kirjoitti:

Empaattisuuden voi käsittää myös läheisriippuvuudeksi.

Jos säälistä ottaa ongelmamiehen ja saa turpaan, ketä kiität?

Siksi annan ihmisten olla enkä sekaannu. Jää energiaa itselle.

Sääli ON sairautta.

Empatian vastapuoli lienee psykopatia.

Itse olen herkkis, mutta vain salaisesti.

Ei ongelmia, ei rasitteita...

Itsekin leiviskäni hoidin. Kunnioitan omaa tapaani olla ja ajatella ja saman suon jokaiselle.

Huspois.

Kylmä sä olet. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Äkkiseltään voisi ajatella, että on ensimmäisenä leipäpalaa jonottavan parhain mahdollinen etu on saada leipä ennen nälkäisintä. Kuitenkin lajin, lauman ja siten myös ensimmäisen jonottajan hengissä säilymistä turvaa parhaiten, että leipäpala annetaan heikoimmalle.

Unohdat sen että nälkäisin on jo saanut leipäpalansa ja on ohittamassa jotain toista jonossa.

Lauma uhraa perinteisesti heikomman lauman edun takia. Vihoviimeinen joka ei jaksa mukana jätetään että lauma selviäisi.

Periaatteessahan nykyäänkin toimitaan samoin. Korkeat itsemurhaluvut , nuorten mielenterveyden häiriöt jne. Eihän tämä oikealta tunnu, mutta niin päättäjät haluaa että homma toimii. Mm. talous, kasvu jne.

Aika harva on valmis luopumaan omista eduistaan toisten hyväksi.

Oikeasti jos tässä elämässä pärjäisi hyvät ja sinnikkäät niin maailma ei olisi nyt tässä jamassa.

Tyhmät, ilkeät ja kateelliset täällä nujertaa.

Kun suomalainen sotilas talvisodassa tunsi myötätuntoa ja surua aseveljensä haavoituttua ja sen jälkeen iloa, kun haavoittaja kaatui, oliko hän epäoikeudenmukainen, kun ei tuntenut vihollisen kaatumisesta surua? Tuosta ilmiöstä tuossa tutkimuksessa puhutaan.

Ylenpalttinen empaattisuus on keskenkasvuisuutta, epärealistista ja täysin kestämätöntä idealisoimista ja ylireagoimista.

Ei siis mikään ihme, että se usein manifestoituu lapsellisina kiukutteluina ja aivopieruina.

Normaali täysjärkisen aikuisen myötäelämisen kyky on ihan riittävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut, mutta oikeudenmukaisuutta on se, että nälkäisin saa leipäpalan.

Niin, tässähän tosiaan on se juju, että oikeudenmukaisuudelle ei ole mitään yleispätevää kriteeriä tai selitystä. Se on subjektiivinen näkemys. Ihminen siis tulkitsee sitä täysin oman ajatusmaailmansa pohjalta. Jos ei koe empatiaa, silloin empatia ei vaikuta oikeudenmukaisuuteen; tällöin esimerkiksi toisen ihmisen kärsimys on täysin sivuseikka päätöstä tehtäessä. Empaattinen taas huomioi toisten kokemuksen siinä, minkä mieltää oikeudenmukaiseksi. Hän tekee valintoja, joilla tuottaa vähiten kärsimystä tai eniten onnea. 

En minäkään lukenut, mutta vaikuttaisi, että tuo on vain surkea yritelmä valkopestä epäempaattista eli vahinkoa tuottavaa toimintaa pseudologiikalla. Toisin sanoen henkilö yrittää oikeuttaa perseilyä muita kohtaan sillä, että hänestä siinä nyt vaan ei ole mitään väärää.

Oikeudenmukainen jakaa kärsimystä tasapuolisesti. Empaattinen haluaa pelastaa empatiansa kohteen, ja nauttii niiden kärsimyksistä, joita kohtaan ei koe empatiaa.

M/39

Ainoastaan sadisti nauttii jonkun kärsimyksistä, mutta empatian mukaan toimiva suosii jotain fanittamaansa ryhmää muiden kustannuksella.

Kirjoituksessa viitatun akateemisen jenkkitutkimuksen mukaan empaattinen ihminen nauttii niiden kärsimyksestä, joita kohtaan ei koe empatiaa.

M/39

Höpö höpö sanottiin. Siinä tutkittiin puoluekantavaikutusta yms.

Pitää varmasti ainakin jossain määrin paikkansa. Olen empaattinen enkä ole koskaan halunnut työskennellä sellaisessa työssä, jossa minun pitäisi päättää, miten jokin asia jaetaan oikeudenmukaisesti. Enkä varsinkaan halunnut lähteä mukaan politiikkaan.  Jätän tällaiset päätökset ihan mielelläni muille. Yksityishenkilönä olen kuitenkin jo yli 10 vuoden ajan avustanut vähävaraisia. Ensin vain joulun alla, mutta myöhemmin ympäri vuoden. Valintani, ketä avustan, perustuu puhtaasti empatiaan. En myöskään koe tarpeelliseksi olla oikeudenmukainen avustaessani muita. On käyty avustusryhmissä keskusteluakin, onko parempi avustaa kymmentä kympillä vai yhtä satasella. Suurin osa kannattaa kympillä kymmentä -mallia, mutta mä avustan mieluummin yhtä isommalla summalla kuin montaa pienellä summalla. 

Ei minulle empatia kyllä ole mikään valinta... En "valitse puolta". Empatian avulla voin samaistua toisen ihmisen asemaan ja käsittää, mistä hänen tunteensa tai käytöksensä on peräisin. Ei se tarkoita, että minun tulisi hyväksyä toiminta, tai valita mitään puolia säälittävimmän tarinan perusteella. Mun mielestä ihminen voi olla sekä johdonmukainen että tilannetajuinen (johon tarvitaan empatiakykyä). Mulla oli tapana arvostaa johdonmukaisia johtajia, kunnes tajusin, että ei se oikein riitä. Pitää olla empatiakykyä esim siinä, miten puhuu uudelle työntekijälle jos uusi työntekijä kertoo kohtaamastaan ongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkiseltään voisi ajatella, että on ensimmäisenä leipäpalaa jonottavan parhain mahdollinen etu on saada leipä ennen nälkäisintä. Kuitenkin lajin, lauman ja siten myös ensimmäisen jonottajan hengissä säilymistä turvaa parhaiten, että leipäpala annetaan heikoimmalle.

Jos väittämäsi pitäisi paikkansa, miksi eläinmaailmassa sitten se heikoin jää säännönmukaisesti ilman? Siksi, että lajin ja lauman kannalta on tärkeintä että vahvat yksilöt jäävät henkiin.

Katselepa joskus jotain linnpesäkameroita. Uljaat kotkat ruokkivat niitä vahvempia poikasia ja heikko, joka ei jaksa olla kerjäämässä riittävän aktiivisesti, hiipuu pois ja kuolee nälkään.

Heikot yksilöt eivät hyödytä lajia tai laumaa mitenkään.

Toisaalta esim. Suomi ja suomalaiset ovat hyötyneet, että heikommassa asemassa oleville annetaan "ylimääräinen leipäpala". Jos vain vahvimmilla (parhaimmat resurssit saaneilla jne) olisi mahdollisuuksia, olisimme edelleen kehitysmaa kuten 100 v. sitten.

Vierailija kirjoitti:

Empatian avulla voin samaistua toisen ihmisen asemaan ja käsittää, mistä hänen tunteensa tai käytöksensä on peräisin. Ei se tarkoita, että minun tulisi hyväksyä toiminta, tai valita mitään puolia säälittävimmän tarinan perusteella

Miten voit tuntea empatiaa ihmistä kohtaan hyväksymättä hänen toimintaansa? Tunnetko empatiaa pedofiiliä kohtaan, jos hän ei ole vahingoittanut ketään, vaan toteuttaa viettiään? Kaikella kunnioituksella, ei pedofiili ansaitse empatiaa missään tapauksessa. Sääliä ehkä, mutta ei empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatian avulla voin samaistua toisen ihmisen asemaan ja käsittää, mistä hänen tunteensa tai käytöksensä on peräisin. Ei se tarkoita, että minun tulisi hyväksyä toiminta, tai valita mitään puolia säälittävimmän tarinan perusteella

Miten voit tuntea empatiaa ihmistä kohtaan hyväksymättä hänen toimintaansa? Tunnetko empatiaa pedofiiliä kohtaan, jos hän ei ole vahingoittanut ketään, vaan toteuttaa viettiään? Kaikella kunnioituksella, ei pedofiili ansaitse empatiaa missään tapauksessa. Sääliä ehkä, mutta ei empatiaa.

Sääli on enemmän kuin empatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatian avulla voin samaistua toisen ihmisen asemaan ja käsittää, mistä hänen tunteensa tai käytöksensä on peräisin. Ei se tarkoita, että minun tulisi hyväksyä toiminta, tai valita mitään puolia säälittävimmän tarinan perusteella

Miten voit tuntea empatiaa ihmistä kohtaan hyväksymättä hänen toimintaansa? Tunnetko empatiaa pedofiiliä kohtaan, jos hän ei ole vahingoittanut ketään, vaan toteuttaa viettiään? Kaikella kunnioituksella, ei pedofiili ansaitse empatiaa missään tapauksessa. Sääliä ehkä, mutta ei empatiaa.

Sääli on enemmän kuin empatia.

Ovat eri asioita. Sääli on surkuttelua, mutta empatia on myötäelämistä. Säälijä ei halua samaistua säälinsä kohteeseen.