Lue keskustelun säännöt.
Onko tällainen käytös eron yhteydessä normaalia?
06.01.2020 |
Henkilöt A ja B ovat olleet pitkään yhdessä ja muutamia vuosia naimisissa. Yhtäkkiä A ilmoitti haluavansa avioeron. A ei halunnut selvittää asiaa B:n kanssa, vaan halusi välittömästi erota (taustalta paljastui myöhemmin, että A:lla oli ollut suhde C:n kanssa). B joutui shokkiin A:n eroilmoituksesta ja sanoi haluavansa kuo.lla ja tap.pavansa itsensä. A oli järkyttynyt B:n reaktiosta ja sanoi, että on kiristystä ja julmaa puhua noin. Pahimman shokin mentyä ohi B ei ajatellut enää noin, vaan kyseessä oli shokkireaktio A:n haluamaan eroon.
Oliko B:n käytös normaalia erotilanteessa? Miksi/miksi ei?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa ei ole olennaista B itsemurhalla uhkailu vaan A:n käytös, joka on kaukana ihmisyydestä ja inhimillisyydestä ja täysi nolla, eikä yhdenkään parisuhteen pitäisi päättyä noin, vaikka haluaisi erota. Kyllä kumppania pitäisi arvostaa erotilanteessakin vähän enemmän.
Vai onko tuo joku teinirakkaus?
Jos uhkailee itsemurhalla, niin mtös parisuhteessa on voinut käyttää kyseenalaisia keinoja saada sen mitä haluaa. Tämänkaltaisen ihmisen kanssa esim narsistin kanssa voi olla vaikeaa erota. Sitten kun ne voimat eroon on saatu kerättyä, ei väkttämättä kiinnosta alkaa setvimään mistä kiikastaa. Kun emme tiedä enempää on typerää hutkia, vaikka se kaikessa empaattisuudessasi kiinnostaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kiitos kaikille vastauksista ja ymmärryksestä reaktiolle. Olen tuon kertomuksen B. Aviomieheni jätti minut jokin aika sitten yllä kuvatulla tavalla. Ex-aviomieheni koki, että reaktioni hänen eroilmoitukseensa oli kohtuuton ja käyttäydyin asiattomasti puhuessani halustani kuolla. Tuo reaktioni meni nopeasti ohi, mutta shokissa sanottuja sanoja en saa takaisin. En ole myöskään enää myöhemmin ajatellut haluavani kuolla, vaikka ero oli hurjan raskas. Jäin silti miettimään, oliko reaktioni aivan kohtuuton, kuten mies antoi ymmärtää. En ole enää tekemisissä miehen kanssa, sillä en hänen ehdotuksestaan huolimatta halunnut olla ystävä tuollaisen teon jälkeen.
Ap
Olen pahoillani kurjasta erostasi, mutta ole iloinen, että pääsit tuollaisesta p****sta eroon. Tekee samoin varmasti seuraavallekin naiselle.
Varmaan ymmärrettävä reaktio. Tärkeää olisi mielestäni kertoa myös A:lle, ettet oikeasti aio tappaa itseäsi. Sen jälkeen ei yhteyttä tarvitse pitää.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kiitos kaikille vastauksista ja ymmärryksestä reaktiolle. Olen tuon kertomuksen B. Aviomieheni jätti minut jokin aika sitten yllä kuvatulla tavalla. Ex-aviomieheni koki, että reaktioni hänen eroilmoitukseensa oli kohtuuton ja käyttäydyin asiattomasti puhuessani halustani kuolla. Tuo reaktioni meni nopeasti ohi, mutta shokissa sanottuja sanoja en saa takaisin. En ole myöskään enää myöhemmin ajatellut haluavani kuolla, vaikka ero oli hurjan raskas. Jäin silti miettimään, oliko reaktioni aivan kohtuuton, kuten mies antoi ymmärtää. En ole enää tekemisissä miehen kanssa, sillä en hänen ehdotuksestaan huolimatta halunnut olla ystävä tuollaisen teon jälkeen.
Ap
Susta tämän alapeukuttaja on ok jättää puoliso noin ja ihmetellä, ettei toinen siinä vaiheessa reagoi mitenkään hyvin?!
Ei ole normaalia uhata itsemurhalla.
Ihmiset haluavat usein tietää miksi eroon päädytään ja mitä tapahtui, syyn eroon, mutta aina ei ole vastauksia. Eron syistä ei aina olla edes yhtä mieltä. Joten ei kannata yrittää suhteuttaa omaa käytöstään toisen käytökseen, kumpikin on vastuussa omasta käytöksestään.
Jos A olisi uhannut B:tä niin A olisi tehnyt väärin, A halusi vain eron ja siinä ei ole mitään väärää. Eron voi hoitaa varmaan eri tavalla, vaikea sanoa miten sen voi hoitaa paremmalla tavalla koska ero sinänsä ei muutu, lopputulos pysyy samana. Pettäminen on väärin mutta B teki uhkailessaan myös väärin, toisen väärä teko ei oikeuta omaan väärään tekoon.
Minä en anna ymmärrystä B:n uhkaukselle, teko on väärin tai oikein, ei ymmärrettävästi tai perustellusti väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
A:n sopisi mennä narun jatkoksi.
B:n olisi pitänyt mennä narun jatkoksi. Voin hyvin kuvitella, että on samalla lailla kiristänyt ja uhkaillut koko yhdessä olon ajan, ellei A ole elänyt ja toiminut hänen oikkujensa mukaisesti. Ymmärrän hyvin A:ta, joka on tarvinnut kaikki voimansa, JA C:n avun, riuhtaistakseen itsensä irti B:n vaikutusvallasta. Normaaleissa suhteissa kyllä pystytään puhumaan, mutta B:n kaltaisen narskun kanssa ei. Silloin juostaan kun päästään, eikä jäädä puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A:n sopisi mennä narun jatkoksi.
Tälle ei ole mitään syytä.
Paljonkin syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin mielestä olis parempi ollut ensin pettää ja sitten erota. Tuossa a toimi osittain myös suoraselkäisesti, mutta täällä ollaan heti veren maku suussa. Itsemurhalla uhkailu ei ole ok missään tilanteessa, se on väärin. Ja mitä sillä saavutetaan jos antaa elämänsä itseään lpahoin loukanneen ihmisen käsiin? Logiikkaa on varmaan turha etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia uhata itsemurhalla.
Ihmiset haluavat usein tietää miksi eroon päädytään ja mitä tapahtui, syyn eroon, mutta aina ei ole vastauksia. Eron syistä ei aina olla edes yhtä mieltä. Joten ei kannata yrittää suhteuttaa omaa käytöstään toisen käytökseen, kumpikin on vastuussa omasta käytöksestään.
Jos A olisi uhannut B:tä niin A olisi tehnyt väärin, A halusi vain eron ja siinä ei ole mitään väärää. Eron voi hoitaa varmaan eri tavalla, vaikea sanoa miten sen voi hoitaa paremmalla tavalla koska ero sinänsä ei muutu, lopputulos pysyy samana. Pettäminen on väärin mutta B teki uhkailessaan myös väärin, toisen väärä teko ei oikeuta omaan väärään tekoon.
Minä en anna ymmärrystä B:n uhkaukselle, teko on väärin tai oikein, ei ymmärrettävästi tai perustellusti väärin.
Minä taas en anna ymmärrystä A:n pettämiselle ja salamajättämiselle ilman selityksiä. B reagoi tavallaan ja siihen A ei pysty vaikuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin mielestä olis parempi ollut ensin pettää ja sitten erota. Tuossa a toimi osittain myös suoraselkäisesti, mutta täällä ollaan heti veren maku suussa. Itsemurhalla uhkailu ei ole ok missään tilanteessa, se on väärin. Ja mitä sillä saavutetaan jos antaa elämänsä itseään lpahoin loukanneen ihmisen käsiin? Logiikkaa on varmaan turha etsiä.
Eli pettäminen on mielestäsi suoraselkäistä? Ok, meitä on moneen lähtöön. Mitä jos uhkailu ei jääkään uhkaukseksi?
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin mielestä olis parempi ollut ensin pettää ja sitten erota. Tuossa a toimi osittain myös suoraselkäisesti, mutta täällä ollaan heti veren maku suussa. Itsemurhalla uhkailu ei ole ok missään tilanteessa, se on väärin. Ja mitä sillä saavutetaan jos antaa elämänsä itseään lpahoin loukanneen ihmisen käsiin? Logiikkaa on varmaan turha etsiä.
Eihän se ole mitään uhkailua, jos toteaa haluavansa kuolla koska on niin paska olla. Jotkut pitävät myös itkemistä manipulointina, vaikka sillä vain purkaa pahaa oloaan.
Ja A:han oli jo pettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin mielestä olis parempi ollut ensin pettää ja sitten erota. Tuossa a toimi osittain myös suoraselkäisesti, mutta täällä ollaan heti veren maku suussa. Itsemurhalla uhkailu ei ole ok missään tilanteessa, se on väärin. Ja mitä sillä saavutetaan jos antaa elämänsä itseään lpahoin loukanneen ihmisen käsiin? Logiikkaa on varmaan turha etsiä.
Eli pettäminen on mielestäsi suoraselkäistä? Ok, meitä on moneen lähtöön. Mitä jos uhkailu ei jääkään uhkaukseksi?
Jokainen on vastuussa teoistaan, ja eroaminen on suoraselkäistä. Itsemurhan tekijä on vastuussa itsemurhasta, ei kumppani joka ei tahtonut olla suhteessa. Pettäminen on väärin ja ero ilmoituksen olisikin pitänyt tulla ennen pettämistä, mutta jos sitä ei olisi vieläkään tullut, niin olisiko se sitten parempi asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin mielestä olis parempi ollut ensin pettää ja sitten erota. Tuossa a toimi osittain myös suoraselkäisesti, mutta täällä ollaan heti veren maku suussa. Itsemurhalla uhkailu ei ole ok missään tilanteessa, se on väärin. Ja mitä sillä saavutetaan jos antaa elämänsä itseään lpahoin loukanneen ihmisen käsiin? Logiikkaa on varmaan turha etsiä.
Eihän se ole mitään uhkailua, jos toteaa haluavansa kuolla koska on niin paska olla. Jotkut pitävät myös itkemistä manipulointina, vaikka sillä vain purkaa pahaa oloaan.
Ja A:han oli jo pettänyt.
Joissain tilanteissa se itkeminenkin on sitä. Jos asia ei mene niin kuin haluaa ja siitä seuraa aina itkua, niin kyllä se on vallankäytön muoto. Kun a on sanonut että tämä on kiristystä, se on varmasti sitten ollut sitä, ei hän kai muuten niin sanoisi? Mitä tällä voisi saavuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A:n sopisi mennä narun jatkoksi.
B:n olisi pitänyt mennä narun jatkoksi. Voin hyvin kuvitella, että on samalla lailla kiristänyt ja uhkaillut koko yhdessä olon ajan, ellei A ole elänyt ja toiminut hänen oikkujensa mukaisesti. Ymmärrän hyvin A:ta, joka on tarvinnut kaikki voimansa, JA C:n avun, riuhtaistakseen itsensä irti B:n vaikutusvallasta. Normaaleissa suhteissa kyllä pystytään puhumaan, mutta B:n kaltaisen narskun kanssa ei. Silloin juostaan kun päästään, eikä jäädä puhumaan.
Normaali parisuhteessa kun ei edes ole mitään C:tä, vaan sitä ennen suhde B:n kanssa on päättynyt ja C ja A lähtevät puhtaalta pöydältä.
Naisena en ainakaan suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, jos hän elää tai asuu jonkun naisen kanssa. Joku on tätä yrittänyt ja salannut suhteet, mutta mies tulee jätetyksi varmasti, jos se tulee tietooni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia uhata itsemurhalla.
Ihmiset haluavat usein tietää miksi eroon päädytään ja mitä tapahtui, syyn eroon, mutta aina ei ole vastauksia. Eron syistä ei aina olla edes yhtä mieltä. Joten ei kannata yrittää suhteuttaa omaa käytöstään toisen käytökseen, kumpikin on vastuussa omasta käytöksestään.
Jos A olisi uhannut B:tä niin A olisi tehnyt väärin, A halusi vain eron ja siinä ei ole mitään väärää. Eron voi hoitaa varmaan eri tavalla, vaikea sanoa miten sen voi hoitaa paremmalla tavalla koska ero sinänsä ei muutu, lopputulos pysyy samana. Pettäminen on väärin mutta B teki uhkailessaan myös väärin, toisen väärä teko ei oikeuta omaan väärään tekoon.
Minä en anna ymmärrystä B:n uhkaukselle, teko on väärin tai oikein, ei ymmärrettävästi tai perustellusti väärin.
Minä taas en anna ymmärrystä A:n pettämiselle ja salamajättämiselle ilman selityksiä. B reagoi tavallaan ja siihen A ei pysty vaikuttamaan.
Selityksiä? Mitä ihmeen selityksiä. Minua on petetty ja vielä hetkellä, jolloin olin todella haavoittuvainen, kahden kuukauden sisällä siitä kun molemmat vanhempani kuolivat auto-onnettomuudessa. Olimme olleet mieheni kanssa yhdessä jo 8 vuotta. Lähdin avoliitosta sanomatta muuta kuin hyvästi, meidän suhde loppuu nyt ja muutin pois yhteisestä kodista.
En antanut itse mitään selityksiä mutta mietin kuitenkin kaksi vuotta miksi mieheni petti minua. Ihan turhaan. Tapahtui mikä tapahtui ja jos ei ole molemmilla tahtoa jatkaa suhdetta niin ei tarvita selityksiä. Oikeita syitä ei välttämättä edes tunnisteta tai kerrota. Syistä ei olla yhtä mieltä. Selitykset voi siis unohtaa, ne ovat nimensä mukaisesti vain selityksiä. Ihmiset toimivat joskus väärin, se on syy miksi tapahtuu asioita, jotka eivät ole oikein. Se, että minua kohdellaan väärin ei ole syy ainakaan minulle tehdä itse väärin. Olen vastuussa itse teoistani ja vastaan niistä itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A:n sopisi mennä narun jatkoksi.
B:n olisi pitänyt mennä narun jatkoksi. Voin hyvin kuvitella, että on samalla lailla kiristänyt ja uhkaillut koko yhdessä olon ajan, ellei A ole elänyt ja toiminut hänen oikkujensa mukaisesti. Ymmärrän hyvin A:ta, joka on tarvinnut kaikki voimansa, JA C:n avun, riuhtaistakseen itsensä irti B:n vaikutusvallasta. Normaaleissa suhteissa kyllä pystytään puhumaan, mutta B:n kaltaisen narskun kanssa ei. Silloin juostaan kun päästään, eikä jäädä puhumaan.
Ai, Palsta-Jorma heräsi ja nyt naisviha pääsee valloilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin mielestä olis parempi ollut ensin pettää ja sitten erota. Tuossa a toimi osittain myös suoraselkäisesti, mutta täällä ollaan heti veren maku suussa. Itsemurhalla uhkailu ei ole ok missään tilanteessa, se on väärin. Ja mitä sillä saavutetaan jos antaa elämänsä itseään lpahoin loukanneen ihmisen käsiin? Logiikkaa on varmaan turha etsiä.
Eli pettäminen on mielestäsi suoraselkäistä? Ok, meitä on moneen lähtöön. Mitä jos uhkailu ei jääkään uhkaukseksi?
Jokainen on vastuussa teoistaan, ja eroaminen on suoraselkäistä. Itsemurhan tekijä on vastuussa itsemurhasta, ei kumppani joka ei tahtonut olla suhteessa. Pettäminen on väärin ja ero ilmoituksen olisikin pitänyt tulla ennen pettämistä, mutta jos sitä ei olisi vieläkään tullut, niin olisiko se sitten parempi asia?
Eroaminen on suoraselkäistä ennen pettämistä ja kuten sanottu, A ei pysty päättämään B:n reaktioista jotka itse on aiheuttanut. Pettämistä ei olisi edes tapahtunut, jos A:lla olisi ollut minkäänlaista selkärankaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia uhata itsemurhalla.
Ihmiset haluavat usein tietää miksi eroon päädytään ja mitä tapahtui, syyn eroon, mutta aina ei ole vastauksia. Eron syistä ei aina olla edes yhtä mieltä. Joten ei kannata yrittää suhteuttaa omaa käytöstään toisen käytökseen, kumpikin on vastuussa omasta käytöksestään.
Jos A olisi uhannut B:tä niin A olisi tehnyt väärin, A halusi vain eron ja siinä ei ole mitään väärää. Eron voi hoitaa varmaan eri tavalla, vaikea sanoa miten sen voi hoitaa paremmalla tavalla koska ero sinänsä ei muutu, lopputulos pysyy samana. Pettäminen on väärin mutta B teki uhkailessaan myös väärin, toisen väärä teko ei oikeuta omaan väärään tekoon.
Minä en anna ymmärrystä B:n uhkaukselle, teko on väärin tai oikein, ei ymmärrettävästi tai perustellusti väärin.
Minä taas en anna ymmärrystä A:n pettämiselle ja salamajättämiselle ilman selityksiä. B reagoi tavallaan ja siihen A ei pysty vaikuttamaan.
Selityksiä? Mitä ihmeen selityksiä. Minua on petetty ja vielä hetkellä, jolloin olin todella haavoittuvainen, kahden kuukauden sisällä siitä kun molemmat vanhempani kuolivat auto-onnettomuudessa. Olimme olleet mieheni kanssa yhdessä jo 8 vuotta. Lähdin avoliitosta sanomatta muuta kuin hyvästi, meidän suhde loppuu nyt ja muutin pois yhteisestä kodista.
En antanut itse mitään selityksiä mutta mietin kuitenkin kaksi vuotta miksi mieheni petti minua. Ihan turhaan. Tapahtui mikä tapahtui ja jos ei ole molemmilla tahtoa jatkaa suhdetta niin ei tarvita selityksiä. Oikeita syitä ei välttämättä edes tunnisteta tai kerrota. Syistä ei olla yhtä mieltä. Selitykset voi siis unohtaa, ne ovat nimensä mukaisesti vain selityksiä. Ihmiset toimivat joskus väärin, se on syy miksi tapahtuu asioita, jotka eivät ole oikein. Se, että minua kohdellaan väärin ei ole syy ainakaan minulle tehdä itse väärin. Olen vastuussa itse teoistani ja vastaan niistä itselleni.
Sinä toimit tavallasi ja minä omallani. Olen eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia uhata itsemurhalla.
Ihmiset haluavat usein tietää miksi eroon päädytään ja mitä tapahtui, syyn eroon, mutta aina ei ole vastauksia. Eron syistä ei aina olla edes yhtä mieltä. Joten ei kannata yrittää suhteuttaa omaa käytöstään toisen käytökseen, kumpikin on vastuussa omasta käytöksestään.
Jos A olisi uhannut B:tä niin A olisi tehnyt väärin, A halusi vain eron ja siinä ei ole mitään väärää. Eron voi hoitaa varmaan eri tavalla, vaikea sanoa miten sen voi hoitaa paremmalla tavalla koska ero sinänsä ei muutu, lopputulos pysyy samana. Pettäminen on väärin mutta B teki uhkailessaan myös väärin, toisen väärä teko ei oikeuta omaan väärään tekoon.
Minä en anna ymmärrystä B:n uhkaukselle, teko on väärin tai oikein, ei ymmärrettävästi tai perustellusti väärin.
Minä taas en anna ymmärrystä A:n pettämiselle ja salamajättämiselle ilman selityksiä. B reagoi tavallaan ja siihen A ei pysty vaikuttamaan.
Selityksiä? Mitä ihmeen selityksiä. Minua on petetty ja vielä hetkellä, jolloin olin todella haavoittuvainen, kahden kuukauden sisällä siitä kun molemmat vanhempani kuolivat auto-onnettomuudessa. Olimme olleet mieheni kanssa yhdessä jo 8 vuotta. Lähdin avoliitosta sanomatta muuta kuin hyvästi, meidän suhde loppuu nyt ja muutin pois yhteisestä kodista.
En antanut itse mitään selityksiä mutta mietin kuitenkin kaksi vuotta miksi mieheni petti minua. Ihan turhaan. Tapahtui mikä tapahtui ja jos ei ole molemmilla tahtoa jatkaa suhdetta niin ei tarvita selityksiä. Oikeita syitä ei välttämättä edes tunnisteta tai kerrota. Syistä ei olla yhtä mieltä. Selitykset voi siis unohtaa, ne ovat nimensä mukaisesti vain selityksiä. Ihmiset toimivat joskus väärin, se on syy miksi tapahtuu asioita, jotka eivät ole oikein. Se, että minua kohdellaan väärin ei ole syy ainakaan minulle tehdä itse väärin. Olen vastuussa itse teoistani ja vastaan niistä itselleni.
Kypsää puhetta. Näin minäkin asian ajattelen, mutta tiedostan että kaikilla itsetunto ja itsetuntemus ei tähän riitä.
Ap tässä. Kiitos kaikille vastauksista ja ymmärryksestä reaktiolle. Olen tuon kertomuksen B. Aviomieheni jätti minut jokin aika sitten yllä kuvatulla tavalla. Ex-aviomieheni koki, että reaktioni hänen eroilmoitukseensa oli kohtuuton ja käyttäydyin asiattomasti puhuessani halustani kuolla. Tuo reaktioni meni nopeasti ohi, mutta shokissa sanottuja sanoja en saa takaisin. En ole myöskään enää myöhemmin ajatellut haluavani kuolla, vaikka ero oli hurjan raskas. Jäin silti miettimään, oliko reaktioni aivan kohtuuton, kuten mies antoi ymmärtää. En ole enää tekemisissä miehen kanssa, sillä en hänen ehdotuksestaan huolimatta halunnut olla ystävä tuollaisen teon jälkeen.
Ap