Tokaluokkalainen harrastukset
Tuttavani tokaluokkalainen harrastaa kahdeksan kertaa viikossa.
2xsoittotunti, 2xbaletti, 3xvoimistelu, 1xtanssi
Onko teidän mielestänne liikaa vai sopivasti?
Lapsi itse haluaa liikkua ja harrastaa, sanoo kaverini. Soittonneista kotona kuitenkin tapellaan, käsirysyyn saakka.
Olen neuvonut, että voisi olla leikkiinkin aikaa ja että lapsi väsyy noin paljoon harrastamiseen. Kuitenkin kaikki ovat kuulemma pakollisia, jotta lapsi kehittyy taitavaksi.
Kommentit (67)
Riippuu lapsesta. Omalla lapsellani on ollut joka päivä ohjattuja harrastuksia 6-vuotiaasta saakka, mutta on valinnut ne itse eikä kyllä tulisi mieleenkään niihin maanitella, menee niihin kaikkiin aina mielellään. Jotkut lapset ( ja aikuiset) ovat energisempiä kuin toiset. Me vanhemmat harrastetaan myös paljon ja itse mm. suoritan työn ohessa toista yliopistotutkintoa. Telkkarin katseluun ei kyllä ole juuri aikaa, meillä vanhemmilla ei lainkaan, lapsella ruutuaikaa ehkä tunti päivässä.
Työkaverini 4 vuotias tytär harrastaa kuutena päivänä viikossa. Taitoluistelutreenit x 3, voimistelu x 2 ja uimakoulu x 1. On päiväkodissa päivät. Aivan järjetöntä, en voi käsittää mitä liikkuu vanhempien päässä.
Kovasti täällä ollaan harrastusvastaisia. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka paljon näiden harrastusvastaisten lapset viettävät aikaa ruudun ääressä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraava lause kuulostaa todella huolestuttavalta:
"Soittonneista kotona kuitenkin tapellaan, käsirysyyn saakka."
Tähän minäkin kiinnitin eniten huomiota, niin huolestuttava lause. Ap täsmennä vähän mitä käsirysyyn saakka tappelulla tarkoitat? Kuulostaa tollasenaan tosi pahalta,käydäänkö lapseen siis käsiksi?
Käy äidin päälle, kun riitelevät soittoajoista. Äiti joutuu lukitsemaan oven taakse, että rauhoittuu, jotta soitto onnistuu.
Onhan tuossa aivan liikaa. Soittotunnit ilman muuta pois kun ovat vastenmielisiä, mielellään myös yksi liikuntaharrastuksista. Kaksi mieleisintä liikuntalajia on hyvä jättää, mutta jossain vaiheessa niistäkin on käytännössä valittava toinen.
Yritin itse aikuisena harrastaa kolmea ohjattua harrastusta viikossa (jokainen harrastus noin tunnin viikossa ja kahdesta musiikkiharrastuksesta kotiläksyt päälle), mutta en syyslukukauden jälkeen enää yksinkertaisesti jaksanut. Jotkut tosiaan ovat energisempiä ja sosiaalisempia kuin toiset.
Kun lapsi ilmeisesti ei itse ole motivoitunut harrastamaan kaikkea, tilanne on huono. Jos itse haluaisi harrastaa, en menisi ulkopuolisena huutelemaan mitään. Ennen ajattelin juuri näin, että pitää olla paljon aikaa vain olla, mutta se on luonteesta kiinni ja lapsikin voi olla intohimoisen kiinnostunut jostain. Väärin olisi silloin pakottaa lapsi vain olemaan, jos sydän palaa kehittymään jossain itselle tärkeässä jutussa. Mutta tässä tapauksessa ei taida olla näin...
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä ollaan harrastusvastaisia. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka paljon näiden harrastusvastaisten lapset viettävät aikaa ruudun ääressä...
En ole harrastusvastainen eikä minulla ole lapsia (eikä ole tulevaisuudessakaan). Ruudun ääressä menee itsellä noin 2-3 tuntia päivässä. Harrastukset lapsella on kiva juttu, mutta liika on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä ollaan harrastusvastaisia. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka paljon näiden harrastusvastaisten lapset viettävät aikaa ruudun ääressä...
Harrastusten kanssa täytyy käyttää järkeä. Aloituksen lapsella on kahdeksan (!) harrastuskertaa viikossa, eli vähintään yhtenä päivänä kaksi kertaa. Se on yksinkertaisesti liikaa. Jääkö lapselle riittävästi aikaa läksyille, kavereille, perheelle, leikeille? En usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraava lause kuulostaa todella huolestuttavalta:
"Soittonneista kotona kuitenkin tapellaan, käsirysyyn saakka."
Tähän minäkin kiinnitin eniten huomiota, niin huolestuttava lause. Ap täsmennä vähän mitä käsirysyyn saakka tappelulla tarkoitat? Kuulostaa tollasenaan tosi pahalta,käydäänkö lapseen siis käsiksi?
Käy äidin päälle, kun riitelevät soittoajoista. Äiti joutuu lukitsemaan oven taakse, että rauhoittuu, jotta soitto onnistuu.
No, tämä nyt viimeistään kertoo sen, että sekä äiti että lapsi tarvitsevat apua.
Taitoluistelussa isot harkkamäärät. Viitisen tuntia jääharkkoja ja neljä tuntia oheistreeniä viikossa. Aika normi tokaluokkalaiselle kisaryhmässä. Kun perheessä muita kilpaurheilua harrastavia niin kiirettä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä ollaan harrastusvastaisia. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka paljon näiden harrastusvastaisten lapset viettävät aikaa ruudun ääressä...
Normaali lapsi liikkuu muutenkin kuin ohjatuissa harrastuksissa. Kavereiden kanssa ulkona esim. Ja leikkii myös sisällä oikeilla leluilla, eikä vain tuijota puhelinta/padia/tv:tä/tietokonetta.
Onko lapsella kavereita, joiden kanssa voi vapaasti leikkiä ja viettää rennosti aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Taitoluistelussa isot harkkamäärät. Viitisen tuntia jääharkkoja ja neljä tuntia oheistreeniä viikossa. Aika normi tokaluokkalaiselle kisaryhmässä. Kun perheessä muita kilpaurheilua harrastavia niin kiirettä pitää.
Ja siis ikinä ei lasta tarvi houkutella lähtemään treeneihin.
Vierailija kirjoitti:
Taitoluistelussa isot harkkamäärät. Viitisen tuntia jääharkkoja ja neljä tuntia oheistreeniä viikossa. Aika normi tokaluokkalaiselle kisaryhmässä. Kun perheessä muita kilpaurheilua harrastavia niin kiirettä pitää.
Taitoluistelu yleisesti ottaen onkin aivan sairasta touhua.
Lapsen pitäisi itse haluta harrastaa näitä kaikkia harrastuksia. Vaikka lapsi itse haluaisikin harrastaa kahdeksan kertaa viikossa, on vanhempien silti laitettava järkevät rajat harrastamiselle.
Vaikka osa harrastuksista on ilmeisesti lapselle mieluisia, musta tuntuu siltä, että tämä tokaluokkalainen haluaa myös miellyttää äitiään. Nyt kun soittotunneista syntyy jo fyysisiä riitoja, olisi kyllä syytä vähentää harrastusmäärää.
Tähän minäkin kiinnitin eniten huomiota, niin huolestuttava lause. Ap täsmennä vähän mitä käsirysyyn saakka tappelulla tarkoitat? Kuulostaa tollasenaan tosi pahalta,käydäänkö lapseen siis käsiksi?