Lue keskustelun säännöt.
Tokaluokkalainen harrastukset
Ihmettely
05.01.2020 |
Tuttavani tokaluokkalainen harrastaa kahdeksan kertaa viikossa.
2xsoittotunti, 2xbaletti, 3xvoimistelu, 1xtanssi
Onko teidän mielestänne liikaa vai sopivasti?
Lapsi itse haluaa liikkua ja harrastaa, sanoo kaverini. Soittonneista kotona kuitenkin tapellaan, käsirysyyn saakka.
Olen neuvonut, että voisi olla leikkiinkin aikaa ja että lapsi väsyy noin paljoon harrastamiseen. Kuitenkin kaikki ovat kuulemma pakollisia, jotta lapsi kehittyy taitavaksi.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä ollaan harrastusvastaisia. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka paljon näiden harrastusvastaisten lapset viettävät aikaa ruudun ääressä...
Harrastusten kanssa täytyy käyttää järkeä. Aloituksen lapsella on kahdeksan (!) harrastuskertaa viikossa, eli vähintään yhtenä päivänä kaksi kertaa. Se on yksinkertaisesti liikaa. Jääkö lapselle riittävästi aikaa läksyille, kavereille, perheelle, leikeille? En usko.
Olisi leikkikavereita, jos olisi aikaa leikkiä. On sosiaalinen lapsi.
Jos luopuisivat jostain niin ei ainakaan soitosta, koska se on äidille tärkein ja siinä statusarvoa. Ei tule ikinä saamaan siitä vapautusta. Ennemmin joku muu.
Yhtenä päivänä viikossa on vapaata, koska kahtena päivänä on kaksi harrastusta.
Mitä sitten käy, jos ei jaksa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tulla paha kapinavaihe teini-iässä, kun nyt noin paljon pakotetaan.
Uskallatko ap näyttää sille tokaluokkalaisen äidille tämän keskustelun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitoluistelussa isot harkkamäärät. Viitisen tuntia jääharkkoja ja neljä tuntia oheistreeniä viikossa. Aika normi tokaluokkalaiselle kisaryhmässä. Kun perheessä muita kilpaurheilua harrastavia niin kiirettä pitää.
Taitoluistelu yleisesti ottaen onkin aivan sairasta touhua.
Ei ainakaan oman tyttöni mielestä ole sairasta touhua. Tykkää lajista yli kaiken. Yritän välillä saada skippaamaan harkkoja, mutta ei halua missään nimessä. Ei ole perfektionistityyppinen. Sanoo vain, että se on niin kivaa. Joka päivä kysyn, että jaksaako varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Uskallatko ap näyttää sille tokaluokkalaisen äidille tämän keskustelun?
Mietin juuri sitä. Haluaisin, mutta en ehkä kehtaa. Lastensuojeluilmoitusta en ainakaan tee. Ehkä otan vaan esille näitä tässä olleita ajatuksia.
Tavallaan lapsi voi hyvin, mutta stressi näkyy jo.
Äiti on itse suorituskeskeinen ja sellainen, että haluaa edetä elämässä. Ja on edennytkin. Ei ehkä osaa muuta tapaa elää kuin suorittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitoluistelussa isot harkkamäärät. Viitisen tuntia jääharkkoja ja neljä tuntia oheistreeniä viikossa. Aika normi tokaluokkalaiselle kisaryhmässä. Kun perheessä muita kilpaurheilua harrastavia niin kiirettä pitää.
Taitoluistelu yleisesti ottaen onkin aivan sairasta touhua.
Ei ainakaan oman tyttöni mielestä ole sairasta touhua. Tykkää lajista yli kaiken. Yritän välillä saada skippaamaan harkkoja, mutta ei halua missään nimessä. Ei ole perfektionistityyppinen. Sanoo vain, että se on niin kivaa. Joka päivä kysyn, että jaksaako varmasti.
Varmasti onkin hauskaa, en epäile. Mutta siis kun taitoluistelukulttuuriin kuuluu se, että luistelu-uran huipulla ollaan siinä 15-20-vuotiaana ja sen jälkeen on jo pahimmillaan kroppa niin hajalla ettei välttämättä pysty enää ns. jäähdyttelemäänkään, niin onhan se sairasta. Tietysti koulun ohella harjoitteleva suomalaislapsi selviää helpommalla kuin vaikka venäläiset ikätoverinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä ollaan harrastusvastaisia. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka paljon näiden harrastusvastaisten lapset viettävät aikaa ruudun ääressä...
Harrastusten kanssa täytyy käyttää järkeä. Aloituksen lapsella on kahdeksan (!) harrastuskertaa viikossa, eli vähintään yhtenä päivänä kaksi kertaa. Se on yksinkertaisesti liikaa. Jääkö lapselle riittävästi aikaa läksyille, kavereille, perheelle, leikeille? En usko.
Olisi leikkikavereita, jos olisi aikaa leikkiä. On sosiaalinen lapsi.
Jos luopuisivat jostain niin ei ainakaan soitosta, koska se on äidille tärkein ja siinä statusarvoa. Ei tule ikinä saamaan siitä vapautusta. Ennemmin joku muu.
Yhtenä päivänä viikossa on vapaata, koska kahtena päivänä on kaksi harrastusta.
Mitä sitten käy, jos ei jaksa?
Palaa loppuun tai heittää kaiken läskiksi riippuen siitä, yrittääkö tosissaan vai haluaako päästä mahdollisimman helpolla. Molempia on tullut nähtyä, kun harrastus on enemmän vanhemman kuin lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen harrastusmäärä ei ole lapsen edun mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitoluistelussa isot harkkamäärät. Viitisen tuntia jääharkkoja ja neljä tuntia oheistreeniä viikossa. Aika normi tokaluokkalaiselle kisaryhmässä. Kun perheessä muita kilpaurheilua harrastavia niin kiirettä pitää.
Taitoluistelu yleisesti ottaen onkin aivan sairasta touhua.
Ei ainakaan oman tyttöni mielestä ole sairasta touhua. Tykkää lajista yli kaiken. Yritän välillä saada skippaamaan harkkoja, mutta ei halua missään nimessä. Ei ole perfektionistityyppinen. Sanoo vain, että se on niin kivaa. Joka päivä kysyn, että jaksaako varmasti.
Varmasti onkin hauskaa, en epäile. Mutta siis kun taitoluistelukulttuuriin kuuluu se, että luistelu-uran huipulla ollaan siinä 15-20-vuotiaana ja sen jälkeen on jo pahimmillaan kroppa niin hajalla ettei välttämättä pysty enää ns. jäähdyttelemäänkään, niin onhan se sairasta. Tietysti koulun ohella harjoitteleva suomalaislapsi selviää helpommalla kuin vaikka venäläiset ikätoverinsa.
Jos alkaa tulla ongelmia terveyden suhteen niin sitten täytyy lopettaa. Terveys ennen kaikkea. Niin kauan, kun pysyy terveenä ja on iloinen aktiivinen itsensä niin saa jatkaa minun puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdeksanvuotiaalla kuitenkin koulupäivät lyhyitä; jos koulu päättyy esim. klo 13, niin siinä jää 6-7 tuntia aikaa ennen nukkumaanmenoa. Ehtii sekä harrastaa että nähdä kavereita ja tehdä läksyt 🙂
Mun samanikäisellä on yksi harrastus viikossa. Koulu on mielestäni aika kuormittava sosiaalisina tilanteineen ja vaatimuksineen ja tuntuu usein että lapsi kaipaa palautumista koulupäivästäkin, en tiedä kuin kierroksille menis jos joka päivä pitäis sännätä milloin mihinkin suorittamaan.
Hän on luova ja keksii leikkejä ja tekemisiä, lukee paljon ja kirjoittaa kirjaa ihan omasta päästään. Leikkii koiran kanssa ja kavereiden ja pikkusisaruksen. Elämän ei tarvitse olla suorittamista ja ohjelmoitua, välillä pitää olla tylsääkin ja jouten olemista. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just nämä suoritusvanhemmat. On suoritettu tutkinnot suorittamisen arvoisilta aloilta, suoritettu naimisiin, vanhemmiksi, asunnonomistajaksi, pelit ja vempeleet ja harrastukset ulkoapäin arvostetuista asioista. Mutta mitä he oikeasti saavat uutta aikaan?
Tehdään hirveästi ja "edetään", mutta oikeasti vaan suoritetaan.
Oikeasti maailman kekseliäät ihmiset eivät suorita vaan tekevät asioita omilla ehdoillansa. Miksi kasvattaa lapsesta suorittaja kun lapsesta voisi tulla itsenäinen kekseliäs aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi soittajalasta. Toinen on juuri 8-vuotias, ja käy tunneilla kaksi kertaa viikossa. Niinpä tiedän, että soittoharrastuksessa se suurin työ tehdään kotona itsekseen. Tai ainakin näin olisi tarkoitus, jos harrastuksessa haluaa edetä.
Niinpä minunkin ehdotukseni on, että musiikki ainakin pois. Se on pelkkä kiviriippa, jos ei ole aikaa eikä halua harjoitella.
Liikaa noin pienelle! Missä aika kavereiden kanssa? Aika palautumiseen koulunkin takia?
Nuoresta voi aivan hyvin olla aidosti kivaa harrastaa taitoluistelua 15 tuntia viikossa. Ihmiset pitävät erilaisista asioista. Samalla tavoin aikuisesta voi olla kivaa harrastaa vauvapalstalle kirjoittelua 15 h viikossa, vaikka jotkut eivät kyseistä harrastusta ymmärräkään.
Kauhea määrä on. Mun esikoisella oli 7- 8-vuotiaana vähän aikaa 3 harrastusta, yht. 4 x/vko, ja se oli liikaa, lapsesta huomasi - ja hän on sellainen joka kaipaa ohjelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi ilmeisesti ei itse ole motivoitunut harrastamaan kaikkea, tilanne on huono. Jos itse haluaisi harrastaa, en menisi ulkopuolisena huutelemaan mitään. Ennen ajattelin juuri näin, että pitää olla paljon aikaa vain olla, mutta se on luonteesta kiinni ja lapsikin voi olla intohimoisen kiinnostunut jostain. Väärin olisi silloin pakottaa lapsi vain olemaan, jos sydän palaa kehittymään jossain itselle tärkeässä jutussa. Mutta tässä tapauksessa ei taida olla näin...
Mutta voi olla myös tilanne että lapsi haluaa harrastaa vaikka kuinka paljon, eikä itse huomaa ylirasitustaan/väsymystään. Silloin on vanhemman tehtävä huolehtia lapsen jaksamisesta ja vähentää tarvittaessa harrastamista vaikka lapsi kuinka haluaisi harrastaa.
lastensuojeluilmoitus