Lue keskustelun säännöt.
Hyvätuloisen perheen köyhyys
05.01.2020 |
Mitä tekisitte tilanteessani? Meillä on puolisoni kanssa hyvät tulot ja vakituinen työ, mutta tulot eivät silti riitä. Meillä on kaksi lasta ja talo isohkon kaupungin kehyskunnassa. Käytännössä kaikki rahat menevät asuntolainaan, iäkkäiden vanhempiemme auttamiseen, ruokaan ja lasten harrastuksiin. Talon myyminen ei ole vaihtoehto.
Tästä on hankala keskustella kenenkään kanssa, koska vasta-argumentti liittyy aina hyviin tuloihin.
Kommentit (464)
Siis suositteleeko iso osa että ap:n perheen tulisi myydä oma asuntonsa jotta voisivat jatkaa isovenhempien taloudellista tukemissa muuttotappiokuntien vanhoissa omakotitaloissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa hyvätuloisia köyhiä. On vain hyvätuloisia aikuisia jotka eivät kykene elämään varojensa mukaan. Asunto on vaihdettava halvempaan vaikka se tarkoittaisi että lapsille ei ole omia huoneita ja asunto ei ole hienolla alueella. Samoin auto on vaihdettava sellaiseen että siitä on joko hyvin vähän tai ei lainkaan lainaa jolloin teillä ei ole tonneja kiinni autossa. Vaatteet ostetaan kirppiksiltä tai jos on varaa niin halvoista ketjuliikkeistä, merkkiliikkeet on unohdettava jos niihin ei yksinkertaisesti ole varaa. Peruspuhelimet riittävät, yksikään lapsi tai aikuinen ei kuole siihen ettei kädessä ole iphone. Ruokahävikki on saatava minimiin ja ostetaan vain tarpeeseen, mitään ei jätetä käyttämättä koska tänään ei tee mieli eilistä makaronilaatikkoa. Alkoholi tietysti kokonaan pois niin siitäkin säästyy rahaa. En ymmärrä miksi joidenkin hyvätuloisten on näyteltävä ystäville, tuttaville, naapureille yms. parempaa elintasoa kun mihin oikeasti on varaa.
Vierailija<strong> kirjoitti:
Ei ole olemassa hyvätuloisia köyhiä. On vain hyvätuloisia aikuisia jotka eivät kykene elämään varojensa mukaan. Asunto on vaihdettava halvempaan vaikka se tarkoittaisi että lapsille ei ole omia huoneita ja asunto ei ole hienolla alueella. Samoin auto on vaihdettava sellaiseen että siitä on joko hyvin vähän tai ei lainkaan lainaa jolloin teillä ei ole tonneja kiinni autossa. Vaatteet ostetaan kirppiksiltä tai jos on varaa niin halvoista ketjuliikkeistä, merkkiliikkeet on unohdettava jos niihin ei yksinkertaisesti ole varaa. Peruspuhelimet riittävät, yksikään lapsi tai aikuinen ei kuole siihen ettei kädessä ole iphone. Ruokahävikki on saatava minimiin ja ostetaan vain tarpeeseen, mitään ei jätetä käyttämättä koska tänään ei tee mieli eilistä makaronilaatikkoa. Alkoholi tietysti kokonaan pois niin siitäkin säästyy rahaa. En ymmärrä miksi joidenkin hyvätuloisten on näyteltävä ystäville, tuttaville, naapureille yms. parempaa elintasoa kun mihin oikeasti on varaa.
Kyllä on, paljonkin. Varallisuus ja tulot EIVÄT ole synonyymeja. On rikkaita pienituloisia ja on köyhiä hyvätuloisia.
Vierailija kirjoitti:
Siis suositteleeko iso osa että ap:n perheen tulisi myydä oma asuntonsa jotta voisivat jatkaa isovenhempien taloudellista tukemissa muuttotappiokuntien vanhoissa omakotitaloissa?
Tämä * 100!
Missä todellisuudessa elätte?
Miksi ap:n perhe joutuisi kärsimään siitä että heillä on pällit Janitsekkäät isovanhemmat * 3?
Jos ne omakotitalot ovat nyt tuollaisia rahareikiä, joita ei voi myydä koska niistä ei saisi riittävän hyvää korvausta - miten luulette aikanaan niistä eroon pääsevänne kun ne kaikki peritte? Kulut vain lisääntyy kun vähintäinkin kiinteistöverot, jätemaksut, tiemaksut yms tulevat kontollenne, ja jos niistä ei pidetä lämmitystä (=mehevät sähkölaskut) ovat ne puolessa vuodessa asuinkelvottomia.
Täällä jo joku kysyikin, mitä isovanhemmat tekisivät jos apn perhe ei olisi auttamassa? Teidän on pakko simuloida se tilanne niille 'vanhuksille' nyt. Hehän hyväksikäyttävät teitä härskisti!
Ei omaa asuntoa MUIDEN vuoksi vaan itsensä vuoksi koska kerran ostettu liian kallis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä sijoitamme vain vanhoista sijoituksista tulevia korkoja, eli ei tietenkään mitään uutta.
Avustamme kolmea taloutta isovanhemmista, puolisoni vanhemmat ovat eronneet ja menneet uusiin naimisiin. Kaikki isovanhemmat ovat aikanaan olleet duunariammateissa ja eläkkeet siksi todella pienet. Asuvat halvoissa taloissa muuttotappiokunnissa, taloissa kunnostustarpeita, lämmityskuluja jne että pystyvät niissä asumaan ja ruokia maksamme lisäksi. Näissä kunnissa hoitolaitoksiin pääsevät vain erittäin huonokuntoiset vanhukset, joten eivät täytä kriteerejä.
Miksikö aloitin tämän? Teemme niska limassa töitä eikä mitään jää käteen. Hyvien tulojen vuoksi molemmilla veroprosentti 30 ja yli joten lisätulojen tekeminenkään ei enää valtavasti auta, toki niitä jonkinverran teemme. Hyviä neuvoja on tässä tullut, täytyy vielä pureutua ruokakuluihin. Lidliin olemme keskittäneet ostokset jo pitkään, tupakkaa ja alkoa ei kulu kummallakaan.
Alkaa kuulostaa jo todella absurdilta, siis provolta. Kuinka hyvät tulot teillä oikein on? Mun brutto on 5200, veroprosentti 27.
Kehoittaisin syynäämään myös ne vanhempienne taloudet. Esim äitini puhuu pienestä eläkkeestä. Hän kuitenkin saa lekeneläkkeen ja eläkkeet yhteensä ovat 2400. Hän valittaa eläkkeen pienuutta ja summa on kuiten sama millä sisareni elättää neljää lasta. Myös vanhempien taloudessa tehtävistä töistä saa kotitalousvähennyksen, olettehan osanneet huomioida sen.
Noilla vanhuksilla on nyt semmoinen ”onhan sulla rahaa” -syndrooma. Se vaivaa monia ketjuun kirjoittaneita myös. Siis tämmöinen ajattelutapa, että jos jollakin on suuremmat tulot kuin itsellä, niin kaikki se ylittävä osa on ”ylimääräistä” ja siten vapaata riistaa ja sen voi tuhlata ilman, että missään tuntuu.
Tämän harhan takia vanhukset ottavat vastaan aloittajalta rahaa, vaikka ehkä oikeasti pärjäisivät ilmankin. Kun onhan aloittajan perheellä rahaa, ne on niitä rikkaita, ja kyllä siitä loputtomasta rahamäärästä voi heillekin vähän irrottaa.
Vanhukset pitää nyt palauttaa maan pinnalle, vaikka se vaikeaa onkin. Yksi lapsiperhe, vaikka hyvätuloinenkin, ei mitenkään voi pitää pystyssä kolmea omakotitaloa omansa lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis suositteleeko iso osa että ap:n perheen tulisi myydä oma asuntonsa jotta voisivat jatkaa isovenhempien taloudellista tukemissa muuttotappiokuntien vanhoissa omakotitaloissa?
Sanos muuta. Muutenkin täällä toitotetaan ettei perintöjä tarvitse jättää, jokainen pärjää omillaan. Niin ne vanhemmatkin pärjää omillaan, ei aikuiset lapset ole elatusvelvollisia tai heidän pidä antaa käänteistä perintöä vanhemmille. Vanhemmat tekevät omat ratkaisunsa asumisensa suhteen jos ei omat rahat riitä. Ei kuulu lapsille.
ei köyhä ei kipee kirjoitti:
No.
Teillä on jotain pahasti pielessä talouden pidossa.
Teeppä semmonen juttu vaikka: Kaupasta tullessa laita kuitti talteen,kerää niitä viisi-kymmenen-x luittia. Sitten ota kuppo kahvia ja punakynä. Mietit joka ostin kohdalla,oliko tarpeellinen,voinko vaihtaa halvempaan,jäikö roskiin heitettävää jne.
Seuraavaksi kauppakerraksi teet listan,VAIN nämä ostetaan,ei muuta! Karkit,kaljat,sipsit,keksit,lelut,limsat joka viikko sun muut saa jäädä suosiolla kauppaan. Siinä saatat säästää jo pitkät pennit per kk.
Sitten otat seuraavan urakan ja menet lastenhuoneeseen ja konmaritat lelut. Myyt ne jotka pystyy,hyväntekeväisyyteen liiat pehmot,vaatteet nippuun ja fb-kirppikselle myyntiin.
Autotallissa, jos siis on,sama juttu!
Sitten lehtitilaukset.lukeeko niitä lehtiä kukaan!
Entäs sun omat vaatteet,poispois fb-ryhmiin myyntiin.
JOS et ole käynyt varastossa esim vuoteen,siellä on sellaista jota ei tarvita,eikö niin!
Entäs ne mummoilta saadut astiat,kuka niitä käyttää!
Sillai käyt tavaroita ja asioita läpi ja katsot mihin turhaan sitä rahaa menee.
Liian kalliit vakuutukset,liian hieno kampaaja,joka päivä lattella ja ulkona syömistä usein...kaikesta pienestä,eikö niin!
Nimimerkillä nuukaillut aikansa
Tässä oli nippu erittäin huonoja neuvoja! Ne ”turhat” tavarat, joista käytetään harvoin tai joita ei juuri nyt tarvita, ovat jo maksettuja eikä niiden olemassaolo maksa mitään lisää. Niistä ei kirpparilla saa juuri minkään vertaa rahaa. Sen sijaan niiden olemassaolo säästää pitkän pennin, kun tarpeen tulleen omasta hyllystä tai varastosta löytyy kaikenlaista. Mummolta saadut astiat voi ottaa käyttöön, tai ainakin ne ratkaisevat rippijuhlien lautasongelman, ihan ilmaiseksi. Lastenhuoneen lelut alkavat kiinnostaa kuopusta tai kokevat uuden tulemisen yllättävänkin pitkään. Omasta vaatekaapista löytyy täydelliset leveälahkeiset housut, kun on aikanaan ostanut laatua. Jos se varastotila on jo olemassa, ei raivokas konmarittaminen säästä mitään, vaan aiheuttaa menoja.
Jos haluaa tehdä elämästään nopeasti tosi kurjaa, niin tehokkain tapa on ”säästää” sillä, ettei osta ikinä ruokakaupasta mitään hyvää. Sen sijaan voi miettiä edullisia herkkuja. Meillä lapset ovat innostuneet pannukakusta, ja sehän on liki ilmainen herkku.
Sen sijaan palveluista ja ylihintaisista lattekupillisista voi oikeasti säästää, jos niitä on käyttänyt aiemmin. Aloittajan taloudenpito kuulostaa sen verran fiksulta, että epäilen suuresti, onko rahaa valunut ennenkään ihan turhuuksiin. Yleensä opiskelijana osakkeita ostavat eivät törsää mihinkään aivan tyhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oma valinta kuluttaa liikaa.
Mitä lapset harrastavat? Voisivatko vaihtaa halvempiin harrastuksiin?
Edullisempaan asuntoon voi myös muuttaa.
Ja tulojaan voi myös lisätä.
Kuinka tarkkaan olette käyneet läpi noiden iäkkäiden vanhempien tulot ja menot? Oletteko käyneet tilitietoja läpi, että mitä heille tulee ja mihin menee. Ensimmäisenä perkaisin vanhuksilta turhat kulut ja sen jälkeen omistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä sijoitamme vain vanhoista sijoituksista tulevia korkoja, eli ei tietenkään mitään uutta.
Avustamme kolmea taloutta isovanhemmista, puolisoni vanhemmat ovat eronneet ja menneet uusiin naimisiin. Kaikki isovanhemmat ovat aikanaan olleet duunariammateissa ja eläkkeet siksi todella pienet. Asuvat halvoissa taloissa muuttotappiokunnissa, taloissa kunnostustarpeita, lämmityskuluja jne että pystyvät niissä asumaan ja ruokia maksamme lisäksi. Näissä kunnissa hoitolaitoksiin pääsevät vain erittäin huonokuntoiset vanhukset, joten eivät täytä kriteerejä.
Miksikö aloitin tämän? Teemme niska limassa töitä eikä mitään jää käteen. Hyvien tulojen vuoksi molemmilla veroprosentti 30 ja yli joten lisätulojen tekeminenkään ei enää valtavasti auta, toki niitä jonkinverran teemme. Hyviä neuvoja on tässä tullut, täytyy vielä pureutua ruokakuluihin. Lidliin olemme keskittäneet ostokset jo pitkään, tupakkaa ja alkoa ei kulu kummallakaan.Alkaa kuulostaa jo todella absurdilta, siis provolta. Kuinka hyvät tulot teillä oikein on? Mun brutto on 5200, veroprosentti 27.
Kehoittaisin syynäämään myös ne vanhempienne taloudet. Esim äitini puhuu pienestä eläkkeestä. Hän kuitenkin saa lekeneläkkeen ja eläkkeet yhteensä ovat 2400. Hän valittaa eläkkeen pienuutta ja summa on kuiten sama millä sisareni elättää neljää lasta. Myös vanhempien taloudessa tehtävistä töistä saa kotitalousvähennyksen, olettehan osanneet huomioida sen.
Tämä! Itse olen aivan kyllästynyt oman perheeni eläkeleläisten ruikutukseen huonosta eläkkeestä, miten se on pienempi kuin palkkatulot ja siksi ei rahaa ole mihinkään. No kenelle tulee yllätyksenä, että eläke on pienempi kuin palkka?! Ainakin äidilleni näköjään. Eikä hänenkään eläkkeensä huono ole. Anopilla sen sijaan on pienempi eläke - mutta hän jäikin työttömyysputkeen jo 5-kymmpisenä ja ihmettelee nyt eläkkeensä pienuutta. Olen yrittänyt huomauttaa, että työtä tekemällä se eläke karttuu ja jos ei ole tehnyt töitä, ei ole kertynyt eläkettäkään. Tulee kyllä silti toimeen sillä eläkkeellään, matkustelee, syö välillä ulkona jne. Toki on katsottava, mihin rahansa käyttää. Mutta kumpikaan ei ole köyhä eläkeläinen, vaikka sellaisina tykkäävät esiintyä.
Eli ap laittaa nyt eläkeläisten elättämisen tauolle, sanoo heille että on pärjättävä omillaan.
Vierailija kirjoitti:
ei köyhä ei kipee kirjoitti:
No.
Teillä on jotain pahasti pielessä talouden pidossa.
Teeppä semmonen juttu vaikka: Kaupasta tullessa laita kuitti talteen,kerää niitä viisi-kymmenen-x luittia. Sitten ota kuppo kahvia ja punakynä. Mietit joka ostin kohdalla,oliko tarpeellinen,voinko vaihtaa halvempaan,jäikö roskiin heitettävää jne.
Seuraavaksi kauppakerraksi teet listan,VAIN nämä ostetaan,ei muuta! Karkit,kaljat,sipsit,keksit,lelut,limsat joka viikko sun muut saa jäädä suosiolla kauppaan. Siinä saatat säästää jo pitkät pennit per kk.
Sitten otat seuraavan urakan ja menet lastenhuoneeseen ja konmaritat lelut. Myyt ne jotka pystyy,hyväntekeväisyyteen liiat pehmot,vaatteet nippuun ja fb-kirppikselle myyntiin.
Autotallissa, jos siis on,sama juttu!
Sitten lehtitilaukset.lukeeko niitä lehtiä kukaan!
Entäs sun omat vaatteet,poispois fb-ryhmiin myyntiin.
JOS et ole käynyt varastossa esim vuoteen,siellä on sellaista jota ei tarvita,eikö niin!
Entäs ne mummoilta saadut astiat,kuka niitä käyttää!
Sillai käyt tavaroita ja asioita läpi ja katsot mihin turhaan sitä rahaa menee.
Liian kalliit vakuutukset,liian hieno kampaaja,joka päivä lattella ja ulkona syömistä usein...kaikesta pienestä,eikö niin!
Nimimerkillä nuukaillut aikansa
Tässä oli nippu erittäin huonoja neuvoja! Ne ”turhat” tavarat, joista käytetään harvoin tai joita ei juuri nyt tarvita, ovat jo maksettuja eikä niiden olemassaolo maksa mitään lisää. Niistä ei kirpparilla saa juuri minkään vertaa rahaa. Sen sijaan niiden olemassaolo säästää pitkän pennin, kun tarpeen tulleen omasta hyllystä tai varastosta löytyy kaikenlaista. Mummolta saadut astiat voi ottaa käyttöön, tai ainakin ne ratkaisevat rippijuhlien lautasongelman, ihan ilmaiseksi. Lastenhuoneen lelut alkavat kiinnostaa kuopusta tai kokevat uuden tulemisen yllättävänkin pitkään. Omasta vaatekaapista löytyy täydelliset leveälahkeiset housut, kun on aikanaan ostanut laatua. Jos se varastotila on jo olemassa, ei raivokas konmarittaminen säästä mitään, vaan aiheuttaa menoja.
Jos haluaa tehdä elämästään nopeasti tosi kurjaa, niin tehokkain tapa on ”säästää” sillä, ettei osta ikinä ruokakaupasta mitään hyvää. Sen sijaan voi miettiä edullisia herkkuja. Meillä lapset ovat innostuneet pannukakusta, ja sehän on liki ilmainen herkku.
Sen sijaan palveluista ja ylihintaisista lattekupillisista voi oikeasti säästää, jos niitä on käyttänyt aiemmin. Aloittajan taloudenpito kuulostaa sen verran fiksulta, että epäilen suuresti, onko rahaa valunut ennenkään ihan turhuuksiin. Yleensä opiskelijana osakkeita ostavat eivät törsää mihinkään aivan tyhmään.
Tämä on sinänsä ihan totta. Olen itse myynyt lasten kanssa just vanhoja leluja ja vanhoja vaatteita (ei rahapulassa, vaan muuten vaan) ja eihän niistä kauheasti rahaa saa. Lähinnä tuota voi tehdä huvikseen tai harrastuksen vuoksi, tai esim. opettaakseen lapsille kierrätystä. Mutta vaikka itselläni on halvat hinnat, niin aika huonosti fb-kirppiksillä liikkuu lastenvaatteet ja lelut. Ja niistä saa tosi vähän rahaa. Minkään kroonisen ja ison rahapulan lievittäjäksi tällaisista vinkeistä ei ole, mutta voihan lapsi tienata niillä muutaman euron ylimääräistä.
Lehtitilausten jatkot ja sellaiset vakuutukset joita ei oikeasti tarvitse, voi kyllä lopettaa, tosin siitäkin on rahan puolesta hyötyä vasta jatkossa. Esim. jos ei mitään kroonista sairautta ole, voi kyllä miettiä, tarviiko oikeasti esim. sairaskuluvakuutusta, vai voisiko käyttää yksityislääkärin sijaan terveyskeskusta.
Herkkujen suhteen olen samaa mieltä kuin sinä - herkuthan eivät sinänsä niin paljon maksa, ja jos kerran viikossa tekee lettuja tai pannukakkua, tai ostaa karkkipäivänä alle kahdella eurolla karkkia, niin ei se nyt niin paha ole. Tietenkään karkin syönti ei ole terveellistä, mutta se karkeista tullut säästöhän tulisi kuitenkin käytettyä muuhun syömiseen samaisena päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tuo konmaritushan on oikeasti tuhlaamista. Innostetaan ihmisiä heittämään kumisaappaat pois, koska ulkona sataa lunta. Ja seuraavana keväänä sitten menevät kauppaan ostamaan uudet.
Mieheni on pitkään motkottanut siitä, että minulla on paljon vanhoja vaatteita kaapissa. Semmoisia, jotka ovat menneet muodista tai eivät enää mahdu päälle, mutta ovat liian laadukkaita pois heitettäviksi. Noh, nyt tyttäreni kasvoi juuri sen kokoiseksi, että kaikki nämä vintage-vaatteet ovat hänellä aivan täydellisiä. Hän penkoo onnellisena vaatekomeroiden aarteita. Etenkin juhlavaatteissa on säästetty iso raha, ja näitä riittää pitkälle tulevaisuuteen. Osa vaatteista on minulla taas käytössä, kun muoti tulee uudelleen siihen vaiheeseen, missä näyttävät tuoreilta.
Vierailija kirjoitti:
Olen viimeisen vuoden aikanana alkanut miettiä, mitä todella tarvitsen, minkä hankkimistä voin lykätä ja mitä ei nyt vaan syystä tai toisesta kannata hankkia. Lista säästöistä:
- kolmannen lapsen myötä aloin tulla vähän yliherkäksi monelle asialle, esimerkiksi hiusväri päässä alkoi kutittaa. Päätin kasvattaa oman värin. Nyt olen jo melkein tavoitteessa. Kampaajalla olen käynyt ensin laittamassa raitoja, sitten leikkauttamassa hiuksista pituutta pois kaksi kertaa vuodessa. Sävyttävä hoitoaine tasaamaan värieroja: 16€ pullo, kestää muutaman kuukauden. Säästö on satasia.
- Mies on jonossa vasektomiaan, itse lopetin pillereillä sähellyksen. Säästö taas satasia sen jälkeen kun kondomia ei enää tarvita
- Olen alkanut korjata vaatteita. Pienet reiät ompelen, ja ulkovaatteet pienemmällä lapsella olen paikannut jollain lapsen mielestä mahtavalla silityspaikalla. Omiakin vaatteita korjailen. Päätin pärjätä niillä legginseillä mitä minulla on, tämän talven. Vaikka niitä pitää ommella. Säästö useita kymppejä.
- Ennakoin alesta lasten isommat hankinnat. Netissä on paljon kauppoja joista saa ympäri vuoden ulkovaatteita puoleen hintaan. Täytyy vaan jaksaa tarkkailla. Samoin koluta kirpparit. Säästö useita satasia.
On ollut aika silmiä avaavaa huomata, että kulutustottumuksia muuttamalla rahaa säästyy paljon. Mutta sitten on pystyttävä myös päästämään irti siitä, että on jotenkin pakko ostaa uusi takki tai muuten olen huonompi kuin muut. Tai ajateltava, että palkinto jostain itseä rasittavasta asiasta voisi olla jotakin aineetonta itselle, tai että tarvitseeko itseään palkita mitenkään?
Ja paras säästövinkki ihan aluksi on opetella pois ajatuksesta, että eihän muutaman satasen vuosisäästö ole yhtään mitään. Kyllä muuten on.
Näissä säästämisvalinnoissa vaikuttaa myös se, oletko töissä. Jos teet jo 8-tuntista työpäivää, vielä vaativassa töissä, ei aikaa housujen ja vaatteiden paikkailulle välttämättä ole. Lisäksi töissä ei välttämättä voi kulkea niissä vanhoissa reikäisissä leggareissa, vaan on pakko olla siistiä vaatetta. Ja kun säästää ja ei hanki ajoissa, niin eteen voi tulla tilanne, jolloin on pakko ostaa täyteen hintaan. Ennakointikin vaatii sen, että on aikaa kytätä ja olla just silloin liikkeellä, kun alet on. Työssäkäyvä ei vältämättä pysty olemaan Hulluille päiville jonottamassa klo 7 aamulla Jumbossa taaskaan.
Tuossa tuli toinen rasittava ”säästämisen” laji esille. Nimittäin ylläpitohankintojen lykkääminen. Joskus on ihan perusteltua lykätä välttämättömiä hankintoja parempiin aikoihin. Hoitovapaalla esimerkiksi. Mutta se ei ole säästämistä, ei oikeasti. Hoitovapaan jälkeen on sitten vähän aikaa todella suuret menot, kun jokainen sukka on rikki kantapäästä, kaikki alushousut virttyneitä, yhdetkään rintaliivit eivät istu ja totta kai samaan aikaan hajoaa vielä tiskikone ja leivänpaahdin... lista on loputon, ja se johtuu siitä, että on pari vuotta menty ostamatta mitään uutta kuluvien asioiden tilalle, ja sitten onkin suuri määrä asioita tullut kerralla lopullisesti tiensä päähän.
Monet säästämisneuvot liittyvät juuri tähän ilmiöön, lyhytaikaiseen kulujen karsimiseen. Minä pystyisin esimerkiksi ruokkimaan nelihenkisen perheemme hiihtolomaan asti tosi pienellä rahalla. Se johtuu siitä, että meillä on kaapit täynnä perusaineita oliiviöljystä vehnäjauhoihin ja tomaattimurskaan, pakastimessa on lihaa ja marjoja ja muutama pussi vihanneksia ja jääkaapissakin kaikenlaista säilyvää perustarviketta. Voisin kuukauden kuluttua tulla elvistelemään pienellä ruokabudjetillani. Sen jälkeen lähtisin prismaan ja lataisin ostoskärryt täyteen tarvikkeita ketsupista ja leivinjauheesta lähtien... kauppalasku olisi ehkä kolmesataa euroa...
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tuli toinen rasittava ”säästämisen” laji esille. Nimittäin ylläpitohankintojen lykkääminen. Joskus on ihan perusteltua lykätä välttämättömiä hankintoja parempiin aikoihin. Hoitovapaalla esimerkiksi. Mutta se ei ole säästämistä, ei oikeasti. Hoitovapaan jälkeen on sitten vähän aikaa todella suuret menot, kun jokainen sukka on rikki kantapäästä, kaikki alushousut virttyneitä, yhdetkään rintaliivit eivät istu ja totta kai samaan aikaan hajoaa vielä tiskikone ja leivänpaahdin... lista on loputon, ja se johtuu siitä, että on pari vuotta menty ostamatta mitään uutta kuluvien asioiden tilalle, ja sitten onkin suuri määrä asioita tullut kerralla lopullisesti tiensä päähän.
Monet säästämisneuvot liittyvät juuri tähän ilmiöön, lyhytaikaiseen kulujen karsimiseen. Minä pystyisin esimerkiksi ruokkimaan nelihenkisen perheemme hiihtolomaan asti tosi pienellä rahalla. Se johtuu siitä, että meillä on kaapit täynnä perusaineita oliiviöljystä vehnäjauhoihin ja tomaattimurskaan, pakastimessa on lihaa ja marjoja ja muutama pussi vihanneksia ja jääkaapissakin kaikenlaista säilyvää perustarviketta. Voisin kuukauden kuluttua tulla elvistelemään pienellä ruokabudjetillani. Sen jälkeen lähtisin prismaan ja lataisin ostoskärryt täyteen tarvikkeita ketsupista ja leivinjauheesta lähtien... kauppalasku olisi ehkä kolmesataa euroa...
Ei, vaan pointti on siinä että ei hoitovapaallakaan osta kaikkea heti kun on "tarve" vaan miettii koska on oikea tarve ja koska vain tuntuu siltä että pitäisi ostaa uudet rintaliivit. Niitäkin voi ostaa kahdet kerralla, ja alennuksesta jos sellaiset osuu kohdalle. Ja kaupassa käydään niin, että ei osteta koko varastoa kerralla täyteen vaan hiljalleen, ennakoiden. Silloin säästö syntyy siitä, että ei tule ostettua jotakin turhaa kaapin perukoille.
Eihän silllon ole köyhä, jos ensin käyttää liki kaikki ruokavarastot sun muut varastot tyhjiin ja sitten menee kauppaan täydentämään ne takaisin useilla satasilla.
Silllon on hyvin toimeentuleva. Joka leikkii hetken köyhää. Mutta tietää, että se ei ole totta.
Oikeasti köyhä on sellainen joka ensin joutuu pakosta tyhjentämään ne ruokavarastot sun muut varastot ja sitten jatkossa joutuu kitkuttelemaan ostamalla aina vaan sen sillä hetkellä pakollisen asian. Ja ei aina sitäkään.
Ei voi täydentää kertaheitolla mitään. Ja tietää, että tilanne jatkuu, ei tiedä kuinka kauan. Ja tämä elämä on tälle ihmiselle totta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viimeisen vuoden aikanana alkanut miettiä, mitä todella tarvitsen, minkä hankkimistä voin lykätä ja mitä ei nyt vaan syystä tai toisesta kannata hankkia. Lista säästöistä:
- kolmannen lapsen myötä aloin tulla vähän yliherkäksi monelle asialle, esimerkiksi hiusväri päässä alkoi kutittaa. Päätin kasvattaa oman värin. Nyt olen jo melkein tavoitteessa. Kampaajalla olen käynyt ensin laittamassa raitoja, sitten leikkauttamassa hiuksista pituutta pois kaksi kertaa vuodessa. Sävyttävä hoitoaine tasaamaan värieroja: 16€ pullo, kestää muutaman kuukauden. Säästö on satasia.
- Mies on jonossa vasektomiaan, itse lopetin pillereillä sähellyksen. Säästö taas satasia sen jälkeen kun kondomia ei enää tarvita
- Olen alkanut korjata vaatteita. Pienet reiät ompelen, ja ulkovaatteet pienemmällä lapsella olen paikannut jollain lapsen mielestä mahtavalla silityspaikalla. Omiakin vaatteita korjailen. Päätin pärjätä niillä legginseillä mitä minulla on, tämän talven. Vaikka niitä pitää ommella. Säästö useita kymppejä.
- Ennakoin alesta lasten isommat hankinnat. Netissä on paljon kauppoja joista saa ympäri vuoden ulkovaatteita puoleen hintaan. Täytyy vaan jaksaa tarkkailla. Samoin koluta kirpparit. Säästö useita satasia.
On ollut aika silmiä avaavaa huomata, että kulutustottumuksia muuttamalla rahaa säästyy paljon. Mutta sitten on pystyttävä myös päästämään irti siitä, että on jotenkin pakko ostaa uusi takki tai muuten olen huonompi kuin muut. Tai ajateltava, että palkinto jostain itseä rasittavasta asiasta voisi olla jotakin aineetonta itselle, tai että tarvitseeko itseään palkita mitenkään?
Ja paras säästövinkki ihan aluksi on opetella pois ajatuksesta, että eihän muutaman satasen vuosisäästö ole yhtään mitään. Kyllä muuten on.
Näissä säästämisvalinnoissa vaikuttaa myös se, oletko töissä. Jos teet jo 8-tuntista työpäivää, vielä vaativassa töissä, ei aikaa housujen ja vaatteiden paikkailulle välttämättä ole. Lisäksi töissä ei välttämättä voi kulkea niissä vanhoissa reikäisissä leggareissa, vaan on pakko olla siistiä vaatetta. Ja kun säästää ja ei hanki ajoissa, niin eteen voi tulla tilanne, jolloin on pakko ostaa täyteen hintaan. Ennakointikin vaatii sen, että on aikaa kytätä ja olla just silloin liikkeellä, kun alet on. Työssäkäyvä ei vältämättä pysty olemaan Hulluille päiville jonottamassa klo 7 aamulla Jumbossa taaskaan.
On se kumma, että sen työpäivän jälkeen ei ole aikaa vaikka lojua sohvalla ja selata netistä tarjouksia? Itse olen lähdössä pian iltavuoroon, mutta olen käyttänyt tämän aamupäivän asioiden hoitoon netissä, pyykin pesuun, yhden ulkovaatteen korjaamisen ja palstailuun.
Sanonta on laske tulitikkuja ja juo shampanjaa .
Itse halusin väen väkisin pitää mökin. Laskin mitä maksaa vakuutus, verot, sähkö. Pelkästään näillä hinnoilla vuokraan tasokkaamman mökin kuukaudeksi.
Myytiin mökki pariskunnalle, jotka jäivät kohta eläkkeelle. Meni hyvään kotiin.
Myytiin vanha auto. Pelkästään vakuutuksen hinnalla ajetaan uberilla 50 krt vuodessa.
Älä omista sitä, mitä et käytä jatkuvasti.
Siskoni on kotiäiti. Ostin isohkon yksiön samasta taloyhtiöstä. Nyt asunto on airbnb.nä, siskoni hoitaa siivouksen ja avaimet. Tienaamme kivasti kumpikin.