Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa jatkuvasti vierasta lasta
Väsähtänyt
05.01.2020 |
Meillä on muodostunut ongelmaksi naapurustossa jossain asuva lapsi. Minulla itsellä on lievästi kehitysvammainen kymmenvuotias ja tavallinen yhdeksän vuotias poika. Olen yksinhuoltaja. Vanhempi lapsi oli ekaluokan lähikoulun pienryhmässä, ja tämä poika oli siellä hänen luokallaan. En tiedä mikä erityisyys hänellä on, ainakin ehkä ADHD.
Poika on suunnilleen joka toinen päivä ovella pyytämässä lapsiani puistoon, tai pihalle. Koska esikoiseni ei voi ulkoilla yksinään, minä joudun lähtemään myös. Ulkona lapsi ei leiki minun lasteni kanssa, vaan kyselee jatkuvasti minulta milloin mitäkin. Oletteko olleet siellä ja täällä?, milloin menette sinne tänne, milloin sinulla on töitä, miten menet töihin, siirrättekö hiekkalelut pois pihalta ja milloin, ostatteko koskaan sitä ja tätä.
Tämä on aivan loputonta. Koko aika menee siihen, että minun lapset leikkii keskenään, ja tämä lapsi kyselee tauotta. Pari kertaa, joku on soittanut, kun olemme olleet puistossa. Lapsi on kävellyt ympyrää minun vieressä, viiden minuutin päästä alkanut valittaa, että minun pitää lopettaa puhelu. Olen sanonut lapselle, että mene leikkimään. Siihen lapsi sanoo, että en nyt, ja kysymykset jatkuvat. Välillä kysymykset on liian uteliaita, ja en vastaa mitään. Hän luonnollisesti jatkaa jankuttamista.
Jossain välissä hän myös kyseli millä bussilla menemme milloin mihinkin, ja tuli sitten samaan, vaikka ei ollut menossa mihinkään. Nykyään valehtelen aina. Hän myös haluaa tietää kaikki lasten tapahtumat, että menemmekö. Koko ajan pitää olla tarkkana, ettei paljasta mitään.
Hän haluaa myös kylään, mutten enää päästä. Koska en saa rauhassa tehdä kotona mitään, koska hän seurailee. Hän on myös useasti kertonut miten sotkuista meillä on, ja milloin siivoamme, vai teemmekö sitä koskaan. Meillä on ihan siisti koti, mutta huonekalut vanhoja ja värikkäitä. Olen käsittänyt, että heillä kaikki on valkoista.
Kerran entinen anoppini oli tulossa kylään, ja kielsin lasta tulemasta lauantaina meille. Hän kysyi miksi, ja kerroin, että mummo tulee, ja vietämme hänen nimppareita. Hän tuli luonnollisesti lauantaina (poikani päästi sisään), meni keittiöön, ja alkoi syödä herkkuja. Sanoin, että minähän sanoin, että meille ei voi tulla tänään. Lapsi sanoi anteeksi, ja hymyili leveästi. Jatkoi syömistä. Sen jälkeen ei ole päässyt sisälle. On kyllä yrittänyt tulla lautapeli-iltaani, vaikka tiesi lasteni olevan isällään. Seurailee myös kauppaan, jos näkee.
Tekisi mieli kokonaan lopettaa tämä kaveruus, joka on kovin yksipuolista. Tuo lapsihan, ei edes leiki lasteni kanssa. Voiko tällaisessa tilanteessa olla edes kohtelias, kun lapsen käsitys sopivasta käytöksestä on tuollainen. En tiedä missä lapsi asuu, ja olen vanhemmatkin nähnyt vain etäältä Ovat käsittääkseni varakkaita, ja eivät eronneita. Tuntuu oudolta, että he eivät välitä missä heidän kaikille vieraille jaaritteleva lapsensa on. Lapsi on suorastaan mallikappale helposta uhrista, jollekin pervolle. Poikani kuitenkin tuntuu pitävän tuosta lapsesta... Olisiko jollakin kokemusta rasittavasta ja ahdistavasta "naapurin" lapsesta?
Kommentit (92)
Tuollaisia tosiaan on! Minulla on koiria ja yhdet veljekset tahtoivat silittää niitä. Se olisi ok, ellei poika pyrkisi rutistelemaan. Toinen koirista murisi halailevalle lapselle ja revin pojan irti koirasta. Kävelivät perässäni että näkivät missä asun. Kävivät kymmenkunta kertaa pihalla tai pyrkimässä sisään. Aina kun jommankumman tapaa, tämä jäisi jaarittelemaan iäisyydeksi. Lopulta käskin heidät pois pihastani enkä enää edes tervehdi tavatessa, ettei ala ajaa perässäni fillarilla selittämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiellä tulemasta enää oli syy tuppautumiseen mikä vaan.
Todennäköisesti lapsi ei saa kotonaan huomiota, joten hakee sitä sinulta. Etsi lapsen vanhemmat ja pidä heille puhuttelu, ja jos eivät ole kiinnostuneita pojastaan niin lasu.
Asiaan voi auttaa ainoastaan se, että käyt keskustelemassa vieraan lapsen vanhempien kanssa ja selväsanaisesti ilmaiset, ettei lapsi ole enää tervetullut teille tai hakemaan lapsiasi ulos. Meidän naapurustossa asui myös hieman ”hankala” lapsi, joka juoksi pihallemme leikkimään aina kun näki meidät ulkona. Hän oli uusperhekuviossa kahden pienemmän sisaruksen synnyttyä hiukan heitteille jäänyt isosisko, jolle ei äitipuolella luonnollisesti kahden pienemmän hoidolta jäänyt aikaa. Isä matkatöissä useasti. Hän oli hiukan esikoistani vanhempi ja leikit niin erikoisia, etten jättänyt lapsia keskenään ulos. Sisälle emme häntä päästäneet. Hankala vaihe kesti noin puoli vuotta, sitten hän onneksi lopulta lakkasi tulemasta. Ikävä tilanne, mutta aikuisena sinun pitää asettaa rajat, jos haluat muutosta tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Novellilla pituutta kuin nälkävuodella. Ei jaksa lukea. Kuulostaa muutenkin satu-tädin stoorilta.
Jos tuntuu hankalalta lukea pitkiä tekstejä, niin mikään pakko siihen ei ole. Tarina on valitettavan tosi. En ole muuttanut edes yksityiskohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää olla aikuinen ja asettaa rajat.
Vierailija kirjoitti:
Asiaan voi auttaa ainoastaan se, että käyt keskustelemassa vieraan lapsen vanhempien kanssa ja selväsanaisesti ilmaiset, ettei lapsi ole enää tervetullut teille tai hakemaan lapsiasi ulos. Meidän naapurustossa asui myös hieman ”hankala” lapsi, joka juoksi pihallemme leikkimään aina kun näki meidät ulkona. Hän oli uusperhekuviossa kahden pienemmän sisaruksen synnyttyä hiukan heitteille jäänyt isosisko, jolle ei äitipuolella luonnollisesti kahden pienemmän hoidolta jäänyt aikaa. Isä matkatöissä useasti. Hän oli hiukan esikoistani vanhempi ja leikit niin erikoisia, etten jättänyt lapsia keskenään ulos. Sisälle emme häntä päästäneet. Hankala vaihe kesti noin puoli vuotta, sitten hän onneksi lopulta lakkasi tulemasta. Ikävä tilanne, mutta aikuisena sinun pitää asettaa rajat, jos haluat muutosta tilanteeseen.
En tiedä missä lapsi asuu. Ei ole tästä pihasta. Mutta olet kyllä aivan oikeassa, että rajoja täytyy asettaa, en tiedä miksi en ole ponnekkaammin tehnyt sitä. Ehkä jonkinlaista arkuutta puuttua ja tyrmistystä. Suurin osa vanhemman lapsen kavereista on erityislapsia, mutta tämä poika on ainoa noin käyttäytyvä. Meillä kävi eskariaikana toinen lapsi usein, hän tosin leikki oikeasti lasteni kanssa, ja tiesin taustoja, minkä takia tuli meille. Nykyään ei tiedetä missä hän on, kun sijoitettiin pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos poikasi kuitenkin pitää hänestä, olisi sääli estää seurustelu kokonaan. Sano esim., että saa tulla vain keskiviikkoisin.
Onko lapsillasi muita kavereita?
Joka tapauksessa olet tuon lapsen "hoitaja". Mahdollisesti vanhemmat jopa sanovat, että mene hakemaan "Mattia" ja " Maijaa" ulos. Poika ehkä kertoo heille, että lähdette aina mielihyvin ulos leikkimään hänen kanssaan.
Itsekin rasituin yhteen aikaan naapurin tenavasta, joka "sai" tulla kylään jopa juhlapyhinä - ja meni keittiön kaappeja aukomaan, kun oli kuin kotonaan. Varmaan myös kertoi kotonaan, että meillä on sotkuista (oli useampi pieni lapsi)...
Ovikello pois päältä, muutatte ulkoilukohdetta ja verhoja kiinni. Etsii ennenpitkää toisen "uhrin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita saada pojan kautta yhteys vaivihkaa vanhempiin. Pyydät vaikka puhelinnumeroa tms.
Lapsi kuulostaa raasulta, tykkää teistä, mutta sosiaaliset taidot ei ole kovin kehittyneet. Koita kuitenkin olla ystävällinen, tuollaiset lapset saa pas kaa niskaan koko elämänsä joka suunnasta. Ymmärrän kyllä varsin hyvin että on rankkaa, oma lapseni on tuollainen, pahempikin, mutta ei todellakaan ulkoile yksin (luultavasti ikinä).
Älkää lähtekö ulos, vaikka tuo käykin pyytämässä. Ongelma ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi kyselee taukoamatta, häneltä on varmasti helppo saada tietoa vanhemmista.
- Asutko sinä tässä lähellä?
- Voimme saattaa sinut kotiin.
Kysele vanhemmista lapselta.
No tietenkin otat yhteyttä lapsen vanhempiin ja kerrot tilanteen. Se voi jo ratkaista paljon
Kyllä tuollaisia lapsia on. Siis kyseessähän on erityisen tuen lapsi
Toiseksi luot jonkinlaiset rajat jotka teet selväksi lapsen ja mielellään lapsen vanhempien kanssa
Vierailu tai yhteinen puisto esim kerran viikossa tms. Sopimusten ulkopuolella et lähde tai ota vastaan.
Tälläinen lapsikin ymmärtää muttei välttämättä ymmärrä ilman hyvin selkeää kieltä ja rajoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella raskasta. En tiedä ratkaisua itse ongelmaan. Vanhemmat varmasti ovat ihan äärirajoilla, eivätkä jaksa itsekään. Sen vuoksi lapsi kulkee usein kodin ulkopuolella.
Mielestäni voit kuitenkin rajata lasta niin, että kerrot, ettei tänään sovi. Lisäksi vaikeisiin kysymyksiin voi vastata, ettei tuollaisia ole tapana kysellä ihmisiltä. Lisäksi - jos siis vielä otat lapsen teille tai lähdette puistoon - alkaisin asettaa aikarajoja. Kertoisin, että meillä on nyt puoli tuntia aikaa ja sen jälkeen lapsen pitää mennä omaan kotiin.
Jollakin kerralla varmasti itse pyytäisin lasta viemään minut vanhempiaan tapaamaan. Haluaisin keskustella heidän kanssaan. Keskustelun perusteella arvioisin, onko esim. lastensuojeluilmoitukselle aihetta. Olet oikeassa siinä, että hyväksikäytön riski on olemassa. Lapsi ei osaa leikkiä ikätovereidensa kanssa, vaan hakee aikuisen huomioita.
Ilmeisesti lapsen vanhempia ei juuri kiinnosta, missä tämä kuljeskelee. Lapsella voi hyvin olla jokin diagnoosikin, mutta vaikuttaa kyllä myös vahvasti siltä, että hän ei saa kotonaan huomiota ja hakee sitä siksi suorastaan pakkomielteisesti teidän perheestänne.
Ottaisin yhteyttä lapsen vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos poikasi kuitenkin pitää hänestä, olisi sääli estää seurustelu kokonaan. Sano esim., että saa tulla vain keskiviikkoisin.
Onko lapsillasi muita kavereita?
Joka tapauksessa olet tuon lapsen "hoitaja". Mahdollisesti vanhemmat jopa sanovat, että mene hakemaan "Mattia" ja " Maijaa" ulos. Poika ehkä kertoo heille, että lähdette aina mielihyvin ulos leikkimään hänen kanssaan.
Itsekin rasituin yhteen aikaan naapurin tenavasta, joka "sai" tulla kylään jopa juhlapyhinä - ja meni keittiön kaappeja aukomaan, kun oli kuin kotonaan. Varmaan myös kertoi kotonaan, että meillä on sotkuista (oli useampi pieni lapsi)...
Tämä on se ainoa harmi. Poikani tuntuu pitävän tästä pojasta, vaikkei tämä leiki hänen kanssaan. Eipä toisaalta koskaan kiusaakaan. Molemmilla pojillani on muitakin kavereita. Vanhemmalla ei tosin täällä, koska erityiskoulussa lapset tulevat laajalta alueelta. Kukaan ei asu lähellä. Osa nuoremman kavereista ottaa ihan mielellään vanhemmankin leikkiin mukaan. En tiedä tietävätkö vanhemmat lapsensa olevan meillä. Ilkeästi joskus ajattelen, että minua käytetään lapsen hoitajana, kun ei itse jakseta kuunnella omaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Novellilla pituutta kuin nälkävuodella. Ei jaksa lukea. Kuulostaa muutenkin satu-tädin stoorilta.
Ikävää, että sinulla on lukivaikeuksia. Kirjoita erillinen - lyhyt - tarina lukihäiriöstäsi.
Aloittajan tekstin nopeaan silmäilemiseen meni hyvin lyhyt aika.
Toiseksi teet lapselle mielellään vanhempien kanssa yhdessä selväksi että puistoreissujen tarkoitus on että hän leikkii lastesi kanssa. Tosin voihan olla niinkin ettei hän tai he ollenkaan edes kykene siihen
Jolloin lapsi tuleekin vain sinun takiasi.
Jos et saa lapselta vanhemman numeroa niin lähdette joskus saattamaan lasta hänen kotiinsa ja toivottavasti pääset puheyhteyteen vanhemman kanssa. Ainakin tiedät sitten osoitteen. Minusta sinulla ei ole muuta keinoa kuin puhua vaikka äidin kanssa. Ei tuo muuten lopu. Ehkä kotoa ihan tietoisesti hyödynnetään sinua 'lapsenvahtina'.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa äärimmäisen erikoiselta. Todella.