Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kun olin lapsi, vanhemmat hiihtäjät pyysivät latua jollointuki väistyä ladulta ja antaa heille tietä

Vierailija
04.01.2020 |

Tänään olin hiihtämässä, kun lapsiperhe oli edessäni ladulla ja perheen äiti siinä toteamaan, että aikuisten tulee väistää lapsia. Kyllä teki mieli alkaa raivoamaan, kun on käyttäytymissäännöt päässeet unohtumaan.

Kommentit (90)

Vierailija
81/90 |
04.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nopea takaatuleva ottaa vastuun ohittamisesta tai väistössä joka paikassa. Skeittipuistossa, luistelemassa, autolla, laskettelussa yms. Älkää alkaako keksimään omia sääntöjänne.

Vierailija
82/90 |
04.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

En uskalla enää lähteä hiihtämään näin viidentoista vuoden tauon jälkeen. Hävettäisi ja hiihtäisin liian hitaasti ja nolosti. Sinänsä harmi, näin iän myötä kaipaan lumista metsää ja luonnon kauneutta.

Katselen kadehtien suksillaan sukivia ihmisiä täällä Joensuussa. Mutta en ladulle uskaltaudu, olisin nolo. Käyttäytyisin väärin. 

On vitu...anut, myönnän. 

Viisikymppinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/90 |
04.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitte kaikki höyrypäät miettiä, millaisen hiihtokokemuksen lapset tai aloittelevat aikuiset saavat teidät kohdatessaan. Tai millaisen mielikuvan ihmiset hiihdosta ja hiihtäjistä saavat, kun käytöksenne vuoksi tehdään lööppejä laturaivosta.

Kun minä pikkunassikkana opettelin hiihtoa äidin kanssa oli luonnollista, että kun takaa tuli aikuinen nopeampi hiihtäjä se olin minä joku antoi hänelle latua. Enkä koe siitä suuria traumoja saaneeni, kriisiapua ei siis tarvinnut järjestää kuten nykyisille ellinooraalexsandroille ja nikopettereille joille kaiken pitäisi olla naminamia ja halipusipusia. Väistäessäni vanhempia opin myös eräänlaista kunnioitusta heitä kohtaan mikä sekin näilltä pullamössöiltä tuntuu täysin kadonneen.

Ja ohittajia oli yksi tunnissa? Kuule ei siitä opettelusta tule yhtään mitään, jos koko ajan pitää hypätä ees taas. Ihan käytännön asia eikä mitään naminamihalipusipusia. Nopeampi pystyy ohittamaan, ellei hiihdetä jollain kapealla latukelkalla tehtyä polkua. Sellaisella hiihtäessä pitää pystyä tekemään yhteistyötä mentiinpä sitten samaan suuntaan tai vastakkain.

Vierailija
84/90 |
04.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8-vuotias tyttäreni lähti tänään kaverinsa kanssa hiihtoretkelle. Pakkasivat eväät ja varmistettiin kotona vielä että hallitsee uusien suksien siteet. Sovittiin reitti jolla saavat hiihtää ja kerrattiin säännöt: ladun kiertosuunta on noudatettava, hiihdetään peräkkäin niin että muut pääsee ohi, ladulla ei kävellä missään tilanteessa ja aina pitää olla varautunut pysähtymään/väistämään jos edessä on jotain. Kaveria ei jätetä ja jos sattuu jotain niin puhelu kotiin.

Ei tullut mieleenkään, että noiden lasten tehtävä olisi jonkun mielestä väistellä niitä ketteriä spandex-hirmuja 😳 Ladut kuuluu kaikille ja takaa tuleva väistää.

Kotiin palasi punaposkinen, onnellinen lapsi. Niin toivon ettei laturaivourpot vie muilta mahdollisuutta nauttia liikunnasta.

T. Yksijalkainen äiti

Ei kenelläkään voi olla niin huono tasapainoaisti, ettei pystyisi hiihtämään myös yksijalkaisena ja valvomaan lastensa laturetkiä ja ennenkaikkea neuvomaan, hitaammat, kuten äiti yksilkappisena, väistävät nopeampia hiihtäjiä.

Sitä paitsi kimppasuksien ostaminen tulee huomattavasti halvemmaksi jos ostaa ne toisen yksijalkaisen kanssa, joten sitäkään tekosyytä, köyhyyttä ei voi käyttää tekosyynä jättää lapsensa valvomatta hiihtoretkien aikana

Minulla on, vaikka olen kaksijalkainen. Hiihdon pitkästä aikaa ja se oli ihan kauheaa. En tajunnut kuinka tasapaino on kadoksissa. Koko ajan suksi tai Momo otti ladun reunaan kiinni ja nykäisi melkein nurin. Alamäet meni kuin olisin ollut joku sähköukko. Holtitonta nykimistä ja laskuasennon leviämistä käsien heilumista ja sydämen tykytystä. Jos joku olisi pyytänyt siinä latua, niin todennäköisesti olisi saanut vahingossa sauvasta tai suksesta.

Vierailija
85/90 |
04.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitte kaikki höyrypäät miettiä, millaisen hiihtokokemuksen lapset tai aloittelevat aikuiset saavat teidät kohdatessaan. Tai millaisen mielikuvan ihmiset hiihdosta ja hiihtäjistä saavat, kun käytöksenne vuoksi tehdään lööppejä laturaivosta.

Kun minä pikkunassikkana opettelin hiihtoa äidin kanssa oli luonnollista, että kun takaa tuli aikuinen nopeampi hiihtäjä se olin minä joku antoi hänelle latua. Enkä koe siitä suuria traumoja saaneeni, kriisiapua ei siis tarvinnut järjestää kuten nykyisille ellinooraalexsandroille ja nikopettereille joille kaiken pitäisi olla naminamia ja halipusipusia. Väistäessäni vanhempia opin myös eräänlaista kunnioitusta heitä kohtaan mikä sekin näilltä pullamössöiltä tuntuu täysin kadonneen.

Ja ohittajia oli yksi tunnissa? Kuule ei siitä opettelusta tule yhtään mitään, jos koko ajan pitää hypätä ees taas. Ihan käytännön asia eikä mitään naminamihalipusipusia. Nopeampi pystyy ohittamaan, ellei hiihdetä jollain kapealla latukelkalla tehtyä polkua. Sellaisella hiihtäessä pitää pystyä tekemään yhteistyötä mentiinpä sitten samaan suuntaan tai vastakkain.

Kai nyt järki luulisi sen verran sanovan ettei sitä hiihtoa lähdetä opettemaan niille kaikkein vilkkaimmille latuosuuksille eihän sitä auton ajamistakaan lähdetä sinne  moottoritielle ensimmäiseksi opetelemaan. valoja nyt herranjestas päälle. 

Vierailija
86/90 |
04.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitte kaikki höyrypäät miettiä, millaisen hiihtokokemuksen lapset tai aloittelevat aikuiset saavat teidät kohdatessaan. Tai millaisen mielikuvan ihmiset hiihdosta ja hiihtäjistä saavat, kun käytöksenne vuoksi tehdään lööppejä laturaivosta.

Kun minä pikkunassikkana opettelin hiihtoa äidin kanssa oli luonnollista, että kun takaa tuli aikuinen nopeampi hiihtäjä se olin minä joku antoi hänelle latua. Enkä koe siitä suuria traumoja saaneeni, kriisiapua ei siis tarvinnut järjestää kuten nykyisille ellinooraalexsandroille ja nikopettereille joille kaiken pitäisi olla naminamia ja halipusipusia. Väistäessäni vanhempia opin myös eräänlaista kunnioitusta heitä kohtaan mikä sekin näilltä pullamössöiltä tuntuu täysin kadonneen.

Ei siinä ole kyse mistään traumoista tai valtataistelusta vaan yksinkertaisesti sujuvuudesta ja turvallisuudesta. Itse olen suht hidas hiihtäjä mutta jos joskus pääsen vauhtiin niin en (näin kaksi lasta hiihtämään opettaneena) ikinä uskaltaisi lähestyä kovalla vauhdilla pientä lasta, huutaa latua ja olettaa että lapsi ehtii pois ladulta ilman että minun tarvitsee hidastaa.

Noin siis jos ladun vieressä on jonkinlainen väylä. Totta kai jos on kyseessä yksittäinen latu kapealla metsätiellä niin että siinä ei ole tilaa varsinaisesti hiihtää ohi, niin silloin hitaampi astuu penkalle ja antaa tietä, mutta se ei välttämättä tapahdu niin sutjakasti että nopeampi voisi jatkaa hidastamatta lainkaan, ainakaan jos kyseessä on lapsi.

Minä olen ollut lapsena ainakin 12-vuotiaaksi saakkaniin kömpelö, että jos joku olisi huutanut takaa ja hiihtänyt täysillä kohti, niin olisin takuulla sotkeentunut suksiini ja kaatunut ladun poikki (kun sitä tapahtui minulle muutenkin).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/90 |
05.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

muistakaa tämä kaikki te sunnuntaihiihtelijät

Vierailija
88/90 |
05.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitte kaikki höyrypäät miettiä, millaisen hiihtokokemuksen lapset tai aloittelevat aikuiset saavat teidät kohdatessaan. Tai millaisen mielikuvan ihmiset hiihdosta ja hiihtäjistä saavat, kun käytöksenne vuoksi tehdään lööppejä laturaivosta.

Kun minä pikkunassikkana opettelin hiihtoa äidin kanssa oli luonnollista, että kun takaa tuli aikuinen nopeampi hiihtäjä se olin minä joku antoi hänelle latua. Enkä koe siitä suuria traumoja saaneeni, kriisiapua ei siis tarvinnut järjestää kuten nykyisille ellinooraalexsandroille ja nikopettereille joille kaiken pitäisi olla naminamia ja halipusipusia. Väistäessäni vanhempia opin myös eräänlaista kunnioitusta heitä kohtaan mikä sekin näilltä pullamössöiltä tuntuu täysin kadonneen.

Ja ohittajia oli yksi tunnissa? Kuule ei siitä opettelusta tule yhtään mitään, jos koko ajan pitää hypätä ees taas. Ihan käytännön asia eikä mitään naminamihalipusipusia. Nopeampi pystyy ohittamaan, ellei hiihdetä jollain kapealla latukelkalla tehtyä polkua. Sellaisella hiihtäessä pitää pystyä tekemään yhteistyötä mentiinpä sitten samaan suuntaan tai vastakkain.

Kai nyt järki luulisi sen verran sanovan ettei sitä hiihtoa lähdetä opettemaan niille kaikkein vilkkaimmille latuosuuksille eihän sitä auton ajamistakaan lähdetä sinne  moottoritielle ensimmäiseksi opetelemaan. valoja nyt herranjestas päälle. 

Entä jos ei ole kuin vilkkaita latuosuuksia? Suuressa osassa Suomea ei nyt ole kuin lyhyitä tykkilumilatuja, sinne pitää mahtua kaikkien hiihtohaluisten. Ja sitten jos ja kun luonnonlunta tulee tarpeeksi, aloittelijalle sopivat helpot ladut ovat edelleen vilkkaita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
89/90 |
05.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei spandex puristanut ajattelukykyä pois.

Kumma kyllä välillä se puristaa ajatuskyvyn pois siltä joka näkee tällaiseen pukeutuneen kuntoilijan. 

Vierailija
90/90 |
05.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei spandex puristanut ajattelukykyä pois.

Kumma kyllä välillä se puristaa ajatuskyvyn pois siltä joka näkee tällaiseen pukeutuneen kuntoilijan. 

Kieltoja on suomessa liikaakin niin en ehdota spandex asujen kieltämistä. Jonkinlainen varoitus lappu asun mukana riittää. Saattaa aiheutta ajattelukyvyn vaikeutumista ja raivoa hiihtäessä sekä pyöräillessä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi viisi kahdeksan