Kun olin lapsi, vanhemmat hiihtäjät pyysivät latua jollointuki väistyä ladulta ja antaa heille tietä

Tuo ”latua” huuto oli olennainen lapsuudessasi, kun hiihdettiin yhtä järven jäälle/pellolle/metsään tampattua kapeaa latua.

Nykyään hiihdetään leveillä pururadoilla ja hiihtobaanoilla, joissa on yleensä väh. 2 latua samaan suuntaan ja niiden välissä leveä luistelubaana. Näiden myötä takaa tulevan on helppo ohittaa edessä hitaammin hiihtävä. Siksi tämä muutos.

Lapsiperhe, jossa harjoittelevia hiihtäjiä hiihtää jonossa tai pieni lapsi ladulla ja vanhempi vieressä luistelubaanalla, josta tämä vanhempi väistää takaa tulevaa hiihtäjää lapsen taakse tarvittaessa. Näin hiihto on miellyttävää kaikille.

Problem solved, olkaatten hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti se menee niin, että nopeampi hiihtää hitaamman ohi. Kenenkään hiihto ei silloin keskeydy. Muutenhan hitaampi ei pääsisi hiihtämään ollenkaan kun kaikki aika menisi ladun vieressä seisoskeluun ja ladulta pois hyppimiseen. Tällä viittaan siis perinteisen hiihtoon.

Olen miettinyt tuota "latua" huutelua, jota en onneksi ole peruskoulun jälkeen kuullut. Silloin nopeat hiihtäjät usein käyttivät sitä hitaampien kiusaamiseen. Huusivat siis jo heti kun toisen selän saivat näkyviin (siis esim. vaikka 100 metriä ennen) "latua" ja hitaammat joutuivat odottelemaan, sitä nopeampaa ohittelijaa ja omasta hiihdosta ei tullut mitään. Siksi mietin, että miten se nykyisin menee peruskouluissa? Opetetaanko huutamaan latua vai ihan vaan ohittamaan hitaampi hiihtäjä? Ketään opettajaa tai peruskoululaisen vanhempaa paikalla, joka tähän osaisi vastata?

Juu mä kans muistan peruskouluajoilta kun koulun hiihtotunneilla tuli takaa niitä keski-ikäisiä hiihtoon aggressiivisuutensa työntäviä miehiä. "Latua latua" karjuivat vihainen ilme päälle. Yksi kolmesta tiuski jotain "ettekö osaa väistää". Välillä hiihtivät melkein päälle. Joskus sohivat sauvalla "vahingossa" kun oli niin kova vauhti. Muistan ainakin kolme kertaa jossa joku kaveri sai sauvasta. Ja liikunnanope vain komensi väistämään. Se oli sitä ihanaa 90-lukua se.

Nyt aikuisiällä sitä ymmärtää, että jonkinlaisen persoonallisuushäiriön kai tuokin vaatii: ala-asteikäisten lapsien kiusaaminen.

Ehkä se todella on niin, että sukupolvi sukupolvelta paranemme sodan ym. traumoista ja kykenemme polvi polvelta parempaan käytökseen lapsia kohtaan. Jokuhan noitakin hiihtäjiä on varmaan piiskannut ja häpäissyt lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Onko tää latua huutelu joku pääkaupunkiseudun historiallinen erikoisuus? Onneksi täällä idemmässä moisesta ei ole kokemusta kuin kolmenkymmenen vuoden takaa pikkulapsena, ja silloiset karjujat oli jo elämän ehtoopuolella. Enpä ole ladunpyytäjiin törmännyt sittemmin vaikka tulee vietettyä ladulla viikossa 5-8 tuntia. Ulkomaiset maajoukkehiihtäjät saattaa mölähtää jonkinlaisen varoitushuudahduksen kapeassa kohtaa alamäessä lapsia ohittaessa, mikä on hyvä kun vauhtia on raketin lailla.

Entisen kilpahiihtäjän, nykyisen puuskuttavan keskivartalotanakan mamman näkökulmasta on kaikkien kannalta sujuvampaa kun nopeampi väistää hitaampaa. Liisterit jäätää ym. selitys on aika tunareiden sössötystä, nykyään netistä löytää ihan kivasti voidevinkkejä elämää helpottamaan ja jos voiteluongelmat aiheuttaa tuon asteen aggressiota niin on suositeltavampaa toistaitoisten siirtyä karvasukseen tai pitopohjaan.

Pk-seudulla, ainakin Paloheinässä, oli tapana nopeampi väistää ainakin jo silloin, kun aloittelin siellä hiihtämistä 90-luvun loppupuolella. Tämä luki latusäännöissä. Olihan siellä aina huonotapaisiakin seassa ja sellaisia, jotka eivät veronmaksajan oikeudella väistäneet numerolappu rinnassa hiihtävää. Mutta pääsääntöisesti fiksuja ja hyväkäytöksisiä hiihtäjiä. Olen muuten myös entinen kilpahiihtäjä ja nykyään keskivartalotanakka mamma :D Vaihdoin liisterisukset joku vuosi sitten pitopohjiin ja olen ollut tyytyväinen, suosittelen kaikille muillekin olipa liisterit ongelma mistä syystä tahansa.

Lapset voivat aivan hyvin harjoitella hiihtämistä takapihallaan. Ei niiden tarvitse tulla pilaamaan muiden hiihtoa.

8-vuotias tyttäreni lähti tänään kaverinsa kanssa hiihtoretkelle. Pakkasivat eväät ja varmistettiin kotona vielä että hallitsee uusien suksien siteet. Sovittiin reitti jolla saavat hiihtää ja kerrattiin säännöt: ladun kiertosuunta on noudatettava, hiihdetään peräkkäin niin että muut pääsee ohi, ladulla ei kävellä missään tilanteessa ja aina pitää olla varautunut pysähtymään/väistämään jos edessä on jotain. Kaveria ei jätetä ja jos sattuu jotain niin puhelu kotiin.

Ei tullut mieleenkään, että noiden lasten tehtävä olisi jonkun mielestä väistellä niitä ketteriä spandex-hirmuja 😳 Ladut kuuluu kaikille ja takaa tuleva väistää.

Kotiin palasi punaposkinen, onnellinen lapsi. Niin toivon ettei laturaivourpot vie muilta mahdollisuutta nauttia liikunnasta.

T. Yksijalkainen äiti

Hyvin yksinkertaista, nopeampi väistää.

Verenmaku suussa hiihtäjät on pahimpia, tahallaan tullaan päin ja hutkitaan sauvoilla

Itse olen kostanut joskus ohituksessa jäätyneet suksenpohjat pysähtymällä ohituksen jälkeen ladulle puhumaan puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

8-vuotias tyttäreni lähti tänään kaverinsa kanssa hiihtoretkelle. Pakkasivat eväät ja varmistettiin kotona vielä että hallitsee uusien suksien siteet. Sovittiin reitti jolla saavat hiihtää ja kerrattiin säännöt: ladun kiertosuunta on noudatettava, hiihdetään peräkkäin niin että muut pääsee ohi, ladulla ei kävellä missään tilanteessa ja aina pitää olla varautunut pysähtymään/väistämään jos edessä on jotain. Kaveria ei jätetä ja jos sattuu jotain niin puhelu kotiin.

Ei tullut mieleenkään, että noiden lasten tehtävä olisi jonkun mielestä väistellä niitä ketteriä spandex-hirmuja 😳 Ladut kuuluu kaikille ja takaa tuleva väistää.

Kotiin palasi punaposkinen, onnellinen lapsi. Niin toivon ettei laturaivourpot vie muilta mahdollisuutta nauttia liikunnasta.

T. Yksijalkainen äiti

Ei kenelläkään voi olla niin huono tasapainoaisti, ettei pystyisi hiihtämään myös yksijalkaisena ja valvomaan lastensa laturetkiä ja ennenkaikkea neuvomaan, hitaammat, kuten äiti yksilkappisena, väistävät nopeampia hiihtäjiä.

Sitä paitsi kimppasuksien ostaminen tulee huomattavasti halvemmaksi jos ostaa ne toisen yksijalkaisen kanssa, joten sitäkään tekosyytä, köyhyyttä ei voi käyttää tekosyynä jättää lapsensa valvomatta hiihtoretkien aikana

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kostanut joskus ohituksessa jäätyneet suksenpohjat pysähtymällä ohituksen jälkeen ladulle puhumaan puhelimeen.

Mahtaa harmittaa, kun se toinen menee tyynesti ohi ja jatkaa matkaa, korkeintaan vähän ihmettelee, että mikä urpo se siinä oikein meni.

Ennen myös purettiin omat traumat itseä heikompiin, jotka sitten purkivat tästä syntyneet traumat itseä heikompiin, ei tarvittu terapioita. Nykyään kierre koitetaan katkaista.

Kutittelen raivoajien kulkusia varta vasten teroitetulla suksen kärjellä.

Voi luoja. Hiihtokulttuurikin pilalla. Pelkkiä pölhöjä tilalla.

Vierailija kirjoitti:

Ladulle pitäisi olla alaikäraja 16 vuotta. Ei nuo lapset ymmärrä mitään säännöistä.

Olen itse entinen kilpahiihtäjä ja nykypäivänä lapset hiihtävät aivan liian vähän.

Aina itse katson ilolla lapsia jotka ovat hiihtämässä ja ohitan itse aina mielelläni ja kehun samalla pieniä kuinka hyvin sujuu.

Kaikki mahtuu ladulle.

Vierailija kirjoitti:

Voisitte kaikki höyrypäät miettiä, millaisen hiihtokokemuksen lapset tai aloittelevat aikuiset saavat teidät kohdatessaan. Tai millaisen mielikuvan ihmiset hiihdosta ja hiihtäjistä saavat, kun käytöksenne vuoksi tehdään lööppejä laturaivosta.

Kun minä pikkunassikkana opettelin hiihtoa äidin kanssa oli luonnollista, että kun takaa tuli aikuinen nopeampi hiihtäjä se olin minä joku antoi hänelle latua. Enkä koe siitä suuria traumoja saaneeni, kriisiapua ei siis tarvinnut järjestää kuten nykyisille ellinooraalexsandroille ja nikopettereille joille kaiken pitäisi olla naminamia ja halipusipusia. Väistäessäni vanhempia opin myös eräänlaista kunnioitusta heitä kohtaan mikä sekin näilltä pullamössöiltä tuntuu täysin kadonneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitte kaikki höyrypäät miettiä, millaisen hiihtokokemuksen lapset tai aloittelevat aikuiset saavat teidät kohdatessaan. Tai millaisen mielikuvan ihmiset hiihdosta ja hiihtäjistä saavat, kun käytöksenne vuoksi tehdään lööppejä laturaivosta.

Kun minä pikkunassikkana opettelin hiihtoa äidin kanssa oli luonnollista, että kun takaa tuli aikuinen nopeampi hiihtäjä se olin minä joku antoi hänelle latua. Enkä koe siitä suuria traumoja saaneeni, kriisiapua ei siis tarvinnut järjestää kuten nykyisille ellinooraalexsandroille ja nikopettereille joille kaiken pitäisi olla naminamia ja halipusipusia. Väistäessäni vanhempia opin myös eräänlaista kunnioitusta heitä kohtaan mikä sekin näilltä pullamössöiltä tuntuu täysin kadonneen.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Hiihdossa eedellä oleva väistää. Jos on esim liisterit suksissa ja pitää ladulta väistää johkin pehmolumeen/vapaan alueelle niin siinä on suksenpohjat liimautuneet täyteen lunta.

Eli käyttäkää vähän järkeä ja antakaa tietä takaa tuleville. Itse kyllä väistän kun tulee takaapäin hiihtäjiä.

Onko sinulla silmät selässä, vai pyöriikö pää kuin väkkärä? Ehkä hiidellään EE alueilla, mutta meillä ainakin koko ajan joku ohittaa. Ja jos on väli, niin pää saisi pyöriä taaksepäin kuitenkin. Meillä on latu ja luisteluhiihto vieressä, niin takaa tuleva siirtyy sinne kun katsoo sopivaksi. Hän osaa arvioida vauhtinsa ja milloin osuu kohdalle. Minä edellä menevän voisin kurkkia sinne taakse vaikka kuinka ja yrittää arvioida milloin ohittaja on sopivassa kohdassa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kostanut joskus ohituksessa jäätyneet suksenpohjat pysähtymällä ohituksen jälkeen ladulle puhumaan puhelimeen.

Opettele voitelemaan. Ja käyttäytymään.

Uskokaa jo. Se takaa tuleva näkee ja osaa arvioida tilanteen. Hänellä on siinä vastuu. Jos on yksi latu, niin hän huutaa latua. Jos pystyy muuten ohittamaan, hän ohittaa omaan tahtiinsa. Hidas tikkuja voi hyppiä omaksi ilokseen sivuun, mutta takaatulevalla nopeammalla on vastuu.

Ei kai nyt sentään.