Kun kaikki pariutumissuunnat ovat tukossa

Jos ap vielä lukee tätä keskustelua, niin millä tavalla viestittelysi sujuu naisten kanssa nettideiteillä? Kertooko ja kirjoittaako kumpikin osapuoli suunnilleen yhtä paljon?

Itse hieman päälle 30-vuotiaana naisena törmään aivan jatkuvasti nettideiteillä miehiin, joilta ei tunnu sujuvan normaali keskustelu. Yritän keskustella esimerkiksi jostain aiheesta, mistä mies on kertonut profiilissaan. Hyvin monella vastaukset ovat tasoa: ”joo, ei, en tiiä”. He eivät myöskään itse millään tavalla vie keskustelua eteenpäin. Voin sanoa, että on todella turhauttavaa ylläpitää joka kerta keskustelua, kun toinen osapuoli vaikuttaa siltä, ettei ole lainkaan kiinnostunut. Lopulta olen tehnyt niin, että olen jättänyt vastaamatta miesten viesteihin tai olen kirjoittanut, ettei tästä keskustelusta taida tulla mitään. Mielestäni on todella huvittavaa, että tämän jälkeen samoilta miehiltä on sitten tullut viestejä. Joko siitä, miksi en vastaa, kun oli niin sujuvaa keskustelua tai ihmettelyä, miten niin keskustelusta ei tule mitään, kun sehän on sujunut niin hyvin! Oman kokemukseni perusteella yllättävän moni mies ei tunnu ymmärtävän, että keskustelu on vastavuoroista. Ja olisi mukavaa, jos toinenkin osapuoli veisi keskustelua eteenpäin ja osallistuisi siihen yhtä paljon.

Tämä tuli ensimmäisenä mieleen, jos viestittelyssä naiset joutuvat viemään koko ajan keskustelua eteenpäin, niin jossain vaiheessa he turhautuvat siihen. Tosin sillä perusteella, mitä ap olet tänne kirjoittanut, vaikuttaa siltä, että kirjoittaminen (ja ainakin oikeinkirjoitus, tästä iso plussa!) sujuvat kyllä sinulta.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martat

Rauhanyhdistykset

4 euron kaljakuppilat

AA-kerhot

SM-piirit

Ulkoministeriön iltapalaverit

Ensiapupolit

jne.

Onhan näitä paikkoja vaikka miten.

Martat (heidän tapahtumansa siis) on testattu. Kaljakuppiloissakin on käyty. En halua feikata alkoholistia enkä olla toipuva alkoholisti. En enää tällä iällä usko nousevani sm-tasolle missään lajissa. Iltapalaveri kiinnostaisi, mutta heittääkö vahtimestari minut ulos? Ensiavussakin olen usein käynyt ja vaikka siellä olen viehättävien ja osaavien naisten kanssa asioinut eivät nämä kohtaamiset ole johtaneet kuin minun parantuneeseen vointiini hoidon ja lääkityksen, ei parisuhteen kautta.

ap

Sori jos tätä jo ehdotettiin mutta ilmastoaktivistien piireihin meneminen ja niissä aktiivisesti toimiminen voisi toimia. Olen tosissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martat

Rauhanyhdistykset

4 euron kaljakuppilat

AA-kerhot

SM-piirit

Ulkoministeriön iltapalaverit

Ensiapupolit

jne.

Onhan näitä paikkoja vaikka miten.

Martat (heidän tapahtumansa siis) on testattu. Kaljakuppiloissakin on käyty. En halua feikata alkoholistia enkä olla toipuva alkoholisti. En enää tällä iällä usko nousevani sm-tasolle missään lajissa. Iltapalaveri kiinnostaisi, mutta heittääkö vahtimestari minut ulos? Ensiavussakin olen usein käynyt ja vaikka siellä olen viehättävien ja osaavien naisten kanssa asioinut eivät nämä kohtaamiset ole johtaneet kuin minun parantuneeseen vointiini hoidon ja lääkityksen, ei parisuhteen kautta.

ap

Sori jos tätä jo ehdotettiin mutta ilmastoaktivistien piireihin meneminen ja niissä aktiivisesti toimiminen voisi toimia. Olen tosissani.

Ehkä kuitenkin kannattaa panostaa ei-poliittisiin naisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on liian alhainen koulutustausta? Eikö sinulle kelpaa samantasoisen koulutuksen omaava nainen? Entä mitä on ne ulkonäön puutteet?

Puhuin omasta taustastani. En etsi koulutusta vaan kumppania, joten naisen koulutuksella ei ole itselleni suurta merkitystä. Tärkeämpiä ovat aivan muut asiat. 

ap

Vierailija kirjoitti:

MItä ap harrastaa, mitkä asiat häntä kiinnostaa? Mitkä on hänen elämänarvot? Haluaako hän lapsia vai ei? Vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä onko ap persu lenkkeilijä, joka haluaa viisi lasta. Vai vihervassari larppaaja, joka ei halua yhtään lasta. Vai ehkä metsästävä kokoomuslainen, jolle lapset on täysin yhdentekevä asia oli niitä tai ei.

Monta kysymystä.

Harrastan liikuntaa monissa muodoissa, luen ja keräilen kirjoja, täytän ristikkoja, opettelen paremmaksi kokkaajaksi, etsin uusia mielenkiintoisia paikkoja lähiympäristöstäni, rakentelen ja korjailen.

Olen kiinnostunut ihmisistä, asioista ja ilmiöistä. Se mikä on pinnan alla ja mahdollisesti pinnalla tulevaisuudessa kiinnostaa paljon enemmän kuin se minkä jo nyt näemme ja koemme.

Olen suuri yhdenvertaisuuden, reiluuden ja yksilönvapauden kannattaja. Toivon, että jokainen saisi tehdä mitä haluaa ja siihen pitäisi kaikkien pyrkiä. Hyväksyn omiani vastakkaiset mielipiteet ja pidän aina dialogia parempana vaihtoehtona kuin omiin kuppikuntiin eristäytymistä. 

En ole ihminen, joka etsii jatkuvasti uusia elämyksiä tai virikkeitä. Ennemmin pohdin sitä mikä minua aidosti kiinnsotaa ja pyrin sitten toteuttamaan elämääni niin, että voin kiinnostuksenkohteeni kohdata ja kokea. 

Lapset, mahdollisen kumppanin tai mahdolliset omat eivät ole mitenkään negatiivinen ajatus. Ei mulla siitä pakkomiellettä ole ja voin kuvitella elämää ilmankin lapsia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaisia naisia ap yrittää, ehkä parikymppisillä naisilla se ulkonäkö on tärkeä kriteeri.

Tavallisia naisia. Naisia joiden kanssa koen, että elämänarvoni ja kiinnostuksenkohteeni ovat synkassa. Naisia, jotka vaikuttavat itsenäisiltä ja mielenkiintoisilta persoonilta. Naisia, jotka ovat enemmän introverttejä kuin jatkuvasta liikkeestä eläviä sosiaalisia persoonia. Naisia, joilla on sisäinen intohimo asioihin ja halu tätä intohimoa toteuttaa. Samanikäisiä naisia, vanhempia naisia ja muutaman vuoden nuorempia naisia.

ap

Tummensin olennaiset kohdat. Montako tuollaista naista on olemassa? 

Onko sinulla tavalliset ja tavanomaiset arvot ja kiinnostuksenkohteet eli onko koko Suomessa satoja tuhansia naisia, joiden kanssa ne on synkassa? Vai vain sata sellaista naista? 

Millainen on sinusta mielenkiintoinen itsenäinen persoona naisella? Onko sellaisia naisia olemassa monta? Ja lisäksi pitää olla sisäinen intohimo ja halu sitä intohimoa toteuttaa? Kai ymmärrät, että noin 37-vuotiassa naisissa eli sinun ikäisissä naisissa suurin osa on niitä, jotka on työn ja arjen uuvuttamia, itsenäisiä koska on pakko olla itsenäinen (mutta se ei ole luonteenpiirre) ja lähes kaikki on hukanneet sisäisen intohimonsa arjen kuluttaviin pyörteisiin. Tai jos se on vielä tallella niin ei ole energiaa tai aikaa sitä toteuttaa. Eli vaadit liikaa, haet yksisarvista.

Tämä intohimo-kohta minullakin särähti korvaan. Kelpaako ap:lle, jos nainen on vaikkapa intohimoinen tanssin harrastaja ja haluaa käydä vaikkapa viikoittain tanssimassa? Entä sitten, jos on tyytyväinen elämäänsä ilman mitään yhtä erityistä intohimoa. Eikö silloin olekaan hyvä kumppani? Entä kuinka paljon pitäisi olla yhteisiä kiinnostuksenkohteita? Jos näiden muiden lisäksi vielä elämänarvotkin sattuvat osumaan nappiin kumppanin kanssa, niin todellakin tuntuu, että saa etsiä neulaa heinäsuovasta. 

Moni hyvässä parisuhteessa on huomannut, ettei haittaa, vaikka molemmilla onkin erilaiset kiinnostuksenkohteet, kunhan edes jokin yhteinen juttu on. Edes erilaiset poliittiset näkemykset ei tule suhteen tielle, koska näitä asioita ei tarvitse pitää tapetilla kaiken aikaa. Eri asia on, jos on kovin ääriluonteinen ihminen.

Ehkä mun tosiaan pitäisi harkita sitä kansanopiston tarjoamaa itse-ilmaisun jatkokurssia?

Eivät nuo olleet mitään vaatimuksia. Ne olivat asioita ja seikkoja, joita olen pitänyt kiehtovina tapaamissani naisissa ja ihmisissä. En oleta tai vaadi, että ne löytyisivät samasta ihmisestä. 

Intohimo voi minusta olla monenlaista. Se voi olla jatkuvasta leimuavaa ja kaiken alleen kattavaa. Tai se voi olla ihan erilaisista asioista nauttimista. Intohimo on sitä, että on löytänyt ne asiat, jotka tekevät elämästä hyvää ja sitten niitä toteuttaa. Kai kuvailemani intohimo on oikeastaan vastine sen luonteiselle ihmiselle, joka ei löydä mistään mitään hyvää , ei saa iloa mistään ja kokee, että valittamalla asiat paranevat. En minäkään ole intohimoinen kuin harvoin. Kun innostun niin innostun, mutta enemmän tyytyväisyyttä mulle tuo se, että tiedän mitkä asiat saavat oloni hyväksi ja niiden harrastaminen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Lopeta se pakkomielteinen naisen hakeminen ja mieti miten kivaa ja hyvää elämää elät juuri nyt. Tee itseäsi kiinnostavia asioita, hakeudu tilanteisiin, joissa voit tavata samanmielisiä ihmisiä, miehiä ja naisia.

Voit opiskella vaikka jonkun kielen lisää. Mennä sekakuoroon. Opetella puuviiluintarsiaa. Pelata lentopalloa sekajoukkueessa. Etsiä paikkakuntasi kirjastosta keskustelukerhon, tai liittyä seurakunnan raamattupiiriin. Käydä seurakuntien sinkkutreffeillä. 

Kaiken kaikkiaan, älä etsi sitä elämäsi naista, vaan elä omaa elämääsi. Siihen sopiva nainen ilmestyy kyllä, kun sinulla on ensin elämä, johon sen naisen voit liittää. Ei kukaan nainen ole sellainen, joka haluaa tehdä toiselle elämän. Naiset haluaa rakastua johonkin, jolla on jo elämä.

Tässä se taika on. Kun elämässä on sisältöä, intohimoa, uusia asioita ja positiivista uteliaisuutta asioita kohtaan, se vetää muita ihmisiä puoleensa kuin magneetti. Niin kaveri, kuin parisuhdemielessä. Olen itse siis sinkkunainen ja luulen että ongelmani on tässä, elämä on valahtanut vähän tylsäksi ja vastoinkäymisten myötä negatiiviseksi. Se ei ole viehättävää. Koitan siis lähteä kehittämään itseäni ja toivon sen auttavan myös parisuhdemielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaisia naisia ap yrittää, ehkä parikymppisillä naisilla se ulkonäkö on tärkeä kriteeri.

Tavallisia naisia. Naisia joiden kanssa koen, että elämänarvoni ja kiinnostuksenkohteeni ovat synkassa. Naisia, jotka vaikuttavat itsenäisiltä ja mielenkiintoisilta persoonilta. Naisia, jotka ovat enemmän introverttejä kuin jatkuvasta liikkeestä eläviä sosiaalisia persoonia. Naisia, joilla on sisäinen intohimo asioihin ja halu tätä intohimoa toteuttaa. Samanikäisiä naisia, vanhempia naisia ja muutaman vuoden nuorempia naisia.

ap

Tummensin olennaiset kohdat. Montako tuollaista naista on olemassa? 

Onko sinulla tavalliset ja tavanomaiset arvot ja kiinnostuksenkohteet eli onko koko Suomessa satoja tuhansia naisia, joiden kanssa ne on synkassa? Vai vain sata sellaista naista? 

Millainen on sinusta mielenkiintoinen itsenäinen persoona naisella? Onko sellaisia naisia olemassa monta? Ja lisäksi pitää olla sisäinen intohimo ja halu sitä intohimoa toteuttaa? Kai ymmärrät, että noin 37-vuotiassa naisissa eli sinun ikäisissä naisissa suurin osa on niitä, jotka on työn ja arjen uuvuttamia, itsenäisiä koska on pakko olla itsenäinen (mutta se ei ole luonteenpiirre) ja lähes kaikki on hukanneet sisäisen intohimonsa arjen kuluttaviin pyörteisiin. Tai jos se on vielä tallella niin ei ole energiaa tai aikaa sitä toteuttaa. Eli vaadit liikaa, haet yksisarvista.

Tämä intohimo-kohta minullakin särähti korvaan. Kelpaako ap:lle, jos nainen on vaikkapa intohimoinen tanssin harrastaja ja haluaa käydä vaikkapa viikoittain tanssimassa? Entä sitten, jos on tyytyväinen elämäänsä ilman mitään yhtä erityistä intohimoa. Eikö silloin olekaan hyvä kumppani? Entä kuinka paljon pitäisi olla yhteisiä kiinnostuksenkohteita? Jos näiden muiden lisäksi vielä elämänarvotkin sattuvat osumaan nappiin kumppanin kanssa, niin todellakin tuntuu, että saa etsiä neulaa heinäsuovasta. 

Moni hyvässä parisuhteessa on huomannut, ettei haittaa, vaikka molemmilla onkin erilaiset kiinnostuksenkohteet, kunhan edes jokin yhteinen juttu on. Edes erilaiset poliittiset näkemykset ei tule suhteen tielle, koska näitä asioita ei tarvitse pitää tapetilla kaiken aikaa. Eri asia on, jos on kovin ääriluonteinen ihminen.

Ehkä mun tosiaan pitäisi harkita sitä kansanopiston tarjoamaa itse-ilmaisun jatkokurssia?

Eivät nuo olleet mitään vaatimuksia. Ne olivat asioita ja seikkoja, joita olen pitänyt kiehtovina tapaamissani naisissa ja ihmisissä. En oleta tai vaadi, että ne löytyisivät samasta ihmisestä. 

Intohimo voi minusta olla monenlaista. Se voi olla jatkuvasta leimuavaa ja kaiken alleen kattavaa. Tai se voi olla ihan erilaisista asioista nauttimista. Intohimo on sitä, että on löytänyt ne asiat, jotka tekevät elämästä hyvää ja sitten niitä toteuttaa. Kai kuvailemani intohimo on oikeastaan vastine sen luonteiselle ihmiselle, joka ei löydä mistään mitään hyvää , ei saa iloa mistään ja kokee, että valittamalla asiat paranevat. En minäkään ole intohimoinen kuin harvoin. Kun innostun niin innostun, mutta enemmän tyytyväisyyttä mulle tuo se, että tiedän mitkä asiat saavat oloni hyväksi ja niiden harrastaminen.

ap

Kuulostat tosi kivalta mieheltä, tutustuisin mielellään sinuun!

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei elämässä ole mitään intohimon kohdetta. En harrasta aktiivisesti mitään, mutta tykkään ulkoilla, samoilla luonnossa, hiihtää, matkustella, käydä uimassa, käydä salilla. Mihinkään noihin en kuitenkaan suhtaudu intohimoisesti eikä elämäni järkkyisi yhtään, jos jostain syystä joku noista jäisi pois. 

Olen kuitenkin iloinen, onnellinen, positiivinen nainen, joka on elämäänsä tyytyväinen. Olen ap:n ikäluokkaa, lapseton, omillani toimeentuleva, ihan nätti, normaalipainoinen, fiksu jne. En silti kelpaisi ap:lle. Intohimo puuttuu. Eikä muuten tule mieleen yhtään ystävää (naista), jolla olisi joku erityinen intohimo, ystäväni on naisia, jotka elää käyden työssä, hoitaen lapsiaan ja perhettään (jos on), välillä käyden vähän harrastamassa liikuntaa ja lomilla jossain lomapaikassa. Eivät erotu massasta millään intohimoilla. Mutta ovat ihania ihmisiä, ja vientiä on riittänyt.

En tiedä miksi haluan itseäni selventää ja ajatuksiani avata. 

Tuolla aikaisemmassa viestissä jo tätä avasin. Olen täysin varma, että sulta ei puutu intohimoa. Me vain käsitämme intohimon käsitteeen eri tavalla. Tai emme edes käsitä, mutta viestistäni johon vastasit saattoi sellaisen kuvan saada. Kerrot, että tuntemasi naiset hoitavat lapsia, perheettään ja harrastavat. Kyllä mä pidän noita intohimon osoituksina. Intohimo on mun ajatuksissani apatian vastakohta. Jos elämässäsi on asioita, joista nautit, asioita, josta otat tietoisesti vastuuta ja asioita joita teet jatkuvasti vaikka ne eivät aina maistukaan niin silloin olet intohimoinen ja elämässäsi on intohimoa. En etsi mitään elokuvien kliseistä intohimoa ja ruusua suussa tangon soidessa taustalla. Arjen intohimo on se millä tätä maailmaa pyöritetään ja johon ihmisen kannattaa tähdätä. 

Ja hyvä, että näillä tuntemillasi ihmisillä on vientiä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on liian alhainen koulutustausta? Eikö sinulle kelpaa samantasoisen koulutuksen omaava nainen? Entä mitä on ne ulkonäön puutteet?

Puhuin omasta taustastani. En etsi koulutusta vaan kumppania, joten naisen koulutuksella ei ole itselleni suurta merkitystä. Tärkeämpiä ovat aivan muut asiat. 

ap

Aivan, mutta älä nyt lähesty naisia, jotka ovat paljon koulutetumpia kuin sinä, koska heille sillä on merkitystä.

Game over. Deal with it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei elämässä ole mitään intohimon kohdetta. En harrasta aktiivisesti mitään, mutta tykkään ulkoilla, samoilla luonnossa, hiihtää, matkustella, käydä uimassa, käydä salilla. Mihinkään noihin en kuitenkaan suhtaudu intohimoisesti eikä elämäni järkkyisi yhtään, jos jostain syystä joku noista jäisi pois. 

Olen kuitenkin iloinen, onnellinen, positiivinen nainen, joka on elämäänsä tyytyväinen. Olen ap:n ikäluokkaa, lapseton, omillani toimeentuleva, ihan nätti, normaalipainoinen, fiksu jne. En silti kelpaisi ap:lle. Intohimo puuttuu. Eikä muuten tule mieleen yhtään ystävää (naista), jolla olisi joku erityinen intohimo, ystäväni on naisia, jotka elää käyden työssä, hoitaen lapsiaan ja perhettään (jos on), välillä käyden vähän harrastamassa liikuntaa ja lomilla jossain lomapaikassa. Eivät erotu massasta millään intohimoilla. Mutta ovat ihania ihmisiä, ja vientiä on riittänyt.

En tiedä miksi haluan itseäni selventää ja ajatuksiani avata. 

Tuolla aikaisemmassa viestissä jo tätä avasin. Olen täysin varma, että sulta ei puutu intohimoa. Me vain käsitämme intohimon käsitteeen eri tavalla. Tai emme edes käsitä, mutta viestistäni johon vastasit saattoi sellaisen kuvan saada. Kerrot, että tuntemasi naiset hoitavat lapsia, perheettään ja harrastavat. Kyllä mä pidän noita intohimon osoituksina. Intohimo on mun ajatuksissani apatian vastakohta. Jos elämässäsi on asioita, joista nautit, asioita, josta otat tietoisesti vastuuta ja asioita joita teet jatkuvasti vaikka ne eivät aina maistukaan niin silloin olet intohimoinen ja elämässäsi on intohimoa. En etsi mitään elokuvien kliseistä intohimoa ja ruusua suussa tangon soidessa taustalla. Arjen intohimo on se millä tätä maailmaa pyöritetään ja johon ihmisen kannattaa tähdätä. 

Ja hyvä, että näillä tuntemillasi ihmisillä on vientiä. 

ap

Jo aiemmin esittämäni ehdotus treffeistä on edelleenkin voimassa :)

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaisia naisia ap yrittää, ehkä parikymppisillä naisilla se ulkonäkö on tärkeä kriteeri.

Tavallisia naisia. Naisia joiden kanssa koen, että elämänarvoni ja kiinnostuksenkohteeni ovat synkassa. Naisia, jotka vaikuttavat itsenäisiltä ja mielenkiintoisilta persoonilta. Naisia, jotka ovat enemmän introverttejä kuin jatkuvasta liikkeestä eläviä sosiaalisia persoonia. Naisia, joilla on sisäinen intohimo asioihin ja halu tätä intohimoa toteuttaa. Samanikäisiä naisia, vanhempia naisia ja muutaman vuoden nuorempia naisia.

ap

Tummensin olennaiset kohdat. Montako tuollaista naista on olemassa? 

Onko sinulla tavalliset ja tavanomaiset arvot ja kiinnostuksenkohteet eli onko koko Suomessa satoja tuhansia naisia, joiden kanssa ne on synkassa? Vai vain sata sellaista naista? 

Millainen on sinusta mielenkiintoinen itsenäinen persoona naisella? Onko sellaisia naisia olemassa monta? Ja lisäksi pitää olla sisäinen intohimo ja halu sitä intohimoa toteuttaa? Kai ymmärrät, että noin 37-vuotiassa naisissa eli sinun ikäisissä naisissa suurin osa on niitä, jotka on työn ja arjen uuvuttamia, itsenäisiä koska on pakko olla itsenäinen (mutta se ei ole luonteenpiirre) ja lähes kaikki on hukanneet sisäisen intohimonsa arjen kuluttaviin pyörteisiin. Tai jos se on vielä tallella niin ei ole energiaa tai aikaa sitä toteuttaa. Eli vaadit liikaa, haet yksisarvista.

Tämä intohimo-kohta minullakin särähti korvaan. Kelpaako ap:lle, jos nainen on vaikkapa intohimoinen tanssin harrastaja ja haluaa käydä vaikkapa viikoittain tanssimassa? Entä sitten, jos on tyytyväinen elämäänsä ilman mitään yhtä erityistä intohimoa. Eikö silloin olekaan hyvä kumppani? Entä kuinka paljon pitäisi olla yhteisiä kiinnostuksenkohteita? Jos näiden muiden lisäksi vielä elämänarvotkin sattuvat osumaan nappiin kumppanin kanssa, niin todellakin tuntuu, että saa etsiä neulaa heinäsuovasta. 

Moni hyvässä parisuhteessa on huomannut, ettei haittaa, vaikka molemmilla onkin erilaiset kiinnostuksenkohteet, kunhan edes jokin yhteinen juttu on. Edes erilaiset poliittiset näkemykset ei tule suhteen tielle, koska näitä asioita ei tarvitse pitää tapetilla kaiken aikaa. Eri asia on, jos on kovin ääriluonteinen ihminen.

Ehkä mun tosiaan pitäisi harkita sitä kansanopiston tarjoamaa itse-ilmaisun jatkokurssia?

Eivät nuo olleet mitään vaatimuksia. Ne olivat asioita ja seikkoja, joita olen pitänyt kiehtovina tapaamissani naisissa ja ihmisissä. En oleta tai vaadi, että ne löytyisivät samasta ihmisestä. 

Intohimo voi minusta olla monenlaista. Se voi olla jatkuvasta leimuavaa ja kaiken alleen kattavaa. Tai se voi olla ihan erilaisista asioista nauttimista. Intohimo on sitä, että on löytänyt ne asiat, jotka tekevät elämästä hyvää ja sitten niitä toteuttaa. Kai kuvailemani intohimo on oikeastaan vastine sen luonteiselle ihmiselle, joka ei löydä mistään mitään hyvää , ei saa iloa mistään ja kokee, että valittamalla asiat paranevat. En minäkään ole intohimoinen kuin harvoin. Kun innostun niin innostun, mutta enemmän tyytyväisyyttä mulle tuo se, että tiedän mitkä asiat saavat oloni hyväksi ja niiden harrastaminen.

ap

Eli suomeksi sanottuna ap tarkoittaa intohimolla normaalia elämäänsä tyytyväistä ihmistä, jolla ei ole elämänhallintaongelmia. Yleensä intohimolla tarkoitetaan vähän eri asiaa, eikä ainoastaan romanttisessa mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Ap on saanut nyt 8 sivun verran kommentteja ja neuvoja. Osa erittäin hyviä, osa vähemmän hyviä. Mutta ap ei ole ottanut yhtään niistä neuvoista onkeensa, vaan on torpannut kaikki todeten, että on eri mieltä.

Olen ottanut jokaisen saamani ehdotuksen ylös ja varsinkin niitä, joita en ole kokeillut pohdin hyvinkin vakavasti kokeilevani. Nekin ehdotukset, joista mulla oli kokemusta olen ottanut uudelleenpohdintaan. Mietin olisiko lähestymistapani niissä voinut olla jotenkin väärä, jos muut ovat niitä käyttäen saaneet tuloksia. Ehdotetut, minulle entuudestaan tuntemattomat deittisivustot, ihmisten tapaamispaikat, asennoitumisen mallit ja muut ilmoille heitetyt jutut antavat aihetta itsereflektioon sekä silmien avaamista uusille suunnille. Ihminen on vain välillä kapeakatseinen ja sokea omalla rajallisuudelleen. Se että minusta tuntui kuin umpikujaan ajautuneelta ei tarkoita sitä, että olisin täydellisessä umpikujassa. Se oli vain tosielämän epäonnistumisista kumpuava reaktio, jota yritän mm. ehdotuksillani muuttaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olet kirjoituksen perusteella älykkö, kenties tosikko. Kokeile tutustua naisiin sillä tavalla, että et mieti tulevaisuutta tai matchaamista. Yritä flirttailla ja hassutella. Jos tulee toiset treffit, niin kiva. Voit myöhemmin paljastaa syvällisempää puoltasi. En tiedä toimiiko, mutta kokeile!

Hyvä ehdotus. Tätä olen yrittänyt toteuttaa. Jos tunnen kemiaa toista kohtaan on luonteelleni tyypillistä ajatella hieman tulevaisuuttakin, mutta yritän kontrolloida tätä piirrettä itsessäni ja pysyä enemmän hetkessä. En ole kovin hyvä flirttailemaan ja hassuttelutkin ovat melko kapeaan ihmisryhmään uppoavia, mutta ei kai se tarvitsisi kuin sen yhden, jolla kiinnostus herää ja ajatukset ovat samalla aaltopituudella.

ap

Ei ainakaan ole korvien välistä kiinni. Itse veikkaan ulkonäön ja luonteen "yhteensopimattomuutta" ts. et ole sellainen miltä näytät

Vierailija kirjoitti:

Game over. Deal with it.

Ja vitut ole. Se on sitten vasta kun itse päättää niin. Ja aina voi todeta, että no katotaan vielä huomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä työkaverit?

Siis oletko heille maininnut sinkkuutesi kuoppaamishaluista? Vaikkei nyt ihan työkaverin kanssa, mutta hehän saattaisivat parittaa sinua omille sopiviksi katsomilleen sinkkututtavilleen. Aika moni voisi tuntea jopa innostusta parittaa tuttujaan ja lähettää heitä sokkotreffeille.

Suomessa ihmiset ovat niin epäsosiaalisia, että tällaiset naitetaan kaveri tai työkaveri oman kaveriverkoston jäsenelle jäävät lähinnä teorian asteelle.

Kyselin joskus aiemmin täällä, että kuinka moni on oikeasti yrittänyt parittaa kavereitaan keskenään niin tulos oli jotain tyyliin 1/10 ja se yhdenkin esimerkki oli vähän niin ja näin.

- ohis

Minä olen pariutunut niin, että yhteinen ystävä järjesti tilaisuuden, jossa tapasin nykyisen puolisoni. Ja siis hän oli jo etukäteen meille molemmille vinkannut, että meidän kannattaa tulla ja nimenomaan tutustua toisiimme siinä tilaisuudessa. Jo häntä aiemmin olin aikoinaan toisen ystäväni järjestämillä treffeillä toisen miehen kanssa. Häntä tapasin muutaman kerran mutta paria meistä ei tullut.

Ei pidä ottaa parittamista taas liian vakavasti. Mitä isompi kaveripiiri, sitä laajemmaksi se vähitellen kasvaa ja sitä isommat mahdollisuudet on tutustua johonkin kiinnostavaan. Kavereiden häissä on moni tavannut omankin tulevan puolisonsa, ja kaveriporukan mökkireissut, lautapeli-illat yms voivat olla paitsi kivoja muutenkin niin myös mahdollisuuksia tutustua kivoihin naisiin. Ja mitä siinä häviää, jos kavereille vinkkaa, että haku on päällä joten ihan tarkoituksella saa järjestää tilaisuuksia, joissa tutustuisi mielenkiintoisiin naisiin?

Vierailija kirjoitti:

Lopeta se pakkomielteinen naisen hakeminen ja mieti miten kivaa ja hyvää elämää elät juuri nyt. Tee itseäsi kiinnostavia asioita, hakeudu tilanteisiin, joissa voit tavata samanmielisiä ihmisiä, miehiä ja naisia.

Voit opiskella vaikka jonkun kielen lisää. Mennä sekakuoroon. Opetella puuviiluintarsiaa. Pelata lentopalloa sekajoukkueessa. Etsiä paikkakuntasi kirjastosta keskustelukerhon, tai liittyä seurakunnan raamattupiiriin. Käydä seurakuntien sinkkutreffeillä. 

Kaiken kaikkiaan, älä etsi sitä elämäsi naista, vaan elä omaa elämääsi. Siihen sopiva nainen ilmestyy kyllä, kun sinulla on ensin elämä, johon sen naisen voit liittää. Ei kukaan nainen ole sellainen, joka haluaa tehdä toiselle elämän. Naiset haluaa rakastua johonkin, jolla on jo elämä.

Tämä. En ole lukenut ketjua vielä loppuun saakka, mutta ainakaan tähän mennessä en ole huomannut että ap:lla olisi elämässään mitään, minkä hän kokisi "intohimoksi". Itselleni se on ihmisessä välitön turn-off. Mieluummin tutustun ihmiseen, jonka intohimot ovat vastakkaiset kuin omani kuin sellaiseen, joka ei innostu mistään. Esimerkiksi itselläni se on matkailu (juu, kliseistä, tiedän kyllä) mutta myös koirat, puutarha ja kirjallisuus saavat minut innostumaan ja voisin puhua niistä tuttujen ja tuntemattomien kanssa tuntikausia. Puolisollani se on moottoripyöräily. Hänen sormensa ovat syyhynneet ottaa pyörä käyttöön nyt, kun täällä etelässä ei ole ollut lunta, ja hän odottaa jo kevättä ja kesää kuin kuuta nousevaa.

Intohimo tekee ihmisen kiinnostavaksi. Se on tottakai myös tekijä, jonka takia osa ei kiinnostu, mutta eikö olennaista ole löytää se yksi, jonka kanssa on mahdollista luoda yhteinen elämä, jossa molemmilla on omat ja yhteiset intohimon kohteensa?