Kun kaikki pariutumissuunnat ovat tukossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota aikalisä ja panosta itseesi. Tee itsestäsi kiinnostava. Ala käymään kuntosalilla ja lenkillä. Hanki koira ja tutustu naisiin, joilla on koira.

Minä skippasin kaikki koiralliset miehet pois. Seurustelu ei olisi koiramiehen kanssa onnistunut käytännön syistä.

No alkaisitko ap:n kanssa suhteeseen muutenkaan? Niinpä.

Pointti oli etsiä joku kiinnostuksen kohde jonka avulla löytää yhtään samanhenkisiä ihmisiä.

Aloittajan kirjoitusten perusteella hän on erittäin kiinnostava henkilö. Ei ole tullut vielä esille mitään sellaista, miksi en olisi hänestä kiinnostunut. Tosin ap ei ole kovin paljoa avautunut mielenkiinnon kohteistaan ja odotuksistaan elämän suhteen.

Minä taas en ole löytänyt ap:sta yhtään mitään kiinnostavaa. Siksi kysyinkin hänen intohimojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä työkaverit?

Siis oletko heille maininnut sinkkuutesi kuoppaamishaluista? Vaikkei nyt ihan työkaverin kanssa, mutta hehän saattaisivat parittaa sinua omille sopiviksi katsomilleen sinkkututtavilleen. Aika moni voisi tuntea jopa innostusta parittaa tuttujaan ja lähettää heitä sokkotreffeille.

Suomessa ihmiset ovat niin epäsosiaalisia, että tällaiset naitetaan kaveri tai työkaveri oman kaveriverkoston jäsenelle jäävät lähinnä teorian asteelle.

Kyselin joskus aiemmin täällä, että kuinka moni on oikeasti yrittänyt parittaa kavereitaan keskenään niin tulos oli jotain tyyliin 1/10 ja se yhdenkin esimerkki oli vähän niin ja näin.

- ohis

Omassa harrastuspiirissä yksi nainen järjesti nuoremman ystävän ja oman sinkkuserkkunsa treffeille. Näillä on nyt 10 v myöhemmn kolme lasta ja ihan ok parisuhde.

Jotkut löytää kumppaneita ihan somesta. Esim instasta. Ryhdytään viestimään ja seuraamaan esim. Tietyn harrastuksen parissa viihtyvien ihmisten kanssa.

Löytyykö kissa tai koira? Tai joku muu lemmikki? Se olisi miehessä sympaattinen piirre.

Samoin minä paritin sinkku-serkkuni ja mieheni sinkkukaverin, koska olivat niin samantyyppisiä ihmisiä. Serkku taannoin valitti sinkkuuttaan ja sitten minulla (vihdoinkin) välähti, että tunnen erään kivan sinkkumiehen, menkääpä sokkotreffeille!

Siitä alkoi seurustelu, joka johti häihin viime kesänä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tommonen pakonomainen hakeminen näkyy päällepäin.

Aloita harrastus, josta voisit pitää, ja jonka parissa on paljon naisia. Tutustuminen käy luonnostaan.

Suosittelen menemään lavatanssikurssille ja aloittamaan lavatanssiharrastuksen- sen parissa on paljon naisia. Ja lavatanssi'ihmiset on mukavia, opit tuntemaan kivoja ihmisiä ja saat liikuntaa

Lavatanssi on niin junttia! Kuka nuori ihminen tykkää kuunnella jotakin humppaa, häh?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tommonen pakonomainen hakeminen näkyy päällepäin.

Aloita harrastus, josta voisit pitää, ja jonka parissa on paljon naisia. Tutustuminen käy luonnostaan.

Suosittelen menemään lavatanssikurssille ja aloittamaan lavatanssiharrastuksen- sen parissa on paljon naisia. Ja lavatanssi'ihmiset on mukavia, opit tuntemaan kivoja ihmisiä ja saat liikuntaa

Lavatanssi on niin junttia! Kuka nuori ihminen tykkää kuunnella jotakin humppaa, häh?

ä

Huomaa, ettet tiedä mitään lavatansseista. Kukaan nuoresta polvesta ei enää nykyään edes tanssi humppaa lavoilla. Nykyään naisia pyöritetään buggin, salsa, chachan, jiven, lindyn, tangon yms. sykkeessä. Nuoren polven tanssijat ovat hyväkuntoisia himoliikkujia ja käyvät aktiivisesti tanssikursseilla päivittämässä osaamistaan, koska laji muuttuu jatkuvasti. Eläkeläisten päivätanssit on eri juttu.

Nyt on hyvä aika aloittaa vaikkapa salsakurssi. Sieltä pääset ap ihan uuteen ja hienoon elämäntyyliin ja porukkaan osalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä naisia haet ja näkyykö hakukriteeri naisille käyttämissäsi deittisovelluksissa?

Tuntuu, että monet miehet heräävät vasta siinä +35 vuotiaina siihen, että haluavat ehkä lapsia ja ennen sitä myös seurustella 3-5 vuotta puolisoehdokkaan kanssa. Sitten he hakevat 20-vuotiasta naista, joka todennäköisemmin on hedelmällinen kuin se +30-v nainen ja jonka kanssa tuon kuvion voi toteuttaa. Inhimillisesti tuo on ihan ymmärrettävää, mutta todellisuudessa moni sahaa noin toimiessaan omaa oksaansa. Oikeasti harvalla miehellä riittää rahkeet reippaasti nuorempaan naiseen ja kumppania ei sitten löydy. Jos ikähaarukkana naiselle on 20-39-v, ne omanikäisetkään eivät kiinnostu, koska eivät halua lähteä kilpasille 20-vuotiaiden kanssa.

Haen omanikäisiäni. Ikähaarukka on viisi vuotta nuoremmista, viisi vuotta vanhempiin. En mä ymmärrä mitä yhteistä mulla olisi jonkun 20-vuotiaan kanssa. Elämäntilanteetkin ovat niin erilaiset, että en näe tuollaisessa ikäerossa mitään järkevyyttä kummankaan kannalta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Yrität liikaa.

Mitäpä jos liikkuisit puolen vuoden tai vuoden ajan aktiivisesti ihmisten joukossa mutta et yrittäisi löytää parisuhteeseen sopivaa naista. Voisit flirttailla kevyesti mutta et etenisi sen pidemmälle.

Tänä aikana voit tavata naisen, joka kiinnostuu sinusta ja haluaa tutustua sinuun paremmin.

Mikään ei ole niin inhottavaa ja uhkaavan tuntuista kuin yli-innokas mies, joka tunkeutuu tuttavuuteen ja yhden tapaamisen jälkeen olettaa, että hänellä on jotakin oikeuksia naista kohtaan.

En tiedä mistä päättelit mun toimivan tuon viimeisen kappaleen tavalla. Ei voisi olla kauempana mun luonteesta tai yleisestä käytöksestä.

Kuva yli-innokkuudesta ja liiasta yrittämisestä on varmaan taas tän mun kehnon itseilmaisun syy. En jaksanut avata aikajanaa tai pidemmän välin tapahtumia. Ajattelin tiivistää ja olla kerrankin jaarittelematta. Ei mulla ole kiire, enkä yritä löytää ketään väkisin. Voin aivan hyvin jatkaa normaalia elämääni keskittymättä parisuhteen löytämiseen. Ei se ole mulle vaikeaa, koska se on mulle tuttua. Olenkin yrittänyt viedä itseäni tilaisuuksiin ja tapahtumiin, joissa voisi tavata ensisijaisesti ihmisiä. Se laajentaisi sosiaalisia piirejäni, harjoituttaisi kanssakäymistä tuntemattomien kanssa ja ei kai se mahdollisuutta johonkin suurempaankaan ainakaan huononna.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos ap vielä lukee tätä keskustelua, niin millä tavalla viestittelysi sujuu naisten kanssa nettideiteillä? Kertooko ja kirjoittaako kumpikin osapuoli suunnilleen yhtä paljon?

Tämä tuli ensimmäisenä mieleen, jos viestittelyssä naiset joutuvat viemään koko ajan keskustelua eteenpäin, niin jossain vaiheessa he turhautuvat siihen. Tosin sillä perusteella, mitä ap olet tänne kirjoittanut, vaikuttaa siltä, että kirjoittaminen (ja ainakin oikeinkirjoitus, tästä iso plussa!) sujuvat kyllä sinulta.    

Hankala itseään arvottaa, mutta mielestäni ihan hyvin. Vastailen, kerron mielipiteitäni, mahdollisesti hauskoja anekdootteja ja teen vastakysymyksiä. Jos keskustelu tuntuu hiipuvan yritän viedä sitä jonnekin kiinnostavalle sivuraiteelle, joko aikasempaan keskusteluun pohjautuen, naisen profiilia ohjekirjana käyttäen tai sitten hakemalla keskustelunaiheen aivan jostain valtamerien syvyyksistä, jossa outous ja vähemmän tunnetut asiat elävät.

Jos keskustelu on enemmän reaaliaikaista niin toki voin vastailla lyhyemmin tai hymiöin. Jos taas keskustelemme leppoisammalla tahdilla koen, että on kohteliasta hieman panostaakin vastauksiin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä reilu 30v nainen joka on ihan luovuttamassa pariutumisen suhteen. Nettideitit ei johda mihinkään ja kuppiloissa en saa edes katsekontaktia kehenkään. Tsemppiä ap jos vielä jaksat yrittää, et ole todellakaan yksin pulmasi kanssa.

Mistä päin olet?

Helsinki. :( Ei kyllä haittaisi jos löytyisi syy muuttaa muualle.

Minä lähden kanssasi treffeille. Asun Espoossa. Olen 44v. Työssäkäyvä normaalikokoinen nainen.

Kuule hieman luulen ettei AP lähde sun kanssasi treffeille. Kunhan valittaa joka asiasta. Sori.

Mä olen pahoillani, että tästä ketjusta moni sai musta tuollaisen mielikuvan. Se ei ollut tarkoitukseni, eikä se kuvaa mua oikeassakaan elämässä. Koen, että keskusteluun kuuluu vuorovaikutus ja joskus (varsinkin tämän tyyppisessä ketjussa) tuo vuorovaikutus ja kysymyksiin vastailu saatetaan tulkita valittamiseksi tai kaikkien ehdotuksien torppaamiseksi. Tästä ei ollut kyse ja yritinkin tätä tuolla aikaisemmin avata. Kaikki ehdotukset on potentiaalisina ylös kirjattu ja yritän niitä tässä kevään aikana parhaani mukaan toteuttaa.

Myönnän myös. että varmasti mukana on turhautumista - alitajuista ja ihan näkyvääkin. Jos ihminen yrittää jotain tai jossain kovasti ja lopulta huomaakin saapuneensa umpikujaan, niin mielestäni on luonnollista ainakin hetken olla hämmentynyt ja pettynyt. En tätä tietenkään keneenkään henkilökohtaisesti halunnut kohdistaa ja ikävä, jos joku on näin tuntenut.

Ja mielelläni lähtisin treffeille, jos aikataulut ja välimatkat saadaan sopimaan

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martat

Rauhanyhdistykset

4 euron kaljakuppilat

AA-kerhot

SM-piirit

Ulkoministeriön iltapalaverit

Ensiapupolit

jne.

Onhan näitä paikkoja vaikka miten.

Martat (heidän tapahtumansa siis) on testattu. Kaljakuppiloissakin on käyty. En halua feikata alkoholistia enkä olla toipuva alkoholisti. En enää tällä iällä usko nousevani sm-tasolle missään lajissa. Iltapalaveri kiinnostaisi, mutta heittääkö vahtimestari minut ulos? Ensiavussakin olen usein käynyt ja vaikka siellä olen viehättävien ja osaavien naisten kanssa asioinut eivät nämä kohtaamiset ole johtaneet kuin minun parantuneeseen vointiini hoidon ja lääkityksen, ei parisuhteen kautta.

ap

Sori jos tätä jo ehdotettiin mutta ilmastoaktivistien piireihin meneminen ja niissä aktiivisesti toimiminen voisi toimia. Olen tosissani.

En ole ilmastoaktiivi enkä itsestäni sellaista varmaan ikinä saisi tehtyä, mutta toimiminen jossain yhdistyksessä tai organisaatiossa voisi olla ihan varteenotettava ajatus. Siinä yhdistyisi samalla kertaa oman mielenkiinnon totetuttaminen, ihmisten tapaaminen ja pääsisipä sohvaltakin ylös useammin. Täytyy selvittää mitä mahdollisuuksia täällä päin tällä saralla on.

Kiitos ideasta!

ap

Silloin kun mies kysyy apua vauvapalstalta ohjeita pariutumiseen, niin ollaan jo todella syvällä. Jollei itseään tunne sen vertaa, että oppisi keskustelemaan naisten kanssa, niin anna olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta se pakkomielteinen naisen hakeminen ja mieti miten kivaa ja hyvää elämää elät juuri nyt. Tee itseäsi kiinnostavia asioita, hakeudu tilanteisiin, joissa voit tavata samanmielisiä ihmisiä, miehiä ja naisia.

Voit opiskella vaikka jonkun kielen lisää. Mennä sekakuoroon. Opetella puuviiluintarsiaa. Pelata lentopalloa sekajoukkueessa. Etsiä paikkakuntasi kirjastosta keskustelukerhon, tai liittyä seurakunnan raamattupiiriin. Käydä seurakuntien sinkkutreffeillä. 

Kaiken kaikkiaan, älä etsi sitä elämäsi naista, vaan elä omaa elämääsi. Siihen sopiva nainen ilmestyy kyllä, kun sinulla on ensin elämä, johon sen naisen voit liittää. Ei kukaan nainen ole sellainen, joka haluaa tehdä toiselle elämän. Naiset haluaa rakastua johonkin, jolla on jo elämä.

Tässä se taika on. Kun elämässä on sisältöä, intohimoa, uusia asioita ja positiivista uteliaisuutta asioita kohtaan, se vetää muita ihmisiä puoleensa kuin magneetti. Niin kaveri, kuin parisuhdemielessä. Olen itse siis sinkkunainen ja luulen että ongelmani on tässä, elämä on valahtanut vähän tylsäksi ja vastoinkäymisten myötä negatiiviseksi. Se ei ole viehättävää. Koitan siis lähteä kehittämään itseäni ja toivon sen auttavan myös parisuhdemielessä.

Mutta on myös meitä jotka haluavat päällisin puolin tylsän ja intohimottoman naisen. Korostan: päällisin puolin. Kaikilla meillä se intohimo jossain on, vaikka vastoinkäymiset joskus siirtävät niitä syrjään.

Jostain syystä kartan naisia jotka ovat avoimesti ja selkeästi intohimoisia tai ns. mielenkiintoisia.

Minusta "tylsät" ovat useimmiten mielenkiintoisimpia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan ole korvien välistä kiinni. Itse veikkaan ulkonäön ja luonteen "yhteensopimattomuutta" ts. et ole sellainen miltä näytät

Mulla on tämä. Olen "rikollisen komeaksi" haukuttu ja ehkä näytänkin joltain naissankarilta, mutta luonteeltani olen ylikiltti ja herkkä tunneihminen. Kutsuisin itseäni vässykäksi.

Minua lähestyy aivan vääränlaiset naiset ja he joita itse haluan lähestyä eivät ota minua tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan ole korvien välistä kiinni. Itse veikkaan ulkonäön ja luonteen "yhteensopimattomuutta" ts. et ole sellainen miltä näytät

Mulla on tämä. Olen "rikollisen komeaksi" haukuttu ja ehkä näytänkin joltain naissankarilta, mutta luonteeltani olen ylikiltti ja herkkä tunneihminen. Kutsuisin itseäni vässykäksi.

Minua lähestyy aivan vääränlaiset naiset ja he joita itse haluan lähestyä eivät ota minua tosissaan.

😍

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun mies kysyy apua vauvapalstalta ohjeita pariutumiseen, niin ollaan jo todella syvällä. Jollei itseään tunne sen vertaa, että oppisi keskustelemaan naisten kanssa, niin anna olla.

Ei vaan, jos ei kykene pariutumaan tiettyyn ikään mennessä niin sitten on tajuttava totuus.

Onko sulla rahaa? Venakot haluaa varakkaan suomalaisen miehen.

Hyvä kauppa. Sulle nätti nainen, venakolle unelmaelämä. Mieti tätä vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet, ap? Onko sinulle esim. naisella olevat lapset este? Mun mielestä kuulostat verbaalisesti lahjakkaalta. On hienoa lukea miehen tekstiä, joka osaa ilmaista itseään hyvin ja kirjoittaa suomenkieltä puhtaasti.

En osaa silti oikein neuvoa muuta, kuin että myös mun mielestä tuo itsetunnon vahvistaminen ei voi ainakaan haittaakaan tehdä, ja että panosta iloiseen olemukseen. Se vetää ihmisiä puoleensa.

suomen kieltä*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei elämässä ole mitään intohimon kohdetta. En harrasta aktiivisesti mitään, mutta tykkään ulkoilla, samoilla luonnossa, hiihtää, matkustella, käydä uimassa, käydä salilla. Mihinkään noihin en kuitenkaan suhtaudu intohimoisesti eikä elämäni järkkyisi yhtään, jos jostain syystä joku noista jäisi pois. 

Olen kuitenkin iloinen, onnellinen, positiivinen nainen, joka on elämäänsä tyytyväinen. Olen ap:n ikäluokkaa, lapseton, omillani toimeentuleva, ihan nätti, normaalipainoinen, fiksu jne. En silti kelpaisi ap:lle. Intohimo puuttuu. Eikä muuten tule mieleen yhtään ystävää (naista), jolla olisi joku erityinen intohimo, ystäväni on naisia, jotka elää käyden työssä, hoitaen lapsiaan ja perhettään (jos on), välillä käyden vähän harrastamassa liikuntaa ja lomilla jossain lomapaikassa. Eivät erotu massasta millään intohimoilla. Mutta ovat ihania ihmisiä, ja vientiä on riittänyt.

En tiedä miksi haluan itseäni selventää ja ajatuksiani avata. 

Tuolla aikaisemmassa viestissä jo tätä avasin. Olen täysin varma, että sulta ei puutu intohimoa. Me vain käsitämme intohimon käsitteeen eri tavalla. Tai emme edes käsitä, mutta viestistäni johon vastasit saattoi sellaisen kuvan saada. Kerrot, että tuntemasi naiset hoitavat lapsia, perheettään ja harrastavat. Kyllä mä pidän noita intohimon osoituksina. Intohimo on mun ajatuksissani apatian vastakohta. Jos elämässäsi on asioita, joista nautit, asioita, josta otat tietoisesti vastuuta ja asioita joita teet jatkuvasti vaikka ne eivät aina maistukaan niin silloin olet intohimoinen ja elämässäsi on intohimoa. En etsi mitään elokuvien kliseistä intohimoa ja ruusua suussa tangon soidessa taustalla. Arjen intohimo on se millä tätä maailmaa pyöritetään ja johon ihmisen kannattaa tähdätä. 

Ja hyvä, että näillä tuntemillasi ihmisillä on vientiä. 

ap

Jo aiemmin esittämäni ehdotus treffeistä on edelleenkin voimassa :)

Mennään vain. Mä olen avoin kaikelle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaisia naisia ap yrittää, ehkä parikymppisillä naisilla se ulkonäkö on tärkeä kriteeri.

Tavallisia naisia. Naisia joiden kanssa koen, että elämänarvoni ja kiinnostuksenkohteeni ovat synkassa. Naisia, jotka vaikuttavat itsenäisiltä ja mielenkiintoisilta persoonilta. Naisia, jotka ovat enemmän introverttejä kuin jatkuvasta liikkeestä eläviä sosiaalisia persoonia. Naisia, joilla on sisäinen intohimo asioihin ja halu tätä intohimoa toteuttaa. Samanikäisiä naisia, vanhempia naisia ja muutaman vuoden nuorempia naisia.

ap

Tummensin olennaiset kohdat. Montako tuollaista naista on olemassa? 

Onko sinulla tavalliset ja tavanomaiset arvot ja kiinnostuksenkohteet eli onko koko Suomessa satoja tuhansia naisia, joiden kanssa ne on synkassa? Vai vain sata sellaista naista? 

Millainen on sinusta mielenkiintoinen itsenäinen persoona naisella? Onko sellaisia naisia olemassa monta? Ja lisäksi pitää olla sisäinen intohimo ja halu sitä intohimoa toteuttaa? Kai ymmärrät, että noin 37-vuotiassa naisissa eli sinun ikäisissä naisissa suurin osa on niitä, jotka on työn ja arjen uuvuttamia, itsenäisiä koska on pakko olla itsenäinen (mutta se ei ole luonteenpiirre) ja lähes kaikki on hukanneet sisäisen intohimonsa arjen kuluttaviin pyörteisiin. Tai jos se on vielä tallella niin ei ole energiaa tai aikaa sitä toteuttaa. Eli vaadit liikaa, haet yksisarvista.

Tämä intohimo-kohta minullakin särähti korvaan. Kelpaako ap:lle, jos nainen on vaikkapa intohimoinen tanssin harrastaja ja haluaa käydä vaikkapa viikoittain tanssimassa? Entä sitten, jos on tyytyväinen elämäänsä ilman mitään yhtä erityistä intohimoa. Eikö silloin olekaan hyvä kumppani? Entä kuinka paljon pitäisi olla yhteisiä kiinnostuksenkohteita? Jos näiden muiden lisäksi vielä elämänarvotkin sattuvat osumaan nappiin kumppanin kanssa, niin todellakin tuntuu, että saa etsiä neulaa heinäsuovasta. 

Moni hyvässä parisuhteessa on huomannut, ettei haittaa, vaikka molemmilla onkin erilaiset kiinnostuksenkohteet, kunhan edes jokin yhteinen juttu on. Edes erilaiset poliittiset näkemykset ei tule suhteen tielle, koska näitä asioita ei tarvitse pitää tapetilla kaiken aikaa. Eri asia on, jos on kovin ääriluonteinen ihminen.

Ehkä mun tosiaan pitäisi harkita sitä kansanopiston tarjoamaa itse-ilmaisun jatkokurssia?

Eivät nuo olleet mitään vaatimuksia. Ne olivat asioita ja seikkoja, joita olen pitänyt kiehtovina tapaamissani naisissa ja ihmisissä. En oleta tai vaadi, että ne löytyisivät samasta ihmisestä. 

Intohimo voi minusta olla monenlaista. Se voi olla jatkuvasta leimuavaa ja kaiken alleen kattavaa. Tai se voi olla ihan erilaisista asioista nauttimista. Intohimo on sitä, että on löytänyt ne asiat, jotka tekevät elämästä hyvää ja sitten niitä toteuttaa. Kai kuvailemani intohimo on oikeastaan vastine sen luonteiselle ihmiselle, joka ei löydä mistään mitään hyvää , ei saa iloa mistään ja kokee, että valittamalla asiat paranevat. En minäkään ole intohimoinen kuin harvoin. Kun innostun niin innostun, mutta enemmän tyytyväisyyttä mulle tuo se, että tiedän mitkä asiat saavat oloni hyväksi ja niiden harrastaminen.

ap

Eli suomeksi sanottuna ap tarkoittaa intohimolla normaalia elämäänsä tyytyväistä ihmistä, jolla ei ole elämänhallintaongelmia. Yleensä intohimolla tarkoitetaan vähän eri asiaa, eikä ainoastaan romanttisessa mielessä.

Tuossa kysyttiin millaisia naisia etsin. Ymmärsin tämän kysymyksenä siitä millaisia naisia etsin deittisovelluksista ja millaiset piirteet naisella saavat kiinnostukseni heräämään. Toki intohimo esilletuomassasi romanttisessa mielessä on täysin eri asia ja ei välttämättä se mitä tarkoitin. Intohimo toista ihmistä kohtaan on tietenkin kiehtovaa ja mahtavaa, mutta enhän mä voi semmoista alkaa tuntemattomalta ihmiseltä itseäni kohtaan heti vaatimaan. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan ole korvien välistä kiinni. Itse veikkaan ulkonäön ja luonteen "yhteensopimattomuutta" ts. et ole sellainen miltä näytät

En oikein tiedä mitä tämä tarkoittaa ja onko se huono vai hyvä juttu. En tiedä millaiselta mun pitäisi luonteeni ja juttujeni perusteella näyttää. En myöskään tiedä millaista luonnetta tai juttuja mun näköiseltä odotetaan. Mua on joskus kuvattu varautuneen tai pohtivan näköiseksi. Itse näihin on vaikea mitään varmaa sanoa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta se pakkomielteinen naisen hakeminen ja mieti miten kivaa ja hyvää elämää elät juuri nyt. Tee itseäsi kiinnostavia asioita, hakeudu tilanteisiin, joissa voit tavata samanmielisiä ihmisiä, miehiä ja naisia.

Voit opiskella vaikka jonkun kielen lisää. Mennä sekakuoroon. Opetella puuviiluintarsiaa. Pelata lentopalloa sekajoukkueessa. Etsiä paikkakuntasi kirjastosta keskustelukerhon, tai liittyä seurakunnan raamattupiiriin. Käydä seurakuntien sinkkutreffeillä. 

Kaiken kaikkiaan, älä etsi sitä elämäsi naista, vaan elä omaa elämääsi. Siihen sopiva nainen ilmestyy kyllä, kun sinulla on ensin elämä, johon sen naisen voit liittää. Ei kukaan nainen ole sellainen, joka haluaa tehdä toiselle elämän. Naiset haluaa rakastua johonkin, jolla on jo elämä.

Tämä. En ole lukenut ketjua vielä loppuun saakka, mutta ainakaan tähän mennessä en ole huomannut että ap:lla olisi elämässään mitään, minkä hän kokisi "intohimoksi". Itselleni se on ihmisessä välitön turn-off. Mieluummin tutustun ihmiseen, jonka intohimot ovat vastakkaiset kuin omani kuin sellaiseen, joka ei innostu mistään. Esimerkiksi itselläni se on matkailu (juu, kliseistä, tiedän kyllä) mutta myös koirat, puutarha ja kirjallisuus saavat minut innostumaan ja voisin puhua niistä tuttujen ja tuntemattomien kanssa tuntikausia. Puolisollani se on moottoripyöräily. Hänen sormensa ovat syyhynneet ottaa pyörä käyttöön nyt, kun täällä etelässä ei ole ollut lunta, ja hän odottaa jo kevättä ja kesää kuin kuuta nousevaa.

Intohimo tekee ihmisen kiinnostavaksi. Se on tottakai myös tekijä, jonka takia osa ei kiinnostu, mutta eikö olennaista ole löytää se yksi, jonka kanssa on mahdollista luoda yhteinen elämä, jossa molemmilla on omat ja yhteiset intohimon kohteensa?

Yritin tähän viestissä 187 vastata.

ap