Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisen kuolemasta on hemmetisti vaivaa läheisille.
03.01.2020 |
Lähisukulainen kuoli hiljattain ja on siinä kyllä älytön homma selvitellä ja hoitaa kaikkia asioita ja osa työstä on aivan järjetöntä.
Kuten esimerkiksi se että pitää hankkia virkatodistus jokaisen paikkakunnan seurakunnasta erikseen, missä kyseinen henkilö on saunut ja kun tämäkin henkilö on asunut yli kymmnenessä paikassa niin siitä on melkoinen vaiva ja siinä menee pitkä aika.
Aivan hullua että osa väestökirjanpidosta on seurakunnilla hajallaan kuin jokisen eväät. Jos henkilö ei olisi koskaan kuulunut kirkoon niin tiedon saisi maistraatista yhdellä kyselyllä.
Sitten vielä kaikki pankki-, vakuutus- ja muut asiat. Yritykset eivät noin vain kerro edes sitä että onko joku heidän asiakkaansa. Sinun pitää ensin todistaa että kuulut perikuntaan ja sen jälkeen vasta pääset hoitamaan vainajan asioita ja lopettamaan hänen ostamansa palvelut yms.
Tässä todellakin olisi kehittämisen varaa.
Kommentit (80)
Minä kuolen Aasiassa ja minut poltetaan.
Elossa oleva sukulainen saa paperit matkaansa, sillä hetkellä toimivaltaiselta suurlähetystöltä.
Sen pituinen se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolinpesän osakas = perijä
Leski on kuolinpesän osakas, mutta ei perijä.
Onhan siinä hommansa ja etenkin, jos kuolinpesästä riidellään vuosikausia oikeuslaitoksessamme. IHme, että mieheni saatiin joltisenkin kunnialla edes haudattua. Omaisuudesta hyvin vähän enää jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että mitä ihmeen vaivaa. Annoin hautaustoimiston tehtäväksi selvittää koko byrokratian.
En ompele itse vaatteitani, en korjaa itse autoani - miksi ihmeessä en ostaisi muitakin palveluja?
Oikeastiko hautaustoimisto maksaa vainajan asunnon vastikkeen, irtisanoo lehtitilaukset, ilmoittaa työnantajalle, suunnittelee kuolinilmoituksen, irtisanoo kuntosali ym jäsenyydet jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun äitini löytyi kuolleena, niin tuli aika kalliiksi siivota vanhan juopon jälkiä, ja maksaa sitten vielä kaikenlaisia kuluja, kun kuoli käytännössä varattomana. Aivan kuin ei olisi hänestä elossa ollut riittävästi vaivaa.
Eivät perilliset mitään kuluja joudu maksamaan, jos pesä on tyhjä kannattaa kieltäytyä perinnöstä.
Jos pesä on tyhjä, ei ole perintöä mistä kieltäytyä, eikö?
Itse olen ymmärtänyt niin, että kunhan perukirja tehdään, omaiset eivät joudu vastaamaan pesän veloista. Pesän arvohan lasketaan varat miinus velat. Jäljelle jäävän summan mukaan määräytyy perintövero. Alle 20 000 euron osuudesta ei mene veroa. Velat jäävät velkojien tappioksi, jos pesällä ei ole varallisuutta esim. myytävää asuntoa, jolla voisi kuitata edes osan.
Mitä tulee kuolleen omaisen hautajaisten järjestämiseen, asunnon tyhjentämiseen jne. siihen ei ole laillista velvollisuutta. Moraalinen valvollisuus on taas jokaisen omassa harkinnassa eikä sitä kannata ulkopuolisten päivitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän miettinyt miten isäni on asiansa järjestänyt kun olen kyllä tunnustettu mutta ei maksanut elareita aikoinaan emmekä ole olleet missään tekemisissäkään 40 vuoteen. 2 sisarusta tiedän olevan ja avovaimon.
Toisaalta siellä suunnalla varmasti on perittävää ellei ole jollain tavalla saanut minua pois testamentista mutta toisaalta olisi sitten varmasti helpointa vain kieltäytyä kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun äitini löytyi kuolleena, niin tuli aika kalliiksi siivota vanhan juopon jälkiä, ja maksaa sitten vielä kaikenlaisia kuluja, kun kuoli käytännössä varattomana. Aivan kuin ei olisi hänestä elossa ollut riittävästi vaivaa.
Miksi maksoitte. Minulla oli sama tilanne. Äiti kuoli varattomana viinaan kotonaan. Koti oli kuin sikolätti ja velkaakin oli vähän sinne ja tänne.
Kunta maksoi hautauksen ja koska oli varaton, niin muut velat jäi velallisilta saamatta ja asunnon siivous samoin. Koska perikunnalle eli minulle ei jäänyt kuin velkoja, ei minun myöskään tarvinnut maksaa siivouksia ja velkoja. Perikunta oli varaton.
Minulle kyllä yritettiin lähettää sähkölaskuja ja vuokria, mutta ilmoitin aina, että perikunta varaton ja velat eivät periydy, joten enpä maksa.
Väestörekisterin virkatodistus kuolinpesää varten netistä tilattuna maksoi 14,50€. Kun tein tilausta, selain ohjasi minut jonkin tamperelaisen toimijan sivulle, joka toimi välikätenä, ja jouduin ensin maksamaan tamperelaisfirmalle vielä 9,90€. V*ttu mitä kusetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin juuri joulun aikaan, että anopilla ei ole rahaa varmasti yhtään kuollessaan ja on ollut minua kohtaan sen verran ikävä ihminen ettei tee mieli maksaa hautajaisia.
Muut sisarukset eivät todennäköisesti isommin osallistu.
leski kirjoitti:
Mulla kuoli mies ulkomailla (EU:n ulkopuolella), mieti mikä homma oli ensinnäkin saada kroppa kotiin... Siihen meni jo reilu kuukausi, sen jälkeen piti tehdä vielä ruumiinavaus ja sen jälkeen vasta pystyi alkaa järkkäämään jäähyväisiä. Kaiken tämän päälle vielä kotimainen byrokratia, koordinointi lääkärin ja poliisin kanssa, ym...
Voin kertoa että olin pelkästään helpottunut kun muistotilaisuus oli ohi. Sitten oli vihdoinkin aikaa surra. Ja hengittää.
.
Minulla ei ollut aikaa surra vielä muistotilaisuuden jälkeenkään. Siinä vaiheessa alkoi perunkirjoituksen selvittelytyö. Samoin piti poliisin kanssa selvittää, mitä tehdään puolison aseille. Sen jälkeen alkoi maistraatin kanssa paperisota perikunnan ja alaikäisten lasten omaisuuden selvittämisestä, jonka jälkeen maistraatti vaati perinnönjakoa testamentin ja lasten edunvalvojan sijaisen suositusten vastaisesti. Sen seurauksena maistaatti ja lakimies tienasivat mukavasti rahaa lasten perintörahoista. Perinnönjaon jälkeen alkoi pankki vaatimaan jotain turhia lippusia, jotta saataisiin vainajan nimi pois asuntovelasta. Yli vuosi on mennyt asioita selvitellessä ja taas alkaa uusi kierron maistraatin kanssa, kun pitää tehdä lapsille vuositili. Eipä tässä ole ehtinyt vielä suremaan lainkaan. Burn out odottaa nurkan takana ihan just. t. uupunut leski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän miettinyt miten isäni on asiansa järjestänyt kun olen kyllä tunnustettu mutta ei maksanut elareita aikoinaan emmekä ole olleet missään tekemisissäkään 40 vuoteen. 2 sisarusta tiedän olevan ja avovaimon.
Toisaalta siellä suunnalla varmasti on perittävää ellei ole jollain tavalla saanut minua pois testamentista mutta toisaalta olisi sitten varmasti helpointa vain kieltäytyä kaikesta.
Sinulla on oikeus lakiosaan, vaikka testamentti olisikin tehty muiden hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Puhelinliittymää ei meinaa millään saada katkaistua, vaan liittymän omistajaa vaaditaan soittamaan itse ja pitää suunilleen karjaista että no minäpäs käyn kaivamassa hänet hautuumaalta! jotta viesti menee perille.
Ja sitten on sometilit. Facebookia, Instaa, SnpaChattia...
Mieheni kuoli reilu vuosi sitten ja ainoa asia mikä hoitui helposti oli puhelinliittymän irtisanominen. Sain katkaistua saman tien yhdellä puhelinsoitolla. Ei tarvittu valtakirjoja eikä todistelua, että olen kuolinpesän osakas. Samaa ei voinut sanoa pankista, vakuutusyhtiöstä, luottokorttiyhtiöstä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei onneksi enää kirjoitti:
Perinnöstä voi aina kieltäytyä, jolloin mitkään velvoitteet vainajaa koskien eivät koske enää sinua (perikuntaa). Itse omalta kohdaltani olisin mieluusti kieltäytynyt perinnöstä (mitä ei ollut), mutta siskosten vaatimuksesta jouduin mukaan velkahelvettiin, koska jostain syystä eivät antaneet lainojen mennä takaajille. Olivat tosin itse osittain takaamassa, minä en.
Jouduin joka tapauksessa selvittämään perikunnan asioita, koska olin siinä osakkaana alaikäisten lasteni puolesta, kun puolisoni ja lasteni isä kuoli. En voinut kieltää lapsiani saamasta perintöään, vaan jouduin olemaan mukana byrokraattisissa prosesseissa.
Vierailija kirjoitti:
Kun äitini löytyi kuolleena, niin tuli aika kalliiksi siivota vanhan juopon jälkiä, ja maksaa sitten vielä kaikenlaisia kuluja, kun kuoli käytännössä varattomana. Aivan kuin ei olisi hänestä elossa ollut riittävästi vaivaa.
Oletpa kylmä!
Sun ainoa rakas äitisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun äitini löytyi kuolleena, niin tuli aika kalliiksi siivota vanhan juopon jälkiä, ja maksaa sitten vielä kaikenlaisia kuluja, kun kuoli käytännössä varattomana. Aivan kuin ei olisi hänestä elossa ollut riittävästi vaivaa.
Omaisetko se oikeasti maksaa? Jos ihminen ova varaton, olen kuvitellut että myös kuoleman jälkeen voi asioida sosiaalitoime kukkarolla??
Niinkauan kun on rahaa tilillä, niin maksaa. Jos tulee takuuvuokran palautusta, niin hautajaisiin vaan.
Jos tili on 0€ ja on asunnut ties missä, kodittomana, ei omaisuutta, niin valtio hoitaa sossun kautta kuoppaan.Kaverilla kuoli just tämmönen tapaus. Vuokrakämppä, takuuvuokrat meni hautajaisiin. Velkojat jäi nuolee näppejään.
Jokainen perillinen teki poerinnöstä kieltäytymis ilmoituksen, niin ei tullut velat päälle.Kaikki virkatodistukset on oltava kuoleman jälkeisinä päivätty. Kaikki.
Vanhoja ei voi käyttää.
Mieheni kuolinpesä oli ylivelkainen emmekä minä ja lapset tehneet perinnöstäkieltäytymisilmoitusta eikä velat tulleet meidän maksettavaksi. Miksi olisimme tehneet tuollaisen ilmoituksen, kun tiesimme, ettei perintöä ole tulossa? Saimme kyllä henkivakuutusrahoja noin 66000€ mutta ne eivät olleet kuolinpesän varoja vaan meidän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että mitä ihmeen vaivaa. Annoin hautaustoimiston tehtäväksi selvittää koko byrokratian.
En ompele itse vaatteitani, en korjaa itse autoani - miksi ihmeessä en ostaisi muitakin palveluja?
Oikeastiko hautaustoimisto maksaa vainajan asunnon vastikkeen, irtisanoo lehtitilaukset, ilmoittaa työnantajalle, suunnittelee kuolinilmoituksen, irtisanoo kuntosali ym jäsenyydet jne?
Ihan varmasti hoitaa (jos ei jokin hautaustoimisto niin ainakin toinen), mutta sr ottaa toki kunnon tuntipalkan näiden hoitamisesta. Kyllä nämä voi ulkoistaa, jos on valmis maksamaan.
Kannattaa tehdä läheisiä varten kansio, jossa kertoo pankkitileistä, veloista, sähköyhtiöstä, vakuutuksista jne.
Tein ennen leikkaustani, mutta pysyin hengissä.
Asun yksin ja hoidan itsenäisesti kaikki asiani, joten tiedoista on apua perikunnalle.
Tuttava kertoi joskus ettei mikään ole niin vaikeaa kuin S kortin kuolettaminen kuolleelta isältään.
Alue: Aihe vapaa
Juuri niin. Pelkään jo etukäteen hetkeä kun ulkomaalainen vaimoni kuolee. Joko minä tai lapsemme ovat melkoisessa kusessa ennen kuin perunkirjoitus on hoidettu. Hänellä on kuitenkin kohtalaisesti omaisuutta, eli asioita ei voi jättää selvittämättä mahdottomina, muuten perintökin haihtuu tavoittamattomiin.