Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
2 v kriisi suhteessa vai vaan taas epäonnistunut miesvalinta?
03.01.2020 |
Olen ollut nyt n. 2 vuotta uudessa parisuhteessa, johon aloin jossain vaiheessa sen jälkeen kun olin eronnut 10 v. kestäneestä suhteesta, jossa eroa tehtiin kolme viimeistä vuotta ja se tuli siksi, että loppua kohti puoliso alkoi ihmeellisen kaikesta syyttämisen, kohtuuttoman haukkumisen ja ilkeilyn.
Uudessa suhteessa luulin olevani edellisistä kokemuksista viisastunut ja olin etsinyt kumppanin tärkeimpänä kriteerinä kiltteys ja arkisen turvallinen tavallisuus. Siis ihminen, jonka kanssa aivan tavallinen arki olisi mukavaa ja turvallista, jolla ei ole hinkua itsensälöytämisreissuihin tai biletykseen. Ja narsistit välttääkseni hain juuri tavallisuutta, en mitään upeaa ja hienoa ja ylisanoja. Semmoista, että alennusjauhelihasta makaronilaatikkoa tehdessä lempeä katse toiseen kertoo tarpeeksi. Näin uskoinkin löytäneeni tämän hakemani aika pitkään ja olin kiitollinen siitä, että meillä ei huudeta, haukuta eikä tarvitse pelätä kotona, kuten ennen. Perusasioita, joita alkaa arvostaa eri lailla koettuaan jotain muuta. Siksi ei ollut niinkään väliä miehen tuloilla, koulutuksella yms, kiltteys ratkaisi.
Nyt uusi kumppani on syksyn aikana aloittanut hiukan vastaavan ilkeilyn mitä koin aikaisemmassa suhteessa. Yhtäkkiä tuntuu, etten hänen mielestään tee mitään oikein. Jos teen jonkin raskaan pihahomman (olen pienikokoinen nainen) se on liian hitaasti tehty ja normaali ikäiseni nainen tekisi sen nopeammin. Koiria käsittelen väärin, mutta hän ei pyynnöstä huolimatta voi näyttää, miten se tehtäisiin oikein. Puhetyylini on väärä, kysymykset tyhmiä ja epäilee että olen salaisesti todella pahantahtoinen esim. kaikkia heikompiosaisia kohtaan. Siis kerta kaikkiaan aivan kummallisia haukkuja ja kritiikkiä saan osakseni yhtäkkiä ihan tyhjästä, vaikka olen luullut, että kaikki on hyvin. Kuulemma hänellä on kusetettu olo kun alkoi minun kanssa seurustella. Sitten olen taas kohta kaikki mitä hänellä on eikä voisi elää ilman minua. Tämän käytöksen takia luottamus on kärsinyt jo kovasti ja uskoni siihen että mies rakastaisi minua on koetuksella. Hän sanoo välissä hyvinä päivinä rakastavansa, mutta kun sitten yks kaks saa haukut aivan kummallisesta asiasta niin vaikea sellaista on pitää rakastavan ihmisen käytöksenä.
Mistä tämmöinen muutos voi johtua? Mies oli n. 1,5 v mukava, huomioiva ja kiltti ja nyt viimeiset puoli vuotta aika vastakohta sille. En haluaisi ajatella että jostain syystä olen taas valinnut itselleni alistavan kumppanin. Jos olen itse näin tehnyt, niin miten se voi olla mahdollista, kun luulin tietoisesti etsiväni kiltin ja mukavan miehen tinkien kaikista muista piirteistä (ts. en hae mieheltä mitään muuta, en rahaa, statusta yms). Voiko suhteen n. 2 vuoden kriisi oireilla näin että toinen muuttuu tuollaiseksi vai onko mies sairastunut päästään tms?
Kommentit (9)
Sä olet ottanut itseäsi selvästi heikomman miehen, joka oireilee alemmuuskompleksiaan. Olen nähnyt saman pariinkin kertaan, kun en ole pitänyt rimaa tarpeeksi korkealla. Tärkeää on, että molemmat arvostavat toisiaan. Arvostus ei sinänsä tule vaikka siitä statuksesta ja rahasta vaan siitä, että teillä on samat intressit, jotka sitten usein näkyvät myös ulkoisina asioina kuten hyvä työpaikka, monipuoliset harrastukset, itsestä huolehtiminen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä olet ottanut itseäsi selvästi heikomman miehen, joka oireilee alemmuuskompleksiaan. Olen nähnyt saman pariinkin kertaan, kun en ole pitänyt rimaa tarpeeksi korkealla. Tärkeää on, että molemmat arvostavat toisiaan. Arvostus ei sinänsä tule vaikka siitä statuksesta ja rahasta vaan siitä, että teillä on samat intressit, jotka sitten usein näkyvät myös ulkoisina asioina kuten hyvä työpaikka, monipuoliset harrastukset, itsestä huolehtiminen jne.
Näin tavallaan onkin teoriassa eli tietyt asiat erottavat meitä, mutta itse en niillekään antanut painoarvoa. Minä olen korkeasti koulutettu, mies ei ole käynyt kuin amiksen ja senkin vasta aikuisena sai loppuun. Minä teen kahta työtä ja mies on sairastunut ja pois työelämästä. MUTTA, nämä asiat eivät ole olleet ongelma minulle. En ikinä, koskaan ole sanonut miehelle mitään sellaista että antaisin ymmärtää olevani häntä parempi. Minulle ei ole koulutuksella tai sellaisella väliä. Kieltämättä on tullut mieleen, että mies ei arvosta sitä mitä teen ja haluaa tahallaan minulle huonon olon. Vaativa asiantuntijatyöni on "tietokoneella istumista" ja en kuulemma ymmärrä mitään tästä hetkestä, kun olen uppoutunut sinne työhöni. Voisiko hänelle sitten olla itselleen muodostunut ongelmaksi se että ajattelee minun olevan parempi ja koittaa alistaa minut sinne samalle tasolle missä minäkin kokisin sitten huonommuutta, vaikka sitten siitä että en osaa heitellä polttopuita tarpeeksi rivakasti.
ap
Mä olen joskus miettinyt onko tässä kyse siitä, että jos huonoitsetuntoinen mies saa "paremman" naisen kuin mistä haaveili, hän lopulta alkaa halveksia sitä naista koska joku vikahan siinä täytyy olla, kun hänet huoli. Minunkin mieheni valittaa minulle usein että naiset ovat nykyään kauhean vaativia miestä kohtaan, täytyy olla omaisuutta, asemaa, ulkonäköä yms. Mies tietänee tämän omakohtaisesti koska oli ennen minua ollut pitkään sinkkuna. Minä ajattelin että se on hyvä, että on itsekseen ollut ja ei ole kelpuuttanut ketä vaan. Itse asiassa se sinkkuus oli sitä että on luettu läpi lukemattomia naisten profiileita treffipalveluissa ja on käynyt nettitreffeillä koko sen ajan lukuisia kertoja. Ilmeisesti ei ole vaan ikinä kehittynyt niistä sen kummempaa joten siksi pitkään sinkku.
No, jos mies valittaa että naiset ovat liian vaativia nykyään, mutta kuitenkin hän saa kumppanikseen naisen, joka ei vaadi kuin ystävällisyyttä, niin missä kohtaa tulee se syy joka saa kohtelemaan tätä naista huonosti? Ilmeisesti se kiltteyskin oli sitten yksi näistä naisten liiallisista toiveista, kun täytyy alkaa ilkeillä ja keksiä mitä kummallisempia vikoja tästä hänet kelpuuttaneesta naisesta.
ap
Onhan tuo ihan selvää, jos teillä on noin erilaiset elämät, että mistä tässä on kyse. Sillä ei ole väliä miten sinä suhtaudut mieheen vaan vain siitä miten mies suhtautuu sinuun ja mitä arvostaa. Miehesi ei pysty arvostamaan sinua sinuna vaan sinusta puuttuu niitä hänen arvostamiaan asioita. Olen ollut itse aivan samassa tilanteessa. Voit itse olla vaikka kuinka hyvä ihminen, mutta se ei tee siitä puolisosta hyvää ihmistä. t: tuo jo aiemmin vastannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo ihan selvää, jos teillä on noin erilaiset elämät, että mistä tässä on kyse. Sillä ei ole väliä miten sinä suhtaudut mieheen vaan vain siitä miten mies suhtautuu sinuun ja mitä arvostaa. Miehesi ei pysty arvostamaan sinua sinuna vaan sinusta puuttuu niitä hänen arvostamiaan asioita. Olen ollut itse aivan samassa tilanteessa. Voit itse olla vaikka kuinka hyvä ihminen, mutta se ei tee siitä puolisosta hyvää ihmistä. t: tuo jo aiemmin vastannut
Kun me tutustuttiin niin siinä yhteydessä käytiin läpi asiat ja meillä oli yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja ymmärsin että arvostamme samoja asioita. Ja ymmärsin että mies arvosti minua sellaisena kuin olen. Esimerkiksi hän ei paljoa pysty työssäni sanomaan juuta tai jaata mutta halusi ostaa minulle hyvä työpöydän kotiin, se oli hänen tapansa tukea minua työssäni. Tämä on tullut vasta nyt että yhtäkkiä tuntuu että hän ei sittenkään arvosta minua vaan aivan kaikki minussa on pielessä, todellakin puheennuotista lähtien. Siksi ihmettelen että mikä muutos miehessä on tapahtunut kun itse olen ollut tällainen samanlainen alusta lähtien. Eli eikö arvostanut alussakaan minua vai miksi mieli on muuttunut. En siis ole teeskennellyt olevani mitään enempää tai vähempää joten olisi pitänyt tietää kyllä mihin ryhtyy.
ap
Tai siis. Selvästi semmoinen olo minullekin tulee miehen puheista, että minussa ei ole ominaisuuksia joita hänen mielestä pitäisi olla (esim. nyt sitten reippaampi työtahti ulkohommissa, joku muu tapa puhua, tai parempi koirienkoulutustaito) mutta jos nämä ovat hänelle parisuhteessa tärkeitä asioita, niin miksi ei heti alussa sanonut että kuule, ei tästä tule mitään kun minä haluan naisen joka on väkivahva ja puhuu eri lailla kuin sinä? Siis jos nämä asiat joista hän nyt antaa "palautetta" ovat hänelle naisessa tai parisuhteessa kynnyskysymyksiä, niin täytyy ihmettellä ettei saanut suutaan auki ajoissa. Häntä kun ei ole tähän suhteeseen pakotettu ja näistä mistään asioista mistä hän nyt mua moittii en ole koskaan muuta väittänyt.
Tämä koko juttu vaan on niin typerä että ihmettelen miten tämmöinen voi olla edes mahdollista aikuisen ihmisen parisuhteessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Huh, tiedan etta tata termia kaytetaan taalla liian usein ja liian heppoisin perustein, mutta kuulostaa silta etta olet parisuhteessa narsistin kanssa.
1,5 vuotta jaksoi leikkia kunnollista, nyt todellinen luonne paljastuu. Tuo, etta on arvaamaton ja haukkuu "syytta" on henkista manipulointia, tarkoitus on saada sut epavarmaksi ja itsetuntosi nollaan.
Ehdota miehelle etta eroatte ja ihan satavarmasti mies alkaa itkea etta olet hanen elamansa nainen ja hanen rakkautensa sinuun on elamaa suurempaa. Taman jalkeen seuraa jakso, jolloin han on maailman ihanin ja huomaavaisin kumppani. Kunnes taas rajahtaa naennaisesti ilman syyta.