Onko lapsellasi ollut haasteita puhumisessa tai joidenkin kirjainten sanomisessa?

Minkä ikäinen lapsi? Meillä kävi puheterapiassa, ja siellä neuvottiin suun lihaksiston ja muita harjoituksia. Mutta vastuu on silloinkin vanhemmilla, että jaksaa sitkdti harjoitella. Suurin osa meni leikin varjolla.

Muutama vuosi sitten Helsingissä sai yhden käynnin puheterapeutille, kun lapsi oli 4v ja puuttui L, S ja R. Puheterapeutti tsekkasi tilanteen, ohjeisti kotiharjoitteluun ja that's it. Ihan joka päivä muutama minuutti treenailua ja leikin varjolla mielellään muutenkin ja reilussa puolessa vuodessa poika oli oppinut kaikki äänteet.

Päivittäinen tekeminen ratkaisee. Joku tyyliin kerran viikossa puheterapiassa käyminen on oikeastaan ihan se ja sama. Paitsi jos äännevirheiden syy on joku vaikeampi suun motoriikkaan ja rakenteeseen liittyvä juttu ja silloinkin tarvitaan omaa harjoittelua.

En jättäisi opettelua kouluun asti, silloin puhetapa on jo tosi vakiintunut. Helpommin oppii ja ottaa ohjeistusta vastaan pienempänä, kun muutenkin puhumista vielä opetellaan.

Ottakaa asia esille neuvolassa, vaikka ihan erikseen soita sinne ja kerro tilanne, jos ikävuositarkastusta ei ole tulossa. Me saatiin neuvolasta lähete puheterapeutille ja se sitten katsoo, mitä tarvitaan.

Ärrä on molemmille haettu puheterapeutilta. Yksityiseltä. Helsingissä julkisen puolen palvelut on yhtä tyhjän kanssa.

Neuvolasta saatiin ohjelappunen R kirjaimen treenaukseen, pöiväkodin kautta oli myös sellaisia yhden illan vanhempainiltoja, joissa neuvottiin kotitreenausta.

Kotonahan se työ on tehtävä ja ennen koulua aloitettava. Lapsi oppii sitten kun oppii, meillä neuvola jo neljävuotiaana kiinnitti asiaan huomiota ja viskari-ikäisenä jo tosissaan harjoiteltiin.

Mun mielestä nykyisin on vähän sitäkin, että kotona ollaan tosi varovaisia korjaamaan pienten lasten ääntämistä ja puhumista. Että antaa vaan olla rauhassa sellainen kuin on eikä pidä huomauttaa. Vaikka juuri pikkulapsivaihe on se, jossa puhumista opetellaan ja miten voi oppia, jos ei saa oikeaan ääntämiseen ohjausta! Kuten tuossa yllä joku kirjoitti, kouluikä on myöhäinen vaihe vaikuttaa asiaan ja monissa kunnissa koulujen erityisopettajat ei edes puheopetusta anna, kun muita isompia tuen tarpeita on oppilailla niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nykyisin on vähän sitäkin, että kotona ollaan tosi varovaisia korjaamaan pienten lasten ääntämistä ja puhumista. Että antaa vaan olla rauhassa sellainen kuin on eikä pidä huomauttaa. Vaikka juuri pikkulapsivaihe on se, jossa puhumista opetellaan ja miten voi oppia, jos ei saa oikeaan ääntämiseen ohjausta! Kuten tuossa yllä joku kirjoitti, kouluikä on myöhäinen vaihe vaikuttaa asiaan ja monissa kunnissa koulujen erityisopettajat ei edes puheopetusta anna, kun muita isompia tuen tarpeita on oppilailla niin paljon.

Ei se huomauttelu mitään auta. Ihan kuin se lapsi tahallaan sanoisi väärin... Jeesus.

Kiitos kaikille vastauksista. Näistä on apua.

Jos joku teistä voi vinkata paikan tai kenellä missä kävitte Uudenmaan alueella, niin se olisi mukava. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Näistä on apua.

Jos joku teistä voi vinkata paikan tai kenellä missä kävitte Uudenmaan alueella, niin se olisi mukava. 

Töölön Mehiläisessä. 

Jos lapsen kanssa on yhdessä treenattu äänteitä, niin ihan kun ystävällisesti välillä huomauttaa tai muistuttaa, että mitenkäs se s sanottiinkaan ja yhdessä etsitään oikeaa tapaa, niin kyllä se auttaa. Oppii, kun saa tukea ja ohjausta. Kaikille äänteet ei tule itsestään odottamalla.

Haasteita ei ole ollut, mutta ongelmia kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen kanssa on yhdessä treenattu äänteitä, niin ihan kun ystävällisesti välillä huomauttaa tai muistuttaa, että mitenkäs se s sanottiinkaan ja yhdessä etsitään oikeaa tapaa, niin kyllä se auttaa. Oppii, kun saa tukea ja ohjausta. Kaikille äänteet ei tule itsestään odottamalla.

Tämä on totta, tai ainakin omalla kohdallani oli. Osasin kyllä R-kirjaimen, mutta olin laiska sitä käyttämään. Kävin pitkään puheterapiassa turhaan, koska en vaan alkanut sitä R kirjainta käyttämään, koska kukaan ei kertonut minulle, että sitä tulee käyttää koko ajan. Jos joku olisi kertonut, että alkuun se tuntuu hankalalta, mutta lopulta alkaa tulla luonnollisesti, olisin alkanut käyttää sitä nopeammin.

R puuttuu vieläkin 7-vuotiaalta. On oppinut sanomaan sen kurkkuärränä. Välillä sanoo vahingossa oikeinkin. Ei tuo nyt iso ongelma ole, jos Suomen tasavallan presidentiksikin voi päästä r-vikainen.

Lapsi on viisi, eikä osaa sanoa ärrää ja muutenkin lässyttää. Neuvola ja päiväkoti kohauttelee olkiaan, "että onhan sellaista muillakin". Juu, tiedän että täällä on puheterapeutin palveluista pulaa...

Vierailija kirjoitti:

R puuttuu vieläkin 7-vuotiaalta. On oppinut sanomaan sen kurkkuärränä. Välillä sanoo vahingossa oikeinkin. Ei tuo nyt iso ongelma ole, jos Suomen tasavallan presidentiksikin voi päästä r-vikainen.

Minulla puuttui vielä toisella luokalla. Dendenden, drndrndrn ja s kirjaimen kautta sen oppi. Pärisytyksen niin, että laittaa kielen siihen missä d sanotaan ja puhaltaa kielen kautta ilmaa kunnes saa siihen kieleen oikean otteen ja saa päristettyä ensiksi ilman ääntä ja sitten äänen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nykyisin on vähän sitäkin, että kotona ollaan tosi varovaisia korjaamaan pienten lasten ääntämistä ja puhumista. Että antaa vaan olla rauhassa sellainen kuin on eikä pidä huomauttaa. Vaikka juuri pikkulapsivaihe on se, jossa puhumista opetellaan ja miten voi oppia, jos ei saa oikeaan ääntämiseen ohjausta! Kuten tuossa yllä joku kirjoitti, kouluikä on myöhäinen vaihe vaikuttaa asiaan ja monissa kunnissa koulujen erityisopettajat ei edes puheopetusta anna, kun muita isompia tuen tarpeita on oppilailla niin paljon.

Se on harmillista etteivät jotkut selkeästi auta lapsiaan tässä, koska se kostautuu lapselle. Lapsia jopa syrjitään tai kiusataan sen takia kun heidän puheestaan ei saa selvää. Silloin toki kyseessä isompi, kuin vain yhden kirjaimen uupuminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nykyisin on vähän sitäkin, että kotona ollaan tosi varovaisia korjaamaan pienten lasten ääntämistä ja puhumista. Että antaa vaan olla rauhassa sellainen kuin on eikä pidä huomauttaa. Vaikka juuri pikkulapsivaihe on se, jossa puhumista opetellaan ja miten voi oppia, jos ei saa oikeaan ääntämiseen ohjausta! Kuten tuossa yllä joku kirjoitti, kouluikä on myöhäinen vaihe vaikuttaa asiaan ja monissa kunnissa koulujen erityisopettajat ei edes puheopetusta anna, kun muita isompia tuen tarpeita on oppilailla niin paljon.

Se on harmillista etteivät jotkut selkeästi auta lapsiaan tässä, koska se kostautuu lapselle. Lapsia jopa syrjitään tai kiusataan sen takia kun heidän puheestaan ei saa selvää. Silloin toki kyseessä isompi, kuin vain yhden kirjaimen uupuminen. 

Lapselle huomauttelu ei auta yhtään mitään. Sehän on vain sitä samaa kiusaamista sitten kotonakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nykyisin on vähän sitäkin, että kotona ollaan tosi varovaisia korjaamaan pienten lasten ääntämistä ja puhumista. Että antaa vaan olla rauhassa sellainen kuin on eikä pidä huomauttaa. Vaikka juuri pikkulapsivaihe on se, jossa puhumista opetellaan ja miten voi oppia, jos ei saa oikeaan ääntämiseen ohjausta! Kuten tuossa yllä joku kirjoitti, kouluikä on myöhäinen vaihe vaikuttaa asiaan ja monissa kunnissa koulujen erityisopettajat ei edes puheopetusta anna, kun muita isompia tuen tarpeita on oppilailla niin paljon.

Se on harmillista etteivät jotkut selkeästi auta lapsiaan tässä, koska se kostautuu lapselle. Lapsia jopa syrjitään tai kiusataan sen takia kun heidän puheestaan ei saa selvää. Silloin toki kyseessä isompi, kuin vain yhden kirjaimen uupuminen. 

Lapselle huomauttelu ei auta yhtään mitään. Sehän on vain sitä samaa kiusaamista sitten kotonakin.

Mitä tarkoitat huomauttelulla? 

Minulle sanottiin kotona kyllä välillä, jos sanoin jonkin sanan väärin. Ta-vu-tet-tiin miten sana sanotaan oikein ja opin sitä kautta. Ei minulle ikinä huomauteltu, vaan autettiin sanomaan oikein. 

Mitä siis tarkoitat huomauttelulla? Sitäkö että sanotaan "Koitappa nyt opetella puhumaan!" Ymmärrän ettei tuollainen huomauttelu johda mihinkään, mutta auttaminen johtaa.

Itse kävin lapsena vuosia puheterapiassa ja treenasin, en oppinut. Ilmoitin lopulta lopettavani terapian. En osaa sanoa r:ää vieläkään, ihan olen silti menestyvä virkamies.

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin lapsena vuosia puheterapiassa ja treenasin, en oppinut. Ilmoitin lopulta lopettavani terapian. En osaa sanoa r:ää vieläkään, ihan olen silti menestyvä virkamies.

Ei kaikkien tarvitse oppia, mutta kun ei edes anneta mahdollisuutta oppia, niin se on väärin. Jossain vaiheessa lapsi on jo tarpeeksi vanha sanoakseen ettei halua enää opetella. Se on ihan ok. Mutta se ei ole ok, etteivät vanhemmat ota minkäänlaista vastuuta siitä, että lapsi oppisi. Se on mielestäni lapsen laiminlyöntiä.