Tiedätkö, miten seurakunta kohtelee ruumistasi?
Traktorilla liiskataan maata, kunnes arkku ja ruumis painuu kasaan. Tästä ei puhuta jumalanpalveluksissa.
Tein itse tuota työtä. Se piti tehdä aina kun ketään ei ollut näkemässä.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkaus ratkaisee tämänkin ongelman. Haluan tuhkani sitä paitsi muualle kuin edes hautausmaalle, jonne en pääsisikään, kun en kuulu kirkkoon. Ja ennekuin besserwisserit tulevat kertomaan että ei niitä tuhkia saa kaikkialle sirotella asia on jo tiedossa, kiitos.
Luterilaisen kirjon hautausmaat ovat yleisiä hautausmaita, jonne voidaan haudata kaikki, kuului kirkkoon tai ei. Tämä on yksi Suomen valtion ja kirkon välisistä sopimuksista, jonka vuoksi kirkolle on annettu lupa periä kirkollisveroja ja jonka vuoksi osa yhteisöveroista (muutama prosentti) menee kirkolle. Itse en kuulu kirkkoon.
Itse haluaisin, että ruumiini heitettäisiin biojätteisiin. Mitä sillä on enää sitten väliä.
Ennen vanhaan kirkkoon kuulumattomilta perittiin suurempi hautamaksu, kirkkoon kuuluvat ovat maksaneet kirkollisveroa jolla mm. hautausmaita ylläpidetään. Mutta tuo on muutettu jo vuosia sitten ja nykyään on samat maksut kaikille, kuului kirkkoon tai ei.
Kirkkoon kuulumattomien isovanhempien tuhkat ovat luterilaisella hautausmaalla, silloin ei muita vaihtoehtoja tuhkien sijoitukselle ollut, kaikki ihmisjäänteet piti laittaa hautausmaalle.
Eikös niitä arkkuja liiskata sillä kaivurin kauhalla. Himpun nopeampaa ja varmempaa kuin ajella yli.
En ole elossa, minulle on aivan sama miten tomumajaani kohdellaan.
Meillä kremiksessä annetaan tuhkaa noin saman verran joka purkkiin. Hinta on sama oli se kenen tahansa.
Ei tietenkään voi tietää kenen kaikkien se on koska prosessi on jatkuvaa
Ei ole mitään väliä siinä vaiheessa. Kun kuolen, saa seurakunta tehdä ruumillani mitä lystää, sieluni lentää uskoakseni taivaaseen. Ylösnousemuksessa jonkinlainen ruumis luodaan.
Aina sillon tällön haudataan muutama eläväkin. Tämä on fakta.
Sukulaisten kuoleman jälkeen oli molempien kohdalla puhetta tai käytöstä, jonka omainen koki epäkunnioittavaksi. Omainen oli silloin niin herkässä mielentilassa, mutta työntekijöille se on arjen työtä. Tämä havainto ei kuitenkaan koske seurakunnan työntekijöitä, vaan esim. saattokodissa kuultua.
Vainajahan ei enää pahoita mieltään, mutta omaisesta jotkut asiat voivat tuntua ikäviltä.
Olen tästä tietoinen. Joskus käytettiin myös ns. upotusta, jossa hautaan työnnetään reikäinen terästanko, johon liitetään vesiletku. Maa kastuu ja arkku romahtaa painon alla.