Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Vierailija kirjoitti:

"Sinusta ei ikinä tule yhtään mitään" opettaja yläasteella. 

ja oli oikeassa?

Vierailija kirjoitti:

Tapa itsesi. Sanoi isäpuoli

Kait käyt moikkaa äiti kultaa ?

Vierailija kirjoitti:

”Sulle olis pitänyt tehdä abortti eikä antaa syntyä.

Oma äiti sanoi. Ollut kaikin puolin paska äiti ja lapsuus oli kaltoinkohtelua molempien vanhempien osalta.

Jotenkin erikoista että mua inhottii n (olin ei-suunniteltu lapsi) mutta nuorempaa sisarusta lellittiin (oli toivottu ja yritetty).

Mutta on kyllä jäänyt mieleen ikiajoiksi.

Ois ollu kiva korona karanteeni sulla jos vielä asuisit kotona:)

Kiusatut ovat työelämän kynnysmattoja ( työkkärin kurssilla sairaanhoitaja, kun ekaa kertaa puhuin asiasta)

Sinä näytät niin pelästyneeltä, jännittääkö sinua? ( samalla kurssilla eräs opettaja, kiitos yleisestikin sen, että joskus minua jännittää sekä hämmästyneen yleisilmeeni. Aina ei vaan tarvisi sanoa, ei liittynyt asiaan)

Miksi sinä et halua tanssia vanhoja? Kaikki muutkin tanssivat, mikä siinä niin vaikeaa? ( opettaja lukiossa, kun sanoin etten halua tanssia ja lopulta monet muutkaan eivät tanssineet)

Sinä tanssit sitten sen pojan kanssa. Se päätettiin jo ( eräät oppilaat päättivät tämän itse ilman mitään kysymistä minulta, eikä poikakaan puhunut asiasta mitään. Samalla minusta tulikin sitten se pahis joka jätti pojan ilman paria, vaikka en edes halunnut tanssia muutenkaan  ja tämä oli kyllä tiedossa )

Sinä kävelet kuin hevonen, kun heilutat päätäsi noin (  eräs koulussa )

Miksi sinulla on tuollainen outo ääni (  eräs koulussa)

Minä en haluaisi istua tuon vieressä ( oppilas lukiossa opettajalle, kun opettaja oli itse hänet viereeni ohjannut)

Hyviä :

Näytät enkeliltä ( kaveri)

Menetkö kanssani naimisiin ( kaveri)

Kun sinä naurat, minäkin nauran ( leirillä eräs ihminen)

Oikeasti ei uskoisi mitä olet käynyt läpi, kun olet noin mukava ihminen ( kurssitoveri)

Minä olisin halunnut istua sinun vieressäsi ( kurssitoveri ja tämäon melkein ainoa kerta, kun joku olisi viereeni halunnut)

Muutenkin kaikki ne hetket, kun joku on ollut ystävällinen. Sanonut hei tai kiittänyt. Joskus mieleen on jäänyt myös hetkiä jolloin kukaan ei tahtonut istua vieressäni ja jotkut vanhemmat pojat vaan tulivat siihen, vaikka muualla olisi ollut tilaa. Se tuntui silloin kivalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Sulle olis pitänyt tehdä abortti eikä antaa syntyä.

Oma äiti sanoi. Ollut kaikin puolin paska äiti ja lapsuus oli kaltoinkohtelua molempien vanhempien osalta.

Jotenkin erikoista että mua inhottii n (olin ei-suunniteltu lapsi) mutta nuorempaa sisarusta lellittiin (oli toivottu ja yritetty).

Mutta on kyllä jäänyt mieleen ikiajoiksi.

Onneksi elät. Tuo oli pahinta mitä voi vanhempi lapselle sanoa.  Mutta jos jotenkin olet saanut itsetunnon aikaiseksi itsellesi, niin kiitä siitä vain itseäsi. Toivon että sulla menee hyvin nyt aikuisena.

Oletko jutellut äitisi kanssa ja antanut mahdollisuuden anteeksi pyyntöön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ootko huomannut, että olet vähän lauta?" Siinä kommentti jonka luokallani oleva poika eräänä viitosluokan aamuna minulle naulakoilla sanoi. htaan.

Jopas. Mahtoiko poika edes tajuta mistä puhuu, eihän vitosluokan tytöillä juuri rintoja ole.

Minua kutsuttiin laudaksi seiskalla, huvittavaa kun tuolla pojalla ei itselläkään ollut edes äänenmurrosta vielä.

Meidän luokan tytöistä viidennellä muistaakseni kahdella oli rintojen kasvu siinä pisteessä, että käytti liivejä ja olivat helposti havaittavissa. Noin 10 oli samassa tilanteessa, kuin minä, rinnat alkoi hiljalleen kasvaa vitosen lopulla-kutosen alussa.

Kerran yksi pari vuotta vanhempi poika sanoi minusta, että olisin luokan parhaimman näköinen jos minulla olisi tissit.

Kai vastasit että poika olisi ihan kiva ,mutta pallikarvojen kasvamisesta johtuva kutina aiheuttaa höpöjen puhumista

Vierailija kirjoitti:

Tausta: olin hetkeä aikaisemmin eronnut poikaystävästäni. Olin hakenut kouluun, mutta en päässyt. En jostain syystä myöskään enää tullut valituksi kesätöihin, vaikka olin ollut samassa paikassa monta kesää ja joulua. Olin edellisenä päivänä ollut työhaastattelussa joka ei tuntunut menneen kovin hyvin. Samana päivänä olin kuullut, että eräät ystäväni menevät ulkomaanreissulle eikä minulle oltu edes ehdotettu tulenko mukaan.

Ja mitä kysyy kylään tupsahtanut äitini? "Miksi sinä et voi olla niin kuin ystäväsi? He on töissäja perustaa perheitä ja sinä makaat täällä".

Kaksi ystävääni olivat saaneet sinä keväänä jo lapsen ja heistä toinen oli menossa naimisiin. Ja minä tosiaan olin työtön, ilman opiskelupaikkaa jäänyt, vastentahtoinen sinkku. Se kommentti iski todella syvälle.

ja sitten vastasit: no ne mun kaverit on tuleet äiteihinsä...

"Susta ei tule ikinä muuta kuin vanha puliakka" kiljui äitini, kun olin 16-vuotias.

Nykyään olen itsekin äiti ja jos lapseni lintsaisi ja ryyppäisi kuin viimeistä päivää, tekisin kaikkeni selvittääkseni miksi hänellä on niin paha olla.

No, minusta tuli isona sosiaalialan ammattilainen, ehkä osittain myös oman taustani innoittamana. Alkoholia en juuri juo, vaikka äitini minusta puliakkaa ennusti.

Toinen äitini suusta tullut lause joka on jäänyt pysyvästi mieleeni on: "jos et nyt ala käyttäytymään nii mä tapan itteni". Yleensä se uhkasi muutolla / hylkäämisellä, mutta tuo itsemurha-uhka otti kyllä erityisen koville. Olin 5-vuotias.

Yliopiston ruokalassa vanhempi nainen istui pöytääni, juttelimme ruokailun ajan ja tämä totesi: Susta huomaa, että sulla on ollut hyvä kasvatus. Suussa on jotain ystävällistä ja miellyttävää.

Kävelin nuorena kadulla, ja takanani kävellyt tuntematon kundi sanoi kaverilleen, että tolla on "törkeen hyvä perse". Silloin oli, nykyään kaksi kertaa leveämpi :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sinusta ei ikinä tule yhtään mitään"

Näin oli muuten opettaja aikoinaan sanonut Einsteinillekin.

Jossain luki, ettei oo totta, että hän muka oli huono koulussa.

Joo, Einstein ei todellakaan ollut huono koulussa. Jos tuollaista on sanottu, lienee se liittynyt käytökseen ja työntekoon.

Olen opettaja ja oman kokemukseni pohjalta olen taipuvainen epäilemään, että useimmiten keskustelu on oikeasti mennyt niin, että ope on sanonut, että tuolla asenteella, laiskottelulla ja huonolla käytöksellä ei tule elämässä pärjäämään. Se sitten murrosikäisen päässä kääntyy niin, että opettaja sanoi, ettei minusta tule koskaan mitään.

Yleensä tarkoitus lienee kuitenkin herätellä oppilasta töihin. Kuinka monta sellaista opettajaa mahtaa maailmassa olla, jotka menevät kiltisti ahkeroivalle oppilaalle sanomaan, että sinusta ei tule mitään? Ei kyllä montaa.

Jotenkin näistä tarinoista jää aina se konteksti pois. Millaista mahtoi olla oma käytös, kun opettaja hermostui ja sanoi, että jos ei meno muutu niin...

Niin opettaja, yleensä näitä kommentteja te lauotte niille oppilaille, joilla on jo valmiiksi asiat ihan solmussa, ja joille on mahdollisesti koko elämä tolkutettu kuinka huonoja, tyhmiä ja arvottomia he ovat.

Kenties nepsy-lapsille, joiden levottomuus ka vaikeudet ei ole olemassa teidän kiusaksenne, vaan aivan varmasti tuhoavat kyseisen oppilaan elämää enemmän kuin teidän hermojanne.

Että miettikääpä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Voi, miten monta ikävää kommenttia olenkaan saanut, jotka on jääneet ikuisiksi ajoiksi mieleen. Olen isossa porukassa hieman ujo ja hiljainen, mutta tutussa pienessä porukassa oma itseni, suht puhelias ja iloinen.

No, lähdin kerran mieheni kanssa juhliin, enkä tuntenut kyseisissä juhlissa ketään. Mieheni jutteli tuttavilleen, ja seisoskelin siinä ringissä mukana, moikkasin ja hymyilin ihmisille mutta muuten olin hiljaa. Mieheni lähti vessaan tms, ja jäin "yksin" hetkeksi. Sitten yhtäkkiä eräs mies sanoi minulle että "Sinä vaikutat vähän kylmältä ja laskelmoivalta, katselet ja arvostelet ympärillesi ylimielisesti. Näytätkin vähän sellaiselta pahanilmanlinnulta". Hän myös arvosteli ulkonäköäni lisää, mutta en muista täysin mitä kaikkea hän sanoi. Minä häkellyin aivan täysin, enkä saanut sanottua mitään takaisin :( Ärsyttää miksi tämä täysin ventovieraan ihmisen höpinä satuttaa vieläkin, vaikka tapahtuneesta on vuosia. En todellakaan ole laskelmoiva tai kylmä. Enkä olisi kaivannut mitään ulkonäköanalyysia.

Minun ensimmäisen poikaystävän kaveri valitti poikaystävälleni, kun olimme festareilla porukalla, että "miksi sun piti ottaa toi sontiainen mukaan?"

Ja toisen kerran, eri elämäntilanteessa, minuun on viitattu sanalla "tähteet". 

Kolmannen kerran yksi miespuolinen henkilö ei yhtään tykännyt siitä, että olin porukassa mukana, koska "punapäät tuo huonoa onnea". Olen luonnostani punatukkainen, joten turha nyt tarttua siihenkään että punaiseksi värjätty tukka on jotenkin ärsyttävä tai huono. Tämä henkilö mulkoili minua koko illan kulmiensa ali. 

Monesti olen huomannut, että miespuolinen ihminen ei voi sietää minua. Nämä kolme ovat sen ääneen tuoneet ilmi, loput osoittaneet käytöksellään. Ja olen tavallinen ja hiljainen, tavallisesti puketutuva (no omaan tyyliini, joka on enemmän klassinen kuin mitään muuta. Nuorenakaan en pukeutunut paljastaviin vaatteisiin, vaikka siinä ei ole mitään vikaa mielestäni, joku kuitenkin tarttuu myös siihen). En ymmärrä, mikä minussa ärsyttää ihmisiä niin paljon. Ehkä sitten tuo, että vaikutan joltain aivan muulta kuin mitä todellisuudessa olen. 

Kehuja en ole saanut juuri yhtään elämäni aikana. Harmi, niitä olisi mukavempaa muistella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinusta ei koskaan tule mitään. Eikä tullutkaan, ainakaan mitään erikoisempaa.

Voi, älä ajattele itsestäsi noin. Ei kaikista tarvitse tulla mitään super ihmeellistä ja erikoista menestyjää, rikasta tai tunnettua jotta olisi jotain. Erittäin tärkeitä ovat myös ihan "tavalliset" ihmiset, jotka loppujen lopuksi pitävät tätä maailmaa pystyssä jos joukkotasolla katsotaan. Myös ihmissuhteiden kautta voi olla hyvin merkittävä ihminen, jollekin saatat olla se kaikkein läheisin ja tärkein, jota ilman elämä tuntuisi tyhjältä.

Kamalan rumasti sanottu muutenkin, että "sinusta ei koskaan tule mitään". Mitä pitäisi tulla, että olisi jotain? Kuka sen määrittelee mikä on se "mitään". Todella ylimielinen asenne sillä joka noin on sanonut.

En ole tuo ketä lainasit, mutta kiitos näistä sanoista! Kiitos oikeasti <3

Minulle on sanottu samalla tavalla, ja minustakaan ei koskaan tullut mitään. Mielenterveysongelmien vuoksi en ole saanut käytyä kouluja, ja työkokemukseni on ohuenlainen, joskaan ei olematon. Koen itsestäni suurta häpeää, sitä että en ole mitään. Olen naimisissa, olen äiti, sisko, ystäväkin yhdelle ihmiselle, mutta silti päällimäinen tunne itsestäni on, että en ole saanut mitään elämässäni aikaiseksi (näin äitipuoleni sanoi minulle kun aloin odottaa esikoistamme). 

Olet tyhmä

15-vuotiaana pikkupaikkakunnan nuorisoteatterissa roolissa, johon kuului korea mekko, jota ei ollut valmiina vaan tehtiin mittojen mukaan. Sovitin aulassa sermin takana harjoitusten välissä, kun asu oli melkein valmis. Naispuolinen ompelija totesi jotenkin pirteästi kahden kesken: "Kerrankin saa tehdä oikein kunnon puvun ja kunnon miehustan, näyttää hyvältä." Olin normikokoinen ja povekas, yleensä näkymätön. Tunsin itseni imarrelluksi ja muistan sen vieläkin, myös sen miten hienolta puku tuntui. Itse tilanteessa olin niin yllättynyt, että joku sanoi tai ajatteli minusta yleensä mitään, etten osannut vastata. Muut näyttelijät oli 10-28-vuotiaita.

"Tuolla asenteella sinusta ei koskaan tule mitään." Hahhah varmaan joo! Täällähän minä olen vuosien päästä vauva.fi:ssä kertomassa tätä juttua

Sukulaisvanhus kyseli "onko sulla morsianta". Kun kerroin ettei ole, kysyi "miten se nyt sillain"

En kehdannut sanoa, että maailma on erilainen kuin 70-luvulla. Olin vain hiljaa. 70-luvulla kuka vain kelpasi. Tämä vanhus lievästi alkoholisoitunut ja vaimonsakin samaten. En tohtinut sanoa, etten huoli ketä tahansa luuserinaista. 

"Ai sulla kasvaa parta!" sanoi nauraen minulle mies, kun aurinko toi esiin pienet karvansänget kasvoiltani. Se on jäänyt kummittelemaan mieleeni, mutta en silti ole alkanut sänkiä ajamaan pois siinä pelossa, että kasvaisivat vielä pahemman näköiseksi. Olen siis nainen.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisvanhus kyseli "onko sulla morsianta". Kun kerroin ettei ole, kysyi "miten se nyt sillain"

En kehdannut sanoa, että maailma on erilainen kuin 70-luvulla. Olin vain hiljaa. 70-luvulla kuka vain kelpasi. Tämä vanhus lievästi alkoholisoitunut ja vaimonsakin samaten. En tohtinut sanoa, etten huoli ketä tahansa luuserinaista. 

Mitä muuta sinne peräkammariin kuuluu

Mauno Koivistollehan opettaja oli koulussa tokaissut "Sinusta ei koskaan tule mitään."