Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

"Kylläpä pylly ja maha pömpöttää" sanoi mummoni, kun alle 10-vuotiaana esittelin hänelle päälläni olevaa uutta hametta, josta pidin kovasti.

Olin hetken aikaa vanhusten päiväkodissa työharjoittelussa, tai millä nimikkeellä työkkäri sitten olikin minut sinne laittanut. Kuulin kun selkäni takana yksi mummo sanoi toiselle "Toi on ainakin ollut ruoka-aikoina kotona".

Olen mt-ongelmainen jolle ihmisten parissa oleminen muutenkin vaikeaa, häpeän itseäni kokoajan. Ei helpottanut asiaa toi kommentti.

Aina nuoria haukutaan, mutta vanhemmat ihmiset ovat usein ihan ilman mitään rajoja hienotunteisuuden suhteen. 

Sukujuhlissa kuultua: 

-Tosi lyhyeksi sitten jäit, vaikka vanhempasi ovat pitkiä.  Olin 16-vuotias ja 166-senttinen. Ok, äitini on 172 cm ja isäni 188.  Sori kauheesti, että jäin keskimittaiseksi :)

-Etkö vieläkään ole valmistunut. 

Olin kolmatta vuotta oikiksessa. 

-Eikä vieläkään ole perhettä

Olin 24-vuotias, eronnut miesystävästä juuri. 

Kaikki saman isoisän suusta, jota palvottiin suvun patriarkkana. Onneksi kuollut ja kuopattu, ei todellakaan ikävä häntä. 

”Sulle olis pitänyt tehdä abortti eikä antaa syntyä.

Oma äiti sanoi. Ollut kaikin puolin paska äiti ja lapsuus oli kaltoinkohtelua molempien vanhempien osalta.

Jotenkin erikoista että mua inhottii n (olin ei-suunniteltu lapsi) mutta nuorempaa sisarusta lellittiin (oli toivottu ja yritetty).

Mutta on kyllä jäänyt mieleen ikiajoiksi.

Kaverin isosisko ihmetteli mua kun olin 17v. "Siis miks toi Nina tupeeraa tota tukkaa ku sillon muutenkin niin iso pää!" Katson vieläkin joskus kuvista ja peilistä onko pää iso. Ei se kyllä ole erityisen iso.  

Olin 11 kun äiti sanoi, että minusta tulee isompana niin kaunis, että kaikki pojat tykkäävät minusta :) Nykyään ajattelen että olin silloin nätimpi kuin koskaan aikuisena.

Ekassa kesätyöpaikassa intialaistaustainen mies sanoi, että minulla on mukavan hiljainen ääni. Eipä ollut sen takia kukaan kehunut ennen, vain valittanut.

Hain nuorempana lapsenvahtihommia ja yksi äiti sanoi, etteivät ujot pärjää työmarkkinoilla. Hyvä tapa lytistää nuoren tytön itsetuntoa :/

"Tuo liitto ei tule kauaa kestämään." -Isäpuoleni häissämme. Naimisissa nyt 24 vuotta.

Halusin lapsena luistimet isovanhemmiltani. Sattumalta olin paikalla, kun he puhuivat asiasta, mutta eivät tienneet että kuulin. Isoisäni tokaisi inhottavasti, että mitä se niillä luistimilla tekee, kun on niin lihava että ei pysty luistelemaan. Se sattui pahasti, mutta en ilmaissut koskaan, että kuulin keskustelun, vaan kilttinä nielin sen sisääni. Hullua kyllä sain ne luistimet, kiitos varmaan mummon, mutta en niitä koskaan käyttänyt. Sen sijaan tuosta hetkestä lähtien kiinnostuin painoni sairaalloisesta tarkkailusta, joka johti syömishäiriöön.

Aikaa tästä on 35 vuotta, mutta muisto tapauksesta saa edelleen minut surulliseksi ja vaikuttaa paljon muistooni isoisästä ja muokkasi minäkuvaani. Muuten niin mukava vaari halveksi minua ja lamasi sanoillaan paitsi lapsen liikunnan ilon, myös manasi todellisen pirun, eli syömishäiriön, joka on vainonnut minua koko elämäni.

Vierailija kirjoitti:

”Sulle olis pitänyt tehdä abortti eikä antaa syntyä.

Oma äiti sanoi. Ollut kaikin puolin paska äiti ja lapsuus oli kaltoinkohtelua molempien vanhempien osalta.

Jotenkin erikoista että mua inhottii n (olin ei-suunniteltu lapsi) mutta nuorempaa sisarusta lellittiin (oli toivottu ja yritetty).

Mutta on kyllä jäänyt mieleen ikiajoiksi.

Onneksi elät. Tuo oli pahinta mitä voi vanhempi lapselle sanoa.  Mutta jos jotenkin olet saanut itsetunnon aikaiseksi itsellesi, niin kiitä siitä vain itseäsi. Toivon että sulla menee hyvin nyt aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

"Kylläpä pylly ja maha pömpöttää" sanoi mummoni, kun alle 10-vuotiaana esittelin hänelle päälläni olevaa uutta hametta, josta pidin kovasti.

Mummot on kyllä ihania :D Olin yläasteikäinen kun omani kysyi, että miksi sulla on noita näppyjä. Finnejä naamassa siis. En kyllä erityisen pahalla muistele ja finnejä on vielä 30-vuotiaanakin.

Puolituttu aikuinen kertoi että minussa ja olemuksessani on jotain vastenmielisen pahaa/pahansupaa. Olin koulukiusattu kiltti ja sosiaalisesti kömpelö kakkosluokkalainen ja ilmeisesti syy kiusaamiseen tuli tuossa. Myös opettaja kerran syytti ilmeilystä kun istuin aloillani ihan neutraalisti ja mietin omiani.

Ilmeisesti resting bitch- naama voi olla lapsellakin?

"Syöt niin kuin et olis ikinä ennen ruokaa nähny."

Olin lounastreffeillä todella ylilihavan "ystävän" kanssa ja hän sanoi mulle näin, kun ilmeisesti söin liian nopeasti tai jotain. Olen normaalipainoinen ja jäin miettimään sitä kommenttia pitkäksi aikaa. En siksi, että olisin loukkaantunut, vaan koska tiedän että hänelle on varmasti sanottu näitä ilkeitä ikiaikaisia läskiloukkauksia paljonkin, minä en tietenkään sano sellaista kenellekään. Se vaan ihmetytti, että miksi hän koki tarpeelliseksi panna vahingon kiertämään? Oltiin siihen asti hyviä ystäviä, mutta en pidä ystäväpiirissäni ihmisiä, jotka pyrkii tahallaan loukkaamaan. Sen hämmennyksen vaan muistan vieläkin. 

Jos itseä on loukattu jollain typerällä lauseella, niin minkälainen pitää olla ihmisen, joka haluaa käyttää samaa lausetta loukatakseen vuorollaan muita? Aika vitun paska ja ilkeä, sanon minä.

Tullut vain, mitä huonoa on sanottu. Otsikko mahdollisti myös hyvät sanomiset. 

Ihana luokkakaveri sanoi vanhojen tansseien etkoilla: Vaude, näytät ihan Grace Kellyltä... Mulla on oikeesti vähän sellaiset piirteet ja puku oli oikeasti 50-luvulta, ihana tanssiaspuku. 

Sittemmin on jotkut muutkin sanoneet ja tosi kiva kuulla. Itsetuntoni ei kuitenkaan perustu tähän ja ei ole suuren suuri juttu. Jäi mieleen vain lähtemättömästi ja tosi kiva muisto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Sulle olis pitänyt tehdä abortti eikä antaa syntyä.

Oma äiti sanoi. Ollut kaikin puolin paska äiti ja lapsuus oli kaltoinkohtelua molempien vanhempien osalta.

Jotenkin erikoista että mua inhottii n (olin ei-suunniteltu lapsi) mutta nuorempaa sisarusta lellittiin (oli toivottu ja yritetty).

Mutta on kyllä jäänyt mieleen ikiajoiksi.

Onneksi elät. Tuo oli pahinta mitä voi vanhempi lapselle sanoa.  Mutta jos jotenkin olet saanut itsetunnon aikaiseksi itsellesi, niin kiitä siitä vain itseäsi. Toivon että sulla menee hyvin nyt aikuisena.

Menee hyvin, kiitokset huolenpidosta :)

Mutta vanhempiin on todella etäiset ja jäiset välit - syystäkin.

Yläasteen opo sanoi vanhemmilleni, että olen todella tasapainoinen tyttö. Äiti oli  sen kuultuaan todella ylpeä onnistumisestaan vanhempana ja kailotti sitä kommenttia pitkin kyliä. 

Jäi mieleen sen takia, että noihin aikoihin mietin itsemurhaa koko ajan, ja yritinkin monta kertaa. Todellinen ihmistuntija siis tämä opo...

Äitini kielsi minua alle kouluikäisenä hymyilemästä koska hymyilin rumasti hänen mielestään.

Arvatkaa hymyilenkö kovin leveästi  vielä 50-vuotiaanakaan.

Ehkäpä äitini lausumassa oli jotain perää koska mieheni kysyy usein "mitä virnuilet" kun hymyilen hänelle. Tai sitten väittää että hymyilen pilkallisesti.

Netissä eräs mies kusiaispesäksi, muutkin tuntemattomat rupesi sit haukkumaan, rumaksi on kutsuttu useita kertoja, lörppäperseeksi jne

Harvoin tulee kehuja ulkonäöstä tai edes työpanoksesta

Eräässä työpaikassa kouluttaja katseli tietojani eri kokeista ja testeistä ja vilpittömästi totesi ”eli sä et oo siis hyvä oikein missään..” ääni hiljeni loppua kohti kun tajusi kai itsekkin miltä tuo kuulosti, ei tarkoittanut loukata.

Positiivinen muisto: Laulaja Eini kehui minua kauniiksi. Lämmitti sydäntä 😊

Voiks kenelläkään ihmisellä olla noin hyvä profiili? Pyysi vielä uudestaan kääntämään päätä.... Tää tapahtui baaritiskillä varmaan 20v sitten. Ei mitään muuta sanonut eikä vongannut mitään. Asiallisesti vaan totesi. Tää on jäänyt mieleen:)