Lue keskustelun säännöt.
Kaveripiirin supistuminen aikuisiällä
Perinteinen Mies 35v
02.01.2020 |
Uskon että löytyy paljon muitakin joilla on kaveripiirit käyneet pieniksi tai kadonneet kokonaan aikuisiällä, minulle kävi niin. Löytyy oikeastaan yksi todella hyvä ystävä, sekä jokunen kaveri.
Kaveripiiri alkoi supistua, kun meillä oli niin erilaiset kiinnostuksen kohteet. Tai oikeastaan, minä aloin jäämään ulkopuolelle koska ei kiinnosta salilla käynti, matkustelu tai fine dining. Käyn kävelylenkillä metsässä ja viihdyn vapaa-ajan asunnolla. Ruuaksi riittää nakkikastike ja perunat, olen siis jonkinlainen perusjuntti siinä mielessä.
Ja sitten plot twist: Tämä ei haittaa minua lainkaan! Viihdyn perheeni kanssa oikein hyvin, enkä kaipaa ketään ympärilleni jota pitäisi mielistellä tai katsella hänen lomakuviaan Dubaista. Ihan sama.
Löytyykö muita jotka saavat energiaa hiljaisuudesta, sekä ihan tavallisesta lapsiperheen arjesta eivätkä kaipaa matkustelua tai muutakaan nykyajan muodikasta harrastusta? Saati isoa nippua ihmisiä ympärilleen?
Kommentit (24)
Itse asiassa just noista pikkujouluista on mullaki kokemuksia, kattelen somesta kun "kaverit" on jossain viettämässä iltaa ja mun kutsu on unohtunut, ja jos kaupassa satutaan näkemään niin muistetaan kyllä kertoa kuinka hauskaa siellä oli! Apu kyllä kelpaa kun pitää muuttaa tai tarvitsee jotain rempata, olen siis raksamies jolla on pakettiauto ja peräkärri firman puolesta. Onneksi nyt olen tavannut pari samanhenkistä ja samassa tilanteessa olevaa heppua töiden kautta joten ei ihan yksin tarvi olla, pitäs varmaan unohtaa vanhat kuviot kokonaan ja keskittyä uusiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina teillä on se saamarin perhe ja parisuhde. Olisitte edes yksinäisiä.
Täällä myös kavereiden kanssa käynyt kato. Periaatteessa on kavereita, voin soittaa monelle henkilölle ja pyytää kahveille ja he myös lähtevät, mutta minua ei kyllä pyydetä mihinkään. Pikkujouluaikaan katselen useamman eri kaveriporukan yhteiskuvia pikkujouluista miettien, että tuollahan minäkin voisin olla. Jostain syystä kutsua ei kuitenkaan näihin tule, eli jos haluan osallistua johonkin toimintaan, pitää minun aktiivisesti pommittaa viesteillä kavereita ja kysellä että onko tulossa mitään juttuja. Sitten saan kyllä vastauksen, että onhan niitä ja "kutsu" tulee.
2018 viimeksi jaksoin kysellä tapahtumien perään. Sen jälkeen en ole asialle tehnyt mitään, kun ilmeisesti minut koetaan enemmän haittana kuin hyötynä.. Jos seuraani kaivattaisiin todella, eihän minun tarvitsisi tuputtaa itseäni mukaan? Yksi hyvä ystävä oli vielä kolme vuotta sitten, jonka kanssa viestiteltiin tai soiteltiin päivittäin, mutta hän ilmoitti ettei meillä ole enää tarpeeksi yhteisiä asioita jotta ystävyyttä kannattaisi pitää yllä. Tämä oli kova isku, tiesin että olemme erilaisia mutta ilmeisesti paikkakunnan vaihdoksen yhteydessä oli sopiva hetki katkaista välit vanhoihin kuvioihin.
Välillä kyllä ärsyttää. Olen sosiaalinen luonteeltani, joten kaipaisin toisinaan jotain menoa.. Lasten harrastukset vievät onneksi aikaa, joten usein ei pääse ahdistumaan. Puolisoni kanssa on myös mukava olla, mutta kyllä sitä haluaisi olla muuallakin kuin kotona...