Miten teidän hermot kestää uhmaikäisen kanssa?

Muistutan itselleni, että tuossa on lapsi, tässä on aikuinen.

Ajattelin, että lapsi kehittyy normaalisti..... ja että tämäkin vaihe loppuu joskus, on minun ”työni” aikuisena kestää.

T: 3:n nyt jo aikuisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Muistutan itselleni, että tuossa on lapsi, tässä on aikuinen.

Toimiiko se sinulla aina? Vaikka olisit kuluneen kuukauden aikana kestänyt jo 80 pukemisuhmaraivoa, yli 100 syömisuhmakohtausta, pessyt spaghettikastikkeet, perunamuussit ja maidot keittiön seinästä noin 100 kertaa siinä kuussa ja niiden lisäksi ottanut vastaan yli 100 muuta uhmakiukkua. Puhumattamaan edellisistä muutamista kuukausista sitä samaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin, että lapsi kehittyy normaalisti..... ja että tämäkin vaihe loppuu joskus, on minun ”työni” aikuisena kestää.

T: 3:n nyt jo aikuisen äiti

Noinhan se on, mutta pyysin neuvoja ja keinoja siihen kestämiseen kun on pakko lähteä kauppaan ja lapsi karkaa, raivoaa, lyö, karjuu maaten lattialla ym ym vastaavaa sitä että pitää pukea ulkovaatteet. Ja kun tämä toistuu joka päivä kuukausia. Ap

Täytyy sanoa että kaikkeen tottuu. Kun on kolme eri ikäistä lasta erilaisine huolineen, ei ehdi ottaa uhmiksen touhuja niin henkilökohtaisesti kuin esikoisen kohdalla. Uhmis tekee mitä sen kuuluu tehdä, samoin minä.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa että kaikkeen tottuu. Kun on kolme eri ikäistä lasta erilaisine huolineen, ei ehdi ottaa uhmiksen touhuja niin henkilökohtaisesti kuin esikoisen kohdalla. Uhmis tekee mitä sen kuuluu tehdä, samoin minä.

En minä henkilökohtaisesti niitä ota, mutta hermoni menee siihen kun jotain on pakko saada tehtyä (mentyä kauppaan, siivottua tms edes joskus) ja mikään sellainen ei koskaan onnistu ilman lapsen suurta uhmakiukkua, lyömistä, huutamista niin elämä on aika vaikeaa kun mitään ei saa tehtyä koskaan. Ja päälle se että päivät menee vain sietäessä kun lapsi tekee vain kiellettyjä asioita (kiusaa kissaa, levittää kissanhiekat kaikkialle jne jne). Ap

Voi kun olisikin neuvoja mitä antaa... Samanlainen riiviö täällä. Kyllä mä sille välillä vaan hermostun ja huudan. Onneksi on hyviäkin hetkiä. Yritän jaksaa ajatellen että joku päivä se vielä loppuu tai ainakin vähenee. Rakas se pikkuinen on kaikesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa että kaikkeen tottuu. Kun on kolme eri ikäistä lasta erilaisine huolineen, ei ehdi ottaa uhmiksen touhuja niin henkilökohtaisesti kuin esikoisen kohdalla. Uhmis tekee mitä sen kuuluu tehdä, samoin minä.

En minä henkilökohtaisesti niitä ota, mutta hermoni menee siihen kun jotain on pakko saada tehtyä (mentyä kauppaan, siivottua tms edes joskus) ja mikään sellainen ei koskaan onnistu ilman lapsen suurta uhmakiukkua, lyömistä, huutamista niin elämä on aika vaikeaa kun mitään ei saa tehtyä koskaan. Ja päälle se että päivät menee vain sietäessä kun lapsi tekee vain kiellettyjä asioita (kiusaa kissaa, levittää kissanhiekat kaikkialle jne jne). Ap

Tätä juuri tarkoitin. Kun on kaksi isompaa lasta, ei voi jättää näiden harrastuksia sen paremmin kuin kauppakäyntejäkään väliin.

T. Äskeinen.

Ymmärrän sua. Varsinkin pukeminen oli koko syksyn ihan helvettiä. Mitä kaikkea olet kokeillut? Erilaiset leikit auttoi meillä, tee vaatteista juna, yritä itse pukea lapsen vaatteet yllesi tai jotain muuta pöljää.

Tiedän että uhmailuun väsyneenä se voi tuntua ärsyttävältä, mutta niin se jankkaus/kiristys/lapsen metsästäminenkin on on ärsyttävää, eikä auta senkään vertaa. Otin nyt tuon pukemisen esimerkiksi kun meillä se oli vaikein asia.

Muista että uhmaikä helpottaa ja olet hyvä äiti vaikka joskus hermostuisitkin.

Kyllä minä hermostuin ja tunsin oloni aivan epätoivoiseksi kun tunnin verran kokeilet aivan kaikki konstit eikä mikään auta.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa että kaikkeen tottuu. Kun on kolme eri ikäistä lasta erilaisine huolineen, ei ehdi ottaa uhmiksen touhuja niin henkilökohtaisesti kuin esikoisen kohdalla. Uhmis tekee mitä sen kuuluu tehdä, samoin minä.

En minä henkilökohtaisesti niitä ota, mutta hermoni menee siihen kun jotain on pakko saada tehtyä (mentyä kauppaan, siivottua tms edes joskus) ja mikään sellainen ei koskaan onnistu ilman lapsen suurta uhmakiukkua, lyömistä, huutamista niin elämä on aika vaikeaa kun mitään ei saa tehtyä koskaan. Ja päälle se että päivät menee vain sietäessä kun lapsi tekee vain kiellettyjä asioita (kiusaa kissaa, levittää kissanhiekat kaikkialle jne jne). Ap

Tätä juuri tarkoitin. Kun on kaksi isompaa lasta, ei voi jättää näiden harrastuksia sen paremmin kuin kauppakäyntejäkään väliin.

T. Äskeinen.

En sitten ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitit. En minäkään lapsen uhmakohtausten takia mitään koskaan väliin jätä vaan alan olla aika väsynyt ja rasittunut tähän uhmiksen kanssa "tappelemiseen" eli asioiden tekemiseen niin, että ne on aina kauhean uhmakohtauksen kautta hoidettava. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua. Varsinkin pukeminen oli koko syksyn ihan helvettiä. Mitä kaikkea olet kokeillut? Erilaiset leikit auttoi meillä, tee vaatteista juna, yritä itse pukea lapsen vaatteet yllesi tai jotain muuta pöljää.

Tiedän että uhmailuun väsyneenä se voi tuntua ärsyttävältä, mutta niin se jankkaus/kiristys/lapsen metsästäminenkin on on ärsyttävää, eikä auta senkään vertaa. Otin nyt tuon pukemisen esimerkiksi kun meillä se oli vaikein asia.

Muista että uhmaikä helpottaa ja olet hyvä äiti vaikka joskus hermostuisitkin.

Kyllä minä hermostuin ja tunsin oloni aivan epätoivoiseksi kun tunnin verran kokeilet aivan kaikki konstit eikä mikään auta.

Tsemppiä!

Olen kokeillut pukemislaulut, hämäämisen telkkariohjelmalla, pukemisleikit niin että kuka pukee nopeiten ja niin että minä puen itselleni lapsen vaatteita päälle ja lapselle omiani jne jne. Ei ne tunnu auttavan mitään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutan itselleni, että tuossa on lapsi, tässä on aikuinen.

Toimiiko se sinulla aina? Vaikka olisit kuluneen kuukauden aikana kestänyt jo 80 pukemisuhmaraivoa, yli 100 syömisuhmakohtausta, pessyt spaghettikastikkeet, perunamuussit ja maidot keittiön seinästä noin 100 kertaa siinä kuussa ja niiden lisäksi ottanut vastaan yli 100 muuta uhmakiukkua. Puhumattamaan edellisistä muutamista kuukausista sitä samaa. Ap

Toimii.

Enkä minä pese seiniä, lapsi pesee, jos ruuat seinään viskaa. Lapsena oleminen ei ole tekosyy sille, että ei tarvitse siivota jälkiään. Ihmeesti uhmaikäinen oppii jo kerrasta, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Kiukku on helppo kestää, kun lapsi pesee kolmatta tuntia seinää eikä pääse tekemään mitään muuta ennen kuin jäljet on siivottu. Tai no joo, nukkumaan saa mennä, mutta ei leikkimään.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua. Varsinkin pukeminen oli koko syksyn ihan helvettiä. Mitä kaikkea olet kokeillut? Erilaiset leikit auttoi meillä, tee vaatteista juna, yritä itse pukea lapsen vaatteet yllesi tai jotain muuta pöljää.

Tiedän että uhmailuun väsyneenä se voi tuntua ärsyttävältä, mutta niin se jankkaus/kiristys/lapsen metsästäminenkin on on ärsyttävää, eikä auta senkään vertaa. Otin nyt tuon pukemisen esimerkiksi kun meillä se oli vaikein asia.

Muista että uhmaikä helpottaa ja olet hyvä äiti vaikka joskus hermostuisitkin.

Kyllä minä hermostuin ja tunsin oloni aivan epätoivoiseksi kun tunnin verran kokeilet aivan kaikki konstit eikä mikään auta.

Tsemppiä!

Lisään vielä, että saan kyllä lapsen puettua, ongelmana on eniten minun omat hermot, jotka alkaa olla riekaleina. Eli kaipaan neuvoja omien hermojen lepuuttamiseen vaikka kaikki päivät on tätä samaa taistelua jota ei koskaan pakoon pääse (mies tekee pitkiä työpäiviä, ei ole mummuja ja kummeja hoitamassa, minä teen osapäivää työpaikassa, josta en tykkää mutta en ole parempaakaan saanut). Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutan itselleni, että tuossa on lapsi, tässä on aikuinen.

Toimiiko se sinulla aina? Vaikka olisit kuluneen kuukauden aikana kestänyt jo 80 pukemisuhmaraivoa, yli 100 syömisuhmakohtausta, pessyt spaghettikastikkeet, perunamuussit ja maidot keittiön seinästä noin 100 kertaa siinä kuussa ja niiden lisäksi ottanut vastaan yli 100 muuta uhmakiukkua. Puhumattamaan edellisistä muutamista kuukausista sitä samaa. Ap

Toimii.

Enkä minä pese seiniä, lapsi pesee, jos ruuat seinään viskaa. Lapsena oleminen ei ole tekosyy sille, että ei tarvitse siivota jälkiään. Ihmeesti uhmaikäinen oppii jo kerrasta, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Kiukku on helppo kestää, kun lapsi pesee kolmatta tuntia seinää eikä pääse tekemään mitään muuta ennen kuin jäljet on siivottu. Tai no joo, nukkumaan saa mennä, mutta ei leikkimään.

Minun olisi varmaan pitänyt laittaa aloitukseeni lapsen ikä. Hän on vasta 1v 10 kk ja uhmaikä alkoi neljä kuukautta sitten (neuvola sanoo että aikaisin, mutta osalla alkaa tuolloin). Lapsi oppi kävelemäänkin vasta 1v 4kk iässä eli ei osaa eikä yllä mitään seiniä vielä pestä vaan minun pitää kaikki siivota, lapsi osaa vain omat lelunsa kerätä. Ap

Ennakoi, vältä uhmaa aiheuttavia tilanteita, auta puheen kehitystä ja ylläpidä hellää yhteyttä. Rentoudu tietoisesti eri menetelmien avulla. Ymmärrä, että tämä on merkittävintä työtä, jota koskaan tulet tekemään. Rakenna ja käytä suhteellisuudentajua ja huumoria.

Musiikki, laulu ja laululeikit auttavat siirtymätilanteissa. Jos ei ole pakko, älä mene kauppaan hänen kanssaan. Kaupoatavoille voi oppia myöhemmin, pikkuhiljaa.

Öhöm. Eikö kaksi vuotiaalla jo voi olla uhma. Ap ei kerro lapsen ikää, mutta laittaisit tuon ikäisen pesemään seinää? Ok. Meitä on moneksi.

Pikkuisen provolta haiskahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Öhöm. Eikö kaksi vuotiaalla jo voi olla uhma. Ap ei kerro lapsen ikää, mutta laittaisit tuon ikäisen pesemään seinää? Ok. Meitä on moneksi.

Anteeksi unohdin iän aloituksesta, lapsi on vasta alle kaksi. Ja en laita enkä laittaisi tuon ikäistä pesemään seinää, omat lelunsa kerää leikin päätteeksi. Teinin laittaisin pesemään seinää kyllä, mutta en pientä lasta jonka uhmaa pitää minusta ymmärtää eikä rangaista. Ap

piti just tulla kysymään tuota ikää, mutta se olikin jo.

Oletko siis osa- aikatyössä vai kotona koko ajan. Kuka hoitaa töissä ollessa?