Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten teidän hermot kestää uhmaikäisen kanssa?
01.01.2020 |
Joka laittaa kaikessa vastaan ihan vain vastaan laittamisen ja uhmaamisen ilosta. Tekee joka päivä suurimman osan aikaa vain kiellettyjä asioita tai muuten uhmaa vastaan pukemisessa, syömisessä, nukkumaan menemisessä ja kaikessa vastaavassa. Vaikka saa joka päivä paljon huomiota, kehuja ja positiivista yhdessä tekemistä.
Miten teidän hermot kestää? Antakaa minulle keinoja. En ole kertaakaan vielä huutanut naama punaisena lapselle, mutta hermot alkaa olla riekaleina. Rakas lapsi on ja muutenkin ihana, mutta nuo uhmaamiset raastaa hermojani, koska kaikki päivät on melkein pelkästään niitä vaikka miten koitan kaikkea mukavaa muuta.
Kommentit (53)
Yhdyn edellisiin että esikoinen on pahin. Asioita ei osaa suhteuttaa ja jokaiselle vanhemmalle (myönsi sen tai ei) se esikoinen näyttäytyy jonain ihmeellisenä oman kasvatuksen mittana. Minun kuopus on ap samanikäinen kuin sinun esikoinen ja tekee ihan noita samoja asioita. Jotenkin vaan kestän paremmin. Asioihin on tullut suhteellisuudentajua ja huumorin mukaan. Joskus lyön ihan leikiksi lapsen kanssa, eli alan vaikka leikkimään jotain hippaleikkiä minuutin ajan kun yritän napata lasta pukemaan. Se toimii yllättäen usein. Voi kun olisin ihanan ja kamalan esikoisen kanssa lyönyt leikiksi useammin.
Yksi sääntö minkä voisin sanoa tuon ikäisen kanssa on: aikuinen päättää milloin syödään, mennään ovesta ulos ja mennään nukkumaan. Voit vaikka kellosta katsoa itsellesi ajan kuinka kauan jaksat "hyvillä" keinoilla saada lasta pukemaan, siirtymään pöytään yms. Sitten kun ei siinä ajassa toimi ne keinot niin puet väkisin jne. Tuollaiset säännöt helpottavat sun omaa oloa: et jää arpomaan mitä pitäisi tehdä että saisi lapsen toimimaan. Sulla on omat säännöt minkä mukaan toimit. Katso mm. positiivinenkasvatus.fi jotta saat itsellesi pankkiin niitä hyviä keinoja hoitaa tilanne!
Muistan kyllä tuon ajan esikoisen kanssa. Se oli raskasta ja et ole huono äiti vaikka menetät hermot välillä. Älä vertaa itseäsi muihin vaan pyri löytämään hauskat puolet tilanteista. Ja laita mies siivoamaan tai nukuttamaan lapset illalla. Älä stressaa ruokatahroista seinässä, mies kyllä kerkeää ne siivoamaan. Hoida sinä niitä kissanhiekkoja ym. akuuttia päivällä.
Ja jos osa-aikatyö ei anna voimaa vaan ottaa sitä, niin harkitse hoitovapaata. Lapsi saattaa uhmailla vähemmän kun ei ole puolta päivää hoidossa. Tuossa iässä myös eroahdistus on todella voimakasta, ja se menee helposti sekaisin uhmaiän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa yrittää kehittää sellaista tekemistä, jossa ei tarvitse jatkuvasti kieltää, esim. ulkoilemaan aidattuun leikkipuistoon, jossa lapsi saa temmeltää. Meille ainakin ulkoilu oli tuon ikäisenä henkireikä, kun ensin lapsen sai kiinni rattaisiin ja sitten puistoon juoksemaan. Vaikka se ulos lähteminen pukemisineen oli kyllä karseaa.
Vierailija kirjoitti:
Käänteisesti: kehu kun toimii oikein.
Ettei tee pahaa vaan huomion takia.
Supernanny laittais jäähylle.
Alle kaksivuotiaan jäähylle? Jepjep.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No öhöm ja anteeksi, mutta se on sinun vain aikuisena kestettävä. Menee ohi aikanaan ja sitten tulee uudet murheet ja tietenkin ilot. 4-vuotias on jo hauska veitikka.
Se on lapsen kehitystehtävä uhmata, ja sinun tehtävä vanhempana on asettaa rajat turvallisesti ja auttaa myrskyjen läpi. Joku päivä se sitten helpottaa. Minusta se uhma oli lähinnä huvittavaa, kun lapsi jaksoi raivota kaksi tuntia vaikka sitä että nyt ei ole tiistai.
Tiedän enkä ole muuta väittänytkään. Kysyin vain keinoja muilta siihen kestämiseen. En varmasti ole ainoa, jolla lapsen uhma koettelee hermoja. Ap
Ei sinun tilanteessasi ole kyse uhmasta, sinulla ongelmana on äiti, joka ei tajua, että vauvaa ei enää ole. Ei tuolla lapsella ole uhmaa, hän vain on keksinyt hauskoja leikkejä, joissa äiti on mukana. Kun me muut nappaamme lapselta lautasen pois ennen kuin se lentää lattialle (osaamme siis lukea lastamme ja tiedämme, mitä seuraavaksi voi tapahtua), niin sinä jatkat rauhassa syömistä. Lapsestasi on hauskaa viskoa ruokaa, koska sinä menet siihen lystiin mukaan eikä lapselle koidu mitään seurauksia.
Pukemisessa sama juttu. Vauvalle puetaan se, mitä äiti tahtoo ja nyt onkin perheessä taapero, joka ei ole yhtä simppeli hoivattava. Lapselle pukeminen on leikki, jossa äiti sanoo yhtä ja tekee toista.
Vierailija kirjoitti:
Yhdyn edellisiin että esikoinen on pahin. Asioita ei osaa suhteuttaa ja jokaiselle vanhemmalle (myönsi sen tai ei) se esikoinen näyttäytyy jonain ihmeellisenä oman kasvatuksen mittana. Minun kuopus on ap samanikäinen kuin sinun esikoinen ja tekee ihan noita samoja asioita. Jotenkin vaan kestän paremmin. Asioihin on tullut suhteellisuudentajua ja huumorin mukaan. Joskus lyön ihan leikiksi lapsen kanssa, eli alan vaikka leikkimään jotain hippaleikkiä minuutin ajan kun yritän napata lasta pukemaan. Se toimii yllättäen usein. Voi kun olisin ihanan ja kamalan esikoisen kanssa lyönyt leikiksi useammin.
Yksi sääntö minkä voisin sanoa tuon ikäisen kanssa on: aikuinen päättää milloin syödään, mennään ovesta ulos ja mennään nukkumaan. Voit vaikka kellosta katsoa itsellesi ajan kuinka kauan jaksat "hyvillä" keinoilla saada lasta pukemaan, siirtymään pöytään yms. Sitten kun ei siinä ajassa toimi ne keinot niin puet väkisin jne. Tuollaiset säännöt helpottavat sun omaa oloa: et jää arpomaan mitä pitäisi tehdä että saisi lapsen toimimaan. Sulla on omat säännöt minkä mukaan toimit. Katso mm. positiivinenkasvatus.fi jotta saat itsellesi pankkiin niitä hyviä keinoja hoitaa tilanne!
Muistan kyllä tuon ajan esikoisen kanssa. Se oli raskasta ja et ole huono äiti vaikka menetät hermot välillä. Älä vertaa itseäsi muihin vaan pyri löytämään hauskat puolet tilanteista. Ja laita mies siivoamaan tai nukuttamaan lapset illalla. Älä stressaa ruokatahroista seinässä, mies kyllä kerkeää ne siivoamaan. Hoida sinä niitä kissanhiekkoja ym. akuuttia päivällä.
Ja jos osa-aikatyö ei anna voimaa vaan ottaa sitä, niin harkitse hoitovapaata. Lapsi saattaa uhmailla vähemmän kun ei ole puolta päivää hoidossa. Tuossa iässä myös eroahdistus on todella voimakasta, ja se menee helposti sekaisin uhmaiän kanssa.
Miksi miehen tulee siivota naisen sotkut? Tuohan on ihan naurettava ajatus, että naisen jäljiltä koti on siivoton ja miehen tulee pestä seinät ja pyyhkiä lattiat, koska kotona on päivän ajan ollut 2 lasta, joista toinen on virallissti täysi-ikäinen, mutta toistaitoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ompa ap saanut syyllistäviä vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdyn edellisiin että esikoinen on pahin. Asioita ei osaa suhteuttaa ja jokaiselle vanhemmalle (myönsi sen tai ei) se esikoinen näyttäytyy jonain ihmeellisenä oman kasvatuksen mittana. Minun kuopus on ap samanikäinen kuin sinun esikoinen ja tekee ihan noita samoja asioita. Jotenkin vaan kestän paremmin. Asioihin on tullut suhteellisuudentajua ja huumorin mukaan. Joskus lyön ihan leikiksi lapsen kanssa, eli alan vaikka leikkimään jotain hippaleikkiä minuutin ajan kun yritän napata lasta pukemaan. Se toimii yllättäen usein. Voi kun olisin ihanan ja kamalan esikoisen kanssa lyönyt leikiksi useammin.
Yksi sääntö minkä voisin sanoa tuon ikäisen kanssa on: aikuinen päättää milloin syödään, mennään ovesta ulos ja mennään nukkumaan. Voit vaikka kellosta katsoa itsellesi ajan kuinka kauan jaksat "hyvillä" keinoilla saada lasta pukemaan, siirtymään pöytään yms. Sitten kun ei siinä ajassa toimi ne keinot niin puet väkisin jne. Tuollaiset säännöt helpottavat sun omaa oloa: et jää arpomaan mitä pitäisi tehdä että saisi lapsen toimimaan. Sulla on omat säännöt minkä mukaan toimit. Katso mm. positiivinenkasvatus.fi jotta saat itsellesi pankkiin niitä hyviä keinoja hoitaa tilanne!
Muistan kyllä tuon ajan esikoisen kanssa. Se oli raskasta ja et ole huono äiti vaikka menetät hermot välillä. Älä vertaa itseäsi muihin vaan pyri löytämään hauskat puolet tilanteista. Ja laita mies siivoamaan tai nukuttamaan lapset illalla. Älä stressaa ruokatahroista seinässä, mies kyllä kerkeää ne siivoamaan. Hoida sinä niitä kissanhiekkoja ym. akuuttia päivällä.
Ja jos osa-aikatyö ei anna voimaa vaan ottaa sitä, niin harkitse hoitovapaata. Lapsi saattaa uhmailla vähemmän kun ei ole puolta päivää hoidossa. Tuossa iässä myös eroahdistus on todella voimakasta, ja se menee helposti sekaisin uhmaiän kanssa.
Miksi miehen tulee siivota naisen sotkut? Tuohan on ihan naurettava ajatus, että naisen jäljiltä koti on siivoton ja miehen tulee pestä seinät ja pyyhkiä lattiat, koska kotona on päivän ajan ollut 2 lasta, joista toinen on virallissti täysi-ikäinen, mutta toistaitoinen.
Jos päätät tehdä yli 8h/pvä töitä kun sinulla on lapsia, niin sitten autat siltä ylimenevältä ajalta tulleissa sotkuissa. Ei oma koti ole mikään hotelli, jonne mennään vain nukkumaan ja puoliso tekee töiden aikana kaiken.
Vaihtoehtoisesti voi palkata siivoojan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläpä on täydellisten kasvattajien kokoontumisajot päällä. Kyllä nainen on naiselle susi.
Kun tiedän että se on ohimenevää.
Ajattelen myös että itsekin olen aikanaan ollut uhmaikäinen ja vaikea. Rakkaat kärsivälliset vanhempani ovat sen kunnialla kestäneet ja olemme edelleen väleissä. Jos he niin miksi en minä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan huomionhakua osaksi,varsinkin päiväkodin jälkeen pidä sylissä ja helli ainakin puoli tuntia,auttoi meillä. Ei mitään muuta kotihommaa silloin,keskityt täysin lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hyvin ... sillä vastamelukuulokkeet ovat juuri ne mitä nyt tarvitsen.... jos minua ei kuunnella niin miksi kuuntelisin hänen juttujaan
Alue: Aihe vapaa
Käänteisesti: kehu kun toimii oikein.
Ettei tee pahaa vaan huomion takia.
Supernanny laittais jäähylle.