Olimme vaimoni kanssa pesemässä viimevuoden likoja pois ja vaimo kehui löylyjä. Kerroin , että ex vaimo pilkkoi puut oikeankokoisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ex oli voimakas ja pystyvä nainen. Tottakai nyxällä on paha mieli kun mies muistelee tätä kaunista jäntevää amatsonia joka ketjurasvan ja hikikarpaloiden kimmeltäessä täydellisellä, kehollaan pilkkoi metsästä kantamansa tukit silmiä hipovan symmetrisiksi polttopuiksi ja asetteli hellästi kuivumaan juuri oikealla tavalla, tavalla jota kukaan muu nainen ei ikinä hänen jälkeensä tulisi osaamaan. Hänen miehensä tulisi aina ajattelemaan heidän rakkautensa paloa ja kiihkeitä öitä polttaessaan näitä puita..

Aamen.

Kyllä minä joskus ajattelen exiä, ihastuksia, panoja ym. Kun panen vaimoa.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko nyt jo lopettaa nämä pskasadut, aikuinen nainen. Tiesin heti otsikosta, että olet täällä taas "hauskoine" juttuinesi 😴

Kalastajan vaimo rules!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tampio pitää ihmisen olla, että kertoo ex-kumppanistaan yhtään mitään uudelle kumppanileen? Saati sitten että vertailee heitä keskekenään? Itse en ole kertonut yhtään mitään aiemmista sänkykavereistani, vaikka joku hyvä ja opetuksellinen esimerkki olisi kohdalle sattunutkin. Enkä halua kuulla vastaavasti mitään kumppaninkaan historiasta.

No todella tampio, jos ei oikeasti ymmärrä kertomisen olevan epäasiallista ja jopa loukkaavaa. Tai sitten tarkoitus onkin loukata/aiheuttaa epävarmuutta.

Ymmärrän kertomisen vain silloin, jos asia on jollain tavalla todella ollennainen ja vaikuttaa nykyhetkeen.

Kuinka tampio pitää ihmisen olla, että ottaa tosissaan nämä(kin) jutut?

Aloitus ei ehkä perustu tositapahtumiin, mutta vastaavia miehiä on ihan oikeasti olemassa. Kokemusta on, ikävä kyllä.

Tampioimpia ovat kylläkin ne exille mustasukkaiset ja kateelliset, joiden mielestä kumppanilla ei saisi olla historiaa ennen hänen jumalaista itseään. Kertoo käsittämättömistä itsetunto-ongelmista, jos ei siedä kuulla kumppanin exää edes mainittavan, saati että tämä olisi ollut jossain asiassa hyvä. Useimmat ihmiset ovat jossain hyviä, eivätkä exätkään aina ole täysin läpimätiä ihmisiä. 

Tämä onkin ihan hyvä happotesti kumppaniehdokkaalle jo tapailuvaiheessa. On ikävää, jos exästä kilahtaminen ilmenee vasta kun ollaan jo vaikkapa naimisissa. Ei kukaan jaksa loppuelämäänsä esittää puolisolle tämän herkkänahkaisuuden vuoksi jotain muuta kuin mitä on, historioineen päivineen. 

Vamasti eksässä on ollut hyviä puolia, jos mies hänen kanssaan on joskus yhteen päätynyt. Mutta en ihan oikeasti ymmärrä, miksi ihmeessä häntä pitää kehua tai hänestä muuten kertoa uudelle kumppanille. Mitä sillä haetaan? Mihin tarvitsen tietoa esimerkiksi miehen eksän ruokavaliosta? Jos eksä tulee juttuihin vähän väliä mitä ihmeellisimmissä asiayhteyksissä, tietysti tulee mieleen, ettei mies ole vielä aivan päässyt yli eksästä ja kaipaa häntä yhä. Voin toki olla väärässäkin.

Jos uusi kumppani(ehdokas) ei eksästä halua kuulla, ei se automaattisesti tarkoita, ettei kestäisi toisen historiaa tai olisi kateellinen. Jos mies puhuu eksästään ylistävään sävyyn suunnilleen sydämen kuvat silmissä tai varsinkin jos vertailee, on ihan ymmärrettävää, mikäli uudessa kumppanissa herää epävarmuuden tunteita. Etenkin suhteen alussa olisi tärkeää keskittyä nimenomaan uuteen kumppaniin ja antaa huomiota hänelle eikä elää menneessä, jos jonkinlaisen suhteen haluaa rakentaa.

Nythän oli kyse yhdestä aika neutraalista tokaisusta eikä "vähän väliä" "ylistämisestä". Totta kai sellainen on ihan eri asia. Se vaan ei liity enää ketjun alkuperäiseen aiheeseen mitenkään. 

Minusta tuo kuvaus tapahtumasta ei kuulostanut miltään muulta kuin tavalliselta keskustelulta, jossa toisen kommenttiin vastataan jollakin hetkessä mieleen juolahtaneella seikalla. Ei mitenkään tarkoitushakuiselta tai sellaiselta, jolle pitäisi olla mitään syytä. Jos ap olisi itse ottanut aloitteellisesti exänsä uroteot puheeksi, sitä voisi miettiäkin. 

Kyllä tuollainen kilahtaminen mitättömästä ja luonnollisesta asiasta on kohtuutonta ja sen takana piileviä syitä pitäisi miettiä, eikä sitä, miksi ap kerran epähuomiossa mainitsi eksänsä. Jos takana on pitkä parisuhde, ehkä jopa vuosikymmeniä, niin aika monessa asiassa se ex on ollut mukana. On liki mahdotonta teeskennellä ja puhua omasta elämästään uudelle kumppanille yhtään mitään, ilman, että jossain kohtaa pakostakin ex tulee jotenkin puheissa mukaan. 

Voi voi. Viisas vähästä oppii, tyhmä ei edes tuhannesta toistosta.

Tämä ap, joka samasta aihepiiristä aloittaa näitä samoja ketjuja näköjään kuuluu tuohon jälkimmäiseen kastiin.

Jos meillä näin kävisi, niin minäkin kyllä muistaisi aina, että mikä asia ex:sä oli parempi tai mitä teki paremmin.