Miten niin Suomi on muka lapsivihamielinen yhteiskunta?
Neuvolajärjestelmä on huippu, synnytyssairaalassa sain parasta mahdollista hoivaa, kaikki raskausaikana ja vauvavuotena toistaiseksi vastaan tulleet terveydenhuollon ammattilaiset ovat kaikki järjestään olleet todella ystävällisiä ja ammattitaitoisia. Kaupungilla aina avataan ovia jos joutuu siellä liikkumaan vaunujen tai rattaiden kanssa. Myyjät ihastelevat ja höpöttelevät vauvalle kaupoissa. Julkisissa liikennevälineissä joskus joku (yleensä hieman iäkkäämpi kansalainen) uskaltautuu ihan ääneen ihastelemaan ja höpöttelemään lapselle, yleensä vain hymyillään lapselle salaa ja ujosti suomalaiseen tapaan (ettei vaan häiritä tai ylitetä jotain sosiaalisia reviirirajoja tms.). Kela maksaa ihan ok:sti ainakin vanhempainvapaan ajan kotona olemisesta ja sen jälkeen on verovaroista kustannettu päivähoitomahdollisuus. Seurakunnat, muut järjestöt yms. järjestävät jatkuvasti vauvaystävällistä ohjelmaa, kerhoja ja muita harrastusmahdollisuuksia mihin voi vauvan kanssa mennä on niin paljon ettei ikinä ehdi (eikä jaksa) kaikissa käydä. Vielä ei ole missään kodin ulkopuolella tullut sellainen olo että olisi lapsen kanssa jotenkin ei-toivottu.
Sen myönnän, ettei tänä vuonna viety vauvaa esim. Kauneimpiin joululauluihin känisemään ja "ilostuttamaan" kanssaihmisiä meidän seuralla. Tai klo 19 päätetty lähteä vauvan kanssa ravintolaan stressaantumaan kun lapsen keskittymisjänne on tosiaan maksimissaan sen 3 minuuttia paikallaan mutta ehkä ollaan vain outoja vanhempia siinä suhteessa. Enkä todellakaan vielä lasta lentokoneeseen ennen kuin se on vähintään 8-vuotias, sitä aiemmin se ei mistään reissuista saa kuitenkaan hirveästi mitään korvaamatonta irti (kivaa sillä varmasti olisi, mutta ei sen lapsuus siitä pilalle mene ettei pääse Rhodokselle tms. muualle Bamse-maailmaan leikkimään).
Mutta ehkä todellisuus lyö vielä meitäkin kasvoille ja huomataan että ihan sysipaska yhteiskunta tää on kuitenkin (mitä lasten saamiseen ja vanhempana olemiseen tulee) ja olisi pitänyt jättää lapsi saamatta. :D Ja ollaan kyllä siinä suhteessa kermapyllyjä että molemmilla on työnantajat jotka tukevat esim. osa-aikaisen työteon mahdollisuutta jos vaan oma talous sen kestää.
Kommentit (3)
Miksette uskalla matkustaa lapsen kanssa? Omani on matkustellut kymmenessä maassa ja täyttää vasta viisi. Hyvin ne reissut on aina menneet ja kaikilla, myös lapsella on ollut hauskaa. Jos tuo nyt ei aikuisena ensimmäisiä matkojaan muista, niin se ei poista sitä etteikö olisi voinut hyvinkin nauttia ja meillä perheenä on joka tapauksessa ollut kivaa. Viikon päästä taas lähdetään ja lapsi odottaa aivan täpinöissään.
Helsingissä on lapsiperheiden palvelut surkeat.
Meillä on kolme lasta, nyt jo teinejä, ja en ole huomannut yhä vieläkään mitään lapsivihamielisyyttä. Päinvastoin kaikki on mennyt odotuksiakin paremmin, nopeammin ja hyvin kaikin puolin.
En saa myöskään itse ikinä huonoa palvelua tai muuten ikävää kohtelua, vaikka tälläkin palstalla aina sellaisesta valitetaan. Ihan sama juttu myös ystäväpiirilläni.
Ehkä se on taas tämä "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" juttu ja tosiaan se on, että perusnegatiiviset ihmiset eivät ole koskaan mihinkään tyytyväisiä. Myös heidän epäterve pään sisäinen elämä mutkistaa monta tavallista asiaa ja menneisyyden alituinen vatkaaminen ei asiaa paranna.