Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Alusta aloittaminen melkein 30 vuotiaana raskaan suhteen jälkeen
07.07.2025 |
Olin 10 vuotta parisuhteessa, joka oli monella tapaa raskas ja väkivaltainen. Eksäni sairastui masennukseen ja päätyi vankilaankin hetkeksi. Pitkään yritin ymmärtää ja auttaa häntä, mutta huomasin hiljalleen kadottavani itseni siinä prosessissa.
Koin paljon vääryyttä ja henkistä kuormitusta ja vasta jälkeenpäin tajuan, kuinka syvästi se vaikutti minuun. En itsekään ollut täydellinen kumppani, varsinkaan lopussa mutta ainakin minä yritin. Nyt suhteen päättymisestä on aikaa, ja pikkuhiljaa alan löytää takaisin itseeni ja siihen ihmiseen, joka olin ennen kaikkea tätä.
Tunnen samaan aikaan helpotusta ja surua. Opin paljon, mutta kadotin vuosia jotka eivät koskaan palaa. Minulta kirjaimellisesti meni kaikki, meiltä. Erosta on yli vuosi ja nyt aloitan elämän täysin alusta. En omista enää oikein mitään. Yritän rakentaa omaa elämää rauhassa, omilla ehdoillani.
Välillä koen helpotusta, välillä suren menetystä. Ettei yrittämiselläni ollut arvoa. Onko tällaiset tuntemukset normaaleita? Koen syyllisyyttä.
Kommentit (29)
Turhaan koet syyllisyyttä. Kuten sanoit - ainakin sinä yritit. Olet lojaali, ehkä olit sitä liikaakin. Kaikesta oppii kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olit jonkun väkivaltaisen jännämiehen kanssa. Eikö kiltti ja kunnon mies kelvannut vaikka niitä olisi ollut tarjolla. 10 vuotta hukkasit elämästäsi vaikka se olisi ollut ihanaa ja rakkautta täynnä kiltin miehen kanssa. Voi teitä naisia kun ette koskaan opi ettei komeat miehet ole niitä hyviä kumppaneita.
Sä selviät. Muilla yleensä samaa 30-32v esimerkiksi on päässyt eroon pelimiehestä vuosien jälkeen tai joku ikävä tyyppi. Sulla on paljon aikaa vielä. Muut on jo lähemmäs 50 ja sä 30 vasta. Ja oot paljon viisaampi nyt, et hyväksy enää huonoja juttuja. Olet valaistunut siis.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olit jonkun väkivaltaisen jännämiehen kanssa. Eikö kiltti ja kunnon mies kelvannut vaikka niitä olisi ollut tarjolla. 10 vuotta hukkasit elämästäsi vaikka se olisi ollut ihanaa ja rakkautta täynnä kiltin miehen kanssa. Voi teitä naisia kun ette koskaan opi ettei komeat miehet ole niitä hyviä kumppaneita.
Koska hän rakasti, uskoi hyvään, oli lojaali. Tuollainen uskollisuus on harvinaista.
Älä nyt ainakaan heti yhtäkään ukkelia elämääsi ota. Vasta sitten kun olet henkisesti, fyysisesti ja rallisesti omilla jaloillasi ja sulla on elämälle suunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviät kyllä. Mulla sama, mutta otin samanlaisen m*lkun seuraavaksi mieheksi, jonka kanssa meni seuraavat 20 vuotta hukkaan.
N50
Tuossa tilanteessa on ihan normaalia käydä läpi kaikki mahdolliset negatiiviset tunteet. Anna itsellesi aikaa toipua kunnolla, olet nuori vielä vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisikaan. Kuten muutkin on sanoneet, kun aika on kypsä rakennat itsellesi uuden, paremman elämän perustuen kaikelle sille mitä olet tästä kokemuksesta oppinut ja vahvistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne vuodet menneet hukkaan, vaikka nyt varmasti tuntuukin siltä. Olet oppinut niiden aikana paljon itsestäsi ja ihmissuhteista. Olet nyt paljon viisaampi ihminen, kuin ennen huonoa suhdetta. Ymmärrän hyvin, että et olisi sellaista elämänkokemusta kaivannut. Mennyttä et voi muuttaa, mutta voit oppia siitä paljon. Nyt ainakin tiedät, millaista ihmistä et elämääsi enää tahdo.
Monilla kolmekymppisillä ei ole mitään omaisuutta ja parisuhteetkin rakoilee.
Alat vain maltilla ja viisaudella rakentaa omannäköistä elämää, siitä se lähtee.
+ ole erityisen varvovainen uusissa suhteissa ja pidä pitkä harkinta-aika yhteen muuttamisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Aivan samanikäisenä kuin sinäkin, eli 30-vuotiaana, päättyi pitkä, 10 vuoden suhde myös minulla. Mies oli alkoholisti ja hyvin epävakaa. Eron jälkeen diagnosoitiin skitsofrenia. Yritin todella pitkään miehen kanssa, koska hän oli elämäni rakkaus, ja puutteistaan huolimatta aivan mahtava tyyppi. Käänsin kaikki kivet suhteen pelastamiseksi. Mutta sen opin, että rakkaus ei vain aina riitä.
Aloin pelätä oman mielenterveyteni puolesta, joten suhteen jatkaminen oli lopulta täysin mahdotonta. Välillä toivoin, että mies olisi vaikka kuollut, niin asia olisi ollut itselleni jotenkin helpompi käsitellä, ja olisin paremmin päässyt asian yli. Itkin suhteen loppupuolella niin paljon, etten itkenyt vuosiin eron jälkeen, en edes isäni hautajaisissa. Tuntui, että olen jo kaikki kyyneleeni vuodattanut.
Nyt, 25 vuotta myöhemmin olen naimisissa tasapainoisen ja fiksun miehen kanssa. Vaikka eron jälkeen vannoin, etten ikinä enää halua miestä, en jaksa enää tutustua keneenkään niin syvällisesti. Mutta ihan oikeasti, aika parantaa haavat.
Eron jälkeen tapailin kyllä paljonkin miehiä, mutta hyvin pinnallisesti. Vietin tavallaan uutta nuoruutta, enkä ollut aikoihin lainkaan valmis sitoutumaan.
Tänä päivänä vietän rauhallista ja onnellista elämää. Mielenrauha oli se, mitä aikoinaan suhteestamme puuttui ihan kokonaan. Olin jatkuvasti sairas huolesta, mies käyttäytyi ajoittain niin irrationaalisesti. En ymmärrä, miten jaksoin niinkin pitkään sitä vuoristorataa. Käyttäydyin itsekin välillä todella idioottimaisesti. Nyt ymmärrän, mitä tarkoitetaan viha-rakkaus-suhteella, kuinka jotain ihmistä voi niin syvästi rakastaa ja vihata samaan aikaan. Sellaista punaista raivoa en ole tuon suhteen jälkeen enää koskaan kokenut.
Tuntemuksesi ovat täysin normaaleja. Anna tunteiden vain tulla. Toivon sinulle paljon jaksamista, ja uskoa tulevaisuuteen. Anna ajan parantaa haavat. Voit muistella suhteenne hyviä aikoja, mutta älä unohda myöskään sitä, miksi suhde lopulta päättyi. Lämmin halaus!
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Aivan samanikäisenä kuin sinäkin, eli 30-vuotiaana, päättyi pitkä, 10 vuoden suhde myös minulla. Mies oli alkoholisti ja hyvin epävakaa. Eron jälkeen diagnosoitiin skitsofrenia. Yritin todella pitkään miehen kanssa, koska hän oli elämäni rakkaus, ja puutteistaan huolimatta aivan mahtava tyyppi. Käänsin kaikki kivet suhteen pelastamiseksi. Mutta sen opin, että rakkaus ei vain aina riitä.
Aloin pelätä oman mielenterveyteni puolesta, joten suhteen jatkaminen oli lopulta täysin mahdotonta. Välillä toivoin, että mies olisi vaikka kuollut, niin asia olisi ollut itselleni jotenkin helpompi käsitellä, ja olisin paremmin päässyt asian yli. Itkin suhteen loppupuolella niin paljon, etten itkenyt vuosiin eron jälkeen, en edes isäni hautajaisissa. Tuntui, että olen jo kaikki kyyneleeni vuodattanut.
Nyt, 25 vuotta myöhemmin olen naimisissa tasapainoisen ja fiksun miehen kanssa. Vaikka eron jälkeen vannoin, etten
Voi kuinka hyvin puit sanoiksi sen, mitä olet kokenut. Se rakkaus ja viha, miten ne voivatkaan kulminoitua samaan ihmiseen niin vahvasti. Minullakin oli alkoholisti miesystäväni ja suhde päättyi erittäin ikävästi. Mitä enemmän mies joi- sitä narsistisemmaksi ja manipuloivammaksi hän muuttui. Harmittaa kun edelleenkin näen kaikista vioista huolimatta miehen hyvät puolet. Sen, jota rakastan ja sen joka minut melkein tuhosi. Kiitos kun jaoit tarinasi. Ehkä minäkin selviän, vaikka aina ei tunnu siltä. Ikävä riipii edelleen, vaikka tiedän että näin tämän oli pakko mennä... Mies oli selvinpäin ihana, mutta juoneena en tuntenut enää samaksi. Loppuaikoina en enää edes osannut varoa, kun en tiennyt onko mies juonut vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun erosin omasta vuoristoratasuhteestani minua helpotti, kun katselin aiheeseen liittyviä youtube-luentoja. Ne esti myös minua haksahtamasta yhteenpaluuseen!
Vierailija kirjoitti:
Turhaan koet syyllisyyttä. Kuten sanoit - ainakin sinä yritit. Olet lojaali, ehkä olit sitä liikaakin. Kaikesta oppii kuitenkin.
On se liikaa, jos siinä yrittäessä rikkoo itse sä täysin. Voi mennä vuosia korjata jäljet ja kaikkia säröjä ei saa koskaan paikattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, se on vaikeaa, raskasta, hidasta. Mutta mahdollista. Kaikki tuntemuksesi ovat täysin normaaleja. Anna itsellesi aikaa, ole kärsivällinen, koko elämän uudelleen rakentaminen alusta on iso prosessi. Rakennat samalla myös itsesi uudelleen, koska vaikeat kokemukset muuttivat sinua, jättävät jälkiä, mutta samalla opettivat myös paljon. Toivon sinulle voimia ja menestystä jälleenrakennukseen!
Ihmisen ollessa heikoimmillaan hän löytää suurimmat vahvuutensa, todelliset ystävänsä, ja sen mihin elämässä kannattaa oikeasti satsata, mikä on itselleen tärkeintä, arvokkainta (ja se ei useinkaan ole raha taikka omaisuus).
T.samaa eri syistä läpikäyvä
On tärkeää muistaa, että olet selvinnyt jostakin hyvin vaikeasta. Se, että olet nyt tässä, rakentamassa uutta elämääsi omilla ehdoillasi, kertoo valtavasta sisäisestä voimasta. Olet alkanut löytää takaisin itseesi ja juuri siinä on uudelleenrakentamisen ydin. Menetetty aika ja kokemukset, joita ei voi saada takaisin, voivat tuntua musertavilta. Mutta ne eivät vie pois sitä, mitä voit vielä saavuttaa. Menneisyys ei määrittele sinua vaan se, mitä teet tästä eteenpäin. Tuntemuksesi ovat normaaleja. Suru ja syyllisyyskin voivat olla osa toipumisprosessia. Vähitellen ne väistyvät, kun elämä löytää uudet uomat ja alat nähdä omat rajasi, arvosi ja tarpeesi kirkkaammin. Älä vähättele itseäsi tai omaa yritystäsi sekin oli osa sitä, että lopulta valitsit itsesi. Toivon sinulle lempeyttä itseäsi kohtaan, aikaa parantua ja ihmisiä ympärillesi, jotka kannattelevat silloin kun voimat eivät riitä yksin. Olet oikealla tiellä.
Alue: Aihe vapaa
On. Ota oma aikas