Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin hyvilläni, kun minun ei enää tarvitse pitää välejä yllä myrkylliseen suhteeseen äitini kanssa
01.01.2020 |
Äiti ei sitä oikein tajuakaan, sanoi jouluna kun puhuimme (lasten joulun vietosta) puhelimessa, että ”pidetään vaan yhteyttä”. Olin hetkeä aikaisemmin sanonut hänelle, että en ole soitellut, koska pidin vihanpitoa, niin hän jatkoi, että ”ei pidetä vihanpitoa”. Olin ihan vain että joo joo, en sanonut, että tuskinpa soittelen tai pidän mitään yhteyttä minua halveksineeseen ihmiseen.
Tänäkin aamuna tuntuu niin hyvältä herätä uuteen vuoteen, kun se myrkyllinen ihminen ei vaadi päässäni enää pitämään yhteyttä ja tanssimaan siis HÄNEN pillinsä mukaan.
Hän on ihmisenä myrkyllinen, eikä suostu muuttumaan, niin en voi muuta, kuin olla pitämättä yhteyksiä.
Mitä varten niitä pitäisin?
Että hän voisi edelleen tuntea itsensä hyväksi satuttaessaan ja halveksittuaan minua?
As if.
Kommentit (187)
Ei vaan olen oikeasti hyvilläni siitä, että kun tajusin äitini halveksineen minua, niin minun ei enää tarvitse ylläpitää välejä häneen. Hän on todella myrkyllinen, suhteemme oli pelkkää myrkkyä, kun aloin taistella hänen hävyttömyyttään vastaan.
Mutta mitäpä sinä tietäisit hävyttömistä ihmisistä, jotka naamioivat sen välittämiseksi. Ei kun taidatkin itse olla sellainen, niin olet ilmiölle sokea.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovastipa tuo näkyy päässäsi pyörivän.
Vierailija kirjoitti:
Kovastipa tuo näkyy päässäsi pyörivän.
Totta kai se vielä pyörii, mutta mitä siitä? Kyllä sellainenkin suhde on voinut olla itselle merkityksellinen, jossa toinen osapuoli on vahingoittava ja myrkyllinen. Mietipä varsinkin, kun se on sun OMA äiti.
Ap
Siellä se äiti nyt istuu yksin kotona ja ihmettelee, kun en ota mitään yhteyttä. Itsellä on niiiin paljon parempi olo, kun pääsin eroon moisesta myrkyllisestä ääliöstä.
Hän itse ei suostu hyväksymään sitä, että on paha ja myrkyllinen ihminen, joka halveksii omaa lastaan, eikä suostu katumaan ja pyytämään anteeksi. Miksi mä siis pitäisin enää yhteyttä?
Aiemmin pidin siksi, että haukuin häntä, nyt en näe enää sitäkään tarpeelliseksi, koska tajusin, miten hän halveksii minua.
Odottelen, että hän tajuaa itse olleensa loukkaava, jos ei, niin mitä hän minusta on vailla?
Ap
Hänestä meidän pitäisi siis pitää pinnallista, mitään sanomatonta ja muodollista yhteyttä, vaikka (tai koska?) hän halveksii minua. En tajua, miksi soisin hänelle mokomankin kunnian. Minä pidän yllä ainoastaan merkityksellisiä ihmissuhteita itselleni merkityksellisiin ihmisiin, ja jos joku läheiseni, jonka kuuluisi olla minulle merkityksellinen, ei sitä ole, vaan halveksii minua, niin en totisesti palkitse häntä olemalla samanlaisissa väleissä, kuin olisin inhoamaanikaan ihmiseen, johon on PAKKO olla yhteydessä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse ylläpitää välejä vain siksi, että sattuu olemaan biologinen äiti. Aikuisena voit etsiä ympärillesi sinua todella rakastavat ihmiset. Jätä mennyt taaksesi ja rakenna itsellesi onnellinen elämä.
Ihmettelen äitini näkemystä siitä, että meidän on ikään kuin pakko pitää yhteyksiä, ja niihin kuuluisivat tervehdykset juhlapyhinä ja syntymäpäivinä. Miksi? Jos en koe hänen rakastavan minua, eikä hän itse halua toimia asian hyväksi mitenkään, miksi ihmeessä tuhlaisin hyvää mieltäni häneen? Saan hänestä siis vain pahan mielen, tästä hän ei ole kiinnostunut. Kuvitteleeko hän, että meillä on jonkinlainen pakko tai velvollisuus pitää muodollisen paskoja välejä yllä? Keitä varten? Ja miksi? Siksikö, ettei se, että hän halveksii omaa lastaan, paljastu?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse ylläpitää välejä vain siksi, että sattuu olemaan biologinen äiti. Aikuisena voit etsiä ympärillesi sinua todella rakastavat ihmiset. Jätä mennyt taaksesi ja rakenna itsellesi onnellinen elämä.
Tämä kommentti tulee paskan parisenkymmentä vuotta myöhässä. Millaista elämää siinä vaiheessa rakennetaan, kun on omat lapset, ja näillä isä? Lapset ovat isällään aina, mutta en toki halua kadota heidän elämästään. En edes etsiä itselleni uutta elämää. Mielestäni se olisi vain itsekästä, kun itsellä on lapsia. Se on toinen asia, jos uusi elämä eteen vain tulisi. Sitten olisi ehkä pakko koittaa sovittaa olemassa olevat lapset siihen. Mutta luuletko sinä, että mä olen oikeutettu sovittamaan lasteni elämään minun uuden elämäni? Hä? Minä ajattelen lapsiani, en itseäni, mutta senpä takia kommenttisi ei auta minua paksaakaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen äitini näkemystä siitä, että meidän on ikään kuin pakko pitää yhteyksiä, ja niihin kuuluisivat tervehdykset juhlapyhinä ja syntymäpäivinä. Miksi? Jos en koe hänen rakastavan minua, eikä hän itse halua toimia asian hyväksi mitenkään, miksi ihmeessä tuhlaisin hyvää mieltäni häneen? Saan hänestä siis vain pahan mielen, tästä hän ei ole kiinnostunut. Kuvitteleeko hän, että meillä on jonkinlainen pakko tai velvollisuus pitää muodollisen paskoja välejä yllä? Keitä varten? Ja miksi? Siksikö, ettei se, että hän halveksii omaa lastaan, paljastu?
Ap
Joskus tekee kipeetä päästää irti liian läheisriippuvaisesta ihmisestä ja minulla on ollut sama ongelma äitini kanssa joka on läheisriippuvainen. Äitini otti minusta ystävän kun hänellä ei sellaisa ollut ja minua alkoi ahdistamaan. Hän alkoi tunkeutumaan ystävienikin elämään ja hallitsemaan. Kerron kohta lisää ja ymmärrän sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukahan tässä se myrkyllinen on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen äitini näkemystä siitä, että meidän on ikään kuin pakko pitää yhteyksiä, ja niihin kuuluisivat tervehdykset juhlapyhinä ja syntymäpäivinä. Miksi? Jos en koe hänen rakastavan minua, eikä hän itse halua toimia asian hyväksi mitenkään, miksi ihmeessä tuhlaisin hyvää mieltäni häneen? Saan hänestä siis vain pahan mielen, tästä hän ei ole kiinnostunut. Kuvitteleeko hän, että meillä on jonkinlainen pakko tai velvollisuus pitää muodollisen paskoja välejä yllä? Keitä varten? Ja miksi? Siksikö, ettei se, että hän halveksii omaa lastaan, paljastu?
ApJoskus tekee kipeetä päästää irti liian läheisriippuvaisesta ihmisestä ja minulla on ollut sama ongelma äitini kanssa joka on läheisriippuvainen. Äitini otti minusta ystävän kun hänellä ei sellaisa ollut ja minua alkoi ahdistamaan. Hän alkoi tunkeutumaan ystävienikin elämään ja hallitsemaan. Kerron kohta lisää ja ymmärrän sinua.
En tiedä, jos äitini on kaiken kukkuraksi läheisiippuvainen, mutta ainakin hän on koittanut hallita minua ja vaatia minua olemaan häneen hyvissä väleissä. Minusta oksettava vaatimus, jos itse satuttaa ja halveksii lastaan, eikä piitaa asiasta mitään, kun siitä hänelle sanoo! Mutta niin kauan, kun en tajunnut, että hänen lähestymistapansa lähimpiinsä on halveksia näitä, en päässyt hänestä eroon ja irti. Sen jälkeen, kun tajusin hänen käytöksensä olevan halveksuntaa sain siitä tarpeeksi syitä hänen kontolleen antaa suhteemme olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukahan tässä se myrkyllinen on...
Jos läheisesi on myrkyllinen, niin kokeilepa toki elää siinä itse lempeänä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kukahan tässä se myrkyllinen on...
Lisäksi minun mielstäni myrkyllisyys on väärin, ja tunnistan kyllä oman myrkyllisyyteni käytöksessäni. Äitini on täysin sokea omalleen. Se ei ole voinut olla vaikuttamatta itseeni, että hän on väittänyt myrkyllisestä käytöksestään, ettei sitä ole olemassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen äitini näkemystä siitä, että meidän on ikään kuin pakko pitää yhteyksiä, ja niihin kuuluisivat tervehdykset juhlapyhinä ja syntymäpäivinä. Miksi? Jos en koe hänen rakastavan minua, eikä hän itse halua toimia asian hyväksi mitenkään, miksi ihmeessä tuhlaisin hyvää mieltäni häneen? Saan hänestä siis vain pahan mielen, tästä hän ei ole kiinnostunut. Kuvitteleeko hän, että meillä on jonkinlainen pakko tai velvollisuus pitää muodollisen paskoja välejä yllä? Keitä varten? Ja miksi? Siksikö, ettei se, että hän halveksii omaa lastaan, paljastu?
ApJoskus tekee kipeetä päästää irti liian läheisriippuvaisesta ihmisestä ja minulla on ollut sama ongelma äitini kanssa joka on läheisriippuvainen. Äitini otti minusta ystävän kun hänellä ei sellaisa ollut ja minua alkoi ahdistamaan. Hän alkoi tunkeutumaan ystävienikin elämään ja hallitsemaan. Kerron kohta lisää ja ymmärrän sinua.
Ei kukaan tuomitse sinua jos otat vähän etäisyyttä saadaksesi ajatella asioita. Äidilläsi on jokin lapsuuden trauma jota hän ei ole käsitellyt koskaan. Ja siten sitten yrittää siirtää sitä seuravalle sukupolvelle.
En tiedä, jos äitini on kaiken kukkuraksi läheisiippuvainen, mutta ainakin hän on koittanut hallita minua ja vaatia minua olemaan häneen hyvissä väleissä. Minusta oksettava vaatimus, jos itse satuttaa ja halveksii lastaan, eikä piitaa asiasta mitään, kun siitä hänelle sanoo! Mutta niin kauan, kun en tajunnut, että hänen lähestymistapansa lähimpiinsä on halveksia näitä, en päässyt hänestä eroon ja irti. Sen jälkeen, kun tajusin hänen käytöksensä olevan halveksuntaa sain siitä tarpeeksi syitä hänen kontolleen antaa suhteemme olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan tässä se myrkyllinen on...
Lisäksi minun mielstäni myrkyllisyys on väärin, ja tunnistan kyllä oman myrkyllisyyteni käytöksessäni. Äitini on täysin sokea omalleen. Se ei ole voinut olla vaikuttamatta itseeni, että hän on väittänyt myrkyllisestä käytöksestään, ettei sitä ole olemassa.
Ap
Et ole myrkyllinen vaan ihan tavallista itsenäistymistä käyt lävitse ja haluat päästä läheisriippuvuudesta eroon.
On kiinnostavaa nähdä, nieleekö äitini tilanteen, etten koe, että minun on PAKKO pitää häneen yhteyttä, enkä pidä häneen yhteyttä velvollisuudesta.
Varsinkin, kun hänellä ei ole yhtään rahaa ja itse sain miljoonaperinnön.
Vai ryhtyykö purkamaan kiukkuaan taas minuun, kun en käyttäydy, kuten hän haluaa. Mutta tällä kerralla en enää alistu syytösten alle, koska nyt suhtaudun häneen niin, että hän ei osaa kuin halveksia minua ja minähän en halveksijaa kuuntele.
Siinähän sitten kirkuu, miten minun täytyy kuunnella. Halveksijaa en kuuntele ja niin kauan kun ei osaa keskustella asiallisesti siitä, miksi minun ei ole PAKKO pitää häneen yhteyttä, en kuuntele häntä.
Ap
on ihan sokeita ihmisä jotka eivät muutu koskaan mutta kaikkein tärkein on että muutut itse sillä muita ihmisiä ei voi muuttaa kuin ainoastaan itseään. Opettele ymmärtämään vaikka se olisi kuinka vaikeeta ja vaikeeta se on, tiedän kokemuksesta.
Äitihullu vauhdissa. Sata aloitusta aiheesta. XD
Alue: Aihe vapaa
Joo joo, älä jaksa näitä samoja aloituksen veivauksia, jolla haluat vain pitkän rimpsun kauhistelua/myötäelämistä etc. blaa blaa. Lähde kävelylle ulos, alkaa näemmä aurinko paistamaan.
00/5