Englannin puhujat: Käytättekö puhuessanne britti-, amerikan- vai rallienglantia?

Meikä,  -60 luvulla syntynyt,  eikä päivääkään opiskellut kieliä. Mikä on hyvä, sillä en  kyllä oppisikaan.

"Puhun"  englantia kahdella kielellä. Se on TöksTöks englantia / rallienglantia.

Puhun ns. Pittsburghese murteella, koska puolisoni on sieltäpäin

Eiköhän se aikamoista sekamelskaa ole useimmilla. 

Oma englantini on varmaan sekoitus koulussa opetettua RP:tä, vaihto-oppilasvuonna omaksuttua Lontoon alueen aksenttia ja erilähteistä tarttunutta amerikanenglantia. Ja tietysti se rallienglanti kuuluu sieltä pohjalta. 

Itse puhun nykyään Englantia useimmiten sellaisten kanssa jotka eivät itsekään ole natiivipuhujia, niin sekin varmaan muokkaa ääntämystä. 

Tää natiiviin ääntämykseen pyrkiminen on jotenkin kummallista. Vaikka kuinka ääntäisit täydellisesti ja *kuin natiivi*, et kuitenkaan ole natiivi. Etkä sillä natiiviksi muutu. Mikä siinä siis on se pointti?

Vierailija kirjoitti:

Puhun ns. Pittsburghese murteella, koska puolisoni on sieltäpäin

Yinz, yinz vaan teillekin.

Vierailija kirjoitti:

Tää natiiviin ääntämykseen pyrkiminen on jotenkin kummallista. Vaikka kuinka ääntäisit täydellisesti ja *kuin natiivi*, et kuitenkaan ole natiivi. Etkä sillä natiiviksi muutu. Mikä siinä siis on se pointti?

Oppii puhumaan "oikein" ja tulee hyvin ymmärretyksi.

Britti koska olen asunut koko aikuisikäni briteissä ja se kuulostaa omaan korvaan paljon amerikanenglantia kauniimmalta. 

Britti äksentillä mennään. Se on niin kotoista. Tykkään myös Amerikan englannista joka on tosi kivan kuuloista, sanojen paino, intonaatio. Mutta koulusta tulee varmaan brittienglannin suosiminen + tv ohjelmat 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun ns. Pittsburghese murteella, koska puolisoni on sieltäpäin

Yinz, yinz vaan teillekin.

Joo, juuri tätä jotkut tutut hokee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää natiiviin ääntämykseen pyrkiminen on jotenkin kummallista. Vaikka kuinka ääntäisit täydellisesti ja *kuin natiivi*, et kuitenkaan ole natiivi. Etkä sillä natiiviksi muutu. Mikä siinä siis on se pointti?

Oppii puhumaan "oikein" ja tulee hyvin ymmärretyksi.

Justhan täällä on todettu että suomalaistyylistä ääntämystä ymmärretään kaikkialla paremmin, tuskin nyt niillä varsinaisilla natiiveillakin on mitään vaikeuksia sitä ymmärtää. Kyllähän englantia voi puhua täydellisen oikein, siis oikealla kieliopilla ja sujuvastikin ilman mitään epätoivoista yritystä kuulostaa alkuperäiseltä britiltä.

Riippuu

Moni amerikkalainen luullut minua britiksi ja britti amerikkalaiseksi. 

Britti. 

Mä päästelen Sudanin murteella.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tämä ikuinen väärinkäsitys siitä, että Suomen kouluissa opetettaisiin brittienglantia?

t. ex-enkunope

Ainakin 1970-luvulla peruskoulussa opetettiin Queens Englishiä. Jenkkienglanti oli kauhistus vielä silloin kun kävin lukioa. Englanninopettajani jaksoi kauhistella vaihdossa käyneiden puhetta. 

Olen asunut USAssa joten kyllä siitä on tainnut jäädä itärannikon murre päälle.

Koulussa opetettiin sitä brittienglantia, mutta elokuvista ja netistä on tarttunut paljon amerikanenglantia mukaan, lähinnä laiskuuttani kirjoitan color, sen U:m lisääminen on niin työlästä. Puheessa on vahva ralliaksentti, mutta tulen hyvin ymmärretyksi ja se, että kukaan ei pidä aitona brittinä ei haittaa.

Sekakieltä joka yhdistelee britti ja amerikanenglantia.

Mulle on koulussa opetettu brittienglantia mutta olen asunut viimeiset 12 vuotta USAssa länsirannikolla, joten nykyisin puhun enemmän niin kuin täällä puhutaan. Toki mun puheesta englanti äidinkielenään puhuvat tulee aina kuulemaan että englanti ei ole mun äidinkieli. Monet muut maahanmuuttajat taas luulee mua syntyjään amerikkalaiseksi. 

Hollantilaiseksi luultu puhuttuani englantia. Non-rhoatic accent.