Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan lounaat lihottaa - mitä tehdä
31.12.2019 |
Olen lihonut viime vuosina ja haluaisin olla taas oma itseni ja laihtua. Ongelma on vain siinä, että olen työpaikassa, jossa käymme päivittäin ulkona syömässä. Niinpä arkisin lounaat ovat varsin lihottavia ja epäterveellisiä: pizzaa, pastaa, kiinalaista, sushia, nepalilaista. Monet noista vakiolounaspaikoista on vielä sellaisia, ettei siellä ole ruokalistalla muuta kuin esim. juuri pelkkää pizzaa tai kiinalaisessa valkoista riisiä ja lihaa ilman salaattia. Ei siis ole mahdollista valita listalta terveellistä annosta. Joissakin paikoissa pystyy seisovasta pöydästä valikoimaan melko terveellisen annoksen, mutta silti ruoka on usein tuhtia. Suurin osa työkavereistani on myös miehiä, ja he haluavat käydä noissa paikoissa. He eivät yksinkertaisesti suostuisi käymään missään normaalissa työpaikkaruokalassa, vaikka sellainenkin olisi tarjolla melko lähellä.
En ymmärrä, mitä voin tehdä. Nuo lounaat ovat minulle kuitenkin sosiaalisesti tärkeitä. Jos raahaan töihin mukaan omat eväät, onnellisuuteni laskee, kun en pääse työpäivän aikana ulos eikä pääse juttelemaan työkavereiden kanssa ja saa rentouttavaa breikkiä niistä päivän töistä. Olisi myös tosi ankeaa ruveta käymään yksin siellä työpaikkaruokalassa syömässä.
Tuntuu, että olen umpikujassa. Ei ole hirveästi motivaatiota tsempata syömisissä ja liikkumisessa työpäivän ulkopuolellakaan, kun tuntuu, että nuo lounaat kuitenkin sabotoivat kaiken työn, mitä painonsa ja terveytensä eteen yrittää tehdä. :(
Kommentit (87)
Kannattaa myös pitää mielessä, että tämä jatkuu "loppuelämän". On helpompi tehdä muutos ruokailutapoihin nyt kun ylimääräisiä kiloja on kertynyt vasta vähän. Jos jatkat samaan tapaan kiloja hiipii lisää ja lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha sanontahan kuuluu: eating is social, when you diet your alone!
Mutta joo, ymmärrän ongelman. Itselleni kävi niin, että kun vaihdoin työpaikkaa aloin lihoa. Edellisessä paikassa oli ainoa vaihtoehto ruokala jossa oli helppo koota lounaslautanen terveellisesti. Uudessa paikassa oli käytävä ravintoloissa.
Hyvä, että olet herännyt ongelmaan jo nyt kun kiloja on kertynyt vasta hieman liikaa! Joku muukin aiemmin ehdotti, että käy työkavereiden kanssa vaikka vain kolme kertaa viikossa syömässä. Varmaankin voitte silloin valita ne edes vähän kevyemmät paikat. Ei kaada koko sosiaalista ympyrää vaikka pari kertaa ottaisitkin eväät tai kävisit siellä ruokalassa yksin. Ehkä edes kerran viikossa saisit ne toisetkin sinne houkuteltua.
Ymmärrän hyvin myös tuon näkökulman lounaan hinnasta. Tuntuuhan se hullulta syödä täysihintaisella lounaalla raasteita... noin kärjistettynä. Mä itse kuitenkin tein juuri niin. Ajattelin, että ei ne kertyneet kilot mitään säästöä ole, eikä kaikkea tarvitse syödä.
Voit varmaan ihan hyvin kertoa työkavereillesi tästä kevennysprojektista. Esim. aion nyt kevääseen mennessä pudottaa viisi kiloa, siksi en joka kerta tule pitsapuffettiin. Mistä sitä tietää, ehkä he jopa tulevat salaattibaariin joskus kanssasi ihan tuen vuoksi. Ties vaikka innostuisivat itse hankkiutumaan rantakuntoon :D
Tsemppiä!
*You are alone tai you're alone.
Nytkö tämä huono kirjoitustaito yltää myös englannin kieleen?
Kävin läpi tämän kaupungin keskustan 7 pizzeriaa. Joka ainoassa oli listalla salaatteja.
Ap:llä on jonkinlaista ahmimistaipumusta ja häntä ilmeisesti ketuttaa ennenkaikkea se, että työkaverit ”pakottaa” notkuvien pöytien äärelle eli ap:n tilanteeseen jossa ei ihan pysty hillitsemään itseään. Mitkään vastaukset ei toimi koska hänen mielestä ainoa oikea rarkaisu on jokin ulkopuolelta tuleva, eli se että yhtäkkiä työkaverit päättää että nyt syödään vaan yhdessä salaattibaareissa ja hän voi unohtaa itsehillinnän.
Oikea aloituksen aihe olisi siis ollut ”Miten saan työkaverit käymään lounaalla paikoissa joissa minä en liho?” Todennäköistä on että ainakin osa noista miehistä syö jopa maltillisemmin/normaalisti siellä ravintolaissa kuin ap ja siksi buffat ei ole ongelma heille.
Kuten joku täällä jo sanoikin, ongelma on pääsi sisällä, ei työkavereissa. JOS jossain vaiheessa todellinen muutos kiinnostaa niin pari vinkkiä: Ensinnäkin veriarvot; puutostilat kuten raudan puute aiheuttaa himoja joita vastaan on järjellä vaikea tapella, korjaantuvat korjaamalla puutoksen. Selviää myös onko suonet jo mättämisestä tukossa, jos on niin se herättelee ehkä miettimään omia valintoja.
Toiseksi katso oikeasti ympärillesi, olet saattanut käydä samassa pizzeriassa 5 vuotta vetämässä kinkku-ananas-aurajuuston huomaamatta että listalle on tosiaan tullut salaatit ja muut annokset, pizzan voi tilata puolella juustolla ilman lisäjuustoja ja kahta lihatäytettä. Doggy bagit on keksitty jo aika kauan sitten, ei ole PAKKO mättää. Nepalilaisessa ei ole pakko syödä naan leipää ja riisin saattaa voida korvata kasviksilla. Kiinalais-sushi-buffetissa ei tarvitse ottaa sekä sushia että lämmintä ruokaa kun halvalla saa, voi jättää jomman kumman väliin. Sitä jotain makeaa mikä on sen seisoneen kahvipannun vieressä ei ole pakko ottaa muodon vuoksi.
Puhun vieläpä kokemuksesta, olen ollut tuollainen kuin ap ja nälän ollessa pohjaton tietysti vika oli buffeteissa vaikka toki mätin menemään kaikissa muissakin tilanteissa. Silloin ihminen joka sanoo että syö eväsleipä lounaaksi oli kuin joltain vieraalta planeetalta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille v*ttuilijoille tiedoksi, että yritän tosiaan syödä lautasmallin mukaan ja pienempiä annoksia. Ei se paljoa auta, jos ruoka lilluu rasvassa tai listalla ei ole salaattia. Tuntuu myös tyhmältä maksaa täysi hinta ruoasta ja syödä siitä vain osa.
No ota sitten eväät mukaasi, niin saat just sellaisen lounaan mikä sulle sopii. Aikuinen ihminen kitisee tällaisesta asiasta. Taitaa sulla olla helppo elämä, kun joustavista asioista tehdään draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt ratkaista ongelmaa ottamalla valmiita annoksia, jolloin koko on fiksattu, käymme niin harvoin sushilla tai pizzalla, ettei se ole ongelman ydin minun tapauksessani. Työtovereiden kanssa syöminen on hyvä asia yhteisöllisyyden kannalta, aika monessa työssä vain omien hommiensa tekeminen ei ole enää kylliksi, hyvässä ja pahassa, ja kos on ainoa eväiden syöjä, voi joutua vähän syrjään yleisestä keskustelusta (juu, ei ole aina kovin hohdokasta, mutta eivät ainakaan minun ajatuksenikaan ole sitä koko ajan) ja se voi vähentää hyvinvoinnin tunnetta.
Sepä. Ja itselläni on vapaa-aikana sen verran ohut sosiaalinen verkosto, että nuo työkaverit on oikeasti tärkeitä. Saa edes kerran päivässä höpistä kunnolla.
Mitähän mieltä työkaverisi ovat sinusta.
Ymmärrän ap, en itsekään välittäisi maksaa lounaasta kymppiä jos en syö juuri mitään. Ja siksi en maksakaan vaan syön omia eväitä. Meitä on onneksi paljon muitakin eli en ole ainoa. Olen tottunut syömään vain kevyesti päivällä ja mulle tulisi tosi ähky jostain pizzasta, en jaksaisi tehdä loppupäivänä edes töitä. Mulle riittää mainiosti kevyt keitto, leipä ja rahka/hedelmä.
Minusta voit ihan vapaasti kertoa että yrität pudottaa muutaman kilon ja siksi syöt välillä eväitä. Luulisi että muutkin miettineet samaa, tuskin ne muutkaan ihan kukkakeppejä on jos joka päivä syö noin tuhdin lounaan? Kevennys varmasti tekis hyvää kaikille. Ja eikös tuo ole älyttömän kallistakin jos joka päivä syö ulkona?