Oletteko seurustelleet päihderiippuvaisen kanssa?
Mulla meni narkin kanssa 3-4 vuotta hukkaan. Aivan kamalaa. Narkkaus ja kaikki lieveilmiöt mitä siihen liittyy, bonuksena itseni läheisriippuvuus ja olematon itsetunto jonka vuoksi en päässyt irti. Onneksi se on nyt historiaa.
Muita?
Kommentit (26)
En ole enkä ikinä seurustelisi. Arvostan omaa elämääni liikaa tuhlatakseni sitä riippuvaisongelmaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En ole enkä ikinä seurustelisi. Arvostan omaa elämääni liikaa tuhlatakseni sitä riippuvaisongelmaisen kanssa.
Se oli kyllä kamalampaa kun mitä ois osannu ajatella ulkoapäin...
-ap
Kyllä vaan. Ihmettelim itsekin itseäni, koska minulla on "lasinen lapsuus". Jotenkin kai halusin alitajuisesti hoitaa ja ymmärtää, mutta lopulta tajusin, etten pysty häntä parantamaan koska oma motivaatio puuttui.
Hylkäättekö myös muita kroonisia sairauksia sairastavat kumppanit?
Toistakymmentä vuotta aviossa valkokaulusalkoholistin kanssa. Lohdutonta ja toivotonta, toivoa että hän joskus olisi vielä sitä mitä oli parhaimmillaan aluksi.
Oppirahat maksettu, ei ikinä enää. Mieluummin ilman kumppania sitten. Hän käytännössä rikkoi kykyni luottaa enää parisuhteeseen.
Jep, onneksi "vain" seurustellut jonkun aikaa, jokainen viikko kyllä liikaa. Raskasta, kaiken edelle meni alkoholi, koskaan ei voinut mihinkään menoon luottaa, kaikki vkl/lomat oli joko kännissä tai krapulassa (=ei ajokuntoa), vaikka omasta mielestään ei ongelmaa ollut, kun kerran työnsä hoiti.
Kyllä. Mies joi ja pahoinpiteli, oli äärettömän mustasukkainen ja minä vasta 16-vuotias elämästä tai parisuhteista ymmärtämätön hölmö. Nykyään mies kuollut alkoholiin, minä onnellisesti naimisissa ja tyytyväinen elämääni.
Muutaman kuukauden kannabisnarkin kanssa. Ei haittaisi jos käyttäisi pilveä silloin tällöin, mutta käyttö oli päivittäistä. Rahat ja järki siinä menee ja riippuvuus oli aivan naurettavaa (vaikka sitten olisikin "vain" psyykkistä riippuvuutta).
Olen seurustellut, muttei asuttu yhdessä. Oli tosi raskasta. Ei ikinä enää.
En. Valitettavasti seurasin koko lapsuuteni isäni päihdeongelmia. Jo hyvin nuorena päätin, etten halua sellaista puolisoa itselleni. Äitini sai harvakseltaan selkäänsä, minäkin kerran, onneksi se oli sentään viimeinen pisara äidille ja hän heitti isän kartanolle.
En mutta olen itse alkoholisti ja tuhonnut yhden liiton, suhteet lapsiin ja niin monta suhdetta ettei laskemaan pysty.
Että semmosta.
Olin ja elin alkoholistin kanssa yli 10 vuotta. Elämäni raskain kokemus. Onneksi ei sentään saatu lasta siihen konkurssiin, vaikka mies olisikin lasta halunnut. Mieheen ei voinut luottaa missään asiassa, huiteli omilla reissuillaan päiväkausia, ja joi kaikki vähät rahansa. Minä itkien onnettomana kotona, ja soittelin ystäviä ja lähibaareja läpi (tämä oli ajalla ennen kännyköitä). En voinut keskittyä töissä, kärsin unettomuudesta, koko ajan oli ahdistunut ja levoton olo. Ei enää ikinä! Ihan puistattaa muistellaan tätä.
Tiesin, että juopon ulkokuoren alla asuu kiltti ja hyväsydäminen mies. Se ei vain auttanut pitämään arkea eikä suhdetta mitenkään kasassa. Jos tässä jotain on oppinut, niin sen, ettei rakkaus aina riitä. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Hylkäättekö myös muita kroonisia sairauksia sairastavat kumppanit?
Riippuu sairaudesta. Astma ei olisi ongelma, mutta esim. skitsofrenia olisi.
Olen seurustellut mielenterveysongelmaisen kanssa, jolla oli itsetuhoisia taipumuksia. Luulin usean vuoden voivani auttaa häntä, kunnes ymmärsin, etten enää jaksa. Tämän jälkeisten heilojen kanssa oli käsittämättömän helppoa.
Kyllä parikin kertaa, eikä siitä hyvää millään kertaa seurannut.
Olen nuorempana kahden alkoholistin kanssa. Se oli se minun läheisriippuvuus, joka veti niitä luokseni. Enää en vedä puoleeni ongelma tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Hylkäättekö myös muita kroonisia sairauksia sairastavat kumppanit?
Jos siitä sairaudesta on mahdollista parantua, mutta ihminen ei edes yritä, ei minulla ole mitään velvollisuutta jäädä hänen rinnalleen. Miksi pilata ehdoin tahdoin elämäänsä?
Abusive people abuse. Käyttäjät käyttää. Ihmisiä, enimmäkseen.
Mä nauran kakkaista naurua joka ikiselle surkealle manipulointiyritykselle.
Lue:syyllistämisyritykselle.
Valitan. Työ pitää tehdä itse.
Terveet suhteet ja terve vuorovaikutus, kiitos.
N45
Ensimmäinen poikaystäväni alkoholisoitui (kaikki sukulaisetkin alkkiksia) ja jos juomiselta jäi rahaa, pelasi ne. Se oli muuten aivan ihana, mutta se juominen...
Eron jälkeen oli tosi ihanaa mennä illalla kaikessa rauhassa nukkumaan ilman, että joutui hyperventiloiden miettimään missähän se toinen menee ja koskahan se tulee, tietäen heräävänsä siihen kolinaan ja kompurointiin, ja herätä aamulla hyvin nukkuneena :)
Oppiraha maksettu. Henkiin jäin, ja elämässä eteenpäin.
N45