Lue keskustelun säännöt.
Lapsia vai ei - ihan mahdoton päätös!!
Miten te olette ratkaisseet??
30.12.2019 |
Vauvakuumetta ei ole, koskaan ollutkaan ja tuntuu että tämänhetkiseen elämään ei lasta mahdu. Ahdistaa ajatus siitä, mistä kaikesta pitäisi luopua : vapaudesta, omasta ajasta, harrastuksista, ja varmaan talouskin kärsisi. Puhumattakaan yöunista. Elämäni on todella hyvää juuri näin!
Toisaalta, elämää on (toivottavasti) jäljellä vielä vuosikymmeniä - alkaako tämä vapaa, oman itsen ympärillä pyörivä elämäntyyli joskus kyllästyttää? Vähän päivä murmelina- tyyliin?
Siihen en usko, että yksinäisyys vanhana liittyy lapsiin. Olen nähnyt yksinäisiä vanhuksia, joilla useita lapsia - ja lapsettomia vanhuksia, jotka eivät ole yksinäisiä. Tähän tarkoitukseen en siis lapsia hankkisi!
Lapset eivät myöskään voi olla elämän merkitys. Sisältöä he kyllä varmasti tuovat, mutta oman elämän merkitys pitää löytää muualta.
Toisaalta voisi olla kiva matka, nähdä lapsen kasvavan. Mutta riittääkö tämä ilo kaiken sen menetetyn korvaukseksi?
Koen tällä hetkellä mahdottomaksi ratkaista tätä ongelmaa! Ja aikaa ei ole, kun maagiset 40 vuotta lähestyy.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en koskaan saanut vauvakuumetta. Saateltiin kesällä nuori aikuinen lapsi maailmalle, mulla ikää nyt 40. Päätöksen teki aikanaan puolestani lääkäri - vaihtoehtoni olivat lapsi nuorena tai ei lasta lainkaan.
En suosittele tätä varauksetta. Ei siksi, etteikö lapsi olisi äärettömän rakas, vaan sen ilmeisesti ikuisen huonon omantunnon ja huolen lisäksi, joka annetaan pakettina toiseen kainaloon samalla kuin vauva toiseen, ilmeisesti myös niille äidillisemmille äideille.
Onhan se vähän niin kuin 20 vuoden trippi...kaikkea on paljon enemmän: niin onnea ja ylpeyttä kuin huolta ja hammastenkiristelyäkin, aiheista, joita ei edes tullut ajatelleeksi ennen kuin on vastuussa toisen ihmisen (tai useamman) kasvattamisesta suunnilleen täysipäiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi. Se on pitkä tie se. Näin jälkeenpäin, onhan sitä reissussa rähjääntynyt, mutta olen tyytyväinen, että tuli tämäkin koettua. Olisi kuitenkin älyllistä epärehellisyyttä väittää, ettenkö vaihtaisi pois pitkiäkin ajanjaksoja. Vaikkapa nepsynuoren koko murrosiän. Onneksi etukäteen ei tiedä, mihin päänsä työntää.
Ja tosiaan, ajat olivat tuolloin toiset. Lapsinormi oli tosi vahva, joten oli helppo kallistua "jaa" -vaihtoehdon kannalle, ilman mitään intohimoja asian suhteen. Laskelmoin, kumpaa vaihtoehtoa katuisin vähemmän. Ironista, sitähän ei koskaan tiedä, koska saa vain toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en koskaan saanut vauvakuumetta. Saateltiin kesällä nuori aikuinen lapsi maailmalle, mulla ikää nyt 40. Päätöksen teki aikanaan puolestani lääkäri - vaihtoehtoni olivat lapsi nuorena tai ei lasta lainkaan.
En suosittele tätä varauksetta. Ei siksi, etteikö lapsi olisi äärettömän rakas, vaan sen ilmeisesti ikuisen huonon omantunnon ja huolen lisäksi, joka annetaan pakettina toiseen kainaloon samalla kuin vauva toiseen, ilmeisesti myös niille äidillisemmille äideille.
Onhan se vähän niin kuin 20 vuoden trippi...kaikkea on paljon enemmän: niin onnea ja ylpeyttä kuin huolta ja hammastenkiristelyäkin, aiheista, joita ei edes tullut ajatelleeksi ennen kuin on vastuussa toisen ihmisen (tai useamman) kasvattamisesta suunnilleen täysipäiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi. Se on pitkä tie se. Näin jälkeenpäin, onhan sitä reissussa rähjääntynyt, mutta olen tyytyväinen, että tuli tämäkin koettua. Olisi kuitenkin älyllistä epärehellisyyttä väittää, ettenkö vaihtaisi pois pitkiäkin ajanjaksoja. Vaikkapa nepsynuoren koko murrosiän. Onneksi etukäteen ei tiedä, mihin päänsä työntää.
Ihanasti kirjoitettu! Juuri näin!
T. Neljän teinin äiti, joka halusi aina äidiksi
Jos et halua lapsia, et hanki lapsia. Ei niitä sen takia kannata hankkia että "pitäisi" kun muutkin tai yhteiskunta tms.
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua lapsia, et hanki lapsia. Ei niitä sen takia kannata hankkia että "pitäisi" kun muutkin tai yhteiskunta tms.
No daa! Nytpä sen sanoit.
Tiedoksi, itselle ei ole tullut koskaan mieleenkään hankkia lapsia muiden odotusten vuoksi tai koska pitäisi.
Nimenomaan en tiedä että HALUANKO vai en, sitä en vaan tiedä...Välillä tuntuu että haluan, välillä ei.
Älä hanki. Lista on pitkä miksei kannata hankkia.
Ilman lasta tarvii vastata vain itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40-vuotiaalla on noin 50 % mahdollisuus tulla raskaaksi. Voithan siis laittaa asian kohtalon päätettäväksi, ja käy miten käy... ainakaan ei sitten myöhemmin kaduta, ettet kokeillut. Jos et missään nimessä halua lasta, sitten ei tietenkään kannata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua lapsia, et hanki lapsia. Ei niitä sen takia kannata hankkia että "pitäisi" kun muutkin tai yhteiskunta tms.
No daa! Nytpä sen sanoit.
Tiedoksi, itselle ei ole tullut koskaan mieleenkään hankkia lapsia muiden odotusten vuoksi tai koska pitäisi.
Nimenomaan en tiedä että HALUANKO vai en, sitä en vaan tiedä...Välillä tuntuu että haluan, välillä ei.
Jos et TIEDÄ että haluatko, niin silloin et halua. Yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään, joka olisi katunut lasten saamista. Tiedän useita, jotka katuvat sitä, etteivät koskaan halunneet lapsia.
Olen 40- vuotias 1,5v tenavan äiti. Itse mietin varmaan 10v että pitäisikö lasta yrittää vai ei. Lopulta päätimme, että antaa luonnon päättää ja tulinkin heti raskaaksi, mikä olikin aluksi shokki. Sopeuduin kuitenkin ajatukseen, että perheeseemme tuleekin kolmas jäsen. Nyt ajatukset ristiriitaiset, rakastan lastani ja vietän hänen kanssaan paljon aikaa, mutta ainut mikä mättää on se, että meillä ei ole mitään tukiverkistoa. Isovanhemmat ovat sairaita, eivätkä pysty yhtään hoitamaan/vahtimaan lasta. Eikä ole muitakaan sukulaisia tai ystäviä ketkä voisivat lasta hoitaa. Joten kahdenkeskistä aikaa ei ole ollut lainkaan. Suosittelen lapsen yritystä, jos tukiverkostot kunnossa, mutta jos ei ole niin kannattaa harkita tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaisit lapsen niin tietäisit sen kyllä. Eli jos ”et tiedä” niin suosittelen jättämään hankkimatta.
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään, joka olisi katunut lasten saamista. Tiedän useita, jotka katuvat sitä, etteivät koskaan halunneet lapsia.
Sitä vain harvemmin kehdataan sanoa ääneen. Kyllä monet katuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset kertovat, miksi eivät hanki lapsia: ”Vaipparalli, itkut, sairastelut ja valvominen ei todellakaan kiinnosta”
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua lapsia, et hanki lapsia. Ei niitä sen takia kannata hankkia että "pitäisi" kun muutkin tai yhteiskunta tms.
Jep. Minusta lapsettomuuden tulisi olla oletusarvo ja lapsia hankkia vasta sitten, kun siihen on tulipalohalu. Sellaisesta "no katsellaan"-asetelmasta kun ei aina tiedä, voi joko tykästyä perhe-elämään, olla ihan OK sen kanssa, sietää tai vihata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään, joka olisi katunut lasten saamista. Tiedän useita, jotka katuvat sitä, etteivät koskaan halunneet lapsia.
Sitä vain harvemmin kehdataan sanoa ääneen. Kyllä monet katuvat.
Täällä olisi tytär, jonka isä katui kaikkia lapsiaan. Piti silti hankkia kolme.
Vierailija kirjoitti:
Olen 40- vuotias 1,5v tenavan äiti. Itse mietin varmaan 10v että pitäisikö lasta yrittää vai ei. Lopulta päätimme, että antaa luonnon päättää ja tulinkin heti raskaaksi, mikä olikin aluksi shokki. Sopeuduin kuitenkin ajatukseen, että perheeseemme tuleekin kolmas jäsen. Nyt ajatukset ristiriitaiset, rakastan lastani ja vietän hänen kanssaan paljon aikaa, mutta ainut mikä mättää on se, että meillä ei ole mitään tukiverkistoa. Isovanhemmat ovat sairaita, eivätkä pysty yhtään hoitamaan/vahtimaan lasta. Eikä ole muitakaan sukulaisia tai ystäviä ketkä voisivat lasta hoitaa. Joten kahdenkeskistä aikaa ei ole ollut lainkaan. Suosittelen lapsen yritystä, jos tukiverkostot kunnossa, mutta jos ei ole niin kannattaa harkita tarkkaan.
Mulla on MONTA lasta eikä minkäänlaista tukoverkostoa, isovanhemmat ei ollenkaan osallistu elämäämme eivätkä tapaa lapsenlapsia ollenkaan, heitä ei kiinnosta.
Nimenomaan jos on tukiverkoton on tärkeä tehdä lapsille sisarus/sisaruksia että edes heillä olisi sukua ja tukea toisistaan.
Meillä ei ole ollut 13 vuoteen yhtään kahdenkeskistä lapsivapaata yötä (hoitajan saa vain päiväaikaan palkattua jos sellaista tarvitsee) ja silti vielä parisuhde voi hyvin. Pienin on taapero joten vielä vuosia menee ilman kahdenkeskistä aikaa.
Mutta tämä oli tietoinen valinta ja silloin kun jotain valitsee, sen myös jaksaa. En sano että tämä helppoa on mutta ihan mahdollista. Nyt kun jaksan raskaat vuodet/vuosikymmenet niin vanhana mulla on jo iso suku (nyt sitä ei ole oikeastaan lainkaan).
Entä jos ei ole mitään sisäsyntyistä tietoa, että ei halua lapsia? Välillä tuntuu, että haluaisin. Esim. vauvan pitäminen sylissä saattaa aiheuttaa tällaisen tunteen.
Olen aina ajatellut, että ehkä jonain päivänä minulla on lapsia.
Nyt kun päätöksen aika on, niin en enää tiedä. Liikaa sekä huonoja- että hyviä puolia, joita ei voi vertailla.
Yksi juttu on se, että enhän tiedä millaista oman lapsen kanssa on. Ehkä se ei olisikaan niin karseaa, kuin muilla näyttää olevan?
Tämän elämän tiedän, perhe-elämä hyppy tuntemattomaan, mahdollisesti kamalaan.
Mäkään en koskaan saanut vauvakuumetta. Saateltiin kesällä nuori aikuinen lapsi maailmalle, mulla ikää nyt 40. Päätöksen teki aikanaan puolestani lääkäri - vaihtoehtoni olivat lapsi nuorena tai ei lasta lainkaan.
En suosittele tätä varauksetta. Ei siksi, etteikö lapsi olisi äärettömän rakas, vaan sen ilmeisesti ikuisen huonon omantunnon ja huolen lisäksi, joka annetaan pakettina toiseen kainaloon samalla kuin vauva toiseen, ilmeisesti myös niille äidillisemmille äideille.
Onhan se vähän niin kuin 20 vuoden trippi...kaikkea on paljon enemmän: niin onnea ja ylpeyttä kuin huolta ja hammastenkiristelyäkin, aiheista, joita ei edes tullut ajatelleeksi ennen kuin on vastuussa toisen ihmisen (tai useamman) kasvattamisesta suunnilleen täysipäiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi. Se on pitkä tie se. Näin jälkeenpäin, onhan sitä reissussa rähjääntynyt, mutta olen tyytyväinen, että tuli tämäkin koettua. Olisi kuitenkin älyllistä epärehellisyyttä väittää, ettenkö vaihtaisi pois pitkiäkin ajanjaksoja. Vaikkapa nepsynuoren koko murrosiän. Onneksi etukäteen ei tiedä, mihin päänsä työntää.