Lapsia vai ei - ihan mahdoton päätös!!

Vauvakuumetta ei ole, koskaan ollutkaan ja tuntuu että tämänhetkiseen elämään ei lasta mahdu. Ahdistaa ajatus siitä, mistä kaikesta pitäisi luopua : vapaudesta, omasta ajasta, harrastuksista, ja varmaan talouskin kärsisi. Puhumattakaan yöunista. Elämäni on todella hyvää juuri näin!
Toisaalta, elämää on (toivottavasti) jäljellä vielä vuosikymmeniä - alkaako tämä vapaa, oman itsen ympärillä pyörivä elämäntyyli joskus kyllästyttää? Vähän päivä murmelina- tyyliin?
Siihen en usko, että yksinäisyys vanhana liittyy lapsiin. Olen nähnyt yksinäisiä vanhuksia, joilla useita lapsia - ja lapsettomia vanhuksia, jotka eivät ole yksinäisiä. Tähän tarkoitukseen en siis lapsia hankkisi!
Lapset eivät myöskään voi olla elämän merkitys. Sisältöä he kyllä varmasti tuovat, mutta oman elämän merkitys pitää löytää muualta.

Toisaalta voisi olla kiva matka, nähdä lapsen kasvavan. Mutta riittääkö tämä ilo kaiken sen menetetyn korvaukseksi?

Koen tällä hetkellä mahdottomaksi ratkaista tätä ongelmaa! Ja aikaa ei ole, kun maagiset 40 vuotta lähestyy.