Lue keskustelun säännöt.
Sain selville että mies on päässyt jo kahden kuukauden ajan töistä kaksi tuntia aikaisemmin kuin ennen, muttei ole tullut kotiin "vauvahelvetin" takia
30.12.2019 |
On ottanut omaa aikaa esim. kahvilassa tai kirjastossa, kun ei ole halunnut tulla kotiin sanojensa mukaan "vauvahelvettiin" rääkymistä kuuntelemaan ja pa*kavaippoja haistelemaan. Minä olisin todella kaivannut päivässä edes sen 2h enemmän lepoa, mutta ei. Koliikkivauva ja kestävyyteni alkaa olla äärirajoilla.
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies voi jäädä kotiin ja sinä hoidat rahat elämiseen?
Ei meilläkään mies hoida rahoja elämiseen vaan elää ihan kuten ennenkin omilla rahoillaan, minä saan sitten äitiysrahaa jolla maksan puolet asumisesta, ruoasta jne. Vastaan myös vauvan kuluista, miestä en tarvitse siis periaatteessa mihinkään.
Minäkin maksoin alkuun puolet asumisesta yms. Mutta totesin miehen tienaavan reilun kolmanneksen enemmän, joten maksakoon siinä suhteessa enemmän. Sanoin myös, että edullisempi se on silti hänelle on asua koko perheenä saman katon alla. Jäisi yksin asuessaan 400-500 euroa vähemmän käyttöön, jos ei sitten muuta saunattomaan miniyksiöön. Vaatisin nimittäin ne elatusmaksutkin. :D Löytyi mieheltä hieman nöyryyttä siinä vaiheessa.
Miesparka. Tosin hän todennäköisesti ottaa eron kun lapset ovat täysi-ikäisiä.
Samaa mieltä, vaikka olen nainen. Jos tällaisista asioista pitää lähteä keskustelemaan erouhkaus-elarilinjalle, niin eiköhän suhde ole aika hemmetin monella tasolla jo siinä. Ei terveessä suhteessa kiristetä koskaan erolla.
Samaa mieltä täysin, mutta minkäs teet jos mies kiristää rahalla, pakkohan siinä on sitten erota jos meinaa pärjätä. En ollut tyhjä uhkaus vaan totesin miten on pakko toimia jos mies ei yhtään suostu tulemaan vastaan. En halua nimittäin velkaantua pahasti jotta saan elätettyä meidän yhteistä lasta YKSIN ja maksettua yhteisestä kodista puolet jossa miehellä oma peliluola, eli maksan tästäkin luksuksesta. Ei se ollutkaan sanojensa mukainen mies tosipaikan tullen.
En minä syyllistä etsinytkään, totesin vaan että eihän tuo ole mikään terve suhde jota kannattaisi jatkaa. Sinä maalasit varsin itsekeskeisen ja joustamattoman kuvan puolisostasi, mutta jätit kertomatta, miksi haluat pysyä yhdessä ihmisen kanssa jonka näet noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan jo etukäteen, mutta ihan pakko kommentoida tätä...
Tässä modernissa feminismissä ja tasa-arvo ajattelussa on nyt kyllä lipsahdettu jo järjettömyyden puolelle vahvasti.
Jo pelkkä ajatus 50/50% vastuun jaosta vauvaikäisten lastenhoidosta on täysin luonnon vastainen.
Vain nainen kykenee imettämään pienokaista, näin on luonto ja evoluutio asian järjestänyt.Jos naisen pitää siis olla jatkuvassa valmiudessa vauvan kanssa jo ihan biologisista syistä, mitä mieltä samaan asiaan on miehenkin energiaa ja aikaa kuluttaa?
Kiinnostaisi tietää mitä sukupuolta olet? Onko tuo kokemuksesi vauvanhoidosta nimenomaan äitinä? Itse kun en kolmen äitinä ole kokenut, että tissieni vuoksi minun pitäisi olla jotenkin "jatkuvassa valmiudessa". Vauvoja lienee erilaisia, mutta meillä kaikki on pitäneet heti alusta asti 3-4 h taukoja tissikertojen välillä. Näiden kertojen välillä isä voi ihan hyvin vaihtaa kakkavaippaa tai vaikka ihan vaan sylitellä vauvaa. Joskus katkonaisen yön jälkeen mies hoiti syötönkin lypsetyllä tissimaidolla. Tietty jos tekee itsestään omassa päässään korvaamattoman, niin sitten se varmaan on niin. Minä en vaan kertakaikkiaan kokenut tuota niin, että minä joudun kuitenkin olemaan 24/7 varalla.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta vauvoja on todellakin erilaisia. Meillä on kaksi lasta, jotka molemmat ovat olleet (toinen edelleen) aikamoisia tissitakiaisia. Kolmen tai neljän tunnin tauko imetysten välillä kelpaisi todellakin, mitä kaikkea siinä saisikaan aikaiseksi! Meillä on tuollaisia korkeintaan yöllä yksi silloin tällöin, ja silloin luonnollisesti nukun, kun kerrankin saa. :D MUTTA siitä huolimatta en toki ole samoilla linjoilla tuon "äiti imettää, joten äiti hoitaa vauvan sataprosenttisesti" -tyypin kanssa. Mieheni ei hoida yösyöttöjä tai muitakaan syöttöjä (vielä tässä vaiheessa, kun kuopus on aivan pieni, myöhemmin ajattelin taas pumpata maitoa pulloon, jos tulee pidempiä menoja) mutta hän on muilla tavoin oikein osallistuva ja hyvä isä. Ei ole koskaan jäänyt töihin "piiloon" lapsiperhearkea, ja siitä olen todella kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies voi jäädä kotiin ja sinä hoidat rahat elämiseen?
Ei meilläkään mies hoida rahoja elämiseen vaan elää ihan kuten ennenkin omilla rahoillaan, minä saan sitten äitiysrahaa jolla maksan puolet asumisesta, ruoasta jne. Vastaan myös vauvan kuluista, miestä en tarvitse siis periaatteessa mihinkään.
Minäkin maksoin alkuun puolet asumisesta yms. Mutta totesin miehen tienaavan reilun kolmanneksen enemmän, joten maksakoon siinä suhteessa enemmän. Sanoin myös, että edullisempi se on silti hänelle on asua koko perheenä saman katon alla. Jäisi yksin asuessaan 400-500 euroa vähemmän käyttöön, jos ei sitten muuta saunattomaan miniyksiöön. Vaatisin nimittäin ne elatusmaksutkin. :D Löytyi mieheltä hieman nöyryyttä siinä vaiheessa.
Miesparka. Tosin hän todennäköisesti ottaa eron kun lapset ovat täysi-ikäisiä.
Samaa mieltä, vaikka olen nainen. Jos tällaisista asioista pitää lähteä keskustelemaan erouhkaus-elarilinjalle, niin eiköhän suhde ole aika hemmetin monella tasolla jo siinä. Ei terveessä suhteessa kiristetä koskaan erolla.
Samaa mieltä täysin, mutta minkäs teet jos mies kiristää rahalla, pakkohan siinä on sitten erota jos meinaa pärjätä. En ollut tyhjä uhkaus vaan totesin miten on pakko toimia jos mies ei yhtään suostu tulemaan vastaan. En halua nimittäin velkaantua pahasti jotta saan elätettyä meidän yhteistä lasta YKSIN ja maksettua yhteisestä kodista puolet jossa miehellä oma peliluola, eli maksan tästäkin luksuksesta. Ei se ollutkaan sanojensa mukainen mies tosipaikan tullen.
En minä syyllistä etsinytkään, totesin vaan että eihän tuo ole mikään terve suhde jota kannattaisi jatkaa. Sinä maalasit varsin itsekeskeisen ja joustamattoman kuvan puolisostasi, mutta jätit kertomatta, miksi haluat pysyä yhdessä ihmisen kanssa jonka näet noin.
Tässä vaiheessa ihan vaan lapsen takia ja koska ei ole oikeasti varaa saatikka sitten aikaa tai edes energiaa erota juuri nyt. Eli miehellä on vielä mahdollisuus muuttaa tapojaan, mutta aika huonolta näyttää.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten joku kuvailee tällaista ”kotona makoiluksi”. Mikään ei ole niin raskasta kuin usemman lapsen hoitaminen. Siinä ei makoilla, koskaan, ei edes yöllä.
Mun entisellä työpaikalla kaksi naiskollegaani palasivat vanhempainvapaalta töihin maalis-huhtikuun aikana. Meidän esimies oli siitä todella yllättynyt, kun nämä naiset toivoivat 3 viikon kesälomaa heinä-elokuussa, kun esimies oli kuvitellut, että he eivät halua ollenkaan pitää kesälomaa, hän sanoi, että "miten te kehtaatte pyytää kesälomaa, johan te olette kaksi vuotta vain möllöttäneet kotona!? ".
Ja tämä esimies oli nainen ja itsekin äiti.
Kuulostan varmaan teidän äitien korvaan kamalalta, itsekeskeiseltä paskiaiselta mutta juuri ap:n ongelman takia olen vela. Vaikka kuinka tunnen kumppanini ja tiedän että hän luotettava niin loppujen lopuksi lapsi olisi kuitenkin enemmän minun kuin miehen vastuulla.
Mieluummin olen ilman lasta kuin rupean asiasta vääntämään sitten kun on jo liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä koliikkia kesti 3kk. 2 viikkoa meno rauhoittui itkujen osalta jonka jälkeen alkoi hammasitkut ensimmäisen hampaan puhjetessa
No oletpa löytänyt todellisen helmen lapsesi isäksi. Onnittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies voi jäädä kotiin ja sinä hoidat rahat elämiseen?
Ei meilläkään mies hoida rahoja elämiseen vaan elää ihan kuten ennenkin omilla rahoillaan, minä saan sitten äitiysrahaa jolla maksan puolet asumisesta, ruoasta jne. Vastaan myös vauvan kuluista, miestä en tarvitse siis periaatteessa mihinkään.
Minäkin maksoin alkuun puolet asumisesta yms. Mutta totesin miehen tienaavan reilun kolmanneksen enemmän, joten maksakoon siinä suhteessa enemmän. Sanoin myös, että edullisempi se on silti hänelle on asua koko perheenä saman katon alla. Jäisi yksin asuessaan 400-500 euroa vähemmän käyttöön, jos ei sitten muuta saunattomaan miniyksiöön. Vaatisin nimittäin ne elatusmaksutkin. :D Löytyi mieheltä hieman nöyryyttä siinä vaiheessa.
Miesparka. Tosin hän todennäköisesti ottaa eron kun lapset ovat täysi-ikäisiä.
Samaa mieltä, vaikka olen nainen. Jos tällaisista asioista pitää lähteä keskustelemaan erouhkaus-elarilinjalle, niin eiköhän suhde ole aika hemmetin monella tasolla jo siinä. Ei terveessä suhteessa kiristetä koskaan erolla.
Samaa mieltä täysin, mutta minkäs teet jos mies kiristää rahalla, pakkohan siinä on sitten erota jos meinaa pärjätä. En ollut tyhjä uhkaus vaan totesin miten on pakko toimia jos mies ei yhtään suostu tulemaan vastaan. En halua nimittäin velkaantua pahasti jotta saan elätettyä meidän yhteistä lasta YKSIN ja maksettua yhteisestä kodista puolet jossa miehellä oma peliluola, eli maksan tästäkin luksuksesta. Ei se ollutkaan sanojensa mukainen mies tosipaikan tullen.
En minä syyllistä etsinytkään, totesin vaan että eihän tuo ole mikään terve suhde jota kannattaisi jatkaa. Sinä maalasit varsin itsekeskeisen ja joustamattoman kuvan puolisostasi, mutta jätit kertomatta, miksi haluat pysyä yhdessä ihmisen kanssa jonka näet noin.
Tässä vaiheessa ihan vaan lapsen takia ja koska ei ole oikeasti varaa saatikka sitten aikaa tai edes energiaa erota juuri nyt. Eli miehellä on vielä mahdollisuus muuttaa tapojaan, mutta aika huonolta näyttää.
Joo ymmärrän oikeastaan hirveän hyvin. Meillä on osallistuva mies mutta muita sen luokan ongelmia, että ihan samat ajatukset käyneet mielessä. Nyt ei kertakaikkiaan jaksa eikä pysty. Saapahan mies hetken lisäaikaa muuttaa tapojaan, vaikka huonolta näyttää. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se monilla kieroon ja etuoikeutettuun asemaan kasvatetuilla miehillä valitettavasti on. Hyvin yleistä vielä nykyäänkin, että mies oikeasti kuvittelee olevansa maailman napa ja perheen pää, jonka tehtävänä on vain nauttia isyyden, parisuhteen ja perheellisyyden tuomasta asemasta ja egon hivelystä ilman että oikeasti laittaisi tikkua ristiin. Kunhan pääsee kuorimaan kermat päältä, niin on tyytyväinen.
Tämä kaikki lähtee kotikasvatuksesta ja siitä miten poikia kohdellaan. Pojille tehdään jo pienestä pitäen selväksi, että he ovat parhaita, muita erinomaisempia ja ansaitsevat tyttöystävän joka palvelee ja paapoo heitä. Ja poika saa jo varhain mielikuvia, että tytöt ovat luonnostaan huonompia ja kaikki tyttömäinen on kiellettyä ja naurunalaista.
Poikiin iskostetaan ajatus (kotikasvatuksessa, mediassa ym.), että he eivät ole koskaan vastuussa toiminnastaan: "pojat ovat poikia!" ym, vaan vika löytyy aina jostain muualta kuin miehen omasta käytöksestä. esim. "Vaimo nalkuttaa, vaimo on laiska, mulla on raskas työ, olen sorrettu, lapset ei käyttäydy" ym. Katsokaapa vaikka Simpsoneita ja Pulmusia ja you get the picture. Saman ajatuksen mukaan vaimon tehtävä on miehen mielenrauhan säilyttäminen, egon tukeminen ja kuuliaisuus.
Onneksi kaikki miehet eivät ole tällaisia. Esim. oma mieheni. Monet ystävistäni ovat tottuneet kieroon kasvaneisiin miehiin ja pitää jopa epänormaalina sitä kuinka paljon mieheni tekee kotitöitä, hoitaa omaa lastaan ym. Miehelleni kaikki "osallistuminen" (outo sana, koska onhan tämä hänenkin kotinsa) tulee kuitenkin luonnostaan ja parisuhteemme on aina ollut hyvin seesteinen koska jaamme työt tasan ja kohtelemme toisiamme tasa-arvoisina.
Mies on perheen pää, MUTTA.
Tarkoittaa sitä, että hän nimenomaan ON vastuussa käytöksestään ja toiminnastaan. On valmis palvelemaan perhettään monella eri tavalla, voimiaan säästämättä, ja aina laittaa perheen hyvinvoinnin ykköseksi. Koska tietenkin, rakkaiden hyvinvointi on myös omaa hyvinvointia <3
Perheen pään tehtävä on myös vaikka kuolla rakkaidensa edestä. Tämä kaikki lukee Raamatussa.
Niinpä ja tuo luettelemasi todistaa ettå Suomessa hyvin harva mies on perheen pää. Kyllä se perheen pää on lähes 100% nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä se monilla kieroon ja etuoikeutettuun asemaan kasvatetuilla miehillä valitettavasti on. Hyvin yleistä vielä nykyäänkin, että mies oikeasti kuvittelee olevansa maailman napa ja perheen pää, jonka tehtävänä on vain nauttia isyyden, parisuhteen ja perheellisyyden tuomasta asemasta ja egon hivelystä ilman että oikeasti laittaisi tikkua ristiin. Kunhan pääsee kuorimaan kermat päältä, niin on tyytyväinen.
Tämä kaikki lähtee kotikasvatuksesta ja siitä miten poikia kohdellaan. Pojille tehdään jo pienestä pitäen selväksi, että he ovat parhaita, muita erinomaisempia ja ansaitsevat tyttöystävän joka palvelee ja paapoo heitä. Ja poika saa jo varhain mielikuvia, että tytöt ovat luonnostaan huonompia ja kaikki tyttömäinen on kiellettyä ja naurunalaista.
Poikiin iskostetaan ajatus (kotikasvatuksessa, mediassa ym.), että he eivät ole koskaan vastuussa toiminnastaan: "pojat ovat poikia!" ym, vaan vika löytyy aina jostain muualta kuin miehen omasta käytöksestä. esim. "Vaimo nalkuttaa, vaimo on laiska, mulla on raskas työ, olen sorrettu, lapset ei käyttäydy" ym. Katsokaapa vaikka Simpsoneita ja Pulmusia ja you get the picture. Saman ajatuksen mukaan vaimon tehtävä on miehen mielenrauhan säilyttäminen, egon tukeminen ja kuuliaisuus.
Onneksi kaikki miehet eivät ole tällaisia. Esim. oma mieheni. Monet ystävistäni ovat tottuneet kieroon kasvaneisiin miehiin ja pitää jopa epänormaalina sitä kuinka paljon mieheni tekee kotitöitä, hoitaa omaa lastaan ym. Miehelleni kaikki "osallistuminen" (outo sana, koska onhan tämä hänenkin kotinsa) tulee kuitenkin luonnostaan ja parisuhteemme on aina ollut hyvin seesteinen koska jaamme työt tasan ja kohtelemme toisiamme tasa-arvoisina.
Juuri näin. Voi sitä huokailun määrää kun käy ilmi että mieheni tekee ruokaa ja huolehtii lasten neuvoloista ja harrastuksista tasaveroisesti kanssani. Olen kuulemma kuningatar. En kyllä tiedä millainen kuningatar tekee puolet kotitöistä ja lastenhoidosta?
Olen myös usein kysynyt kuka huokailisi ja ihastelisi niitä naisia, joille nämä hommat kaatuvat ihan liian monessa perheessä kokonaan? Oi miten perheelleen omistautuva äiti! Taitaa olla ennemminkin itsestäänselvyys ja oletusarvo.
Monet naisetkaan eivät käsitä, että nostaessaan miestäni jalustalle tulevat itse asiassa uusintaneeksi näitä kivikautisia työnjakoja. Aivan kuin miehen egoa täytyisi pönkittää kehumalla maasta taivaisiin silloin, kun tämä tekee osansa perheessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se monilla kieroon ja etuoikeutettuun asemaan kasvatetuilla miehillä valitettavasti on. Hyvin yleistä vielä nykyäänkin, että mies oikeasti kuvittelee olevansa maailman napa ja perheen pää, jonka tehtävänä on vain nauttia isyyden, parisuhteen ja perheellisyyden tuomasta asemasta ja egon hivelystä ilman että oikeasti laittaisi tikkua ristiin. Kunhan pääsee kuorimaan kermat päältä, niin on tyytyväinen.
Tämä kaikki lähtee kotikasvatuksesta ja siitä miten poikia kohdellaan. Pojille tehdään jo pienestä pitäen selväksi, että he ovat parhaita, muita erinomaisempia ja ansaitsevat tyttöystävän joka palvelee ja paapoo heitä. Ja poika saa jo varhain mielikuvia, että tytöt ovat luonnostaan huonompia ja kaikki tyttömäinen on kiellettyä ja naurunalaista.
Poikiin iskostetaan ajatus (kotikasvatuksessa, mediassa ym.), että he eivät ole koskaan vastuussa toiminnastaan: "pojat ovat poikia!" ym, vaan vika löytyy aina jostain muualta kuin miehen omasta käytöksestä. esim. "Vaimo nalkuttaa, vaimo on laiska, mulla on raskas työ, olen sorrettu, lapset ei käyttäydy" ym. Katsokaapa vaikka Simpsoneita ja Pulmusia ja you get the picture. Saman ajatuksen mukaan vaimon tehtävä on miehen mielenrauhan säilyttäminen, egon tukeminen ja kuuliaisuus.
Onneksi kaikki miehet eivät ole tällaisia. Esim. oma mieheni. Monet ystävistäni ovat tottuneet kieroon kasvaneisiin miehiin ja pitää jopa epänormaalina sitä kuinka paljon mieheni tekee kotitöitä, hoitaa omaa lastaan ym. Miehelleni kaikki "osallistuminen" (outo sana, koska onhan tämä hänenkin kotinsa) tulee kuitenkin luonnostaan ja parisuhteemme on aina ollut hyvin seesteinen koska jaamme työt tasan ja kohtelemme toisiamme tasa-arvoisina.
Juuri näin. Voi sitä huokailun määrää kun käy ilmi että mieheni tekee ruokaa ja huolehtii lasten neuvoloista ja harrastuksista tasaveroisesti kanssani. Olen kuulemma kuningatar. En kyllä tiedä millainen kuningatar tekee puolet kotitöistä ja lastenhoidosta?
Olen myös usein kysynyt kuka huokailisi ja ihastelisi niitä naisia, joille nämä hommat kaatuvat ihan liian monessa perheessä kokonaan? Oi miten perheelleen omistautuva äiti! Taitaa olla ennemminkin itsestäänselvyys ja oletusarvo.
Monet naisetkaan eivät käsitä, että nostaessaan miestäni jalustalle tulevat itse asiassa uusintaneeksi näitä kivikautisia työnjakoja. Aivan kuin miehen egoa täytyisi pönkittää kehumalla maasta taivaisiin silloin, kun tämä tekee osansa perheessään.
Tämä on totta. Tämä kehuminen ylläpitää asennetta, ettei kyseessä ole perusoletus vaan jokin ylimääräinen palvelus puolisolle. Mies ystävällisesti auttaa naista - sen sijaan että olisi jo lähtökohtaisesti ihan yhtä vastuullinen kodista ja lapsista kuin nainenkin. Eihän kukaan kehu siitäkään, että ooh kun sun Mikko on hyvä mies kun se ei hakkaa. Mutta sitä pitäisi juhlia, että aikuinen ihminen vaihtaa oman lapsensa vaipan tai tiskaa omassa kodissaan astioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä olen ollut masentunut siitä lähtien kun lapsi syntyi. Ekan vuoden vielä jaksoin kun oli pakko ja toisenkin vielä jotenkin. Sen jälkeen kun palasin töihin, kun lapsi oli jo 2,5, en ole jaksanut tehdä kotitöitä juuri ollenkaan pl. pyykit. Ja todellakin menen aivan liian usein suoraan töistä vain johonkin kaupoille pyörimään, jottei tarvitsisi mennä kotiin.
Että kysy vaikka onko miehellä masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se monilla kieroon ja etuoikeutettuun asemaan kasvatetuilla miehillä valitettavasti on. Hyvin yleistä vielä nykyäänkin, että mies oikeasti kuvittelee olevansa maailman napa ja perheen pää, jonka tehtävänä on vain nauttia isyyden, parisuhteen ja perheellisyyden tuomasta asemasta ja egon hivelystä ilman että oikeasti laittaisi tikkua ristiin. Kunhan pääsee kuorimaan kermat päältä, niin on tyytyväinen.
Tämä kaikki lähtee kotikasvatuksesta ja siitä miten poikia kohdellaan. Pojille tehdään jo pienestä pitäen selväksi, että he ovat parhaita, muita erinomaisempia ja ansaitsevat tyttöystävän joka palvelee ja paapoo heitä. Ja poika saa jo varhain mielikuvia, että tytöt ovat luonnostaan huonompia ja kaikki tyttömäinen on kiellettyä ja naurunalaista.
Poikiin iskostetaan ajatus (kotikasvatuksessa, mediassa ym.), että he eivät ole koskaan vastuussa toiminnastaan: "pojat ovat poikia!" ym, vaan vika löytyy aina jostain muualta kuin miehen omasta käytöksestä. esim. "Vaimo nalkuttaa, vaimo on laiska, mulla on raskas työ, olen sorrettu, lapset ei käyttäydy" ym. Katsokaapa vaikka Simpsoneita ja Pulmusia ja you get the picture. Saman ajatuksen mukaan vaimon tehtävä on miehen mielenrauhan säilyttäminen, egon tukeminen ja kuuliaisuus.
Onneksi kaikki miehet eivät ole tällaisia. Esim. oma mieheni. Monet ystävistäni ovat tottuneet kieroon kasvaneisiin miehiin ja pitää jopa epänormaalina sitä kuinka paljon mieheni tekee kotitöitä, hoitaa omaa lastaan ym. Miehelleni kaikki "osallistuminen" (outo sana, koska onhan tämä hänenkin kotinsa) tulee kuitenkin luonnostaan ja parisuhteemme on aina ollut hyvin seesteinen koska jaamme työt tasan ja kohtelemme toisiamme tasa-arvoisina.
Mies on perheen pää, MUTTA.
Tarkoittaa sitä, että hän nimenomaan ON vastuussa käytöksestään ja toiminnastaan. On valmis palvelemaan perhettään monella eri tavalla, voimiaan säästämättä, ja aina laittaa perheen hyvinvoinnin ykköseksi. Koska tietenkin, rakkaiden hyvinvointi on myös omaa hyvinvointia <3
Perheen pään tehtävä on myös vaikka kuolla rakkaidensa edestä. Tämä kaikki lukee Raamatussa.
Niinpä ja tuo luettelemasi todistaa ettå Suomessa hyvin harva mies on perheen pää. Kyllä se perheen pää on lähes 100% nainen.
Kyllä mies on perheen pää, mutta vaimo päättää, mitä se pää ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä olisin todella kaivannut päivässä edes sen 2h enemmän lepoa"
Siis miehesi tullessa töistä sinä alat lepäämään?
Meillä on sama juttu. Tullessani töistä nainen menee sänkyyn makaamaan puhelimen kanssa, että saa vähän omaa aikaa. Tosin lapsi on päivät päiväkodissa ja nainen on työttömänä kotona.
Miksi hankit lapsen jos et voi kuunnella sen rääkymisiä. Komentaisit ja rankaisisi niin huudot loppuu oli koliikki tai ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"SUOMALAISET miehet ovat Euroopan parhaita – erityisesti jos tarkastellaan sitä, kuinka moni heistä tekee päivittäin kotitöitä tai laittaa ruokaa.
Täysi-ikäisistä suomalaismiehistä 57 prosenttia kertoo tekevänsä niitä päivittäin. EU-maiden miesten keskiarvo on 34 prosenttia. Suomalaiset jättävät niukasti taakseen myös ruotsalaiset, joita pidetään usein sukupuolten tasa-arvon edelläkävijöinä.
Tiedot perustuvat Euroopan tilastokeskuksen Eurostatin vertailuun."
Päivittäin tekevät kotitöitä, oikein sankareita, ei se ruoka itsestään laittaudu eikä roskat kävele ovesta ulos. Pakkohan sitä on jotakin tehdä joka päivä. Eli toi tilastohan tarkoittaa et 43% vastaajista eivät edes osaa itsestään huolehtia, jo on surullista.
Tilastollisesti maailman eniten kotitöihin osallistuvat miehet. Voittaa jopa ruotsalaiset.
Parempaa ei löydy siis mistään muusta kulttuurista tässä maailmassa.Hyvä suomalaiset miehet!
Jännästi samasta tilastosta selviää, että suomalaiset naiset ovat myös kärkisijoilla maailmassa naisten kotitöihin käyttämässä ajassa.
Aivan, koska Suomessa ani harvalla on kotiapulainen. Kotityöt tehdään yleensä
itse.
Törkeä tyyppi tuo ap:n mies.
Vastuunpakoilija, itsekäs sika.
Muka joku isä, HAH!
Tuo on totuus kuin myös se, että yksinhuoltajana on paljon helpompaa kaikin puolin:
1. Ei tarvitse olettaa mitään keneltäkään muulta aikuiselta, vaikka apua saisikin esim. omalta vanhemmalta, ystävältä, sisarukselta.
2. Yhteiskunta tukee rahallisesti ja tarvittaessa muutoinkin.
3. Saa olla rauhassa silloin, kun saa. Ei tarvitse antaa mitään -esim. itseään- kenellekään, jos ei halua.
Osunko oikeaan, jos arvaan että kyseessä on taas yksi sellainen suhde, jossa nainen on kärttänyt ja halunnut lasta ja mies ei ole ollut ajatuksesta kovinkaan innoissaan? Sitä nainen ei ole ottanut kuuleviin korviinsa vaan ajatellut, että "kyllä se isänvaisto siitä herää kun lapsi tulee" ja kun niin ei käynytkään, järkyttyy ja kiukuttelee kun mies, joka ei alunperinkään varsinaisesti halunnut lasta ei löydäkään sitä "isänvaustoaan"?
Mitä tästä opimme? Keskustelkaa, hyvät ihmiset. Ja jos puolison halut ja tarpeet eivät kohtaa omianne, niin erotkaa reilusti tai opetelkaa luopumaan joistakin omista haluistanne tai toteuttakaa ne itseksenne/jonkun muun kanssa.
Samaa mieltä täysin, mutta minkäs teet jos mies kiristää rahalla, pakkohan siinä on sitten erota jos meinaa pärjätä. En ollut tyhjä uhkaus vaan totesin miten on pakko toimia jos mies ei yhtään suostu tulemaan vastaan. En halua nimittäin velkaantua pahasti jotta saan elätettyä meidän yhteistä lasta YKSIN ja maksettua yhteisestä kodista puolet jossa miehellä oma peliluola, eli maksan tästäkin luksuksesta. Ei se ollutkaan sanojensa mukainen mies tosipaikan tullen.