Lue keskustelun säännöt.
Sain selville että mies on päässyt jo kahden kuukauden ajan töistä kaksi tuntia aikaisemmin kuin ennen, muttei ole tullut kotiin "vauvahelvetin" takia
30.12.2019 |
On ottanut omaa aikaa esim. kahvilassa tai kirjastossa, kun ei ole halunnut tulla kotiin sanojensa mukaan "vauvahelvettiin" rääkymistä kuuntelemaan ja pa*kavaippoja haistelemaan. Minä olisin todella kaivannut päivässä edes sen 2h enemmän lepoa, mutta ei. Koliikkivauva ja kestävyyteni alkaa olla äärirajoilla.
Kommentit (253)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on oikeasti. Minäkin tein paljon ylitöitä vältelläkseni lapsihelvettiä kotona. Eli siis istuin kahvilla työpaikkani taukohuoneessa ja join kahvia sekä surffasin netissä.
Mun mies paljasti vuosia myöhemmin saman. Alkoi tehdä "ylitöitä" iltakahdeksaan asti, ja jätti isyyslomankin pitämättä. Lapsi ei ollut koliikki enkä minä nalkuttanut. Mutta aloin odottaa häntä kotiin jo neljän aikaan, kun olin niin kauheassa univelassa, että aloin nukahdella.
Hän tuli kotiin kahdeksalta ja alkoi katsoa telkkaria. Minä menin nukkumaan. Hän nalkutti, miten tylsä minusta on tullut, ei seuraa, ei seksiä.
Ollaan nykyään erottu. En halua olla puheissa enempää kuin on pakko, on niin itsekäs ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on oikeasti. Minäkin tein paljon ylitöitä vältelläkseni lapsihelvettiä kotona. Eli siis istuin kahvilla työpaikkani taukohuoneessa ja join kahvia sekä surffasin netissä.
Mun mies paljasti vuosia myöhemmin saman. Alkoi tehdä "ylitöitä" iltakahdeksaan asti, ja jätti isyyslomankin pitämättä. Lapsi ei ollut koliikki enkä minä nalkuttanut. Mutta aloin odottaa häntä kotiin jo neljän aikaan, kun olin niin kauheassa univelassa, että aloin nukahdella.
Hän tuli kotiin kahdeksalta ja alkoi katsoa telkkaria. Minä menin nukkumaan. Hän nalkutti, miten tylsä minusta on tullut, ei seuraa, ei seksiä.Ollaan nykyään erottu. En halua olla puheissa enempää kuin on pakko, on niin itsekäs ihminen.
Täytyy ilmeisesti tarkentaa, että
-Lapsi tehtiin yhteisenä päätöksenä
-palkkamme olivat yhtä suuret
-kotonaoloajan tulojen vähenemisen kuittasin omista säästöistäni
-talon ostoon oli saatu omarahoitusosuus myymällä minun asuntoni, miehellä ei ollut varallisuutta.
... tiedän, olin todella naiivi. En ole enää.
Naisten kannattaisi muistaa, että vaikka teoriassa lastenhoitovastuun pitäisi olla 50/50 niin silti on kohteliasta kiittää puolisoaan siitä kun (jos) hän rankan työpäivän jälkeen vielä hoitaa lapsia ja osallistuu kotitöihin. Ei kukaan halua tulla kotiin "vauvahelvettiin" jos puolisolta saa palkkioksi siitä lähinnä vi**uilua siitä miksei tullut aikaisemmin. Jos kunnioitat ja arvostat sekä osoitat sen puolisollesi niin saat paljon sitoutuneemman miehen. Ne naiset jotka väittävät työelämän olevan paratiisi verrattuna vauva-aikaan eivät joko ole tehneet töitään kunnolla tai ovat jossain ns. ympyränpiirtelyhommissa.
Meillä oli sellainen tilanne, että olin kokopäivätöissä, autoin lastenhoidossa ja kotitöissä ja opiskelin iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Vaikka olin sekä fyysisesti että henkisesti tosi tiukalla, niin kotiäitinä ollut laiskur...siis ex-vaimoni ei ennen eroa koskaan kiittänyt panoksestani vaan lähinnä keskittyi moittimiseen. Yritin järjestää hänelle vapaahetkiä esim. nukkumisaikaa pari tuntia tai omille menoille, mutta niistäkään ei tullut koskaan kiitosta vaan hän vaikutti vielä ahdistuneemmalta niiden jälkeen, luoja tietää miksi. Loppuvaiheissa kehtasi vielä tehdä niin, että kun nukutin riehuvia vanhempia sisaruksia niin hän oli jäänyt sänkyyn katsomaan tv-sarjoja tabletilta vauvan nukahdettua sen sijaan, että olisi tullut auttamaan minua koululaisten nukuttamisessa. Ilmeisesti oli tehnyt näin jo pitempään vaikka tiesi miten raskasta se sisarusten nukuttaminen oli. Jäi sitten kiinni kun erään kerran lopulta petti pinna kesken ja ryntäsin makuuhuoneeseen katsomaan mikä siellä kestää niin kauan...siellä vauva tyytyväisenä tuhisi unessa ja noita-akka katsoi tv-sarjoja ilman mitään tunnontuskia.
Alkaa päivältä enemmän tuntumaan siltä ettei miesten kannata perustaa perhettä tai menevät suoraan Venäjälle. Maksua vastaan saat ulkoistettua itsesi melkolailla koko perhe arjesta. Tyhjätaskun tästä on kumminkaan turha haaveilla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Törkeä tyyppi tuo ap:n mies.
Vastuunpakoilija, itsekäs sika.
Muka joku isä, HAH!
Tuo on totuus kuin myös se, että yksinhuoltajana on paljon helpompaa kaikin puolin:
1. Ei tarvitse olettaa mitään keneltäkään muulta aikuiselta, vaikka apua saisikin esim. omalta vanhemmalta, ystävältä, sisarukselta.
2. Yhteiskunta tukee rahallisesti ja tarvittaessa muutoinkin.
3. Saa olla rauhassa silloin, kun saa. Ei tarvitse antaa mitään -esim. itseään- kenellekään, jos ei halua.
4. Jos olisi aikoinaan älynnyt pitää jalat yhdessä ei olisi niitä kersojakaan vaivoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nosto
Lasku
Vierailija kirjoitti:
Naisten kannattaisi muistaa, että vaikka teoriassa lastenhoitovastuun pitäisi olla 50/50 niin silti on kohteliasta kiittää puolisoaan siitä kun (jos) hän rankan työpäivän jälkeen vielä hoitaa lapsia ja osallistuu kotitöihin. Ei kukaan halua tulla kotiin "vauvahelvettiin" jos puolisolta saa palkkioksi siitä lähinnä vi**uilua siitä miksei tullut aikaisemmin. Jos kunnioitat ja arvostat sekä osoitat sen puolisollesi niin saat paljon sitoutuneemman miehen. Ne naiset jotka väittävät työelämän olevan paratiisi verrattuna vauva-aikaan eivät joko ole tehneet töitään kunnolla tai ovat jossain ns. ympyränpiirtelyhommissa.
Meillä oli sellainen tilanne, että olin kokopäivätöissä, autoin lastenhoidossa ja kotitöissä ja opiskelin iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Vaikka olin sekä fyysisesti että henkisesti tosi tiukalla, niin kotiäitinä ollut laiskur...siis ex-vaimoni ei ennen eroa koskaan kiittänyt panoksestani vaan lähinnä keskittyi moittimiseen. Yritin järjestää hänelle vapaahetkiä esim. nukkumisaikaa pari tuntia tai omille menoille, mutta niistäkään ei tullut koskaan kiitosta vaan hän vaikutti vielä ahdistuneemmalta niiden jälkeen, luoja tietää miksi. Loppuvaiheissa kehtasi vielä tehdä niin, että kun nukutin riehuvia vanhempia sisaruksia niin hän oli jäänyt sänkyyn katsomaan tv-sarjoja tabletilta vauvan nukahdettua sen sijaan, että olisi tullut auttamaan minua koululaisten nukuttamisessa. Ilmeisesti oli tehnyt näin jo pitempään vaikka tiesi miten raskasta se sisarusten nukuttaminen oli. Jäi sitten kiinni kun erään kerran lopulta petti pinna kesken ja ryntäsin makuuhuoneeseen katsomaan mikä siellä kestää niin kauan...siellä vauva tyytyväisenä tuhisi unessa ja noita-akka katsoi tv-sarjoja ilman mitään tunnontuskia.
Nukutut koululaisia? Miksi? Miten kauan siihen voi mennä? Jos he olivat erityislapsia, ymmärrän kyllä että vaimo oli vauvavuonna poikki iltaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten kannattaisi muistaa, että vaikka teoriassa lastenhoitovastuun pitäisi olla 50/50 niin silti on kohteliasta kiittää puolisoaan siitä kun (jos) hän rankan työpäivän jälkeen vielä hoitaa lapsia ja osallistuu kotitöihin. Ei kukaan halua tulla kotiin "vauvahelvettiin" jos puolisolta saa palkkioksi siitä lähinnä vi**uilua siitä miksei tullut aikaisemmin. Jos kunnioitat ja arvostat sekä osoitat sen puolisollesi niin saat paljon sitoutuneemman miehen. Ne naiset jotka väittävät työelämän olevan paratiisi verrattuna vauva-aikaan eivät joko ole tehneet töitään kunnolla tai ovat jossain ns. ympyränpiirtelyhommissa.
Meillä oli sellainen tilanne, että olin kokopäivätöissä, autoin lastenhoidossa ja kotitöissä ja opiskelin iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Vaikka olin sekä fyysisesti että henkisesti tosi tiukalla, niin kotiäitinä ollut laiskur...siis ex-vaimoni ei ennen eroa koskaan kiittänyt panoksestani vaan lähinnä keskittyi moittimiseen. Yritin järjestää hänelle vapaahetkiä esim. nukkumisaikaa pari tuntia tai omille menoille, mutta niistäkään ei tullut koskaan kiitosta vaan hän vaikutti vielä ahdistuneemmalta niiden jälkeen, luoja tietää miksi. Loppuvaiheissa kehtasi vielä tehdä niin, että kun nukutin riehuvia vanhempia sisaruksia niin hän oli jäänyt sänkyyn katsomaan tv-sarjoja tabletilta vauvan nukahdettua sen sijaan, että olisi tullut auttamaan minua koululaisten nukuttamisessa. Ilmeisesti oli tehnyt näin jo pitempään vaikka tiesi miten raskasta se sisarusten nukuttaminen oli. Jäi sitten kiinni kun erään kerran lopulta petti pinna kesken ja ryntäsin makuuhuoneeseen katsomaan mikä siellä kestää niin kauan...siellä vauva tyytyväisenä tuhisi unessa ja noita-akka katsoi tv-sarjoja ilman mitään tunnontuskia.
Nukutut koululaisia? Miksi? Miten kauan siihen voi mennä? Jos he olivat erityislapsia, ymmärrän kyllä että vaimo oli vauvavuonna poikki iltaisin.
Koululaiset on kaikista vaikeimpia saada illalla nukkumaan, mutta vielä vaikeampia saada aamulla hereille.
-eri
Lapsi jää aina äidin vastuulle. Etenkin vammaiset ja muuten hankalat. Lapset eivät ole mitään suhteen rikastajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi jää aina äidin vastuulle. Etenkin vammaiset ja muuten hankalat. Lapset eivät ole mitään suhteen rikastajia.
Rikastuttaja.
Et osu sinne päinkään, AP kertoi, että lasta halusivat molemmat.
Muutenkin tämä jankutus "teit lapsen vaikka mies ei halunnut" on idioottimaista. Jos ei halunnut, eikä saanut suutaan auki tai itse lähtenyt etsimään uutta suhdetta, jossa ei lapsia haluta, ei voi mitään. Hän on nyt lapsen isä ja sillä selvä, hänellä on velvollisuuksia niin vaimoa kuin lastakin kohtaan. Voi tietysti vieläkin erota, ellei kykene vastuutaan kantamaan.
Mutta kun ei. Se on naisen tehtävä hoitaa kaikki, myös syytellä itseään siitä, että mies on selkärangaton veltostelija. Ja tietysti sitten aikanaan se avioero, jota vätys ei saa aikaiseksi.