Lue keskustelun säännöt.
Naispuolinen ystävä alkaa aina hiprakassa lähennellä (olen nainen) miten muotoilla jämäkästi mutta "nätisti" että se on kiusallista
29.12.2019 |
Olen itse hetero. Kiusallisinta näissä tilanteissa on se, että tällä naisella on aviomies ja kaksi pientä lasta. Avautuu aina yleensä ensin hiprakassa kuinka on kurkkuaan myöten täynnä pikkulapsiarkea ja saamatonta miestä. Minun näkökannastani mies on hyvä ja vastuullinen isä, osallistuu kotitöihin ja lasten hoitoon (en tietysti mahdollisesti tiedä koko totuutta) Ei myöskään juo pitkin viikkoa kuten ystäväni.
Sitten kehuu miten hyvä kuuntelija ja ystävä olen, alkaa silittää hiuksiani ja kasvojani, yrittää suudella. On pari kertaa suudellutkin kun en tajunnut torjua ajoissa. Siinä kohtaa muistutan että hän on kyllä rakas ja tärkeä ystävä muttei siinä mielessä. Joskus kiukustuu tästä ja sanoo, että mitä väliä pienellä touhuilulla on kun minä olen sinkku. Pyytää kyllä myös jälkeenpäin anteeksi jos suuttuu.
Miten saisin viestini perille olematta kuitenkaan ilkeä? Kolmekymppisiä naisia olemme molemmat.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Heräsin kerran aamuyöstä siihen, että yövieraani (nainen) oli tunkenut samaan sänkyyn kanssani ja hiveli minua. Kun en oikein unentokkurassa osannut toimia, niin olin vain nukkuvinani.
Kumma homma sinänsä. Samaan sänkyyn ovat yrittäneet tunkea miehen kaverit ja jopa veli ja kaikille niille olen karjaissut, että painuu ....... siitä.
Missä sun mies oikein on, kun sulle tulee noita "sänkykavereita"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi ehkä myös samoin; ensin nainen (kaverin kaveri) julistautui kovalla tohinalla biksi ja sitten loppuillan yritti roikkua koko ajan kaulassani. Kiersi siis jatkuvasti käsiään halaustyyliin ympärilleni. Ei muutenkaan liikuta yhtään kenenkään lähentelyt saati sitten tuollainen iholla oleminen väkisin. Järkkyä.
Kerran myös aikaisemmin jollain baarireissulla yksi mies likisteli ihan liikaa, esim. siveli hiuksiani ja yritti tuota samaa halailua.
Parasta kaikista että nämä 2 lääppimiskokemustani ovat olleet pariskunta joskus vuosikausia sitten :D
Tyypillistä monille meistä naisista, ettei "kehtaa" torjua ei-toivottua lähentelyä.
Itseäni on aina (vuosikymmenet) vaivannut tuo, että miten sanoa "ei", siten että sanoma menisi perille, muttei loukkaisi liikaa niin, että työnteko kävisi mahdottomaksi. Kysymyksessä juuri ollut työtoveri tai esimies -asetelmat. Miehiä siis olleet.
Nykyisin kun olen vanha ja saan olla rauhassa, osaisin ja uskaltaisin valita sanani ja tekoni niin, että oppisi kerrasta :/
Enää en vaivautuisi ajattelemaan kuin itseni kannalta. Suosittelen ap:lle suoran puheen menetelmää sekä miettimään, miten tärkeä tuo "ystävyys" itselle todella on.
Jos mies tekisi vastaavaa, metoo-määritelmä täyttyisi ap:n mielestäkin varmaan helposti, mutta tässä on hämäävää, miten torjua nainen.
Jos lähentelijä olisi mies, lisäksi ehdotettaisiin, että ilmoittaa vaimolle. Eikö yhtä lailla tuon ap:n työkaverin mieskin ansaitsisi saada tietää, miten rouva käyttäytyy ollessaan vapaalla.
suora puhe, tyyliin "älä lähentele, en pidä siitä", silläkin riskillä että ystäväsi suhtautuu halveksien.
itse olen vastaavassa tilanteessa (sukupuoli eri, mutta tilanne hyvin samanlainen), jossa suorakaan puhe ei ole auttanut kun vastaus on aina "eihän toi nyt mitään ollut", "ootko muka noin herkkä" jne. hankala tilanne. harkitsen välien katkaisua kokonaan.
Tarkennus edelliseen. Kyse oli miehen veljestä, ei omastani.