Lue keskustelun säännöt.
Mummo-tv-sarjan kasvatusopit: "nyt tottelet vai otetaanko remmi esiin"
28.12.2019 |
Jotenkin järkyttävää, jos tuo oli tyypillinen kasvatusmenetelmä siihen aikaan. Ei siitä niin kauaa kuitenkaan ole. Ja tuohan oli jotain 10-vuotias siinä tuo Anna, jota näin "kasvatettiin".
Kommentit (69)
Niin ja minusta hänellä oli oudot blondit hiukset sen myssyn alla. Pelkäsin tosi paljon kyseistä sarjaa. Paljon enemmän kuin vaikka Rölliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nuo Mummon kasvatusmenetelmät ja asenne olisi vieläkin käytössä, lasujen määrät laskisivat ja ei tarvitsisi keksiä kaiken maailman diagnooseja. Tuo nuorten lisääntynyt oireilukin on sitä, että oireilevat, kun sallitaan. Ennen vanhaan sanotiin, että "aijaa, sua vituttaa, ole mies ja kestä se ja nyt mars mars kouluun". Näin lapset oppivat, että turha vinkuminen ei johda mihinkään ja on häpeällistä olla löysä. Joku adhd olisi ollut hullun merkki. Osa lapsista toki oli oikeastikin sekaisin, mutta heille oli tarkkikset ja vastaavat.
Meillä käytetään tuota sanontaa 14-vuotiaan kanssa. Ja remmiä myös näytetään.
No siinä taas milleniaali järkyttyy ja ahdistuu jostain 40 vuotta vanhasta eli historia pitää muuttaa ja poistaa kaikki tuollaiset viitteet.
Kai ap varasit jo ajan terapeutille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymeininki on sitten, että "jos et Nico-Petteri noudata sinulle asetettua rajaa niin mamma joutuu sanoittamaan tunteitasi".
Ei se nyt ihan näinkään mene, vaikka näitäkin löytyy. On hyvä, että tunteista ja tunteiden säätelystä puhutaan nykyään enemmän. On totta, että lapset eivät ole yhtä "tottelevaisia" kuin 10-20 vuotta sitten, mutta toisaalta heillä on hienot taidot käsitellä omia tunteitaan ja pohtia mistä ne tulevat.
T. Ope
Olin 10 vuotta sitten eskarissa töissä ja aika hurjaa se meininki oli jo siihen aikaan. Yksi vanhempi työntekijä muisteli silloin, että vielä 90-luvun alussa kun hän aloitti uransa oli ollut aivan erilaista mitä tulee lasten totteluun ja levottomuuteen.
Ja nyt sitten tosiaan vielä heikompaan suuntaan mennyt asiat... Kenties juuri siksi, että enää ei kaiketi rangaista (jäähyt ym.) ollenkaan ja on otettu tuo tunteiden sanoitus tilalle?
Millaisia lienevätkään esim. vuoden 2040 lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvun muisto: Kaverini murjotti alahuuli lerpallaan , niin isänsä uhkasi ommella suun kiinni ettei roiku. Hyi.
No voi kauheeta, varmaan olikin tosissaan.
No monestakos teistä aikuisesta tuli umpihullu,kun saitte piiskaa pyllylle.Luunapin/tukkapöllyä silloin tällöin.Oli maan asiat ennen paljon paremmin.Nuoriso ei hypellyt nenille ja kouluissa sai rauhassa opiskella.Nykyään kaikki kasvatuskeinot viety.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin uhkailin selkäsaunalla kun lapsi oli pienempi, jollei muu tehonnut. Hyvin toimi.
2000-luvun alussa syntyi.
Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
No siinä taas milleniaali järkyttyy ja ahdistuu jostain 40 vuotta vanhasta eli historia pitää muuttaa ja poistaa kaikki tuollaiset viitteet.
Kai ap varasit jo ajan terapeutille?
Milleniaalit on syntyneet 1980-1995 välillä. Eli aivan varmasti ovat noita selkään saanti uhkauksia kuulleet.
Mutta siis muuten samaa mieltä, että nykyään sitten taas ahdistustaan niin hitsisti kaikesta ja järkytytään.
Ennen saatiin selkään. Se, että se annettiin remmillä ei välttämättä aiheuttanut sen enempää traumoja. Eikä se päivittäistä ollut. Veikkaan, että ne oikeasti väkivaltaiset kodit on olleet sellaisia, että siellä on saatu päivittäin ihan puhtaasti turpaan. Ja ei, en itsekään hyväksy mitään fyysistä kuristusmuotoa, mutta en nyt jaksa ahdistua, että joskus se oli yleisesti hyväksyttävää. Se ei silti tarkoittanut, että kaikkia lapsia olisi remmillä uhkailtu ja lyöty päivittäin, monessa perheessä se remmi taisi olla see viimeinen uhkaus/oljenkorsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymeininki on sitten, että "jos et Nico-Petteri noudata sinulle asetettua rajaa niin mamma joutuu sanoittamaan tunteitasi".
Ei se nyt ihan näinkään mene, vaikka näitäkin löytyy. On hyvä, että tunteista ja tunteiden säätelystä puhutaan nykyään enemmän. On totta, että lapset eivät ole yhtä "tottelevaisia" kuin 10-20 vuotta sitten, mutta toisaalta heillä on hienot taidot käsitellä omia tunteitaan ja pohtia mistä ne tulevat.
T. Ope
Kumpi on parempi:
- ihminen joka ei juuri tee rötöksiä
vai
- ihminen joka tekee alvariinsa rötöksiä mutta osaa esittää hienon kuuloista analyysiä siitä miksi tekee niitä
Uskomatonta että joku voi pitää sitä jotenkin loukkaavana ja huonona asiana. Ihan normaalia kasvatusta.
Nykyään menee kaikki päin prinkkalaa, kun lapset nostetaan jalustalle, joita vanhemmat sitten nöyrinä tottelevat ja palvelevat. Asian pitäisi olla täysin päinvastoin.
Nykyajan lapset tuntevat olonsa turvattomiksi, heillä ei ole alfoja kotona eikä koulussa, heidän pitäisi itse johtaa itseään. Seurauksena on anarkiaa, lapsimurhia, rapistuva peruskoulu, yhteiskuntajärjestelmän romahtaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koivuniemen herrat taisivat jäädä vielä aiemmin pois käytöstä? Vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymeininki on sitten, että "jos et Nico-Petteri noudata sinulle asetettua rajaa niin mamma joutuu sanoittamaan tunteitasi".
Ei se nyt ihan näinkään mene, vaikka näitäkin löytyy. On hyvä, että tunteista ja tunteiden säätelystä puhutaan nykyään enemmän. On totta, että lapset eivät ole yhtä "tottelevaisia" kuin 10-20 vuotta sitten, mutta toisaalta heillä on hienot taidot käsitellä omia tunteitaan ja pohtia mistä ne tulevat.
T. Ope
Totuus on että lapset voisivat hyvin kun heitä komennettaisiin ja olisi selvät säännöt, tollainen nykyajan lässytys ja tunteiden sanoitus saa hukassa olevan laosen entistä ahdistuneemmaksi, kun lapsen pitäisi kokoajan itse tietää mitä tehdä ja päälle analysoida tunteensa.
Lapsi tarvitsee aikuisia jotka johtavat häntä koulussa ja kotona, lapsi ei ole aikuinen. Vain sillon voi lspsi tuntea olonsa turvalliseksi.
Lapsi ei mene rikki jos sitä komentaa, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole erityisemmin jaksanut miettiä näitä asioita, kun ei ole omia lapsia, mutta väkisinkin nämä asiat ovat tulleet vastaan kun asun alueella, jossa on paljon lapsiperheitä. Viimeksi pari päivää sitten katsoin, miten ehkä 8-vuotias poika säntäili vaarallisen näköisesti kovasti liikennöidyn tien vieressä katsomatta yhtään mitä tekee. Siis ohi ajoi rekkoja ja busseja, mutta poika oli ihan omissa maailmoissaan ja säntäili lumipenkkojen takaa sinne tänne. Ei siinä mitään, mutta se mukana olleen vanhemman täydellinen puuttumattomuus hirvitti. Hän vain katsoi lasittunein silmin pää kallellaan, eikä komentanut lasta yhtään. Olin siinä aika lähellä ja vaistomaisesti valmistauduin nappaamaan pojan kiinni, jos hän olisi lähtenyt juoksemaan ajotielle. Onneksi ei tarvinnut. Ja tämä ei ole ainoa kerta kun näen vastaavaa. Eivätkö vanhemmat enää jaksa vai eivätkö tajua?
Oon syntynyt 60-luvun loppupuolella ja olen itse saanut kerran remmistä. Mummolassa oli rantasauna ja me kakarat keksittiin yhtenä kesänä että sen katolta on kiva hyppiä järveen. Katto ei ollut järven päällä, joten oli vähän pituushyppyä ja siinä rannassa oli kivenlohkareita.
Moneen kertaan varoitettiin ja kiellettiin, lopulta sanottiin että jos ette nyt usko saatte selkään. Ei uskottu ja saatiin selkään.
Näin jälkikäteen ajateltuna ihan oikea ratkaisu, puhuminen ja perustelut kun ei saaneet meitä ymmärtämään että siinä oisi voinut käydä tosi huonosti kun oisi kivikkoon sukeltanut.
Tiedättekö sen tunteen, jos joudutte tilanteeseen, jossa ette oikein tiedä miten pitäisi toimia. Vaikkapa jonkin uuden, ison työtehtävän tai vastaavan kanssa. Sitten tulee joku kokeneempi, joka ottaa ohjat käsiin, selvittää teille miten pitää tehdä ja organisoi homman. Ja sitten vaan mennään mukana ja opitaan samalla. Mikä helpotus se onkaan! Sama on lapsilla. Lapset haluavat, että aikuinen johtaa ja vastaa, asettaa rajat ja häneen voi luottaa. Jos esimerkiksi minun olisi pitänyt lapsena itse määritellä omat rajani, olisin hajonnut täysin ja kokenut turvattomuutta. En ihmettele jos nykylapset alkaa hajoilla, jos kukaan ei määritä mitään heille.
Nyky lapsia ei voi edes uhkata remmillä ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Hyi se Mummo-sarja oli pelottava. Ei minkään kurittamijuttujen takia, vaan sen mummon takia. Jotain todella karmivaa hänessä oli. Katse oli omituisen pistävä, puheääni terävä ja juonitteleva. Itse en olisi ikinä mennyt kylään mummoni luokse, jos olisi ollut sellainen kuin tuossa sarjassa.
Oon täysin samaa mieltä kanssasi.
No, nykyine oppihan on vallan mainio.. Työpaikoilla ihmetellään, kun eivät kykene normaali töiden tekoon ja aamuvuorot koetaan raskaiksi.. Mutta antaa liukua mäkeä alas vaan, kunnes pohja häämöttää…Lässytetään vaan kaikesta ja ouhutaan pää pehmeäksi.
Ei se nyt ihan näinkään mene, vaikka näitäkin löytyy. On hyvä, että tunteista ja tunteiden säätelystä puhutaan nykyään enemmän. On totta, että lapset eivät ole yhtä "tottelevaisia" kuin 10-20 vuotta sitten, mutta toisaalta heillä on hienot taidot käsitellä omia tunteitaan ja pohtia mistä ne tulevat.
T. Ope