Mummo-tv-sarjan kasvatusopit: "nyt tottelet vai otetaanko remmi esiin"

Vierailija kirjoitti:

Hah, tuohan oli melko pehmoista kasvatusta, kun verrataan muutamaa vuosikymmentä varhaisempiin aikoihin. Silloinhan koulussakin oikeasti lyötiin karttakepillä sormille ja kotona nahkaremmillä tai koivuvitsalla paljaalle pyllylle. Mummo-sarjassa ei kuitenkaan ketään lyödä.

Kyllä lyödään. Vanhemmat toisiaan, kun yrittivät siten saada näyn tulevista lottonumeroista!

Luunapit ja tukkapöllyt olivat ihan normaaleja 90-luvulla. Ei niistä ollut kenellekään mitään vahinkoa. Ei olisi vieläkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin minut kasvatettiin 90-luvulla ja ihan terveeksi aikuiseksi kasvoin. Koskaan sitä remmiä ei otettu esiin, uhkailtiin vain. 

Miten osasit pelätä, jos et käytännössä tiennyt, mitä se on? :O

Meilläkin pääasiassa oli uhkailua, mutta ehkä pari kertää vuodessa myös toteutettiin.

Kai nyt jokainen lapsi tietää, mitä remmi on. Ja osaa sen verran käyttää mielikuvitusta, että ymmärtää, miltä voi tuntua, jos remmillä lyödään. Fiksut lapset eivät testaa ovatko vanhemmat tosissaan uhkailujensa kanssa. Ja fiksut vanhemmat eivät tietenkään lyö lapsiaan missään tilanteessa. 

Mutta ei tyhjässä uhkailussakaan ole järkeä. Mitä jos lapsi kokeilee ja kokeilee ja oppii, että tyhjää uhkailua vaan?

Muistan itse joskus kun olin jo isompi varmaan kuudennella luokalla ja ajattelin että ei nyt niin isoa enää kuriteta ja jostain asiasta vänkäsin ja vänkäsin ja vänkäsin vaan. Olihan se vähän yllätys kun sitten tulikin lopulta vyöstä. Varmaan vanhemmat ei olisi edes halunnut kurittaa, mutta kun sillä remmillä oli uhattu ja vänkäsin vaan, niin kai se oli käytännössä pakko tehdä.

Vierailija kirjoitti:

”Mummo kortin nappaa pöytään, mummo temput oivaltaa! Melkein kaikki täällä lottovoiton varassa on vaan. Hyppy sinne, toinen tänne, pian on mennyt elämämme, mutta mummon mukana on jee, mukavaa, jee jee!”

Mummo oli hauska sarja silloin lapsena, vaikka sarjan kaikki aikuiset olivat aika kauheita. Muistan jakson, jossa mummo antoi Annankin luulla, että hän on kuolemassa, jotta sai tuottaa perintöä odottaville pojilleen ja miniöilleen pettymyksen jäämällä sittenkin eloon. Mummo kävi Annan kanssa ostamassa itselleen ruumisarkun jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin minut kasvatettiin 90-luvulla ja ihan terveeksi aikuiseksi kasvoin. Koskaan sitä remmiä ei otettu esiin, uhkailtiin vain. 

Miten osasit pelätä, jos et käytännössä tiennyt, mitä se on? :O

Meilläkin pääasiassa oli uhkailua, mutta ehkä pari kertää vuodessa myös toteutettiin.

Kai nyt jokainen lapsi tietää, mitä remmi on. Ja osaa sen verran käyttää mielikuvitusta, että ymmärtää, miltä voi tuntua, jos remmillä lyödään. Fiksut lapset eivät testaa ovatko vanhemmat tosissaan uhkailujensa kanssa. Ja fiksut vanhemmat eivät tietenkään lyö lapsiaan missään tilanteessa. 

Mutta ei tyhjässä uhkailussakaan ole järkeä. Mitä jos lapsi kokeilee ja kokeilee ja oppii, että tyhjää uhkailua vaan?

Muistan itse joskus kun olin jo isompi varmaan kuudennella luokalla ja ajattelin että ei nyt niin isoa enää kuriteta ja jostain asiasta vänkäsin ja vänkäsin ja vänkäsin vaan. Olihan se vähän yllätys kun sitten tulikin lopulta vyöstä. Varmaan vanhemmat ei olisi edes halunnut kurittaa, mutta kun sillä remmillä oli uhattu ja vänkäsin vaan, niin kai se oli käytännössä pakko tehdä.

Pullamössökasvatuksen saaneena kysyn, että mitä se ihan käytännössä tarkoitti? Joo, vyö, mutta siis miten ihan oikeasti?

Kyllä oli oikea meininki sillon, nykyään vaan taputellaan päähän ku penikat perseilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin minut kasvatettiin 90-luvulla ja ihan terveeksi aikuiseksi kasvoin. Koskaan sitä remmiä ei otettu esiin, uhkailtiin vain. 

Miten osasit pelätä, jos et käytännössä tiennyt, mitä se on? :O

Meilläkin pääasiassa oli uhkailua, mutta ehkä pari kertää vuodessa myös toteutettiin.

Kai nyt jokainen lapsi tietää, mitä remmi on. Ja osaa sen verran käyttää mielikuvitusta, että ymmärtää, miltä voi tuntua, jos remmillä lyödään. Fiksut lapset eivät testaa ovatko vanhemmat tosissaan uhkailujensa kanssa. Ja fiksut vanhemmat eivät tietenkään lyö lapsiaan missään tilanteessa. 

Mutta ei tyhjässä uhkailussakaan ole järkeä. Mitä jos lapsi kokeilee ja kokeilee ja oppii, että tyhjää uhkailua vaan?

Muistan itse joskus kun olin jo isompi varmaan kuudennella luokalla ja ajattelin että ei nyt niin isoa enää kuriteta ja jostain asiasta vänkäsin ja vänkäsin ja vänkäsin vaan. Olihan se vähän yllätys kun sitten tulikin lopulta vyöstä. Varmaan vanhemmat ei olisi edes halunnut kurittaa, mutta kun sillä remmillä oli uhattu ja vänkäsin vaan, niin kai se oli käytännössä pakko tehdä.

Pullamössökasvatuksen saaneena kysyn, että mitä se ihan käytännössä tarkoitti? Joo, vyö, mutta siis miten ihan oikeasti?

Meillä se meni niin, että mentiin huoneeseeni, sain kuunnella nuhtelua/saarnaa joskus pitkäänkin. Sitten piti käydä sängyn reunaan vasten ja laskea vähän housuja, sitten tuli joku kymmenisen kertaa vyöstä. Sitten housut ylös ja se oli sitten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin minut kasvatettiin 90-luvulla ja ihan terveeksi aikuiseksi kasvoin. Koskaan sitä remmiä ei otettu esiin, uhkailtiin vain. 

Miten osasit pelätä, jos et käytännössä tiennyt, mitä se on? :O

Meilläkin pääasiassa oli uhkailua, mutta ehkä pari kertää vuodessa myös toteutettiin.

Kai nyt jokainen lapsi tietää, mitä remmi on. Ja osaa sen verran käyttää mielikuvitusta, että ymmärtää, miltä voi tuntua, jos remmillä lyödään. Fiksut lapset eivät testaa ovatko vanhemmat tosissaan uhkailujensa kanssa. Ja fiksut vanhemmat eivät tietenkään lyö lapsiaan missään tilanteessa. 

Mutta ei tyhjässä uhkailussakaan ole järkeä. Mitä jos lapsi kokeilee ja kokeilee ja oppii, että tyhjää uhkailua vaan?

Muistan itse joskus kun olin jo isompi varmaan kuudennella luokalla ja ajattelin että ei nyt niin isoa enää kuriteta ja jostain asiasta vänkäsin ja vänkäsin ja vänkäsin vaan. Olihan se vähän yllätys kun sitten tulikin lopulta vyöstä. Varmaan vanhemmat ei olisi edes halunnut kurittaa, mutta kun sillä remmillä oli uhattu ja vänkäsin vaan, niin kai se oli käytännössä pakko tehdä.

Pullamössökasvatuksen saaneena kysyn, että mitä se ihan käytännössä tarkoitti? Joo, vyö, mutta siis miten ihan oikeasti?

Meillä se meni niin, että mentiin huoneeseeni, sain kuunnella nuhtelua/saarnaa joskus pitkäänkin. Sitten piti käydä sängyn reunaan vasten ja laskea vähän housuja, sitten tuli joku kymmenisen kertaa vyöstä. Sitten housut ylös ja se oli sitten siinä.

Karulta kuulostaa, mutta jos tuo oli yleinenkin käytäntö silloin? Miten kovasti se vyö sattui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin minut kasvatettiin 90-luvulla ja ihan terveeksi aikuiseksi kasvoin. Koskaan sitä remmiä ei otettu esiin, uhkailtiin vain. 

Miten osasit pelätä, jos et käytännössä tiennyt, mitä se on? :O

Meilläkin pääasiassa oli uhkailua, mutta ehkä pari kertää vuodessa myös toteutettiin.

Kai nyt jokainen lapsi tietää, mitä remmi on. Ja osaa sen verran käyttää mielikuvitusta, että ymmärtää, miltä voi tuntua, jos remmillä lyödään. Fiksut lapset eivät testaa ovatko vanhemmat tosissaan uhkailujensa kanssa. Ja fiksut vanhemmat eivät tietenkään lyö lapsiaan missään tilanteessa. 

Mutta ei tyhjässä uhkailussakaan ole järkeä. Mitä jos lapsi kokeilee ja kokeilee ja oppii, että tyhjää uhkailua vaan?

Muistan itse joskus kun olin jo isompi varmaan kuudennella luokalla ja ajattelin että ei nyt niin isoa enää kuriteta ja jostain asiasta vänkäsin ja vänkäsin ja vänkäsin vaan. Olihan se vähän yllätys kun sitten tulikin lopulta vyöstä. Varmaan vanhemmat ei olisi edes halunnut kurittaa, mutta kun sillä remmillä oli uhattu ja vänkäsin vaan, niin kai se oli käytännössä pakko tehdä.

Pullamössökasvatuksen saaneena kysyn, että mitä se ihan käytännössä tarkoitti? Joo, vyö, mutta siis miten ihan oikeasti?

Meillä se meni niin, että mentiin huoneeseeni, sain kuunnella nuhtelua/saarnaa joskus pitkäänkin. Sitten piti käydä sängyn reunaan vasten ja laskea vähän housuja, sitten tuli joku kymmenisen kertaa vyöstä. Sitten housut ylös ja se oli sitten siinä.

Karulta kuulostaa, mutta jos tuo oli yleinenkin käytäntö silloin? Miten kovasti se vyö sattui?

Oli yleinen käytäntö ehkä 50-60-luvulla. Myöhemmin ei enää yleinen, vaikka joissain perheissä edelleen noin toimittiin. Kokeile lyödä itseäsi nahkaremmillä niin tiedät, miten paljon se sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin minut kasvatettiin 90-luvulla ja ihan terveeksi aikuiseksi kasvoin. Koskaan sitä remmiä ei otettu esiin, uhkailtiin vain. 

Miten osasit pelätä, jos et käytännössä tiennyt, mitä se on? :O

Meilläkin pääasiassa oli uhkailua, mutta ehkä pari kertää vuodessa myös toteutettiin.

Kai nyt jokainen lapsi tietää, mitä remmi on. Ja osaa sen verran käyttää mielikuvitusta, että ymmärtää, miltä voi tuntua, jos remmillä lyödään. Fiksut lapset eivät testaa ovatko vanhemmat tosissaan uhkailujensa kanssa. Ja fiksut vanhemmat eivät tietenkään lyö lapsiaan missään tilanteessa. 

Mutta ei tyhjässä uhkailussakaan ole järkeä. Mitä jos lapsi kokeilee ja kokeilee ja oppii, että tyhjää uhkailua vaan?

Muistan itse joskus kun olin jo isompi varmaan kuudennella luokalla ja ajattelin että ei nyt niin isoa enää kuriteta ja jostain asiasta vänkäsin ja vänkäsin ja vänkäsin vaan. Olihan se vähän yllätys kun sitten tulikin lopulta vyöstä. Varmaan vanhemmat ei olisi edes halunnut kurittaa, mutta kun sillä remmillä oli uhattu ja vänkäsin vaan, niin kai se oli käytännössä pakko tehdä.

Pullamössökasvatuksen saaneena kysyn, että mitä se ihan käytännössä tarkoitti? Joo, vyö, mutta siis miten ihan oikeasti?

Meillä se meni niin, että mentiin huoneeseeni, sain kuunnella nuhtelua/saarnaa joskus pitkäänkin. Sitten piti käydä sängyn reunaan vasten ja laskea vähän housuja, sitten tuli joku kymmenisen kertaa vyöstä. Sitten housut ylös ja se oli sitten siinä.

Karulta kuulostaa, mutta jos tuo oli yleinenkin käytäntö silloin? Miten kovasti se vyö sattui?

Oli yleinen käytäntö ehkä 50-60-luvulla. Myöhemmin ei enää yleinen, vaikka joissain perheissä edelleen noin toimittiin. Kokeile lyödä itseäsi nahkaremmillä niin tiedät, miten paljon se sattuu.

Se oli outoa, että lapsena (90-luvulla) mun parasta kaveria kuritettiin välillä just vyöllä, mutta ne vanhemmat oli kuitenkin tosi mukavia ja olin niillä kotona usein käymässä. Tosi ristiriitaista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli oikea meininki sillon, nykyään vaan taputellaan päähän ku penikat perseilee.

Ja sanoitetaan! :)

"suus kii, räkänokka, tai tuun ja ruttaan sut siihen portinpieleen!!" -Mummo 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi selkäsauna tarkoittaa myös ylipäätään rangaistusta. Aikansa tuotos on, enkä kyllä jotain komediasarjaa pidä kasvatusoppina :D

Kyllä meillä remmi tarkoitti remmiä (= nahkavyö paljaalle pepulle). Kuvio meni niin, että ensin uhattiin remmillä ja jos ei totellut tai väitti vastaan tms. sitten sitä tuli. Varsin yksinkertaista. Tätä siis tuossa 90-luvulla (olen -85 ja kyllä taisi vielä joskus 11-12-vuotiaana tätä tapahtua).

Meillä remmi oli hyppynaru, sattui aivan helvetisti. Kurittaja oli ihan aina äiti.

Onkohan tämä nyt se sama tv-sarja, joka oli äitini ja mun mielestä niin tylsä, ettei sitä jaksanut katsoa?

Ja komediaa se oli olevinaan.

Olen 60 luvun lapsi, tiedän miltä remmi tuntuu. Eka lyönti on pahin, ääni kun remmi läjähtää pakaroille, henki salpautuu kivusta, parku pääsee, sitä ei oikeastaan kunnolla kestä, siksi sen kai muistaa ja pelkästään uhkaus "otetaanko remmi" saa tottelemaan.

Surkeita kasvatusmetodeja. Olen itse 90-luvun alussa syntynyt ja jokaista tukkapöllyäkin pidin täysin turhana, kun syy oli yleensä mitätön. Mitään varsinaista kasvatusta ei tapahtunut koskaan ja vanhemmat ovat etäisiä, ikinä ei keskusteltu.

Olen syntynyt 1979 ja muistan saaneeni remmiä isän toimesta kerran tai pari joskus alle kouluikäisenä. En yhtään muista mitä olin tehnyt (jotain kai, olin kyllä hyvin kiltti lapsi), mutta muistan kivun, pelon ja nöyryytyksen.

Nykymeininki on sitten, että "jos et Nico-Petteri noudata sinulle asetettua rajaa niin mamma joutuu sanoittamaan tunteitasi".

Kyllä selkäsaunalla uhkailu oli viä kohtuu yleistä 90-luvun alkuun asti. Useamman kaverin perheessä käytettiin, yhdessä perheessä vielä jopa pojan kertoman mukaan toteutettiin.

Hyi se Mummo-sarja oli pelottava. Ei minkään kurittamijuttujen takia, vaan sen mummon takia. Jotain todella karmivaa hänessä oli. Katse oli omituisen pistävä, puheääni terävä ja juonitteleva. Itse en olisi ikinä mennyt kylään mummoni luokse, jos olisi ollut sellainen kuin tuossa sarjassa.