Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Hei sinulle joka kirjoitit lapsesi kummallisista oireista; ihon arvista, erilaisista kivuista, ihon venyvyydestä jne.

Kuulostaa kovasti Ehlers-Danlos - oireyhtymältä (Tai sairaudelta), joka on yleinen perinnöllinen sidekudospoikkeama. Tosin lapsellasi harvinaisen selkeän kuuloinen kun noin aikaisin alkaa. Lääkäreillä ei yleensä ole tästä hajua vaikka montaa ihmistä koskettava asia onkin. Heijastaa sekä asenteita, järjestelmän hajanaisuutta (ei-kokonaisuuteen keskittymistä) ja huonoa tiedon tasoa ihan lääketieteellisesti.

Lapsellesi on tärkeää että sinä ymmärrät häntä ja taistelet hänen puolestaan. Vielä täytyy vähän jaksaa ellette ole vielä saanut diagnoosia (kommentistasi näkyy olevan yli puoli vuotta). Ihanaa kun hänellä on kaltaisesi vanhempi!

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui ennen coronaa.

Yskin aivan hirveästi en pystynyt nukkumaan moneen yöhön. Minulla oli pieni lapsi jota hoidin samalla. Menin lääkärille ja kun yskin keuhkojani pihalle vastaanotolla hän totesi että olen huonon ja väsyneen näköinen että ”usein synnytyksen jälkeen voi tulla henkisiä ongelmia ja masennusta kun ei jaksa hoitaa itseään”.

Sanoin että tulin tänne kovan yskän takia mutta sitä hän ei pitänyt minään.

Menin yksityiselle joka diagnostoi pitkälle ehtineen keuhkokatarrin. Pitkä antibioottikuuri sekö nenäsumutin hoidoksi.

Minulla oli selvät poskiontelotulehduksen oireet ja pää oli niin raskas. Lääkärin diagnoosi kova flunssa vain. Viikon päästä olin samalla lääkärillä kun oksensin ruskeita limalimppejä poskionteloista ja varmaan myös otsasta. Jo kirjoitti antibiootin. Tuli turhia sairaslomapäiviä kun en heti saanut lääkettä ja en ollut käyttänyt yhtään antibioitteja alle kouluiän että ei olisi siksikään pitänyt pantata lääkettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui ennen coronaa.

Yskin aivan hirveästi en pystynyt nukkumaan moneen yöhön. Minulla oli pieni lapsi jota hoidin samalla. Menin lääkärille ja kun yskin keuhkojani pihalle vastaanotolla hän totesi että olen huonon ja väsyneen näköinen että ”usein synnytyksen jälkeen voi tulla henkisiä ongelmia ja masennusta kun ei jaksa hoitaa itseään”.

Sanoin että tulin tänne kovan yskän takia mutta sitä hän ei pitänyt minään.

Menin yksityiselle joka diagnostoi pitkälle ehtineen keuhkokatarrin. Pitkä antibioottikuuri sekö nenäsumutin hoidoksi.

Minulla oli selvät poskiontelotulehduksen oireet ja pää oli niin raskas. Lääkärin diagnoosi kova flunssa vain. Viikon päästä olin samalla lääkärillä kun oksensin ruskeita limalimppejä poskionteloista ja varmaan myös otsasta. Jo kirjoitti antibiootin. Tuli turhia sairaslomapäiviä kun en heti saanut lääkettä ja en ollut käyttänyt yhtään antibioitteja alle kouluiän että ei olisi siksikään pitänyt pantata lääkettä.

Poskiontelotulehdus liittyy yleensä flunssaan, ja on useimmiten viruksen aiheuttama, eli ei vaadi antibioottia. Poskiontelotulehdus kehittyy vain harvoin bakteeritulehdukseksi. Jos oireet kestävät yli viikon tai nousee kuumetta yli 38, tai kipu säteilee hampaisiin tai on toispuoleisena voimakas  ja potilasta tutkittaessa epäillään bakteeri-infektiota - vasta silloin on antibiootti aiheellinen. On niitä potilaita, jotka menevät lääkäriin sanoen, että "Mulla menee flunssa AINA poskionteloihin". Niin se menee muillakin, eikä se vaadi antibioottia.

Masennusoireiden takia menin tk lääkäriin.Käteen lätkäistiin vain joku kolmiolääkeresepti,joka auttaa ahdistukseen.Lääkäri vain totesi vihaisena,että et sinä mihinkään psykologille pääse,sinne on niin pitkät jonot ja ei siitä apua sinulle ole.

En ihmettele yhtään,miksi on niin vaikea prosessi päästä avun piiriin mielenterveys ongelmissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui ennen coronaa.

Yskin aivan hirveästi en pystynyt nukkumaan moneen yöhön. Minulla oli pieni lapsi jota hoidin samalla. Menin lääkärille ja kun yskin keuhkojani pihalle vastaanotolla hän totesi että olen huonon ja väsyneen näköinen että ”usein synnytyksen jälkeen voi tulla henkisiä ongelmia ja masennusta kun ei jaksa hoitaa itseään”.

Sanoin että tulin tänne kovan yskän takia mutta sitä hän ei pitänyt minään.

Menin yksityiselle joka diagnostoi pitkälle ehtineen keuhkokatarrin. Pitkä antibioottikuuri sekö nenäsumutin hoidoksi.

Minulla oli selvät poskiontelotulehduksen oireet ja pää oli niin raskas. Lääkärin diagnoosi kova flunssa vain. Viikon päästä olin samalla lääkärillä kun oksensin ruskeita limalimppejä poskionteloista ja varmaan myös otsasta. Jo kirjoitti antibiootin. Tuli turhia sairaslomapäiviä kun en heti saanut lääkettä ja en ollut käyttänyt yhtään antibioitteja alle kouluiän että ei olisi siksikään pitänyt pantata lääkettä.

Millä perusteella lääkäri totesi että vain flunssa? Eikö se sinusskanneri-laite näyttänyt nestettä olevan onteloissa, eikä näkynyt nielussa limavanaa? Minulta nuo tavallisimmat indikaattorit puuttuivat, mutta oli pitkään jatkunutta päänsärkyä joka painottui otsaan ja poskiin, ja limaa mielestäni valui kurkkuun, niin sain antibiootin jolla se sitten paranikin. Oireet voivat joskus olla epämääräiset ja epätyypilliset.

Vierailija kirjoitti:

Raskauspahoinvointiin hoito-ohjeeksi kahvin juomisen ja rasvaisten ruokien syömisen välttämistä. Piti oikein vinkua sitä pahoinvointilääkettä, ei olisi halunnut määrätä.

Ei raskaana oleville määrätä lääkkeitä kun ne menee lapseen ja syntyy kehitysvammaisia epämuodostuneita vesipäitä ! Oikea lääkäri .

Äidiltä murtui koiraa ulkoiluttaessa oikea käsivarsi. Kun häntä tuotiin kipsauksesta puolitiedottomana, vasen käsi oli kipsissä olkapäähän asti. 

Menin lääkäriin , kun käsi puutui,

Lääkäri totesi: ei putu talella olla.

Minulta otettiin röntgenkuvat sormista. Lääkäri oli kirjoittanut että varpaiden nivelissä kulumaa.

"Syökee rautaa", sanoi tk lääkäri (anemiaa)

hmm vuoden kuluttua 'diagnoosista' isämme oli jo haudassa.

(syöpä)

Kerrompa omankin kokemukseni. Tästä on kulunut jo 30 vuotta aikaa mutta yhä vieläkin kadun etten uskonut potilasasiamiestä joka vaati minua tekemään kantelun. Kovien kipujen ja jatkuvan tiputteluvuodon takia kävin lääkärissä joka tutkimatta kirjoitti hormonilääkityksen ja samalla kysyi minun ehkäisytarvetta. Jostain syystä suostuin ja iloisena lähdin vastaanotolta, tulihan kaksi asiaa hoidettua samalla käynnillä. Viikon päästä käynnistä heräsin aamulla hirveään kipuun, alavatsaa kouristi ja olin varma  että tämä on nyt tässä. Mieheni heräsi huutooni, puki minut,kantoi autoon ja päivystykseen. Lääkäri teki tutkimuksen ja hänen diagnoosi oli että syynä on kierukka ja poisti sen. Kerroin että kivut ovat alkaneet ennen kierukan laittamista mutta se meni kuuroille korville. Kipu hellitti vahvan särkylääkkeen ansiosta ja hetken olin jo helpottunut että jospa se tästä. Lähdin sisareni luona käymään viikon päästä, asui toisessa kaupungissa. Yöllä tuli valtava kipukohtaus, sisko ajoi minut yöllä sairaalaan jossa tehtiin välittömästi ultra, muistan kun lääkäri mutisi ettei tämä voi olla totta. Ambulanssilla suoraan kotipaikkakunnan sairaalaan ja heti leikkaussaliin. Herätessäni nukutuksesta en tiennyt olinko kuollut vai elossa. Lääkärin tullessa kierrolle pelkäsin hirveästi että mikä minulla oli. Lääkäri tuli, kertoi minulla olleen kohdunulkoinen raskaus sanoen samalla että toivottavasti rouvan lapsiluku on täynnä sillä lapsia en tule enää saamaan lisäen vielä että nyt voit rillutella rauhassa. Potilasasiamies kävi luonani ja suositteli tekemään valituksen hoitovirheestä. Kerroin etten jaksa enää, olen helpottunut että kaikki on ohi. Meni kaksi vuotta, ihmettelin pahaaoloa aamuisin ja tein raskaustestin ja raskaanahan minä olin. Olin leikkauksen vuoksi riskisynnyttäjä joten minua ohjeistettiin tilaamaan aika ensin lääkärille. Kun sitten lääkäri kutsui minut sisään hän katsoi jotenkin oudosti minua, sanoin vain että vuosi sitten sanoitte minulle että voin rillutella rauhassa, nyt on rilluteltu ja tulos on tässä. Hän muisti,hymyili sanoen hänet on annettu sinulle tuolta ja näytti taivasta.

15 vuotiaana päivystykseen todella kovan vatsakivun takia, nuori mies lääkäri siirsi tutkimatta gynelle koska sukupuolitauti. Sängyllä vietiin kun en pystynyt kävellä. Gyne hetken katsottua kiemurteluani sängyllä varasi leikkaussalin ja umpisuoli oli puhjennut.

Mieleeni on syöpynyt pysyvästi ylimielinen mieslääkäri jonka mielestä kielsin selkeästi näkyvän raskauteni. Omenalihavuus ja notkoselkä oli kuulemma vain tekosyy,  vauva siellä selvästi oli ja pitkällä.  Totesi että kohta minulla on ultrakuva todisteena ja uhkaili myös ennakoivalla lasulla. Eihän sieltä vatsasta vauvaa löytynyt, mistä kyseinen lääkäri suuttui niin että heitteli papereita pöydältä ja kieltäytyi tutkimasta minua enempää.  Tein valituksen  mutta ei johtanut mihinkään. Ei, vaikka virtsatietulehdukseni oli levitä lopulta munuaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mieleeni on syöpynyt pysyvästi ylimielinen mieslääkäri jonka mielestä kielsin selkeästi näkyvän raskauteni. Omenalihavuus ja notkoselkä oli kuulemma vain tekosyy,  vauva siellä selvästi oli ja pitkällä.  Totesi että kohta minulla on ultrakuva todisteena ja uhkaili myös ennakoivalla lasulla. Eihän sieltä vatsasta vauvaa löytynyt, mistä kyseinen lääkäri suuttui niin että heitteli papereita pöydältä ja kieltäytyi tutkimasta minua enempää.  Tein valituksen  mutta ei johtanut mihinkään. Ei, vaikka virtsatietulehdukseni oli levitä lopulta munuaisiin. 

Eli seisoit siinä maha pystyssä ähkimässä ja hieromassa alaselkää  "En mä oo paksuna!"

Uniapneani oli kuulemma paniikkihäiriö. Kärsin siis joka aamu tunteesta, etten saanut ilmaa ja olin todella väsynyt. 

Sormeni taittui lauantai-iltana kun lapsi huitaisi kädellä. En lähtenyt lääkäriin enää silloin, koska ei ollut akuutti tilanne, vaan päätin odottaa aamuun. Sormi oli tosi kipeä ja turvonnut aamulla, joten lähdin päivystykseen. Siellä kipsaaja vi**uili että mikäs juttu tämä on, mikset tullut yöllä, eli olinko tapellut tai kännissä koheltanut?! Öö.... ehkä yöpäivystyksessä on tärkeämpääkin tekemistä kuin yhden rystysen kipsaaminen. 

Lapseni jalan murtumaa hoidettiin plantaarifaskiittina VUODEN AJAN. Käytin hänet parhailla ortopedeilla, useammallakin kun kipu vain jatkui. Vuoden jälkeen lapsi itki että ei enää jaksa, pitää saada apua. Menimme taas yhdelle "huippu"ortopedille, joka ei edelleenkään olisi lähettänyt magneettiin. Olin kuulemma ylihysteerinen äiti. Hän tietää nämä. Sanoin että vaadin magneetin, minähän sen maksankin. Pitkin hampain laittoi lähetteen, ja murtuma löytyi. Oli nöyrää poikaa sen jälkeen. 

Äitini hoidossa on tehty ihan hirveitä virheitä, niin kamalia, että en viitsi niistä edes kirjoittaa. Luottoni lääkärikuntaan on nolla.

Vierailija kirjoitti:

Mieleeni on syöpynyt pysyvästi ylimielinen mieslääkäri jonka mielestä kielsin selkeästi näkyvän raskauteni. Omenalihavuus ja notkoselkä oli kuulemma vain tekosyy,  vauva siellä selvästi oli ja pitkällä.  Totesi että kohta minulla on ultrakuva todisteena ja uhkaili myös ennakoivalla lasulla. Eihän sieltä vatsasta vauvaa löytynyt, mistä kyseinen lääkäri suuttui niin että heitteli papereita pöydältä ja kieltäytyi tutkimasta minua enempää.  Tein valituksen  mutta ei johtanut mihinkään. Ei, vaikka virtsatietulehdukseni oli levitä lopulta munuaisiin. 

Olen omenalihava myös ja vaikka äkkiseltään näytänkin odottavalta äidiltä, niin ollessani oikeasti raskaana maha  nousi ylemmäs ja napa pullotti. Lääkärin pitäisi huomata ero!

Vierailija kirjoitti:

Sormeni taittui lauantai-iltana kun lapsi huitaisi kädellä. En lähtenyt lääkäriin enää silloin, koska ei ollut akuutti tilanne, vaan päätin odottaa aamuun. Sormi oli tosi kipeä ja turvonnut aamulla, joten lähdin päivystykseen. Siellä kipsaaja vi**uili että mikäs juttu tämä on, mikset tullut yöllä, eli olinko tapellut tai kännissä koheltanut?! Öö.... ehkä yöpäivystyksessä on tärkeämpääkin tekemistä kuin yhden rystysen kipsaaminen. 

Lapseni jalan murtumaa hoidettiin plantaarifaskiittina VUODEN AJAN. Käytin hänet parhailla ortopedeilla, useammallakin kun kipu vain jatkui. Vuoden jälkeen lapsi itki että ei enää jaksa, pitää saada apua. Menimme taas yhdelle "huippu"ortopedille, joka ei edelleenkään olisi lähettänyt magneettiin. Olin kuulemma ylihysteerinen äiti. Hän tietää nämä. Sanoin että vaadin magneetin, minähän sen maksankin. Pitkin hampain laittoi lähetteen, ja murtuma löytyi. Oli nöyrää poikaa sen jälkeen. 

Äitini hoidossa on tehty ihan hirveitä virheitä, niin kamalia, että en viitsi niistä edes kirjoittaa. Luottoni lääkärikuntaan on nolla.

Minula kävi melkein sama! Potkaisin yöllä syöttotuoliin ja varvas vääntyi, toki mies olisi katsonut lapsia jos olisin hurauttanut taksilla sairaalaan  mutta ajattelin että ei ne klo 1.00 yöllä tee asialle mitään. Seuraavana päivänä jumalaton kettuilu  lääkäriltä,  että miksen tullut jo yöllä ja onkos rouva ollut vähän viihteellä? Kun kysyin olisiko varpaalle tehty yöllä mitään, äkäinen  vastaus  kuului " no ei olisi mutta"... mutta mitä? Tule näytille vaikka sinut passitetaan samantien kotiin?

Lääkäri diagnosoi minulle paniikkohtauksen. Vaikka oireeni johtuivat sepsiksen horkasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.

- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?

Miksi flunssaan ylipäätään on määrätty lääkettä?

No duact esimerkiksi on sellainen mikä pysäyttää nenän vuotamisen.

Sen saa apteekista ilman lääkäriäkin