Helsingin konservatiivisin ja lakihenkisin seurakunta?

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen, että laita sähköpostia jonkun kiinnostavan seurakunnan papille/pastorille ja kysy heidän kantojaan noihin asioihin. Varmasti ilahtuvat, kun joku osoittaa kiinnostusta.

Hmm, totta. Voisihan sitä kokeilla. En ole tullutkaan ajatelleeksi moista.

Koska olemme vain ihmisiä, täydellistä seurakuntaa EI ole. Kannattaa siis miettiä, mitkä ovat itselle sellaisia asioita, joista ei "luovu" ja jotka ovat kaikista tärkeimpiä.

Jos ap:lla paljon rahaa voin järjestää sellaisen seurakunnan kuin hän haluaa.

Listaamiasi opinkohtia vastaa aika hyvin Sley, mutta Sley ei ota ehkäisyasiaan kantaa / jättää sen omantunnonasiaksi pariskunnille, ja osallistujien ja työntekijöiden lapsimääristä päätellen 99% on jotain ehkäisyä joskus käyttänyt. Sleyllä kuitenkin opetus on hyvin armokeskeistä eikä saarnatuolista paukuteta syntilistoja, ja siellä pystyy hyvin olemaan porukassa mukana vaikka olisi joistain opinkohdista eri mieltä. Itse olen tällainen liberaalimpi sleyläinen: osallistun myös naispapillisiin tilaisuuksiin, en usko nuoren maan kreationismiin (joka ei ole Sleyn virallinen opinkohta mutta moni sitä kannattaa aika näkyvästikin), ja elän vapaaehtoisesti lapsettomassa avioliitossa toiseen kirkkokuntaan kuuluvan miehen kanssa, ym. Ihan hyvin sulahdan joukkoon, kun mitään tiukkaa kirkkokuria tai oppitenttejä ei harrasteta. Mielellään kuuntelen heidän tasokasta raamattuopetusta ja evankelinen liike on hengellinen koti pitkältä ajalta. Sakramentit ovat opetuksessa paljon esillä, eli lapsikasteen kanssa olisi hyvä olla sinut jos aikoo jaksaa saarnoja kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä toivomistani seikoista:

-naispappeuden vastustaminen

-avoliitossa tai homosuhteessa elämisen vastustaminen

-eronneiden vihkimisen vastustaminen

-esiaviollisten suhteiden kieltäminen

-aborttien ja hormonaalisen ehkäisyn vastustaminen

Mielestäni ko. seikat pitää tuoda avoimesti esiin sekä ottaa kanta niihin Raamatun sanan mukaisesti. Kuitenkin toivoisin, että asioista voitaisiin keskustella sekä opiskella Raamattua avoimesti, Raamatun sanaa kunnioittaen ja liiallisia rusinat pullasta -tyylisiä tulkintoja välttäen.

Helluntai SRK?

Synagoga ja lestadiolaiset ! Sitten Vapaakirkon arkki Vuosaari. Lestojen päivämiehet ja kelptomaameja kaikki. Siion Töölössä. 

Jos haluaa väitellä kaikesta ja olla mahdollisimman tarkka laista niin juutalaisuus mutta jos aplle se raamattu ja jeesus on tärkeää niin se ei sitten sovi.

Syyttäminen kuuluu synagogan Mooses lakiin juudakset ja saatana. Ne ei kuulu kristityille syyttämiset. 

Elävä sana Pasilassa varastetut vaatteet huonekalut kuuluu asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Syyttäminen kuuluu synagogan Mooses lakiin juudakset ja saatana. Ne ei kuulu kristityille syyttämiset. 

Ei mennyt kuin minuutti kunnes tuli antisemitismia.

Espoon helluntailaiset vetää pohjat ja esikoiset. 

Rakastatko sinä sitä koiraasi enemmän kuin JUMALAAAAAAA. Vuohipukkeja. 

Jahve joka varastelee. Siinäpä varsinainen antimessias. 

Raamattu puhuu srk

Kristittyjen vihaajat löytyy synagogilla ja hellareista. Jopa lestoissa on. 

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä toivomistani seikoista:

-naispappeuden vastustaminen

-avoliitossa tai homosuhteessa elämisen vastustaminen

-eronneiden vihkimisen vastustaminen

-esiaviollisten suhteiden kieltäminen

-aborttien ja hormonaalisen ehkäisyn vastustaminen

Mielestäni ko. seikat pitää tuoda avoimesti esiin sekä ottaa kanta niihin Raamatun sanan mukaisesti. Kuitenkin toivoisin, että asioista voitaisiin keskustella sekä opiskella Raamattua avoimesti, Raamatun sanaa kunnioittaen ja liiallisia rusinat pullasta -tyylisiä tulkintoja välttäen.

Oletkin jo taitavasti poiminut kiviä pullasta, entistä ministeriä lainaten. 

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne ole ydinkysymyksiä, mutta haluan tuntea olevani turvallisella polulla, jossa avoimesti kerrotaan, mikä on oikein ja mikä on väärin ja missä kannustetaan oikeisiin asioihin. Mielestäni seurakunta on merkittävä osa uskon toteuttamista arkisessakin elämässä.

Miksi kaipaat toisia ihmisiä määrittelemään sinulle mikä on oikein ja väärin?

Jokainen srk on kävijöittensä näköinen. Ja koska uskoon tulee kaikenlaisia ihmsiä, se on ihan hakuammuntaa, minkälainen joukko missäkin paikassa kokoontuu. Vaikka opista oltaisiin suht yhtenäisenä laumana samaa mieltä jossakin seurakunnassa, niin persoonallisuudet vaikuttavat siihen, minkälaista siellä seurakunnassa on käydä. Yleinen ilmapiiri voi olla siis mikä vain.

Yksinäiset on minun kokemukseni mukaan ihan tervetulleita seurakuntiin, mutta ei siellä välttämättä silti yksinäisyydestään eroon pääse, löydä ystävää tms. Tuttuja sieltä enempikin tuntuu saavan, ei niinkään ystäviä. Omakin ystävä löytyi saman paikkakunnan naapuriseurakunnasta. Se, missä pääasiassa käyn, on täynnä vanhempaa ja niin jäykkää väkeä, etten sellaisten kanssa mitään ystävyyssuhdetta edes halua.

Avoin keskustelu seurakunnassa taas on minulle ihan vieras asia. Vain jossain pienryhmissä keskustellaan jossain määrin, isommissa tilaisuuksissa ei kyllä mitään keskustella, vaan kuunnellaan etukäteen valmisteltuja saarnoja, lauluja yms. Toki niitäkin on, joissa on vuorovaikutusta enempi isoissakin tilaisuuksissa, mutta ei sellaista kyllä pääasiassa ole.

Joku keskiaikainen ortodoksisekti vois sopia sulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne ole ydinkysymyksiä, mutta haluan tuntea olevani turvallisella polulla, jossa avoimesti kerrotaan, mikä on oikein ja mikä on väärin ja missä kannustetaan oikeisiin asioihin. Mielestäni seurakunta on merkittävä osa uskon toteuttamista arkisessakin elämässä.

Miksi kaipaat toisia ihmisiä määrittelemään sinulle mikä on oikein ja väärin?

Seurakunta on yhtä kuin ihmiset. Ei se mikään rakennus ole. Raamattu kehottaa hakeutumaan muiden uskovien seuraan, koska yksinäinen yleensä eksyy, ei saa tukea muilta uskovilta yms. Jeesus rukoili sen puolesta, että olisimme yhtä. On vaikea olla yhtä, jos ei koskaan edes näe muita uskovia.

Tosin nykyään siitä kokoontumisesta on tehty lähes vaatimus osallistua oman seurakunnan muodollisiin kokouksiin. Raamatussa ei kuitenkaan alkukielessä puhuta mitään mistään kokouksesta ja tilaisuuksista, vaan uskovien yhteen kokoontumisesta. Nykyään kokous on vaikka mitä muotomenoa ja ry-touhua. Mutta alussa se oli vain uskovien yhdessäoloa, yhdessäsyömistä ja yhdessä tekemistä, eikä mitään teatterimaista pönötystä katsomossa.