Gallup ylipainoisille: Mikä on sinun ylipainosi syy?
Tunnistatko syyn ja oletko ajatellut tehdä asialle jotain?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön liikaa kulutukseen nähden. Tykkään myös ihan liikaa hyvästä ruisleivästä ja juustoista. Lapsuudessa opetettiin tunnesyömiseen ja siitä pois oppiminen on hirveän vaikeaa. Jatkossa en enää piilota tunteita syömällä vaan sanon ne ääneen vaikka jotkut siitä pahastuukin.
Uli uli nami nami pryyt vähän herkkua massuun ku on niin vaikeeta!!
Haista sinä k*sipääm*lkku p*ska. Yhtä sairas olet mitä koko sukusi. Toivottavasti saat ALS:n ja kuo-let kitumalla.
Kylläpä helpotti :)Ai koska läskien kitinä on mielestäni typerää niin minun pitäisi kuolla? Läskit on kyllä sairaita! :O
Täällä ei ole kitissyt kukaan muu kuin sinä.
Sukla maistuu liian hyvin...huono itsekuri ja hyvät geenit.
Tiedän että pystyn laihtumaan,kun pääsen eroon makeasta ja eritoten suklaasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus. Ja tätä syytä ei moni valitettavasti halua uskoa.
Toivottavasti lääkitys saa painon laskemaan.Mikä sairaus? Kyllähän se uskotaan, jos asiasta on mustaa valkoisella.
Jännää, aina sanotaan läskiyden tuottavan sairauksia, mutta sitten läskillä ei voi ollakaan sairautta ilman "todisteita". LOLOLOLOL
Ketipinor lääkityksestä johtuva ruuan himo ainakin.
Raskauskilot ja imetys. Jotkut lihoo imetyksen aikana ja laihtuu kun imetys loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Sairaus. Kukaan ei usko. Yritän hoitaa sairautta.
Mitä sairautta hoidetaan jäätelöllä ja grillimakkaralla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus. Ja tätä syytä ei moni valitettavasti halua uskoa.
Toivottavasti lääkitys saa painon laskemaan.Mikä sairaus? Kyllähän se uskotaan, jos asiasta on mustaa valkoisella.
Kilpirauhasen vajaatoiminta.
Jos olet täällä palstalla lukenut yhtään lihavuuteen/laihdutukseen liittyviä keskusteluja niin olet varmaan huomannut, ettei palstalaisten mukaan mikään sairaus kuulemma voi aiheuttaa lihomista. Aina kyse on vain omasta laiskuudesta ja ruokailutottumuksista. Pitää vain syödä vähemmän ja liikkua enemmän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön liikaa kulutukseen nähden. Tykkään myös ihan liikaa hyvästä ruisleivästä ja juustoista. Lapsuudessa opetettiin tunnesyömiseen ja siitä pois oppiminen on hirveän vaikeaa. Jatkossa en enää piilota tunteita syömällä vaan sanon ne ääneen vaikka jotkut siitä pahastuukin.
Uli uli nami nami pryyt vähän herkkua massuun ku on niin vaikeeta!!
Haista sinä k*sipääm*lkku p*ska. Yhtä sairas olet mitä koko sukusi. Toivottavasti saat ALS:n ja kuo-let kitumalla.
Kylläpä helpotti :)
Ei ihme että olet noin läski kun on noin alhanen impulssikontrolli. :D läskiräyhä!
Minä kerroin vain mielipiteeni.
Olen nykyään normaalipainoinen mutta taannoinen ylipainoni johtui liian energiapitoisesta ruoasta ja vähäisestä liikkumisesta. En hahmottanut kuinka paljon kaloreita herkuissa on ja kuinka pientä peruskulutukseni oli. Harva kevyttä työtä tekevä nainen oikeasti kuluttaa sen 2000 kcal, mistä toitotetaan paljon.
Jatkuva oluen lipittäminen, liika syöminen, epäterveellinen ruokavalio, uniongelmat ja vähäinen liikunta. Suurinpiirtein tuossa tärkeysjärjestykessä.
Taustavaikuttajina varmaankin stressaava työ & työnarkomania, parisuhde täysin väärän ihmisen kanssa ja jonkinasteinen masennus, ehkä. Veikkaan että myös diagnosoimaton ADD kun se löytyy suvun miehiltä kaikilta muiltakin, diagnoosilla tai ilman.
Masennuksesta johtuva tunnesyöminen. Edelliset yritykset hoitaa ylipainoa epäonnistuneet, yritän nyt hoitaa masennusta sen sijaan. Toivon, että paino seuraa perässä.
Se etten saa enää mieheltä seksiä on ajanut syömään liikaa. Nyt tosin löysin salakaverin ja kumma, paino tippuu ku itekseen 😀😀
Pari sairautta mitkä kaikki lisäävät taipumusta ylipainoon. Lääkityksellä pysyy onneksi kurissa niin että olo ei ole enää niin tukala kuin ennen.
Tunnesyöminen ja sitä kautta liikaa syöminen kulutukseen nähden. Minun ikäpolvelleni taottiin myös opettajien ja isovanhempien taholta sitkeästi ettei ruokaa saa heittää hukkaan vaan se on syötävä pois. Nämä auktoriteetit olivat sota-ajan ja sen jälkeisen pula-ajan kokenutta ikäluokkaa. Hullua sinänsä, koska ruoasta ei tuolloin enää todellakaan ollut pulaa.
Nyt olen päättänyt opetella näistä eroon, mutta tie on pitkä ja kivinen. Kovan stressin aikana tekee mieli vieläkin jatkuvasti syöpötellä ja juoda makeita virvoitusjuomia. Pitää keksiä korvaavaa toimintaa, esim. itsensä salilla rääkkääminen tai lenkkeily.
Lopetin tupakoinnin 4 vuotta sitten ja otin 20kg. Liikuin kyllä koko ajan mutta en mitenkään säännöllisesti tai kurinalaisesti enkä yhtään miettinyt mitä söin tai join. Karkit, pullat, limut tms ei ole koskaan ollut ongelma, vaan annoskoot ja leivän puputtaminen. Ja viinin juominen viikonloppuisin.
Sitten alkoi tulla terveysongelmia. Kolesterolia, verenpainetta, liikuntaelinongelmia. Kyllästyin hengästymään portaiden nousemisesta ja olemaan jatkuvasti väsynyt ja huonovointinen. Pienensin annoskokoja niin, että käytän leipälautasta ruokalautasena, leipää vain 2 palaa aamupalaksi ja viiniä silloin tällöin lasin tai 2. Liikun joka päivä. Jos en käy salilla, käyn kävelyllä. Olen tiputtanut 12kg ja nyt jo nukun paremmin ja olen pirteämpi, se kannustaa jatkamaan. Eikä tässä mitään poppakonsteja tai rääkkiä tarvita, pienillä muutoksilla saa paljon aikaan. Plussana on tietenkin parempi ulkonäkö, mutta oma vointi merkitsee enemmän.
Olen kertonut tämän aiemminkin av:lla. Synnyin yliaikaisena ja isona, olin jo taaperona ylipainoinen (sisarukset ja vanhemnat eivät, eli ylipaino ei johtunut perheen huonoista ruokailutottumuksista), olen ollut siitä saakka pullea. Toki olen välillä onnistunut saamaan painoa pois, mutta kilot ovat palanneet (monesti korkojen kera). En jaksa enää laihduttaa. Viime vuosi oli ensimmäinen vuosi aikuisena, etten yrittänyt saada painoa alas. Paino pysyi samana koko vuoden, ehkä muutaman kilon väheni (yrittämättä).
Saamattomuus ja tapa palkita itsensä herkuilla. Ei mitään selkärankaa, että saisin tätä kuriin... Yritän vaihtaa tuon palkitsemisen pienempiin herkkuihin ja keveempiin.
Syy: Ruoka on hyvää. En minä sille oikein mitään voi tehdä. En voi käskeä kaikkea maailman ruokaa muuttumaan mauttomaksi pupuksi.
Liikaa sokeria ja rasvaa. Olen ajatellut monta vuotta.
Mikä sairaus? Kyllähän se uskotaan, jos asiasta on mustaa valkoisella.