Mitä muutoksia huomasit parisuhteessasi, kun seksi loppui?

Vierailija kirjoitti:

Huomasin, että miehestä tuli julma, laiska ja petollinen. Se oli vaikeaa kestää kaiken muun kuorman lisäksi. Nyt on pettäjä heitetty ulos, ja elämässä on paljon rauhaa ja valoa. Toki surettaa, että miksi piti mennä näin ja miksi en valinnut tasapainoisempaa miestä, mutta eipä näitä voi etukäteen tietää, kun johonkin rakastuu.

Niin "huomasit" tämän kaiken sen jälkeen , kun olit kieltänyt mieheltäsi seksin, eli kaikkein tärkeimmän yksittäisen syyn olla parisuhteessa kanssasi? kaikki muukin on kivaa bonusta, mutta silkkaa teekentelyä mikäli seksi ei toimi kunnolla. :/

Vierailija kirjoitti:

Konkreettisin muutos oli, että mies otti avioeron. Ei halunnut jäädä seksittömään suhteeseen. Jälkeenpäin ajatellen, hyvä että lähti. Itse voin elää ihan hyvin lopun elämäni ilman seksiä. 

Hienoa! Muistathan kertoa kaikille mahdollisille uusille kumppaneille tästä, tosi moni nainen tuntuu teeskentelevän aluksi asioita...mm vahva ja itsenäinen = ripustautuva kontrollifriikki jne....

Vierailija kirjoitti:

Seksi, ja siihen liittyvät seikat kuten läheisyys, yhteinen nautinto, jopa ihokosketus, sitoo paria ja vahvistaa suhdetta kaikin puolin. Kun seksi loppuu, varsinkin muuten kuin yhteisestä sopimuksesta/ymmärryksestä, niin se on usein lopun alkua suhteelle. Ja vastaavasti, jos/kun seksi taas palaa kuvioon, niin suhde toimii taas paremmin monessa muussakin mielessä.

Puhun tässä omasta kokemuksestani (yli 25 v avioliittoa takana, ylä- ja alamäkineen) sekä ihan tutkimustiedosta.

Näin se vaan menee. Ei kiinnosta kyllä sitten olla toisen tukena ja pyörittää arkea sun muutakaan, ahdistavaa tulla kotiin tämmöiseen tilanteeseen. Ja juu, älkää jaksako horista kuinka "puhuminen on tärkeää" mitäpä sitä jauhamaan kun toinen ei tee asioiden eteen yhtään mitään, toki odottaa kyllä omien tarpeidensa tyydyttyvän ihan normaalisti muuten: loputonta paapomista, kuuntelemista, tukea arjessa, tunteissa...tyypillistä naisten käytöstä ja sitten uhriudutaan kun mies "vaihtaa nuorempaan" ja "erokin tuli ihan yllätyksenä, vaikka luulin kaiken olevan hyvin". Todellisuudessa mies on jopa vuosia nätisti toiminut ja kertonut, mikä mättää. Mutta kun nykyaikana se on "minä, Minä. MINÄ".

Vierailija kirjoitti:

Huomasin laittavani seuranhakuilmoituksia nettiin. Erotakin toki voisi, mutta 250 tuhannen talolaina ja kaksi kouluikäistä lasta pitävät yhdessä. Muuten ollaan ihan hyviä kavereita, peitto ei van heilu. Vähän kuin sisko ja sen veli.

Samanlaisessa tilanteessa. Avioseksi loppui, mutta elämäni kiihkein ja tyydyttävin seksi alkoi. 

Seksi kun väheni paljon yhdessä vaiheessa niin minua ei huvittanut samalla tavalla viettää aikaa naiseni kanssa. Aloin keksimään enemmän harrastuksia, omia juttuja, miellyttämisenhalu väheni, masensi eikä tehnyt enää mieli olla lähellä. 

Sitten aloin panostaa suhteeseen, vaimon hyvinvointiin, tarpeisiin, otin suurimman osan metatyöstä itselleni,treenasin itseni kuntoon ja menin itseeni ja totesin että vika ei ole vaimon libidossa vaan minussa.

Nyt seksiä on joka päivä, se on intohimoista,monipuolista  ja tapahtuu useimmin vaimon aloitteesta. Liian monet miehet olettaa että seksi on suhteen perusoikeus eikä sinun tarvitse kuin sanoa "anna pillua". Tuntuu vaan miehenä ihan hemmetin hyvältä kokea se kumppanin halu jatkuvasti sen sijaan että tulee kerran viikossa velvollisuusseksiä kotimaisen standardin mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Seksi kun väheni paljon yhdessä vaiheessa niin minua ei huvittanut samalla tavalla viettää aikaa naiseni kanssa. Aloin keksimään enemmän harrastuksia, omia juttuja, miellyttämisenhalu väheni, masensi eikä tehnyt enää mieli olla lähellä. 

Sitten aloin panostaa suhteeseen, vaimon hyvinvointiin, tarpeisiin, otin suurimman osan metatyöstä itselleni,treenasin itseni kuntoon ja menin itseeni ja totesin että vika ei ole vaimon libidossa vaan minussa.

Nyt seksiä on joka päivä, se on intohimoista,monipuolista  ja tapahtuu useimmin vaimon aloitteesta. Liian monet miehet olettaa että seksi on suhteen perusoikeus eikä sinun tarvitse kuin sanoa "anna pillua". Tuntuu vaan miehenä ihan hemmetin hyvältä kokea se kumppanin halu jatkuvasti sen sijaan että tulee kerran viikossa velvollisuusseksiä kotimaisen standardin mukaisesti.

Älä valehtele, joka päivä muka.

Tunnen surua, vähän katkeruuttakin, ehkä vihaa joskus. Koen että toinen osapuoli saa suhteeltamme kaiken mitä haluaa - seksiäkin silloin kun itse sitä haluaa - kun taas itse jään jatkuvasti paitsi yhdestä itselleni tärkeästä tarpeesta. Sen lisäksi että suren sitä että puolisoni ei halua minua, joudun pitämään ne tunteet itselläni, koska puoliso kokee kaiken tunneilmaisun seksittömyyteen liittyen epäreiluna painostamisena, eikä pelkkänä surun ilmaisuna, joten en saa edes olla surullinen avoimesti. Viimekin yönä itkin taas salaa puolisoni nukkuessa vieressäni. Kaikki puhe seksittömyydestä kulminoituu siihen että puoliso jälleen kerran kertoo minulle kuinka epäreilua se on kun KAIKEN kosketuksen pitäisi AINA johtaa seksiin, kun minä haluaisin vain että se johtaisi siihen edes joskus. Edes joskus. Onko se niin väärin? 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen surua, vähän katkeruuttakin, ehkä vihaa joskus. Koen että toinen osapuoli saa suhteeltamme kaiken mitä haluaa - seksiäkin silloin kun itse sitä haluaa - kun taas itse jään jatkuvasti paitsi yhdestä itselleni tärkeästä tarpeesta. Sen lisäksi että suren sitä että puolisoni ei halua minua, joudun pitämään ne tunteet itselläni, koska puoliso kokee kaiken tunneilmaisun seksittömyyteen liittyen epäreiluna painostamisena, eikä pelkkänä surun ilmaisuna, joten en saa edes olla surullinen avoimesti. Viimekin yönä itkin taas salaa puolisoni nukkuessa vieressäni. Kaikki puhe seksittömyydestä kulminoituu siihen että puoliso jälleen kerran kertoo minulle kuinka epäreilua se on kun KAIKEN kosketuksen pitäisi AINA johtaa seksiin, kun minä haluaisin vain että se johtaisi siihen edes joskus. Edes joskus. Onko se niin väärin? 

Tee itsellesi palvelus ja kävele ulos tolaisesta suhteesta. Täyttä elämän tuhlausta.

Vierailija kirjoitti:

Seksi kun väheni paljon yhdessä vaiheessa niin minua ei huvittanut samalla tavalla viettää aikaa naiseni kanssa. Aloin keksimään enemmän harrastuksia, omia juttuja, miellyttämisenhalu väheni, masensi eikä tehnyt enää mieli olla lähellä. 

Sitten aloin panostaa suhteeseen, vaimon hyvinvointiin, tarpeisiin, otin suurimman osan metatyöstä itselleni,treenasin itseni kuntoon ja menin itseeni ja totesin että vika ei ole vaimon libidossa vaan minussa.

Nyt seksiä on joka päivä, se on intohimoista,monipuolista  ja tapahtuu useimmin vaimon aloitteesta. Liian monet miehet olettaa että seksi on suhteen perusoikeus eikä sinun tarvitse kuin sanoa "anna pillua". Tuntuu vaan miehenä ihan hemmetin hyvältä kokea se kumppanin halu jatkuvasti sen sijaan että tulee kerran viikossa velvollisuusseksiä kotimaisen standardin mukaisesti.

Juuri näin. Seksi syntyy henkisestä läheisyydestä, ei mankumalla ja vaatimalla.

Täytyy olla todella yksinkertainen tyyppi, jos oikeasti tykkää puolipakolla annetusta seksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi kun väheni paljon yhdessä vaiheessa niin minua ei huvittanut samalla tavalla viettää aikaa naiseni kanssa. Aloin keksimään enemmän harrastuksia, omia juttuja, miellyttämisenhalu väheni, masensi eikä tehnyt enää mieli olla lähellä. 

Sitten aloin panostaa suhteeseen, vaimon hyvinvointiin, tarpeisiin, otin suurimman osan metatyöstä itselleni,treenasin itseni kuntoon ja menin itseeni ja totesin että vika ei ole vaimon libidossa vaan minussa.

Nyt seksiä on joka päivä, se on intohimoista,monipuolista  ja tapahtuu useimmin vaimon aloitteesta. Liian monet miehet olettaa että seksi on suhteen perusoikeus eikä sinun tarvitse kuin sanoa "anna pillua". Tuntuu vaan miehenä ihan hemmetin hyvältä kokea se kumppanin halu jatkuvasti sen sijaan että tulee kerran viikossa velvollisuusseksiä kotimaisen standardin mukaisesti.

Juuri näin. Seksi syntyy henkisestä läheisyydestä, ei mankumalla ja vaatimalla.

Täytyy olla todella yksinkertainen tyyppi, jos oikeasti tykkää puolipakolla annetusta seksistä.

Ei itselleni ainakaan kyse olekaan varsinaisesti seksin puutteesta vaan siitä että puoliso ei halua minua. Vaikka teen kaikkeni että olisin ihana, huomaavainen, välittävä, ymmärtäväinen jne omien tarpeideni kustannuksella, puolisoni ei silti halua minua. En loppujen lopuksi koe olevani haluttu, hyväksytty, tai edes rakastettu sellaisena kuin olen kun hän ei halua minua. 

En todellakaan nauttisi seksistä jos tiedän että se on puolisolleni vastenmielistä. Ja ilmeisesti se on hänelle vastenmielistä kun hän ei halua edes koskea minua. 

Tämän vuoksi olen mieluummin yksin ja saan seksiä säännöllisesti, kuin että olisin jumissa seksittömässä suhteessa talolainan tai puolison sairastumisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi, ja siihen liittyvät seikat kuten läheisyys, yhteinen nautinto, jopa ihokosketus, sitoo paria ja vahvistaa suhdetta kaikin puolin. Kun seksi loppuu, varsinkin muuten kuin yhteisestä sopimuksesta/ymmärryksestä, niin se on usein lopun alkua suhteelle. Ja vastaavasti, jos/kun seksi taas palaa kuvioon, niin suhde toimii taas paremmin monessa muussakin mielessä.

Puhun tässä omasta kokemuksestani (yli 25 v avioliittoa takana, ylä- ja alamäkineen) sekä ihan tutkimustiedosta.

Näin se vaan menee. Ei kiinnosta kyllä sitten olla toisen tukena ja pyörittää arkea sun muutakaan, ahdistavaa tulla kotiin tämmöiseen tilanteeseen. Ja juu, älkää jaksako horista kuinka "puhuminen on tärkeää" mitäpä sitä jauhamaan kun toinen ei tee asioiden eteen yhtään mitään, toki odottaa kyllä omien tarpeidensa tyydyttyvän ihan normaalisti muuten: loputonta paapomista, kuuntelemista, tukea arjessa, tunteissa...tyypillistä naisten käytöstä ja sitten uhriudutaan kun mies "vaihtaa nuorempaan" ja "erokin tuli ihan yllätyksenä, vaikka luulin kaiken olevan hyvin". Todellisuudessa mies on jopa vuosia nätisti toiminut ja kertonut, mikä mättää. Mutta kun nykyaikana se on "minä, Minä. MINÄ".

Joopa joo. Mies on vuosikausia kertonut, että pillua pitää saada. Onko mies kuunnellut, mitä se vaimo on kertonut? Onko mies antanut niitä asioita?

Nainen on kyllä ollut miehen tukena ja pyörittänyt arkea, vaikka mies on siitä lintsannut. Milloin te miehet ymmärrätte, että se arki ei ole mikään naisen tehtävä (jossa ollaan vähän apupoikana), vaan yhteinen asia?

Kun on yhteinen talo, sen kunnossapito, remontit, kalustus, viihtyisyys on kaikki YHTEISTÄ. Kun on yhteiset lapset, heidän ruokkiminen, vaatettaminen, kuskaaminen ja muu huolenpito on kaikki YHTEISTÄ. Jos nämä yhteiset asiat eivät kiinnosta, ei pidä niitä hankkia. Jos ne on hankittu, ne ovat yhteisiä. Ja avioliitossa tuetaan toinen toistaan, ei pelkästään sillä ehdolla, että saa seksiä.

Nykyaikana se on tosiaan monilla miehillä "minä, minä".

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi olen mieluummin yksin ja saan seksiä säännöllisesti, kuin että olisin jumissa seksittömässä suhteessa talolainan tai puolison sairastumisen takia.

Ihmisen on hyvä tunnistaa rajansa. Sinulle tärkeitä on seksi, ei kunppanuus tai ihmissuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi olen mieluummin yksin ja saan seksiä säännöllisesti, kuin että olisin jumissa seksittömässä suhteessa talolainan tai puolison sairastumisen takia.

Ihmisen on hyvä tunnistaa rajansa. Sinulle tärkeitä on seksi, ei kunppanuus tai ihmissuhde.

Tämäkin on kommentti jonka kuulen haluttomalta puolisoltani usein. Kuinka seksi on kuulemma minulle tärkeintä. Kuinka millään muulla kosketuksella ei ole minulle väliä. Monta vuotta koin olevani vääränlainen kun halusin myös seksiä sen muun kosketuksen lisäksi, ja koin syyllisyyttä siitä että se kaikki muu kosketus ei riittänyt minulle. Kuitenkin viimein ymmärsin että saan olla surullinen siitä että meillä ei ole seksiä. Vaikka meillä onkin kaikkea muuta läheisyyttä ja kosketusta todella paljon, saan silti olla surullinen siitä että puolisoni ei halua kanssani seksiä. Jos puolisoni syyllistyy siitä että olen surullinen, en voi olla enää siitä vastuussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi kun väheni paljon yhdessä vaiheessa niin minua ei huvittanut samalla tavalla viettää aikaa naiseni kanssa. Aloin keksimään enemmän harrastuksia, omia juttuja, miellyttämisenhalu väheni, masensi eikä tehnyt enää mieli olla lähellä. 

Sitten aloin panostaa suhteeseen, vaimon hyvinvointiin, tarpeisiin, otin suurimman osan metatyöstä itselleni,treenasin itseni kuntoon ja menin itseeni ja totesin että vika ei ole vaimon libidossa vaan minussa.

Nyt seksiä on joka päivä, se on intohimoista,monipuolista  ja tapahtuu useimmin vaimon aloitteesta. Liian monet miehet olettaa että seksi on suhteen perusoikeus eikä sinun tarvitse kuin sanoa "anna pillua". Tuntuu vaan miehenä ihan hemmetin hyvältä kokea se kumppanin halu jatkuvasti sen sijaan että tulee kerran viikossa velvollisuusseksiä kotimaisen standardin mukaisesti.

Juuri näin. Seksi syntyy henkisestä läheisyydestä, ei mankumalla ja vaatimalla.

Täytyy olla todella yksinkertainen tyyppi, jos oikeasti tykkää puolipakolla annetusta seksistä.

Ei itselleni ainakaan kyse olekaan varsinaisesti seksin puutteesta vaan siitä että puoliso ei halua minua. Vaikka teen kaikkeni että olisin ihana, huomaavainen, välittävä, ymmärtäväinen jne omien tarpeideni kustannuksella, puolisoni ei silti halua minua. En loppujen lopuksi koe olevani haluttu, hyväksytty, tai edes rakastettu sellaisena kuin olen kun hän ei halua minua. 

En todellakaan nauttisi seksistä jos tiedän että se on puolisolleni vastenmielistä. Ja ilmeisesti se on hänelle vastenmielistä kun hän ei halua edes koskea minua. 

No onko teillä mitään henkistä läheisyyttä? Hellyyttä? Onko tapahtunut joku suuri luottamuksen pettäminen? Taloudellinen? Sivusuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi olen mieluummin yksin ja saan seksiä säännöllisesti, kuin että olisin jumissa seksittömässä suhteessa talolainan tai puolison sairastumisen takia.

Ihmisen on hyvä tunnistaa rajansa. Sinulle tärkeitä on seksi, ei kunppanuus tai ihmissuhde.

Tämäkin on kommentti jonka kuulen haluttomalta puolisoltani usein. Kuinka seksi on kuulemma minulle tärkeintä. Kuinka millään muulla kosketuksella ei ole minulle väliä. Monta vuotta koin olevani vääränlainen kun halusin myös seksiä sen muun kosketuksen lisäksi, ja koin syyllisyyttä siitä että se kaikki muu kosketus ei riittänyt minulle. Kuitenkin viimein ymmärsin että saan olla surullinen siitä että meillä ei ole seksiä. Vaikka meillä onkin kaikkea muuta läheisyyttä ja kosketusta todella paljon, saan silti olla surullinen siitä että puolisoni ei halua kanssani seksiä. Jos puolisoni syyllistyy siitä että olen surullinen, en voi olla enää siitä vastuussa. 

Sinulla on aina oikeus tunteisiisi. Ne ovat oikeita ja tärkeitä.

Niillä ei kuitenkaan saa määräysvaltaa toiseen ihmiseen. Vain omasta puolestasi voit päättää, ovatko tunteet niin raskaita, että et kestä enää. Silloin sinun täytyy tehdä ratkaisuja. Pariterapia, ero.

Vierailija kirjoitti:

Aloin hakea seuraa erilaisista deittipalveluista ja käymään treffeillä vieraiden naisten kanssa. Vaimolle totesin kaikkiin asioihin, että aivan sama, ei kiinnosta enää enkä jaksa enää yrittää. Voi mikä autuus aukenikaan kun antoiitselleen luvan hakea uusia naisia 25 vuoden avioliiton jälkeen.

 

M53

Eli tuli ero pettämisen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Seksi kun väheni paljon yhdessä vaiheessa niin minua ei huvittanut samalla tavalla viettää aikaa naiseni kanssa. Aloin keksimään enemmän harrastuksia, omia juttuja, miellyttämisenhalu väheni, masensi eikä tehnyt enää mieli olla lähellä. 

Sitten aloin panostaa suhteeseen, vaimon hyvinvointiin, tarpeisiin, otin suurimman osan metatyöstä itselleni,treenasin itseni kuntoon ja menin itseeni ja totesin että vika ei ole vaimon libidossa vaan minussa.

Nyt seksiä on joka päivä, se on intohimoista,monipuolista  ja tapahtuu useimmin vaimon aloitteesta. Liian monet miehet olettaa että seksi on suhteen perusoikeus eikä sinun tarvitse kuin sanoa "anna pillua". Tuntuu vaan miehenä ihan hemmetin hyvältä kokea se kumppanin halu jatkuvasti sen sijaan että tulee kerran viikossa velvollisuusseksiä kotimaisen standardin mukaisesti.

Naisen kirjoittamamaa tämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi kun väheni paljon yhdessä vaiheessa niin minua ei huvittanut samalla tavalla viettää aikaa naiseni kanssa. Aloin keksimään enemmän harrastuksia, omia juttuja, miellyttämisenhalu väheni, masensi eikä tehnyt enää mieli olla lähellä. 

Sitten aloin panostaa suhteeseen, vaimon hyvinvointiin, tarpeisiin, otin suurimman osan metatyöstä itselleni,treenasin itseni kuntoon ja menin itseeni ja totesin että vika ei ole vaimon libidossa vaan minussa.

Nyt seksiä on joka päivä, se on intohimoista,monipuolista  ja tapahtuu useimmin vaimon aloitteesta. Liian monet miehet olettaa että seksi on suhteen perusoikeus eikä sinun tarvitse kuin sanoa "anna pillua". Tuntuu vaan miehenä ihan hemmetin hyvältä kokea se kumppanin halu jatkuvasti sen sijaan että tulee kerran viikossa velvollisuusseksiä kotimaisen standardin mukaisesti.

Juuri näin. Seksi syntyy henkisestä läheisyydestä, ei mankumalla ja vaatimalla.

Täytyy olla todella yksinkertainen tyyppi, jos oikeasti tykkää puolipakolla annetusta seksistä.

Ei itselleni ainakaan kyse olekaan varsinaisesti seksin puutteesta vaan siitä että puoliso ei halua minua. Vaikka teen kaikkeni että olisin ihana, huomaavainen, välittävä, ymmärtäväinen jne omien tarpeideni kustannuksella, puolisoni ei silti halua minua. En loppujen lopuksi koe olevani haluttu, hyväksytty, tai edes rakastettu sellaisena kuin olen kun hän ei halua minua. 

En todellakaan nauttisi seksistä jos tiedän että se on puolisolleni vastenmielistä. Ja ilmeisesti se on hänelle vastenmielistä kun hän ei halua edes koskea minua. 

No onko teillä mitään henkistä läheisyyttä? Hellyyttä? Onko tapahtunut joku suuri luottamuksen pettäminen? Taloudellinen? Sivusuhde?

On henkistä ja fyysistäkin läheisyyttä. Kosketus on erittäin tärkeä asia miehelleni. Hän haluaa kosketusta koko ajan. Silittelyä, halailua, pussailua, hartioiden ja jalkojen hieromista, käsi kädessä kävelyä. Ainut läheisyys jota hän ei halua on kaikki seksuaalinen läheisyys. Me jaamme kaikki muut ilot ja murheet mutta minun suruni seksittömyydestä on minun murheeni. Mitään luottamuksen pettämisiä ei ole tapahtunut ja minä kannan suuremman taloudellisen vastuunkin yhteisistä kuluistamme.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen apsta exäni. Alussa oltiin kiinni toisissamme kuin sika limpussa. Mutta sitten jossain vaiheessa suhde alkaa vakautumaan. Mikä pitäisi olla hyvä asia. Seksi ei aina ole yhtä himokasta, eikä elämä ei ole aina ruusuista. Hän alkaa sitten projisoimaan siitä johtuvaa, omaa epävarmuuttaan minuun, käyttäytymään piikikkäästi ja syyttämään seksin puutteesta. No siinä menee kyllä halut mieheltäkin. 

 

Myöhemmin huomasin että itse olisin kaivannut enemmän läheisyyttä siinä panemisen välissä. Spontaaneja kosketuksia ja hellyydenosoituksia.

 

Seksi ei pidä olla itsetunnon mittari tai tapa boostata sitä parisuhteessa. Itsetunto-ongelmat tulee parhaiten esiin seksissä. 

 

 

M45

Tämä on erittäin hyvä ja tärkeä havainto. Yleensä pettäjillä on todella huono itsetunto.