Oliko kenenkään muun lapsuudenkodissa huoneita/paikkoja mihin ei saanut mennä?
Omassa lapsuudenkodissani sellainen paikka oli ullakko. Toki talo oli vanha ja ullakolla paljon tavaraa, niin sen ymmärtää, että ei sinne nyt voi mitään pikkulapsia päästää. Mutta kielto mennä sinne oli voimassa myös sen jälkeenkin. Ja hyvä kun sinne sai mennä lähes aikuisena hakemaan tai viemään joskus jonkun satunnaisen tavaran jos vanhemmista kumpikaan ei ehtinyt
Koskaan vanhemmat eivät suostuneet selittämään syytä, että miksi ei. Ei siellä ullakolla kuulemma mitään vaarallista ollut ja tavaratkin kuulemma "vanhoja romuja" (vanhempieni kommentti), minkä perusteella voisi olettaa, että siellä ullakolla oletettavasti ei ollut mitään arvotavaroita, jotka olisivat olleet vaarassa rikkoutua
Kommentit (19)
Vaikka tavarat ei olisi arvokkaita, on niillä tunnearvoa.
Ei ollut sellaista meillä. Kaverin kotona sen sijaan oli. Siellä oli yksi sellainen hienompi huone, jonne lapset eivät saaneet mennä lainkaan. Kaverin äiti piti sen paraatikunnossa vieraita varten. Muutenkin heillä oli pikkutarkkaa joka asia.
Lapsuudessa perheemme asui rintamamiestalossa jonka tontilla oli vanha maakellari. Minua oli vannotettu ettei sinne saa mennä ilman lupaa, ja uskoinkin pitkään mutta tietenkin ennen pitkää uteliaisuus voitti. Eräänä iltana vanhempien ollessa pois kotoa kävin hakemassa piilossa olleen avaimen jonka sijainnin olin jo tiennyt vaikka kuinka kauan. Avasin kellarin oven ja laskeuduin portaita alas, jossa oli toinen lukitsematon ovi. Sen takana oli puulaatikoita ja myös pahvilaatikoita, katosta roikkui säkkejä. Olin juuri avannut yhden laatikoista ja alkanut tutkia sen sisältöä kun yllättäen kotiin palannut isä tarttui minua housunkauluksesta, raahasi ulos ja pieksi siniseksi auton akkukaapeleilla. En koskaan enää mennyt kyseiseen kellariin.
Ei ollut, muutettiin monesti lapsuuteni aikana eikä missään ollut kiellettyjä paikkoja.
Omassa lapsuudenkodissani ei olohuoneessa saanut olla kavereiden kanssa. Toki itse sain siellä olla. Myös kylpyhuoneeseen ei ollut vierailla asiaa, vessa oli erikseen. Itse olen jotenkin tähän tottunut, ja en voi ymmärtää, jos meillä on jotkut juhlat, ja joku vieraista menee kylpyhuoneeseen vaikka käsiä pesemään, vaikka vessa on vapaana. Minulle se on yksityisaluetta.
Jos ullakolla oli likaa ja hiirien jätöksiä eikä vanhemmat sen takia halunneet sinun menevän sinne?
Onko ollut laho välikatto ja pelko että se romahtaa?
Meillä oli sali, ruokasali, isän työhuone ja vierashuone sellaisia tiloja, joihin sai mennä vain luvalla. Omilla kavereilla oli pääsy vain huoneeseeni ja keittiöön, ei puhettakaan, että he olisivat pääseet esim. veljeni huoneeseen.
Tuon ullakon ymmärrän varsin hyvin: jos lapsi ei tajua eroa oman omaisuutensa ja vanhempien omaisuuden välillä, niin sieltä vintiltä kannetaan laatikkokaupalla tavaraa kirppikselle.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa perheemme asui rintamamiestalossa jonka tontilla oli vanha maakellari. Minua oli vannotettu ettei sinne saa mennä ilman lupaa, ja uskoinkin pitkään mutta tietenkin ennen pitkää uteliaisuus voitti. Eräänä iltana vanhempien ollessa pois kotoa kävin hakemassa piilossa olleen avaimen jonka sijainnin olin jo tiennyt vaikka kuinka kauan. Avasin kellarin oven ja laskeuduin portaita alas, jossa oli toinen lukitsematon ovi. Sen takana oli puulaatikoita ja myös pahvilaatikoita, katosta roikkui säkkejä. Olin juuri avannut yhden laatikoista ja alkanut tutkia sen sisältöä kun yllättäen kotiin palannut isä tarttui minua housunkauluksesta, raahasi ulos ja pieksi siniseksi auton akkukaapeleilla. En koskaan enää mennyt kyseiseen kellariin.
Pieksikö uudestaan kun auto ei enää lähtenytkään paskaksi menneillä kaapeleilla käyntiin?
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa perheemme asui rintamamiestalossa jonka tontilla oli vanha maakellari. Minua oli vannotettu ettei sinne saa mennä ilman lupaa, ja uskoinkin pitkään mutta tietenkin ennen pitkää uteliaisuus voitti. Eräänä iltana vanhempien ollessa pois kotoa kävin hakemassa piilossa olleen avaimen jonka sijainnin olin jo tiennyt vaikka kuinka kauan. Avasin kellarin oven ja laskeuduin portaita alas, jossa oli toinen lukitsematon ovi. Sen takana oli puulaatikoita ja myös pahvilaatikoita, katosta roikkui säkkejä. Olin juuri avannut yhden laatikoista ja alkanut tutkia sen sisältöä kun yllättäen kotiin palannut isä tarttui minua housunkauluksesta, raahasi ulos ja pieksi siniseksi auton akkukaapeleilla. En koskaan enää mennyt kyseiseen kellariin.
Oliko pornolehtiä vai mitä????
Meillä ei ollut muuta kuin sääntöjä. Vanhempien makuuhuoneeseen ei saanut mennä. Vaatehuoneeseen ei saanut mennä. Saunatiloihin tai pukuhuoneeseen ei saanut mennä ellei ollut menossa pesulle. Eteisessä oli äidin määräyksestä kohdat joihin ei saanut astua. Eteisessä oli jakkara, jossa istuen isä riisui työhousut pois, siihen ei saanut istua.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ullakon ymmärrän varsin hyvin: jos lapsi ei tajua eroa oman omaisuutensa ja vanhempien omaisuuden välillä, niin sieltä vintiltä kannetaan laatikkokaupalla tavaraa kirppikselle.
Niinkö olet/olisit itse tehnyt, kun kerran automaattisesti oletat kotona asuvan lapsen varastavan ja myyvän kirppiksellä vanhempiensa tavaroita?
Ei ollut, oltiin avoin perhe, tietysti kellaria piti kesäpaikassa välttää
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sali, ruokasali, isän työhuone ja vierashuone sellaisia tiloja, joihin sai mennä vain luvalla. Omilla kavereilla oli pääsy vain huoneeseeni ja keittiöön, ei puhettakaan, että he olisivat pääseet esim. veljeni huoneeseen.
Tuon ullakon ymmärrän varsin hyvin: jos lapsi ei tajua eroa oman omaisuutensa ja vanhempien omaisuuden välillä, niin sieltä vintiltä kannetaan laatikkokaupalla tavaraa kirppikselle.
Mitä mä luin? sinäkö kannat toisten tavaroita kirppikselle?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tavarat ei olisi arvokkaita, on niillä tunnearvoa.
Vaikuttaa vaan jotenkin oudolta, että tunnearvoltaan tärkeitä tavaroita kutsutaan vanhoiksi romuiksi ja että ne lojuvat jossain lattialla pölykerroksen peittäminä vuosikymmeniä ilman, että ketään kiinnostaa onko ne enää edes kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sali, ruokasali, isän työhuone ja vierashuone sellaisia tiloja, joihin sai mennä vain luvalla. Omilla kavereilla oli pääsy vain huoneeseeni ja keittiöön, ei puhettakaan, että he olisivat pääseet esim. veljeni huoneeseen.
Tuon ullakon ymmärrän varsin hyvin: jos lapsi ei tajua eroa oman omaisuutensa ja vanhempien omaisuuden välillä, niin sieltä vintiltä kannetaan laatikkokaupalla tavaraa kirppikselle.
Mitä mä luin? sinäkö kannat toisten tavaroita kirppikselle?
Olen ketjussa uusi, mutta: opettajani kasvattilapsi myi kaiken vanhempiensa asunnosta ja käytti rahat huu meisiin.
Nykyään tuo entinen opettajani on kasvattilapsensa omaishoitaja. Lapsi siis toki nykyään aikuinen jo.
Ei kotona ollut mutta kesähuvilalla oli kamari, jonne ei lapsena saanut mennä. Ymmärrän sen hyvin, koska me lapset rymyttiin päivät rannalla ja metsiköissä ja oltiin kuraisia ja likaisia aina. Sininen kamari oli sellainen, jossa oli vanhat valkoiset pitsiverhot, valkoinen mummon kutoma matto ja mummon ja ukin vanha piano. Lisäksi oli koriste-esineitä, esimerkiksi lasimunia ja muuta herkästi särkyvää. Siellä oli myös 2 antiikkista tuolia, jotka olivat mummon suvusta, käsin veistettyjä, koristeellisia, todella vanhoja. Kun muutin pois kotoa, omaan asuntoon, sain mukaani pienen kristallikruunun sieltä sinisestä kamarista. Sille kävi myöhemmin huonosti, koska exäni mustasukkaisuuskohtauksen vallassa hakkasi sen tohjoksi. Minulla on edelleen korurasiassa tallessa joitain ehjänä säilyneitä kristalleja siitä.
Vierailija kirjoitti en voi ymmärtää, jos meillä on jotkut juhlat, ja joku vieraista menee kylpyhuoneeseen vaikka käsiä pesemään, vaikka vessa on vapaana. Minulle se on yksityisaluetta.
Onko sulla yövieraita koskaan?
Isän työhuone ja vierashuone. Jos koputti oveen ja sai luvan tulla sisään huoneita olivat kaikki makuuhuoneet.