Mitä muutoksia huomasit parisuhteessasi, kun seksi loppui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi olen mieluummin yksin ja saan seksiä säännöllisesti, kuin että olisin jumissa seksittömässä suhteessa talolainan tai puolison sairastumisen takia.

Ihmisen on hyvä tunnistaa rajansa. Sinulle tärkeitä on seksi, ei kunppanuus tai ihmissuhde.

Tämäkin on kommentti jonka kuulen haluttomalta puolisoltani usein. Kuinka seksi on kuulemma minulle tärkeintä. Kuinka millään muulla kosketuksella ei ole minulle väliä. Monta vuotta koin olevani vääränlainen kun halusin myös seksiä sen muun kosketuksen lisäksi, ja koin syyllisyyttä siitä että se kaikki muu kosketus ei riittänyt minulle. Kuitenkin viimein ymmärsin että saan olla surullinen siitä että meillä ei ole seksiä. Vaikka meillä onkin kaikkea muuta läheisyyttä ja kosketusta todella paljon, saan silti olla surullinen siitä että puolisoni ei halua kanssani seksiä. Jos puolisoni syyllistyy siitä että olen surullinen, en voi olla enää siitä vastuussa. 

Sinulla on aina oikeus tunteisiisi. Ne ovat oikeita ja tärkeitä.

Niillä ei kuitenkaan saa määräysvaltaa toiseen ihmiseen. Vain omasta puolestasi voit päättää, ovatko tunteet niin raskaita, että et kestä enää. Silloin sinun täytyy tehdä ratkaisuja. Pariterapia, ero.

Minulle riittäisi sekin että saisin jakaa suruani puolisoni kanssa mutta en voi tehdä sitä koska hän syyllistyy siitä. Pohjimmiltaan meillä molemmilla on ehkä sama tunne että emme kelpaa ja riitä sellaisina kuin olemme. 

Alan vihdoinkin hyväksyä ajatuksen siitä että emme pysty ratkaisemaan tätä, ainakaan ilman ulkopuolista apua. En kuitenkaan ole lainkaan varma haluaako puolisoni hakea ulkopuolista apua. Ehkä ero todellakin on ainoa mahdollinen ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutun kuuloisia tarinoita.

Seksi hiipui avioliitossa lasten myötä. Vaimo oli aina väsynyt ja hermostui herkästi kun yritin asiaa ottaa esille. Oman käden kautta mentiin vuosia ja tämäkin oli tehtävä vaivihkaan salassa, koska siitäkin minulle suutittiin.

 

Siinä ei loppunut vain Seksi ja kiihko, vaan lähes kaikki spontaani kosketus ja läheisyys. Kommunikaatio meni suoraviivaisesti, puhuttiin pakolliset ja lasten asiat. Muut saivat jäädä.

 

Lopulta en enää jaksanut. Lapset olivat muuttaneet ja en kokenut enää velvollisuudekseni jäädä vaan lähdin. 

 

M49

Ainoa oikea ratkaisu.

Terapia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin hakea seuraa erilaisista deittipalveluista ja käymään treffeillä vieraiden naisten kanssa. Vaimolle totesin kaikkiin asioihin, että aivan sama, ei kiinnosta enää enkä jaksa enää yrittää. Voi mikä autuus aukenikaan kun antoiitselleen luvan hakea uusia naisia 25 vuoden avioliiton jälkeen.

 

M53

Ei ollut munaa erota?

Ero ei aina, tai edes useinkaan ole miehelle taloudellisesti kannattava vaihtoehto. Jos suhde avataan ja tehdään kumpikin tahollaan mitä huvittaa, niin sekin voi olla ihan bueno. Ja jos kumppani alkaa pihtaamaan, niin vastatkoon itse seurauksistaan.

 

Minulla on monta 50+ kaveria, jotka ansaitsevat 100 k€ vuodessa, omakotitalot on hommattu vaimon mieliksi, samoin kesämökit, veneet, autot jne. Ja monta viikkoa vuodessa matkustellaan oman vaimon toiveiden mukaan. Sitten kun ollaan poikien kesken mökkireissulla niin kännissä itketään kaverin olkaa vasten kun toissa vuonna meinasi kerran saada kärkeä kastaa, mutta sen jälleen on ollut seksirintamalla hiljaisempaa. Mutta ei erota, ehkä se vaimokulta vielä joskus heltyy vielä antamaan, kuten silloin nuorena ennen lasten syntymää.

Ihmeen ratkaisukyvytöntä porukkaa, vaikka ovat ihan ok tuloillekin päässeet. Eivät ole pariterapiasta kuulleet? Luulevat, että muut pojat ratkaisevat parisuhteen ongelmat, jos oikein itkee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi olen mieluummin yksin ja saan seksiä säännöllisesti, kuin että olisin jumissa seksittömässä suhteessa talolainan tai puolison sairastumisen takia.

Ihmisen on hyvä tunnistaa rajansa. Sinulle tärkeitä on seksi, ei kunppanuus tai ihmissuhde.

Tämäkin on kommentti jonka kuulen haluttomalta puolisoltani usein. Kuinka seksi on kuulemma minulle tärkeintä. Kuinka millään muulla kosketuksella ei ole minulle väliä. Monta vuotta koin olevani vääränlainen kun halusin myös seksiä sen muun kosketuksen lisäksi, ja koin syyllisyyttä siitä että se kaikki muu kosketus ei riittänyt minulle. Kuitenkin viimein ymmärsin että saan olla surullinen siitä että meillä ei ole seksiä. Vaikka meillä onkin kaikkea muuta läheisyyttä ja kosketusta todella paljon, saan silti olla surullinen siitä että puolisoni ei halua kanssani seksiä. Jos puolisoni syyllistyy siitä että olen surullinen, en voi olla enää siitä vastuussa. 

Sinulla on aina oikeus tunteisiisi. Ne ovat oikeita ja tärkeitä.

Niillä ei kuitenkaan saa määräysvaltaa toiseen ihmiseen. Vain omasta puolestasi voit päättää, ovatko tunteet niin raskaita, että et kestä enää. Silloin sinun täytyy tehdä ratkaisuja. Pariterapia, ero.

Minulle riittäisi sekin että saisin jakaa suruani puolisoni kanssa mutta en voi tehdä sitä koska hän syyllistyy siitä. Pohjimmiltaan meillä molemmilla on ehkä sama tunne että emme kelpaa ja riitä sellaisina kuin olemme. 

Alan vihdoinkin hyväksyä ajatuksen siitä että emme pysty ratkaisemaan tätä, ainakaan ilman ulkopuolista apua. En kuitenkaan ole lainkaan varma haluaako puolisoni hakea ulkopuolista apua. Ehkä ero todellakin on ainoa mahdollinen ratkaisu. 

No eikö sinun pitäisi kysyä sitä häneltä?

Vierailija kirjoitti:

Jätin vaimoni kun hänen vaihdevuosivaivat alkoivat ollessaan 45v, pihtaaminen alkoi jo 5 vuotta aiemmin mutta muuttui täysin aukottomaksi tuolloin. Hänestä tuli miesvihainen katkera ⁢ämmä, juuri sellainen kuin täällä kirjoittavat vanhat naiset ovat.

Tästä huokuu oma naisvihamielinen asenteesi. Annas, kun arvaan: Sinulla ei taida olla kovinkaan läheinen suhde äitisi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vaimo alkoi suorittaa arkea eikä kiinnosta panostaa seksiin, läheisyyteen lue suhteeseen, aina muka väsyttää, stressaa, ahistaa ihan normi akateeminen työ jne. Itse teen meillä suurimman osan kotitöistä, metatöistä ja seksitöistä... 

 

Itsellä lopahti kiinnostus olla aina emotionaalisina kainalosauvoina ja pyörittää arkea ja nyt on salaseuran etsiminen käynnissä: maksullista on jo ollut, nyt ilmaisvakaria haen nuoresta miehestä ja tuntuu olevan hyvin liikkeellä. Varmaan eroan jossain vaiheessa, kun san vähän finansseja järjesteltyä itselleni edullisemmin (idealistina en tehnyt avioehtoakaan...) ja ikinä enää en mene naimisiin tai muuta yhteen naisen kanssa.

 

Ihan järkyttävää, miten aiemmin eroottinen ja seksuaalinen ihminen lyö hanskat tiskiin ja toisaalta kuvittelee, että itse voisi olla totaalisesti saamapuolella, odotta kuitenkin kaikkien omien tarpeidensa toteutuvan kaiken aikaa. Ja niitä tuntuu riittävän....

 

Hän tuntuu vieraalta kodissamme, tylsältä ja kylmältä henkilöltä, ei rakkaalta. :(

Kävittekö terapiassa? Selvisikö syy siihen, miksi läheisyys hiipui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin, että miehestä tuli julma, laiska ja petollinen. Se oli vaikeaa kestää kaiken muun kuorman lisäksi. Nyt on pettäjä heitetty ulos, ja elämässä on paljon rauhaa ja valoa. Toki surettaa, että miksi piti mennä näin ja miksi en valinnut tasapainoisempaa miestä, mutta eipä näitä voi etukäteen tietää, kun johonkin rakastuu.

Niin "huomasit" tämän kaiken sen jälkeen , kun olit kieltänyt mieheltäsi seksin, eli kaikkein tärkeimmän yksittäisen syyn olla parisuhteessa kanssasi? kaikki muukin on kivaa bonusta, mutta silkkaa teekentelyä mikäli seksi ei toimi kunnolla. :/

Silloin kun mentiin yhteen, ei ollut mitään puhettakaan siitä, että seksi olisi hänelle tärkein syy olla yhdessä. Jos olisi ollut, en todennäköisesti olisi pariutunut hänen kanssaan, tai sitten olisin vahtinut paljon tarkemmin, että hän pitää huolen omasta osuudestaan. Ei tällaista myöhemminkään tullut esiin. Joten mies ilmeisesti huijasi minut naimisiin väärillä perusteilla, tai hänellä ei ollut samat prioriteetit kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konkreettisin muutos oli, että mies otti avioeron. Ei halunnut jäädä seksittömään suhteeseen. Jälkeenpäin ajatellen, hyvä että lähti. Itse voin elää ihan hyvin lopun elämäni ilman seksiä. 

Hienoa! Muistathan kertoa kaikille mahdollisille uusille kumppaneille tästä, tosi moni nainen tuntuu teeskentelevän aluksi asioita...mm vahva ja itsenäinen = ripustautuva kontrollifriikki jne....

Niin, tai sitten tilanteet muuttuvat. Vahva ja itsenäinen on helppoa olla, kun ei ole lapsia. Nainen on äitinä erittäin riippuvainen miehestä.

On täysin lapsellista olettaa, että kukaan ei muutu. Jokaisesta tulee uusia piirteitä esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi kun väheni paljon yhdessä vaiheessa niin minua ei huvittanut samalla tavalla viettää aikaa naiseni kanssa. Aloin keksimään enemmän harrastuksia, omia juttuja, miellyttämisenhalu väheni, masensi eikä tehnyt enää mieli olla lähellä. 

Sitten aloin panostaa suhteeseen, vaimon hyvinvointiin, tarpeisiin, otin suurimman osan metatyöstä itselleni,treenasin itseni kuntoon ja menin itseeni ja totesin että vika ei ole vaimon libidossa vaan minussa.

Nyt seksiä on joka päivä, se on intohimoista,monipuolista  ja tapahtuu useimmin vaimon aloitteesta. Liian monet miehet olettaa että seksi on suhteen perusoikeus eikä sinun tarvitse kuin sanoa "anna pillua". Tuntuu vaan miehenä ihan hemmetin hyvältä kokea se kumppanin halu jatkuvasti sen sijaan että tulee kerran viikossa velvollisuusseksiä kotimaisen standardin mukaisesti.

Älä valehtele, joka päivä muka.

Satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Tottakai voi joskus olla päivä jolloin sitä ei ole mutta useimmiten joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi kun väheni paljon yhdessä vaiheessa niin minua ei huvittanut samalla tavalla viettää aikaa naiseni kanssa. Aloin keksimään enemmän harrastuksia, omia juttuja, miellyttämisenhalu väheni, masensi eikä tehnyt enää mieli olla lähellä. 

Sitten aloin panostaa suhteeseen, vaimon hyvinvointiin, tarpeisiin, otin suurimman osan metatyöstä itselleni,treenasin itseni kuntoon ja menin itseeni ja totesin että vika ei ole vaimon libidossa vaan minussa.

Nyt seksiä on joka päivä, se on intohimoista,monipuolista  ja tapahtuu useimmin vaimon aloitteesta. Liian monet miehet olettaa että seksi on suhteen perusoikeus eikä sinun tarvitse kuin sanoa "anna pillua". Tuntuu vaan miehenä ihan hemmetin hyvältä kokea se kumppanin halu jatkuvasti sen sijaan että tulee kerran viikossa velvollisuusseksiä kotimaisen standardin mukaisesti.

Älä valehtele, joka päivä muka.

Satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Tottakai voi joskus olla päivä jolloin sitä ei ole mutta useimmiten joka päivä.

Uskon aivan täysin.

Yleensä jokainen normaali ihminen, joka rakastuu ja lähtee parisuhteeseen, haluaa haluta puolisoaan. Kun halu hiipuu, pitää oikeasti miettiä mitä voisi tehdä sen suhteen eteen, sen sijaan että uhriutuu ja alkaa vaatia ja syyttää toista. Tai mikä pahinta, pettää.

Ihan samalla tavalla se haluttomampikin on suhteessa ilman seksiä ja seksuaalista tyydytystä. Ei hän ole mikään voittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin, että miehestä tuli julma, laiska ja petollinen. Se oli vaikeaa kestää kaiken muun kuorman lisäksi. Nyt on pettäjä heitetty ulos, ja elämässä on paljon rauhaa ja valoa. Toki surettaa, että miksi piti mennä näin ja miksi en valinnut tasapainoisempaa miestä, mutta eipä näitä voi etukäteen tietää, kun johonkin rakastuu.

Niin "huomasit" tämän kaiken sen jälkeen , kun olit kieltänyt mieheltäsi seksin, eli kaikkein tärkeimmän yksittäisen syyn olla parisuhteessa kanssasi? kaikki muukin on kivaa bonusta, mutta silkkaa teekentelyä mikäli seksi ei toimi kunnolla. :/

Silloin kun mentiin yhteen, ei ollut mitään puhettakaan siitä, että seksi olisi hänelle tärkein syy olla yhdessä. Jos olisi ollut, en todennäköisesti olisi pariutunut hänen kanssaan, tai sitten olisin vahtinut paljon tarkemmin, että hän pitää huolen omasta osuudestaan. Ei tällaista myöhemminkään tullut esiin. Joten mies ilmeisesti huijasi minut naimisiin väärillä perusteilla, tai hänellä ei ollut samat prioriteetit kuin sinulla.

Sitäpaitsi, en koskaan kieltänyt mieheltäni seksiä. En vain itse aina halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi olen mieluummin yksin ja saan seksiä säännöllisesti, kuin että olisin jumissa seksittömässä suhteessa talolainan tai puolison sairastumisen takia.

Ihmisen on hyvä tunnistaa rajansa. Sinulle tärkeitä on seksi, ei kunppanuus tai ihmissuhde.

Tämäkin on kommentti jonka kuulen haluttomalta puolisoltani usein. Kuinka seksi on kuulemma minulle tärkeintä. Kuinka millään muulla kosketuksella ei ole minulle väliä. Monta vuotta koin olevani vääränlainen kun halusin myös seksiä sen muun kosketuksen lisäksi, ja koin syyllisyyttä siitä että se kaikki muu kosketus ei riittänyt minulle. Kuitenkin viimein ymmärsin että saan olla surullinen siitä että meillä ei ole seksiä. Vaikka meillä onkin kaikkea muuta läheisyyttä ja kosketusta todella paljon, saan silti olla surullinen siitä että puolisoni ei halua kanssani seksiä. Jos puolisoni syyllistyy siitä että olen surullinen, en voi olla enää siitä vastuussa. 

Sinulla on aina oikeus tunteisiisi. Ne ovat oikeita ja tärkeitä.

Niillä ei kuitenkaan saa määräysvaltaa toiseen ihmiseen. Vain omasta puolestasi voit päättää, ovatko tunteet niin raskaita, että et kestä enää. Silloin sinun täytyy tehdä ratkaisuja. Pariterapia, ero.

Minulle riittäisi sekin että saisin jakaa suruani puolisoni kanssa mutta en voi tehdä sitä koska hän syyllistyy siitä. Pohjimmiltaan meillä molemmilla on ehkä sama tunne että emme kelpaa ja riitä sellaisina kuin olemme. 

Alan vihdoinkin hyväksyä ajatuksen siitä että emme pysty ratkaisemaan tätä, ainakaan ilman ulkopuolista apua. En kuitenkaan ole lainkaan varma haluaako puolisoni hakea ulkopuolista apua. Ehkä ero todellakin on ainoa mahdollinen ratkaisu. 

No eikö sinun pitäisi kysyä sitä häneltä?

Varmasti pitää mutta en ole valmis siihen keskusteluun vielä. Tiedän että se keskustelu voi hyvin todennäköisesti päättyä siihen että ainoa jäljellä oleva vaihtoehto on enää ero. En ole valmis siihen vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi kun väheni paljon yhdessä vaiheessa niin minua ei huvittanut samalla tavalla viettää aikaa naiseni kanssa. Aloin keksimään enemmän harrastuksia, omia juttuja, miellyttämisenhalu väheni, masensi eikä tehnyt enää mieli olla lähellä. 

Sitten aloin panostaa suhteeseen, vaimon hyvinvointiin, tarpeisiin, otin suurimman osan metatyöstä itselleni,treenasin itseni kuntoon ja menin itseeni ja totesin että vika ei ole vaimon libidossa vaan minussa.

Nyt seksiä on joka päivä, se on intohimoista,monipuolista  ja tapahtuu useimmin vaimon aloitteesta. Liian monet miehet olettaa että seksi on suhteen perusoikeus eikä sinun tarvitse kuin sanoa "anna pillua". Tuntuu vaan miehenä ihan hemmetin hyvältä kokea se kumppanin halu jatkuvasti sen sijaan että tulee kerran viikossa velvollisuusseksiä kotimaisen standardin mukaisesti.

Älä valehtele, joka päivä muka.

Satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Tottakai voi joskus olla päivä jolloin sitä ei ole mutta useimmiten joka päivä.

Uskon aivan täysin.

Yleensä jokainen normaali ihminen, joka rakastuu ja lähtee parisuhteeseen, haluaa haluta puolisoaan. Kun halu hiipuu, pitää oikeasti miettiä mitä voisi tehdä sen suhteen eteen, sen sijaan että uhriutuu ja alkaa vaatia ja syyttää toista. Tai mikä pahinta, pettää.

Ihan samalla tavalla se haluttomampikin on suhteessa ilman seksiä ja seksuaalista tyydytystä. Ei hän ole mikään voittaja.

Kaikki eivät edes halua haluta. Joidenkin seksuaalisuus tuntuu yhdistyvän hyvin vahvasti alkuhuumaan ja rakastumiseen. Alkuhuuman hiivuttua hiipuu myös seksuaalinen halu. 

Ja seksittömyydestä kärsiminen ja siitä puhuminen eivät ole uhriutumista tai vaatimista. Ei henkistä väkivaltaa tai painostusta. Itsekin menin tuohon manipulaatioon vuosia. Siihen kuinka minua syyllistettiin tunteistani, kuinka minut saatiin tuntemaan itseni vääränlaiseksi ja kohtuuttomaksi. Kuinka vuosikausia pidin tunteeni sisälläni, koska niiden ilmaisu koettiin heti syyllistämisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi kun väheni paljon yhdessä vaiheessa niin minua ei huvittanut samalla tavalla viettää aikaa naiseni kanssa. Aloin keksimään enemmän harrastuksia, omia juttuja, miellyttämisenhalu väheni, masensi eikä tehnyt enää mieli olla lähellä. 

Sitten aloin panostaa suhteeseen, vaimon hyvinvointiin, tarpeisiin, otin suurimman osan metatyöstä itselleni,treenasin itseni kuntoon ja menin itseeni ja totesin että vika ei ole vaimon libidossa vaan minussa.

Nyt seksiä on joka päivä, se on intohimoista,monipuolista  ja tapahtuu useimmin vaimon aloitteesta. Liian monet miehet olettaa että seksi on suhteen perusoikeus eikä sinun tarvitse kuin sanoa "anna pillua". Tuntuu vaan miehenä ihan hemmetin hyvältä kokea se kumppanin halu jatkuvasti sen sijaan että tulee kerran viikossa velvollisuusseksiä kotimaisen standardin mukaisesti.

Älä valehtele, joka päivä muka.

Satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Tottakai voi joskus olla päivä jolloin sitä ei ole mutta useimmiten joka päivä.

Uskon aivan täysin.

Yleensä jokainen normaali ihminen, joka rakastuu ja lähtee parisuhteeseen, haluaa haluta puolisoaan. Kun halu hiipuu, pitää oikeasti miettiä mitä voisi tehdä sen suhteen eteen, sen sijaan että uhriutuu ja alkaa vaatia ja syyttää toista. Tai mikä pahinta, pettää.

Ihan samalla tavalla se haluttomampikin on suhteessa ilman seksiä ja seksuaalista tyydytystä. Ei hän ole mikään voittaja.

Kaikki eivät edes halua haluta. Joidenkin seksuaalisuus tuntuu yhdistyvän hyvin vahvasti alkuhuumaan ja rakastumiseen. Alkuhuuman hiivuttua hiipuu myös seksuaalinen halu. 

Ja seksittömyydestä kärsiminen ja siitä puhuminen eivät ole uhriutumista tai vaatimista. Ei henkistä väkivaltaa tai painostusta. Itsekin menin tuohon manipulaatioon vuosia. Siihen kuinka minua syyllistettiin tunteistani, kuinka minut saatiin tuntemaan itseni vääränlaiseksi ja kohtuuttomaksi. Kuinka vuosikausia pidin tunteeni sisälläni, koska niiden ilmaisu koettiin heti syyllistämisenä. 

Alkuhuuma on sellaista aikaa, jolloin täysi totuus toisesta ja hänen toimintatavoistaan ei ole vielä paljastunut. Ei voi esimerkiksi tietää, millainen vastuunkantaja mies on isänä, ennen kuin niitä lapsia on.

Se, että teillä kävi noin, ei tarkoita, että olisi olemassa joku ihmistyyppi, jonka seksuaalisuus kytkeytyy alkuhuumaan. Vaikka onhan näitä, joille ei arki käy lainkaan. Ylensä se on tosin se vonkaaja, joka ei pysty asettumaan toisen asemaan siinä arjessa, vaan vaatii seksiä riippumatta tilanteesta. Ja joskus arkikin voi olla todella kovaa, toiselle tai molemmille. Voi tullakin erityislapsi, jonka kanssa ollaan helisemässä joka päivä. Sille, jolta kärtetään seksiä, se on vielä kovempaa. 

Seksittömyydestä olisi todellakin hyvä puhua, kuten tuolla aiemmin sanoin, sillä ajatuksella, että mitä minä voin tehdä suhteen eteen. Eikä vaatimalla, kiristämällä, jättämällä oma osuus tekemättä. Sellainen on henkistä väkivaltaa ja painostusta.

Tunteisiin on jokaisella oikeus, mutta ei ihan mihin tahansa tapaan ilmaista tunteitaan. Uhkailu, huutaminen, painostaminen, kosto pettäminen jne. eivät ole ollenkaan ok.

Kiitos kun demonstroit mitä tarkoitin. Kaikenlainen tunneilmaisu, omassa tapauksessani itku, on haluttoman osapuolen näkökulmasta painostamista ja henkistä väkivaltaa. 

PS. Olen hyvä äiti ja varmasti kantanut oman vastuuni perheestämme. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun demonstroit mitä tarkoitin. Kaikenlainen tunneilmaisu, omassa tapauksessani itku, on haluttoman osapuolen näkökulmasta painostamista ja henkistä väkivaltaa. 

PS. Olen hyvä äiti ja varmasti kantanut oman vastuuni perheestämme. 

Luepas uudestaan. Sanottiinko, että kaikenlainen tunneilmaisu on painostusta ja väkivaltaa? Ei sanottu.

Olet varmaan hyvä äiti ja vaikka mitä hyvää. Siitä ei ole kyse. Sitä ihmettelen, että käyt teidän kahdenvälisiä keskusteluja täällä vauvapalstalla. Et pysty ratkaisemaan ongelmaasi täällä. Puolison kanssa, terapeutin avulla. Muille on turha kiukutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun demonstroit mitä tarkoitin. Kaikenlainen tunneilmaisu, omassa tapauksessani itku, on haluttoman osapuolen näkökulmasta painostamista ja henkistä väkivaltaa. 

PS. Olen hyvä äiti ja varmasti kantanut oman vastuuni perheestämme. 

Luepas uudestaan. Sanottiinko, että kaikenlainen tunneilmaisu on painostusta ja väkivaltaa? Ei sanottu.

Olet varmaan hyvä äiti ja vaikka mitä hyvää. Siitä ei ole kyse. Sitä ihmettelen, että käyt teidän kahdenvälisiä keskusteluja täällä vauvapalstalla. Et pysty ratkaisemaan ongelmaasi täällä. Puolison kanssa, terapeutin avulla. Muille on turha kiukutella.

Kaikki keskustelu koetaan painostamisena ja henkisenä väkivaltana. Siksi en voi sanoa näitä ajatuksiani puolisolle. Siksi puran oloani täällä. Kiitos tästä mahdollisuudesta, en (vertais)tukea odottanutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi kun väheni paljon yhdessä vaiheessa niin minua ei huvittanut samalla tavalla viettää aikaa naiseni kanssa. Aloin keksimään enemmän harrastuksia, omia juttuja, miellyttämisenhalu väheni, masensi eikä tehnyt enää mieli olla lähellä. 

Sitten aloin panostaa suhteeseen, vaimon hyvinvointiin, tarpeisiin, otin suurimman osan metatyöstä itselleni,treenasin itseni kuntoon ja menin itseeni ja totesin että vika ei ole vaimon libidossa vaan minussa.

Nyt seksiä on joka päivä, se on intohimoista,monipuolista  ja tapahtuu useimmin vaimon aloitteesta. Liian monet miehet olettaa että seksi on suhteen perusoikeus eikä sinun tarvitse kuin sanoa "anna pillua". Tuntuu vaan miehenä ihan hemmetin hyvältä kokea se kumppanin halu jatkuvasti sen sijaan että tulee kerran viikossa velvollisuusseksiä kotimaisen standardin mukaisesti.

Naisen kirjoittamamaa tämä

Ei ole. Osa meistä miehistä jättää vaan kaljat kauppaan ja osaa arvioida omaa käytöstään paremmin. 

Nainen käynnistyy ku detroit diesel pakkasella ja mies syttyy ku bensakannu jonne on viskattu tulitikku.

Alkuun molemmat syttyy ihan pelkästä yhdessäolosta mutta kun tällainen vajaa 20v menty yhdessä ni jossain vaiheessa joutuu vaan miettimään vastaako millään tasolla sitä ihmistä jota se toinen niin kovasti halusi.

Jos olet hauska, iloinen ja energinen niin sohvalla sipsiä vetävä kärttyinen ja laiska pallomahainen ukko ei nyt ihan vastaa sitä kaveria kuka olit silloin ku tapasitte. 

Onko sitten helppoa mennä itseensä ja yrittää olla parempi puoliso? Ei ole. Mutta kun toinen huomaa että teet kaikkesi suhteen ja perheen eteen niin siitä alkaa positiivinen kierre. Se että nainen käy kuumana on kyllä kaiken vaivan arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun demonstroit mitä tarkoitin. Kaikenlainen tunneilmaisu, omassa tapauksessani itku, on haluttoman osapuolen näkökulmasta painostamista ja henkistä väkivaltaa. 

PS. Olen hyvä äiti ja varmasti kantanut oman vastuuni perheestämme. 

Luepas uudestaan. Sanottiinko, että kaikenlainen tunneilmaisu on painostusta ja väkivaltaa? Ei sanottu.

Olet varmaan hyvä äiti ja vaikka mitä hyvää. Siitä ei ole kyse. Sitä ihmettelen, että käyt teidän kahdenvälisiä keskusteluja täällä vauvapalstalla. Et pysty ratkaisemaan ongelmaasi täällä. Puolison kanssa, terapeutin avulla. Muille on turha kiukutella.

Kaikki keskustelu koetaan painostamisena ja henkisenä väkivaltana. Siksi en voi sanoa näitä ajatuksiani puolisolle. Siksi puran oloani täällä. Kiitos tästä mahdollisuudesta, en (vertais)tukea odottanutkaan. 

En tiedä miten sinulla on tapana kommunikoida puolisollesi, mutta melkoisen marttyyrinroolin, vääristelyn, kiukuttelun ja syyllistämisen saat aikaan jopa täysin vieraita ihmisiä kohtaan.

Mutta onnea valitsemallasi tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi kun väheni paljon yhdessä vaiheessa niin minua ei huvittanut samalla tavalla viettää aikaa naiseni kanssa. Aloin keksimään enemmän harrastuksia, omia juttuja, miellyttämisenhalu väheni, masensi eikä tehnyt enää mieli olla lähellä. 

Sitten aloin panostaa suhteeseen, vaimon hyvinvointiin, tarpeisiin, otin suurimman osan metatyöstä itselleni,treenasin itseni kuntoon ja menin itseeni ja totesin että vika ei ole vaimon libidossa vaan minussa.

Nyt seksiä on joka päivä, se on intohimoista,monipuolista  ja tapahtuu useimmin vaimon aloitteesta. Liian monet miehet olettaa että seksi on suhteen perusoikeus eikä sinun tarvitse kuin sanoa "anna pillua". Tuntuu vaan miehenä ihan hemmetin hyvältä kokea se kumppanin halu jatkuvasti sen sijaan että tulee kerran viikossa velvollisuusseksiä kotimaisen standardin mukaisesti.

Naisen kirjoittamamaa tämä

Ei ole. Osa meistä miehistä jättää vaan kaljat kauppaan ja osaa arvioida omaa käytöstään paremmin. 

Nainen käynnistyy ku detroit diesel pakkasella ja mies syttyy ku bensakannu jonne on viskattu tulitikku.

Alkuun molemmat syttyy ihan pelkästä yhdessäolosta mutta kun tällainen vajaa 20v menty yhdessä ni jossain vaiheessa joutuu vaan miettimään vastaako millään tasolla sitä ihmistä jota se toinen niin kovasti halusi.

Jos olet hauska, iloinen ja energinen niin sohvalla sipsiä vetävä kärttyinen ja laiska pallomahainen ukko ei nyt ihan vastaa sitä kaveria kuka olit silloin ku tapasitte. 

Onko sitten helppoa mennä itseensä ja yrittää olla parempi puoliso? Ei ole. Mutta kun toinen huomaa että teet kaikkesi suhteen ja perheen eteen niin siitä alkaa positiivinen kierre. Se että nainen käy kuumana on kyllä kaiken vaivan arvoista.

Aamen!

Ja veikkaan, että kyllä se rouvakin varmasti tuosta kirittyy ja tulee myös muissa asioissa vastaan.

Olen todella iloinen ja onnellinen puolestanne. (Ja hiukan harmissani omasta puolestani. Mutta joka tapauksessa mahtavaa, että kivoja ja fiksuja miehiä on olemassa. Vaimosi on varmasti tyytyväinen ja ylpeä.)