Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät tottele, äitinsä vähättelee sääntöjäni ja kieltojani
"..ttuununut isä"
28.12.2019 |
Lapsemme käyttäytyvät huonosti, eivät tottele kehotuksia ja tekevät kaikkea häiritsevää. Olen isä, joka haluaisi estää tätä kertomalla sääntöjä ja kieltoja. Lasten äiti kuitenkin vähättelee jatkuvasti tekemisiäni ja vieläpä lasten silmien edessä.
Hän sanoo aina että älä tee noin ja älä sano noin, vaikka lapsemme esim olisivat juosseet rappukäytävään ilman kenkiä metelöimään. Olen itse aivan raivona/hermoromahduksen partaalla. Haluaisin vaan heidän käyttäytyvän paremmin.
En tiedä mitä tehdä. Onko ero ainoa ratkaisu, vai meneekö tilanne vielä pahempaan suuntaan?
Terveisin "..ttuuntunut isä"
Kommentit (152)
Raivoavaa vanhempaa ei lapset kunnioita eikä kuuntele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivo(stunee)na oleminen on olotila, tunne, ei käytöstä, sen enempää kuin jos on suuttunut, riemastunut tai jännittynyt. Ap ei käsittääkseni ole kertonut riuhtovansa lapsia karjuessaan sylki roiskuen. Jos täällä nainen kertoisi että on ihan raivona miehensä nöyryyttävästä ja arkea vaikeuttavasta toiminnasta, tulkitsisitteko sen naisen voimakkaaksi tunnetilaksi vai että hän on laittanut ukon jo halolla hakaten jauhelihaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n lapset ovat miltei samassa iässä kuin omani (5 ja 8). Meillä mies ei kahdeksaan vuoteen osallistunut lastenhoitoon, kasvatukseen ja perhe-elämään millään tavalla, kunnes tänä vuonna työttömäksi jäätyään alkoi rähjäämään lapsille, kommentoimaan kodin jokaista ongelmaa ja olemaan ap:n kuvailemasti "hermoromahduksen partaalla" jatkuvasti. Ja ei, meidän lapsemme eivät ole mitään kauhukakaroita, vaan ihan tavallisia lapsia. Eivät tottele isäänsä lainkaan, esikoinen lähinnä katsoo hölmistyneenä. Ja kyllä, minua pännii kun isä päättää NYT alkaa "osallistumaan" lastenkasvatukseen ja se tuntuu pikemminkin siltä että vain purkaa pahaa oloaan lapsiin. Todellakin kommentoin siihen ja teen selväksi lapsille, ettei tuollaista tyhjänpäiväistä rähinää tarvitse kuunnella. Muutan asennettani sinä päivänä kun näen mieheni leikkimässä legoilla tai pelaamassa lautapeliä lasten kanssa.
Sinun pitäisi tukea isän sanaa ja auktoriteettia lapsia kohtaan. Teet totaalisen väärin katsellessasi lapsen hölmistymistä. Totta kai lapsi hölmistyy, kun on pieni typerä idiootti, mutta sinun tehtäväsi olisi vahvistaa lapselle, että kyllä,hänellä on isäkin, jolta ei hemmotellutn pikkupillun tapaan voi odottaa vain hyviä asioita, vaan isältä tulee myös köskyjäja mä.räyksiä ja lapsen on parasta alkaa opetella tottelemaan niitäkin, koska ei tiedä vielä elämästä kaikkea. Valitkoon itse sitten, kun muuttaa pois kotoa. Siihen saakka tekee niin kuin vanhemmat sanovat. Toivottavasti valitsit sen verran tasokkaan miehen, että häneen voi luottaa.
t.kristallikissa
Voi sinua äitihullu. Paraskin täällä antamaan neuvojasi. Mielisairas nainen joka täällä monia vuosia haukkunut äitiään ja lapsiaan. Kuule " kristallikissa" hae apua. Vaikka turhaa sanoa. Tätähän sinulle on täällä hoettu vuositolkulla. Tuloksetta.
Onko aloittaja jo haukuttu kylliksi?
Kristallikissa=äitihullu koko joulunajan täällä seikkaillut ketjusta toiseen pätemässä🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa=äitihullu koko joulunajan täällä seikkaillut ketjusta toiseen pätemässä🤣
Sama huomattu.
Omat asiansa päin persettä. Hoitais ne nyt ensin.
voi olla, että kyseessä on ap:n vaimon yksi tapa käyttää henkistä väkivaltaa ap:ta kohtaan. jos lasten kanssa sovitut säännöt esim. kotiintuloaika on äidin mielestä liian tiukka, niin normaalissa parisuhteessa äiti ja isä keskustelevat asiasta kaksin. voi tietenkin myös olla, että äidillä ei ole vanhemmuus hallinnassa ja helpompaa on vain antaa lapsen samantien periksi, koska tällä tavalla tilanne nopeasti ohitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja jo haukuttu kylliksi?
Tuskin. Koska kyseessä on mies, ei koskaan voi haukkua liikaa... :-|
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä hiukan lisää asenteellista, sukupuolivärittynyttä tekstiä aiheesta...
Äidit suhtautuvat lähtökohtaisesti lapsiinsa ylisuojelevasti, tämä lienee jollain tapaa biologinen tekijä.
Nainen kokee miehen erilaisen (lue: jyrkempi/määräävämpi) kasvatustyylin hyökkäyksenä ja uhkana lapselle.
Tämä siis jo ihan parisuhteissa, joissa lapsi on biologisesti yhteinen...
...ja vielä suurempi uhka mies on uusperheissä, eli siis kuviossa missä lapsi ei ole miehen ”oma”.Näitä havaintoja olen tehnyt sekä omassa elämässäni, että lähipiirissäni.
Näin itsekin uusperheen esikoisena aiemmin ajattelin. Olin perheen ei kenenkään lapsi. Kunnes sain mieheni kanssa lapsia ja hän vetäytyi kasvatusvastuusta ja "liittoitui" lasten kanssa.
Esim. Metelöidään rappukäytävässä siellä kulkiessa. Tömistellään ja kirkutaan (miten kirkua taipuu?) oli lasten puolella ettei siellä voi kulkea yhtään hiljempaa. Olin eri mieltä.
Kyllä sattui kun teoriani uusperheen hierarkisuudesta meni romu koppaan. Näin se biologinen isä vähät välitti hyvistä tavoista että lapset osaisivat toimia tulevaisuudessa.
Oma yksittäinen kokemuksesi ei tee siitä tyypillistä, valtavirtaa edustavaa mallia...
P.S. se taipuu muotoon ’kirutaan’ :)
Eipä sinunkaan väitteesi tee siitä valtavirtaa edustavaa mallia.
Ei varmastikaan pelkkänä argumentoimattomana väitteenä.
40+ vuotta elettyä elämää, lukuisia omia parisuhdekokemuksia, sekä ympäristön tarkkailua tässä asiassa, ja havaintoja niistä...
Niin, väitän edelleen että oma väitteeni on oikeampi kuin sinun.
Esimerkkitapauksia olen tosiaan omin silmin todistanut lukuisia ja taas lukuisia.Minä en ole tästä aiheesta väittänyt ainakaan tässä keskustelussa aiemmin mitään, joten saat ihan rauhassa uskoa, että sinun väitteesti on oikeampi kuin minun.
Koska minun elämänkokemukseni ja ympäristön tarkkailuni ei tue tuota sinun väitettäsi, en usko että se on niin yleistettävissä oleva kuvio kuin sinä kuvittelet.
Retorinen kikkailu ei faktoja muuta miksikään, vaikka kuinka yrittäisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun tarvii antaa piiskaa pyllylle...
Vaimolle makkarissa, näytä kuka on isäntä.
Tämmösen aloituksen keksit sitten tälle päivälle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko aloitus totta. Vähän överi.
Mietit eroa ja aiotkin, kun lapset ovat isoja? Siihen saakka kärsit ja puhiset?
Suosittelen miettimään sitä eroa ihan vakavasti juuri nyt. Puhumaan eron olleen ajatuksissa myös vaimollesi. Tästä voitte lähteä purkamaan. En usko lastenkasvatuksen olevan läheskään ainut ongelmanne.
Ehkä käyt valtataistelua juuri nyt ja lapset ovat objekteja? Tai sitten vaimosi tekee niin?
Onko teillä seksiä? Treffejä? Jutteletteko politiikasta, töistä, uutisista ym, siis muustakin kuin lapsista ja arjen aikatauluista? Ehkä olisi aika ottaa lapsille hoitaja, ja tehdä vaimon kanssa jotain hauskaa, ja laittaa satanen pari siihen huviin, halvempaa kuin ero.
Tuo vaimon piiskaus kaikessa korniudessaan toimi meillä.
Kerran sanoin vaimolle että sietäisi saada selkäänsä. Vaimo totesi että hänhän vain nauttisi siitä.
Kerran sitten kiukutteluaan tovin läiskäsin kämmenellä pepulle, vaimo läiskäsi takaisin, mutta joutui lopulta polven päälle.
Tästä tuli mukava, meitä lähettänyt tapa. Kämmenen lisäksi käytössä on myös vyö, valitettavasti remmitys onnistuu vain kun lapset hoidossa tai molemmilla etäpäivä. Johtaa usein seksiin, ja vaimo käyttäytyy moninkertaisesti paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you. On vähän vaikea opettaa lapselle että pitää tavaroista hyvää huolta kun mies näyttää koko ajan päinvastaista esimerkkiä ja sitten sanoo "no ostan sulle uuden". Hiukka hankalaa opettaa lapselle että ei saa kiroilla ja kun yks kiroaa vieressä kovaan ääneen. Että ei saa keskeyttää muiden keskustelua kun mies tekee sitä ihan miten huvittaa. Hiukka hankala opettaa lapselle että voi kertoa asiansa huutamatta... no arvaatte varmaan. Jne.
Juu ja kyseessä on taantuminen, ei ollut ennen lasta tuollainen. Hänellä on oikeus.
Vierailija kirjoitti:
I feel you. On vähän vaikea opettaa lapselle että pitää tavaroista hyvää huolta kun mies näyttää koko ajan päinvastaista esimerkkiä ja sitten sanoo "no ostan sulle uuden". Hiukka hankalaa opettaa lapselle että ei saa kiroilla ja kun yks kiroaa vieressä kovaan ääneen. Että ei saa keskeyttää muiden keskustelua kun mies tekee sitä ihan miten huvittaa. Hiukka hankala opettaa lapselle että voi kertoa asiansa huutamatta... no arvaatte varmaan. Jne.
Juu ja kyseessä on taantuminen, ei ollut ennen lasta tuollainen. Hänellä on oikeus.
Lapselle on myös tosi vaikeaa opettaa ettei saa juoda alkoholia, eikä ajaa mopolla/autolla...
...siis jos lapsi on oppinut jo ihan pienestä, että hänellä on samat oikeudet kuin aikuisillakin :-/
Ja ei, tämä esimerkki ei ole kuvitteellinen, vaan ihan tosi tarina elävästä elämästä :(
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on yksi pahimmista monista kasvatuksessa, että vanhemmat syövät toistensa arvovaltaa. Vanhempien pitää keskustella vakavasti yhdessä tuosta. Jos toinen ei tajua, niin perheneuvolaan seuraavaksi.
Keskustelut harvoin johtaa mihinkään pysyvään taikka hedelmälliseen kehitykseen.
Lapsen puolustaminen ”pahaa miestä” vastaan on niin automaattinen reaktio naiselta, jokseenkin selkäydinrefleksi.
Kun tilanne tulee, ei mitkään sopimukset puuttumattomuudesta paljon naisia paina...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Lasten äiti kehuu olevansa kasvatusalan ammattilainen, mutta kuitenkin juuri hänen lapsensa juoksevat kaupassa, temppuilevat esim autossa heittelemällä tavaroita, availemalla ikkunoita/turvavöitä tai potkimalla etupenkkiä kuraisilla kengillä... Ja jos minä noista suutun, heidän äitinsä keksii jonkun mitättömän puolustuksen heidän hyväkseen (esim ovat vaan väsyneitä) tai vaientaa minut yksinkertaisesti sanomalla "älä paasaa siinä". Mitä tuon jälkeen enää viitsii tehdä kuin niellä kiukkunsa ja keskittyä ajamiseen...
Älä aja. Sano että auto ei liiku mihinkään ennen kun takapenkillä on hiljaista ja rauhallista. Sitten kökötätte siinä niin kauan kunnes mukelot oppivat että mitä isä sanoo, sen isä toteuttaa.
Teoriassa joo hyvä, mutta entä jos nenille pomppivat lapset ottaa sen ajamattomuudenkin sellaisena, että nimenomaan LAPSET on tilanteessa niskan päällä? Valta-asetelma missä lapset päättää milloin auto liikkuu = epänormaalia ja ei hyvä.
Meillä lapset tekee tuota nimenomaan miehen kanssa, koska he kyllä tajuavat, koska on kiire ja koska on hyvää aikaa pysähtyä. Esimerkiksi matkalla ystäväpariskunnan luokse lapset remuaa, metelöi ja riehuu ja tietty auto pysähtyy. Sitten odotellaan aikamme eikä ajoa voi jatkaa, koska silloinhan lapset huomaisi, että vanhempien sanalla ei ole merkitystä. Toisaalta he tajuavat senkin, että jos riehuvat, niin he päättävät, koska matkaa jatketaan. Mummolaan mennessä eivät koskaan tee noin, mutta kun isällä on kiire, saa auton tiensivuun joskus jopa 30 min ajaksi vain riekkumalla. Yritin aikanaan sanoa miehelle, että älä lähde tuohon, mutta minut vaiennettiin ilmoittamalla, että mies kyllä osaa kasvattaa, tästä ei kannata keskustella.
Kerran miehellä paloi pinna ja hän ilmoitti lapsille, että ulos autosta kokonaan, hän jatkaa matkaa yksin. Sinne jäi 6v ja 4v bussipysäkille ja mies palasti omien sanojensa mukaan 2 min kuluttua lapsia noutamaan, vaan näitäpä ei enää näkynytkään missään. Joku ystävällinen ohikulkija oli ottanut lapset suojiinsa, vienyt kotiinsa ja soittanut poliisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Lasten äiti kehuu olevansa kasvatusalan ammattilainen, mutta kuitenkin juuri hänen lapsensa juoksevat kaupassa, temppuilevat esim autossa heittelemällä tavaroita, availemalla ikkunoita/turvavöitä tai potkimalla etupenkkiä kuraisilla kengillä... Ja jos minä noista suutun, heidän äitinsä keksii jonkun mitättömän puolustuksen heidän hyväkseen (esim ovat vaan väsyneitä) tai vaientaa minut yksinkertaisesti sanomalla "älä paasaa siinä". Mitä tuon jälkeen enää viitsii tehdä kuin niellä kiukkunsa ja keskittyä ajamiseen...
Älä aja. Sano että auto ei liiku mihinkään ennen kun takapenkillä on hiljaista ja rauhallista. Sitten kökötätte siinä niin kauan kunnes mukelot oppivat että mitä isä sanoo, sen isä toteuttaa.
Teoriassa joo hyvä, mutta entä jos nenille pomppivat lapset ottaa sen ajamattomuudenkin sellaisena, että nimenomaan LAPSET on tilanteessa niskan päällä? Valta-asetelma missä lapset päättää milloin auto liikkuu = epänormaalia ja ei hyvä.
Meillä lapset tekee tuota nimenomaan miehen kanssa, koska he kyllä tajuavat, koska on kiire ja koska on hyvää aikaa pysähtyä. Esimerkiksi matkalla ystäväpariskunnan luokse lapset remuaa, metelöi ja riehuu ja tietty auto pysähtyy. Sitten odotellaan aikamme eikä ajoa voi jatkaa, koska silloinhan lapset huomaisi, että vanhempien sanalla ei ole merkitystä. Toisaalta he tajuavat senkin, että jos riehuvat, niin he päättävät, koska matkaa jatketaan. Mummolaan mennessä eivät koskaan tee noin, mutta kun isällä on kiire, saa auton tiensivuun joskus jopa 30 min ajaksi vain riekkumalla. Yritin aikanaan sanoa miehelle, että älä lähde tuohon, mutta minut vaiennettiin ilmoittamalla, että mies kyllä osaa kasvattaa, tästä ei kannata keskustella.
Kerran miehellä paloi pinna ja hän ilmoitti lapsille, että ulos autosta kokonaan, hän jatkaa matkaa yksin. Sinne jäi 6v ja 4v bussipysäkille ja mies palasti omien sanojensa mukaan 2 min kuluttua lapsia noutamaan, vaan näitäpä ei enää näkynytkään missään. Joku ystävällinen ohikulkija oli ottanut lapset suojiinsa, vienyt kotiinsa ja soittanut poliisit.
Paras ratkaisu näissä olisi seuraava:
Auto ei pysähdy, vaan kääntyy ympäri ja palaa kotiin. Lapsi loppupäiväksi arestiin miettimään kannattaako jatkossa temppuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Lasten äiti kehuu olevansa kasvatusalan ammattilainen, mutta kuitenkin juuri hänen lapsensa juoksevat kaupassa, temppuilevat esim autossa heittelemällä tavaroita, availemalla ikkunoita/turvavöitä tai potkimalla etupenkkiä kuraisilla kengillä... Ja jos minä noista suutun, heidän äitinsä keksii jonkun mitättömän puolustuksen heidän hyväkseen (esim ovat vaan väsyneitä) tai vaientaa minut yksinkertaisesti sanomalla "älä paasaa siinä". Mitä tuon jälkeen enää viitsii tehdä kuin niellä kiukkunsa ja keskittyä ajamiseen...
Älä aja. Sano että auto ei liiku mihinkään ennen kun takapenkillä on hiljaista ja rauhallista. Sitten kökötätte siinä niin kauan kunnes mukelot oppivat että mitä isä sanoo, sen isä toteuttaa.
Teoriassa joo hyvä, mutta entä jos nenille pomppivat lapset ottaa sen ajamattomuudenkin sellaisena, että nimenomaan LAPSET on tilanteessa niskan päällä? Valta-asetelma missä lapset päättää milloin auto liikkuu = epänormaalia ja ei hyvä.
Meillä lapset tekee tuota nimenomaan miehen kanssa, koska he kyllä tajuavat, koska on kiire ja koska on hyvää aikaa pysähtyä. Esimerkiksi matkalla ystäväpariskunnan luokse lapset remuaa, metelöi ja riehuu ja tietty auto pysähtyy. Sitten odotellaan aikamme eikä ajoa voi jatkaa, koska silloinhan lapset huomaisi, että vanhempien sanalla ei ole merkitystä. Toisaalta he tajuavat senkin, että jos riehuvat, niin he päättävät, koska matkaa jatketaan. Mummolaan mennessä eivät koskaan tee noin, mutta kun isällä on kiire, saa auton tiensivuun joskus jopa 30 min ajaksi vain riekkumalla. Yritin aikanaan sanoa miehelle, että älä lähde tuohon, mutta minut vaiennettiin ilmoittamalla, että mies kyllä osaa kasvattaa, tästä ei kannata keskustella.
Kerran miehellä paloi pinna ja hän ilmoitti lapsille, että ulos autosta kokonaan, hän jatkaa matkaa yksin. Sinne jäi 6v ja 4v bussipysäkille ja mies palasti omien sanojensa mukaan 2 min kuluttua lapsia noutamaan, vaan näitäpä ei enää näkynytkään missään. Joku ystävällinen ohikulkija oli ottanut lapset suojiinsa, vienyt kotiinsa ja soittanut poliisit.
Höpöhöpö.
Kukaan ei enää nykyään ole niin hölmö/hullu että lähestyy vieraita lapsia, ja ottaa ”suojiinsa”, edes hyvissä aikomuksissa. Pedon leima kun leimataan niin herkästi, ja sepä ei sitten lähdekään pois, oli tilanne millainen tahansa.
Minä en ole tästä aiheesta väittänyt ainakaan tässä keskustelussa aiemmin mitään, joten saat ihan rauhassa uskoa, että sinun väitteesti on oikeampi kuin minun.
Koska minun elämänkokemukseni ja ympäristön tarkkailuni ei tue tuota sinun väitettäsi, en usko että se on niin yleistettävissä oleva kuvio kuin sinä kuvittelet.