Tiedättekö ihmistyypin joka ei moikkaa takaisin.

Lukio

Tuttua

Juntti

Fiilis

Tiedän. Osa on niitä, jotka kääntää katseen pois ja osa on sitten noita, mitkä vaan möllöttää. Niitä ihmettelen enemmän, kun kuitenkin reagoivat ja katsovat silmiinkin. Ei voi nyökätä tai sanoa moi? :D

Vierailija kirjoitti:

Lukio

Tuttua

Juntti

Fiilis

Niin että mitä?

Tiedän:

Ystäväni on kuulovammainen ja näkökyky on rajoittunut.

Joo, mä olen sellainen! Ihan sama mulle pitääkö muut junttina. Mä tykkään elää cityerakkona, liikkua ihmisten keskellä mutta niin kuin niitä muita ei olisi olemassakaan.

Älähä älähä. Suoli on hyvinvointipskaa. Ole onnellinen jos hyypiöt ei kestä päivänvaloo...

Muakaan kukaan kestä, ja jos kestää, panen sen epäkestämään...

🤐🤐🤐

Me sellaiset erilaiset ei kuuluta joukkoon. Me ollaan niitä introverttejä, jotka sulkee muun maailman pois. Sori, jos satuit tulilinjalle, tai pikemminkin jäit ulkopuolelle.

Mulla on usein kuulokkeet korvilla. Jos en oo varma moikkasiko joku, hymyilen ainoastaan.

Mä luulen, että meidän naapurilla oli joku häiriö sosiaalisessa kanssakäymisessä, ei ikinä vastannut tervehdykseen.

Kuitenkin kerran lapseni tuli kotiin ja kertoi, että kyllä naapuri osaa puhua. Oli kuullut kun puhui puhelimeen. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä olen sellainen! Ihan sama mulle pitääkö muut junttina. Mä tykkään elää cityerakkona, liikkua ihmisten keskellä mutta niin kuin niitä muita ei olisi olemassakaan.

Justjust.. Ootpa naurettava, katso vaikka > :D

elän mielelläni itekseni ilman muita ihmisiä ja rakastan kaupunkia. Eikä pieni tervehtiminen kenenkään omaa tilaa häiritse. Nyökkäys innokkaille ja elämä jatkuu taas itekseen. Kukaan ei jää juttelemaan tai änge kahville.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on usein kuulokkeet korvilla. Jos en oo varma moikkasiko joku, hymyilen ainoastaan.

Eli sulta saa reaktion, et ole idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän:

Ystäväni on kuulovammainen ja näkökyky on rajoittunut.

Miksi alanuoli?

Onko niin ihmeellistä, että kuulolaitteista huolimatta, toisten kuulo ei ole sataprosenttinen. Lisäksi ystävälläni on ns. putkinäkö, jolloin sivulla olevia asioita ei näe.

Tiedän todellakin! Olen itse omaksunut hyvät käytöstavat ja tervehdin minulle tuttuja ja toisinaan tuntemattomiakin tilanteesta riippuen.

Tulee mieleen eräskin rouva lapseni koulusta, joka iloisesti kävelee koululle hakemaan lastaan ja tervehtii siinä kaikki muut mammat läpi minut ohittaen.

Kerran erehdyin tälle moikat sanomaan, kun siitä ohitseni käveli, niin tää kääntyi, katsoi päästä varpaisiin happama ilme kasvoillaan ja jatkoi matkaa mitään sanomatta.

Terkkuja vaan hapannaamalle, näen lävitsesi etkä ole sitä mitä yrität esittää.. epävarmuutesi paistaa kilometrien päähän. 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän:

Ystäväni on kuulovammainen ja näkökyky on rajoittunut.

Miksi alanuoli?

Onko niin ihmeellistä, että kuulolaitteista huolimatta, toisten kuulo ei ole sataprosenttinen. Lisäksi ystävälläni on ns. putkinäkö, jolloin sivulla olevia asioita ei näe.

Itselläsi putkiaivot? Hyvä syy olla tervehtimättä takaisin.

🙀

Voi johtua näistä: ei tuntenut, on ujo tai arka tai sulkeutunut, on sillä tuulella että nyt en moikkaakkaan, on sosiaalisesti hieman hidas. Tai jos haluaa tahallaan olla moikkaamatta, kokee ettei hänen ylhäisyydelleen nyt sovi moikata takaisin. Onko hämäläisseutua, eivät ole niin sosiaalisia. Itse kyllä tervehdin takaisin, ei se maksa mitään olla kohtelias tai ystävällinen.

Meidän taloyhtiössä on yks tällainen juntti. Se on siis oikea junttien juntti. Kerrankin raahas yksin pesukonetta kolmanteen kerrokseen portaita pitkin. Asun eka kerroksessa ja avasin oven kun kuului outoa ähinää porrashuoneesta. Kysyin haluatko apua, niin örähti jotain ja sanoi, että "oon mä sen tähän jo saanu, niin en tarvii".

Ei koskaan moikkaa vaikka minä moikkaan aina hänelle, silloinkin örähtää vaan jotain.

Auto on aina osittain naapurin ruudussa ja kusee aamu viideltä suoraan veteen, vanhassa k-talossa kuuluu tuollainen niin, että herään usein siihen.

Joskus viikonloppuna raahaa kasseja pitkin portaikkoa sellai niitä pinnakaiteita soitellen.

Saa*anan mettäläinen.

Vierailija kirjoitti:

Meidän taloyhtiössä on yks tällainen juntti. Se on siis oikea junttien juntti. Kerrankin raahas yksin pesukonetta kolmanteen kerrokseen portaita pitkin. Asun eka kerroksessa ja avasin oven kun kuului outoa ähinää porrashuoneesta. Kysyin haluatko apua, niin örähti jotain ja sanoi, että "oon mä sen tähän jo saanu, niin en tarvii".

Ei koskaan moikkaa vaikka minä moikkaan aina hänelle, silloinkin örähtää vaan jotain.

Auto on aina osittain naapurin ruudussa ja kusee aamu viideltä suoraan veteen, vanhassa k-talossa kuuluu tuollainen niin, että herään usein siihen.

Joskus viikonloppuna raahaa kasseja pitkin portaikkoa sellai niitä pinnakaiteita soitellen.

Saa*anan mettäläinen.

Painavat kassunsa se on tähänkin asti itte kantanu... Ja ihan pinnakaiteetkin soi.. Kyllä nyt moni tikahtu sappeensa kun puuttuu soivat kassit elämästä🤔

Jaa, itse olen kasvosokea eli en tunnista ihmisiä ja kaiken lisäksi en välttämättä kuule mitään. En ole mennyt tutkituttamaan korvia, mutta mulla on kuitenkin huono kuulo. Se on sukuvika, joten se ei ole oikeastaan tullut yllätyksenä, enkä ole siis mennyt lääkäriin kun ei ne voi kuin todeta sen, minkä jo tiedän. En ymmärrä oikein mitään, mitä mulle puhutaan tuolla kaikuvassa rappukäytävässä.

Olen aika nuori, joten ei kukaan vielä oleta mun olevan näin höperö tai "kuuro".

Ihmisillä on ties mitä syitä, eikä kaikki reagoi nopeasti tai ole tpttuneet tervehtimään ketään. Helppohan sellainen naapuri lopulta on, jonka ohi voi vain mennä.

Tiedän kyllä, esim. pari sukulaistani on tämmöisiä. Saattavat kyylätä pitkänkin välimatkan päästä pitkään ja häpeilemättä, mutta kun ollaan kohdalla ja pitäisi jotain sanoa, ollaan kuin ei huomattaisi. Kummallakin ollut psyykkisiä ongelmia, johtuuko sitten siitä..?