Lue keskustelun säännöt.
Mitä voi elämällä tehdä, kun ei ole mitään
26.12.2019 |
Ei ole ammattia, ei opiskeltu lukion jälkeen kunnolla mitään. Ei ole työpaikkaa koskaan ollutkaan, oopiskeluun ei enää kykene. Yhteiskunnan elättämänä oleminen alkaa tuntua liian syntiseltä, joten mielessä se ainoa ulospääsy elämästä. Mutta sekin tuntuu liian radikaalilta. Siis voi juku mikä umpikuja. Rakkaudesta en tiedä, en ole koskaan saanut ketään mutta siinä voisi olla vielä mahdollisuuksia. Se oikea voi tulla vielä jostain, mutta kuka se on joka jaksaa tällaista tapausta katsella. Haluaisin pois tästä kaupungista, mutta mitenkäs muuttaa minnekään ilman mitään statusta (työ, opiskelu). Tää kaupunki tuntuu hitaalta tappajalta.. En silti ole riistämässä itseltäni henkeä, koska kuten sanoin niin tuntuu liian ratikaatitlta.
Kommentit (66)
Asenne kuntoon?! On sinulla mahdollisuudet vaikka mihin. Miksi et ole opiskellut tai tehnyt töitä? Miten olet elänyt, harrastanut ja mitä olet tehnyt viime vuodet? Mitä haluaisit tehdä ja mikä estää? Mihin haluaisit muuttaa? Hae opiskelupaikkaa ja lähde kun saat paikan. Itse asiat on tehtävä ja ponnisteltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vapaa kulkemaan - tosin tuloja tarttis olla, että se olisi mielekkäämpää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et pysty opiskelemaan? Kyllä uskon, että varmasti pystyt, jostain syystä sulla on nyt vaan jämähtänyt huono itsetunto päälle. Sun tapauksessa alkaisin miettimään mikä on se mun unelma-ammatti ja alkaisin hakea opiskelupaikkoja tältä alalta sellaisessa kaupungissa jossa haluaisin elää. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Voihan sen tehdä mutta mietin sitä työllistymistäkin. Unelma-ammatti. Juuu on se olemassa mutta siihen hommaan löytyy aina joku ns. kunnollinen. Minullahan on CV aika mitätön ja aukkoinen... tai voiko puhua aukoista jos ei ole aukkojen ympärillä mitään. Ja toiseen kaupunkiin? Onko se todella mahdollista? Olen jotenkin mennyt niin ulos näistä kuvioista ja sisäistänyt normin että ensisijaisesti ollaan kotikaupungissa jollei ole joku erityisempi koulutus kyseessä jota ei kotikaupungissa ole. Rahaa ei ole säästössä kuin satasia, jolla ei vielä elämää mullisteta. Sentään en ole niitä satasia kuluttanut pois. Mutta uusia säästöjä ei oikein enää kerry. Ois se kyllä ihanaa jos pääsis tästä kaupungista pois. Pääsisinköhän vielä opiskelemaan. Edes ammatilliselle asteelle. Mutta tuetaanko sitä yhtä hyvin kuin korkeakouluopiskelua? Niin, kuten sanoin niin olen ulkona opiskelumaailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et pysty opiskelemaan? Kyllä uskon, että varmasti pystyt, jostain syystä sulla on nyt vaan jämähtänyt huono itsetunto päälle. Sun tapauksessa alkaisin miettimään mikä on se mun unelma-ammatti ja alkaisin hakea opiskelupaikkoja tältä alalta sellaisessa kaupungissa jossa haluaisin elää. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Voihan sen tehdä mutta mietin sitä työllistymistäkin. Unelma-ammatti. Juuu on se olemassa mutta siihen hommaan löytyy aina joku ns. kunnollinen. Minullahan on CV aika mitätön ja aukkoinen... tai voiko puhua aukoista jos ei ole aukkojen ympärillä mitään. Ja toiseen kaupunkiin? Onko se todella mahdollista? Olen jotenkin mennyt niin ulos näistä kuvioista ja sisäistänyt normin että ensisijaisesti ollaan kotikaupungissa jollei ole joku erityisempi koulutus kyseessä jota ei kotikaupungissa ole. Rahaa ei ole säästössä kuin satasia, jolla ei vielä elämää mullisteta. Sentään en ole niitä satasia kuluttanut pois. Mutta uusia säästöjä ei oikein enää kerry. Ois se kyllä ihanaa jos pääsis tästä kaupungista pois. Pääsisinköhän vielä opiskelemaan. Edes ammatilliselle asteelle. Mutta tuetaanko sitä yhtä hyvin kuin korkeakouluopiskelua? Niin, kuten sanoin niin olen ulkona opiskelumaailmasta.
Kaikko on oikeasti ihan mahdollista kun sä vaan alat uskaltamaan enemmän. Kyllä niitä tukia ja opiskelupaikkoja löytyy, alat nyt ihan rohkeasti katselemaan eri vaihtoehtoja. Elämä muuttuu paremmaksi vain silloin kun tekee niitä rohkeita valintoja vaikka ne joskus alkuun saattavat tuntuakin mahdottomilta. Se ensimmäinen askel on aina se vaikein.
Kerrotko mikä se sun unelma-ammatti on niin ehkäpä voitaisiin helpommin neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde vaikka vapaaehtoistyöhön orpokotiin.
Miksei vois mennä tarkoituksella toiseen kaupunkiin opiskelemaan??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei vois mennä tarkoituksella toiseen kaupunkiin opiskelemaan??
Minulle on joskus sanottu, että on liian hulppea haave vaihtaa kaupunkia tälleen no-life asemassa. Että pitäisi nöyrästi jäädä kotikaupunkiin.
Aivan hyvin voi muuttaa ilman "statusta". Senkun vaan vuokraa asunnon jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vois mennä tarkoituksella toiseen kaupunkiin opiskelemaan??
Minulle on joskus sanottu, että on liian hulppea haave vaihtaa kaupunkia tälleen no-life asemassa. Että pitäisi nöyrästi jäädä kotikaupunkiin.
No älä nyt hyvä ihmminen anna muiden tuolla tavalla rajoittaa elämääsi. Itselläni oli vanhemmat, varsinkin äiti, lannistajia, ja minulle sanottiin mm. että minusta ei ole kuin korkeintaan duunariksi johonkin tehtaaseen missä on yksinkertaista toistavaa työtä, että en pysty asumaan toisessa kaupungissa yksin kun olen niin "raukka" jne. Minäpä sanoin niille että haistakaapa kuulkaa pitkä köntsä ja tein mitä halusin. Muutin toiseen kaupunkiin, menin yliopistoon ja valmistuin sieltä jne.
Elämän merkityksellisyys on jokaisen ihmisen kysymys. Mikä on minun paikkani, kuka tarvitsee minua ja osaamistani, taitojani jne, missä voin kokea olevani osa jotain?
Miten vastaamme näihin kysymyksiin, liittyy arvoihimme. Jos arvostaa kovasti koulutusta tai vaikka varallisuutta, niiden puuttuminen saa elämän tuntumaan tyhjältä. Jos arvostaa toisenlaisia asioita, kuten esim. hyväsydämisyyttä ja rohkeutta, niitä ei horjuta se, että varallisuus tms puuttuu.
Koska kirjoituksessasi huokui itsetuhoisia ajatuksia, voisin ajatella, että hyötyisit keskusteluavusta. Ulkopuolinen, ammatti-ihminen voisi saada sinut näkemään sen, mitä voimavaroja ja rikkauksia elämässäsi nyt on, ja mitä voisit tehdä saadaksesi itsesi loistamaan ja taitosi ja osaamisesi hyödyksi muillekin. Elämä antaa monia mahdollisuuksia. Yksi tärkeä tavoite elämässä on oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Rakkauskin on oikeastaan mahdollista vasta sitten, koska rakkauskin edellyttää itsensä ja toisen hyväksymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän samanlaisia ajatuksia. Nyky-yhteiskuntaan on vaikea sopia, jossei mene perinteistä polkua elämänsä suhteen. Olen ollut syrjässä kaikesta mt-ongelmien vuoksi jo nuoresta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et liene neliraajahalvaantunut kuurosokea kuitenkaan..?
En ymmärrä näitä vankiloita, joissa ihmiset istuu vapaaehtoisesti ja jankuttaa samalla ettei pois pääse vaikka ympärillä ei ole edes seiniä. Tuohan on äärimmäisen vapauden tila jos ei ole mitään minkä menettämistä surisi.
Hankkiudu eroon häpeästä. Et voi olla elämästäsi kenelläkään mitään velkaa vaikka se tunkisi sulle almuja. Ei niillä voi ostaa muuta kuin rauhaa niiden antajalle. Tietysti voit muuttaa mihin tahansa jos lopetat pelkäämisen.
Kun sulla on nuoruus, sulla on kaikki! Voit tehdä mitä vain. Mene, osallistu. Nyt juuri tammikuussa alkaa kevätkausi. Mene vaikka itsepuolustuskurssille. Mene taidekerhoon. Mene vaikka mielenterveysyhdistykseen.
Perkaa turhat kamat pois ja muuta johonkin jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Kun sulla on nuoruus, sulla on kaikki! Voit tehdä mitä vain. Mene, osallistu. Nyt juuri tammikuussa alkaa kevätkausi. Mene vaikka itsepuolustuskurssille. Mene taidekerhoon. Mene vaikka mielenterveysyhdistykseen.
Perkaa turhat kamat pois ja muuta johonkin jos siltä tuntuu.
Tavaraa ei ole liikaa, ihan tarkoituksella. Mutta miten sitä noin vaan muuttaa. Millä sen vuokran maksaa. Joku sosiaalitoimisto? Ensinnäkin sehän on suuri häpeä ja sekin osoittaa vaan asumaan kotikaupungissa.
Mä opiskelisin mielelläni. Ja tekisin töitä sivussa. Harmi vaan kun ei ole kotia eikä luottotietoja. Tulot 390€/kk. Enköhän tapa itseni ennen ensi vuotta, ei tätä jmalauta jaksa enää.
Miksi et pysty opiskelemaan? Kyllä uskon, että varmasti pystyt, jostain syystä sulla on nyt vaan jämähtänyt huono itsetunto päälle. Sun tapauksessa alkaisin miettimään mikä on se mun unelma-ammatti ja alkaisin hakea opiskelupaikkoja tältä alalta sellaisessa kaupungissa jossa haluaisin elää. Koskaan ei ole liian myöhäistä.