Mitä voi elämällä tehdä, kun ei ole mitään
Ei ole ammattia, ei opiskeltu lukion jälkeen kunnolla mitään. Ei ole työpaikkaa koskaan ollutkaan, oopiskeluun ei enää kykene. Yhteiskunnan elättämänä oleminen alkaa tuntua liian syntiseltä, joten mielessä se ainoa ulospääsy elämästä. Mutta sekin tuntuu liian radikaalilta. Siis voi juku mikä umpikuja. Rakkaudesta en tiedä, en ole koskaan saanut ketään mutta siinä voisi olla vielä mahdollisuuksia. Se oikea voi tulla vielä jostain, mutta kuka se on joka jaksaa tällaista tapausta katsella. Haluaisin pois tästä kaupungista, mutta mitenkäs muuttaa minnekään ilman mitään statusta (työ, opiskelu). Tää kaupunki tuntuu hitaalta tappajalta.. En silti ole riistämässä itseltäni henkeä, koska kuten sanoin niin tuntuu liian ratikaatitlta.
Kommentit (66)
Onhan sinulla elämä jonka Kristus on sinulle antanut! Kiitä Jumalaa sillä Hän iloitsee sinusta! Sinä olet Jumalalle tavattoman rakas ja hän haluaa olla sinuun yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko jostain uskonnollisesta yhteisöstä kun puhut oudosti "synnistä" ja häpeäntunto estää kaiken etenemisen?
Jos olet vielä suhteellisen nuori, eihän tuossa ole ongelmaa.
1. Haet opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, esim. Helsinkiin, sitten kun saat opiskelupaikan, haet paikkakunnalta opiskelija-asuntoa (Helsingissä HOAS tai osakunnat).
2. Opiskelijana saat opintorahaa, asumistukea ja voit ottaa opintolainaa lisäksi. Ei se mikään mahtitulo ole, joudut pinnistelemään, mutta tokihan saat edullista ruokaa opiskelijaruokalassa ja opiskelijakortilla alennuksia.
3. Tärkeintä on nyt valita ala, joka kiinnostaa edes jonkin verran ja jonne voisit tulla hyväksytyksi.
4. Jos jotain henkisen puolen ongelmia, jotka vaikeuttavat opiskelua ja sopeutumista uudelle paikkakunnalle, haet keskusteluapua (Helsingissä kuulut korkeakouluopiskelijana YTHS:n piiriin).
Minkä ikäinen olet? Onko sinulla lukio suoritettuna? Millä papereilla? Mikä ala/koulutus kiinnostaa? Onko mitään osaamista tai harrastusta mistään?
Lukio meni läpi juuri ja juuri sillä tavalla, ettei korkeakouluopinnot tule kyseeseen. Eikä se fakta minua häiritse, mutta jos se ei riitä nyky-yhteiskunnalle. Kiinnostaisi opiskella tiettyjä luovia juttuja, joita olen harrastanutkin (en nyt kerro tämän tarkemmin). Tästäkin minulle on sanottu joskus että sellaiseen ei pidä mennä, pitää keskittyä tekemään ”kunnon töitä”. Se on tietysti aiheellinen huoli luovilla aloilla, että pitää olla aika luova ja hyvä tekijä, että nykypäivänä joku taho maksaa työpanoksesta. Tämänkin vuoksi mietin, jopa muutto omilleen asumaan elämän pääsisältönä opiskella paheksuttua pehmeämpää alaa, että onko se jotenkin syntistä. Ja vielä yhteiskunta maksamassa. Täällä tosin mainittiin että osin opintotuki koostuu lainan ottamisesta. Sen ei pitäisi olla minulle ongelma.
Millä perusteilla ammatilliset oppilaitokset sitten valitsevat ketkä pääsevät sisään. Nimittäin eikös hakijoita ole joka kerta enemmän kuin opiskelupaikkoja? Eli voiko käydä niin etten pääsekään. Takana minulla siis peruskoulun lisäksi vain lukio. Sitten jos en pääse, miten jatkan elämää.
Ystäväiseni, nyt alat kuunnella sitä mitä sinä haluat, etkä outoja vihjailuja siitä mikä on "syntistä" tai ei. Tää on sinun elämä, eikä kukaan muu voi sitä elää puolestasi. Sinä teet ne ratkaisut jotka haluat koska sinähän niistä kannat vastuun eli seuraukset.
Yhteiskunta haluaa ehdottomasti maksaa sen että sinä opiskelet ammattiin paljon mielummin kuin maksaa siitä, että makaat kotona ja syrjäydyt. Tämä on aivan selviö.
Haet sille alalle jonne haluat ja jolle sovit. Työllisyydestä huolehdit sitten opiskeluaikana pitämällä silmät ja korvat auki: miten muut elättävät itseään alalla, mitä mahdollisuuksia on? Pitääkö hankkia erityistaitoja tms.? Oppilaitokset ja opiskelijajärjestöt yleensä tukevat tässä. Tärkeintä sinulle on tehdä sellaista työtä, jonka koet mielekkääksi.
Opintotukeen ovat oikeutettuja lähes kaikki opiskelijat, koska yhteiskunta haluaa tukea ihmisiä kouluttautumaan. Ei se ole vain sinun etusi vaan koko yhteiskunnan etu. Lainaa ei ole pakko ottaa, mutta sitä yleensä saa nostaa, jos haluaa.
Opiskelijahaussa toiset pääsevät sisään, toiset eivät. Haet useampaan paikkaan, voit päästä edes jonnekin sisään. Jos et pääse mihinkään, olet kokemusta rikkaampi ja haet uudestaan, kunnes pääset. Jos et pääse keväällä sisään, sitten haet ensi syksynä ja sillä välillä menet avoimeen yliopistoon tai työväenopistoon kurssille tai minne vaan missä voit opiskella edes jotain toivomaasi alaan liittyvää.
Älä anna periksi.
Eikö ihmiset nykyään osaa itse tehdä mitään?
mutta onhan sulla sielu, lopeta valittaminen aikuinen ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Kylmä jätkä kirjoitti:
En ymmärrä näitä vankiloita, joissa ihmiset istuu vapaaehtoisesti ja jankuttaa samalla ettei pois pääse vaikka ympärillä ei ole edes seiniä. Tuohan on äärimmäisen vapauden tila jos ei ole mitään minkä menettämistä surisi.
Hankkiudu eroon häpeästä. Et voi olla elämästäsi kenelläkään mitään velkaa vaikka se tunkisi sulle almuja. Ei niillä voi ostaa muuta kuin rauhaa niiden antajalle. Tietysti voit muuttaa mihin tahansa jos lopetat pelkäämisen.Ymmärrän tämän ajatuksen, mutta mihin niin vaan lähtee ilman mitään suunitelmaa (niinku leffoissa). Missä nukkuu yöt esimerkiksi.. Jos lähtee vaan täysin tyhjillä.
Odota kesää, osta makuupussi, ehkä teltta ja muut vermeet ja ala kotimaan matkailu vapaana kuin taivaan lintu.
Muistan nuorena kun istuin röökillä kaupungin keskustassa ja pari romaninaista pysähtyi viereeni ja halusivat katsoa kädestä tulevaisuuttani.
Jotain sanoakseni kysäisin mistä päin he olivat, asuivatko paikkakunnalla.
Voi poikakulta, ei kesällä missään asuta, vastasi toinen heistä.
Tätä periaatetta noudattaen olen viettänyt aikamoista kiertolaiselämää, asunut Tanskassa ja Ruotsissa, kotimaassa myön muutamia vuosia matkailuautossa.
Hyppy tuntemattomaan tuntuu pelottavalta, mutta se on samanlainen hyppy kuin hyppy rakkauteen.
Elämä kantaa sinut turvalliseen satamaan. Niin kävi myös minulle :-)
Ei tästä ole ulospääsyä. Työttömänä ei saa opiskella liikaa, apua ei saa mistään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä ole ulospääsyä. Työttömänä ei saa opiskella liikaa, apua ei saa mistään.
Tarkenna
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä ole ulospääsyä. Työttömänä ei saa opiskella liikaa, apua ei saa mistään.
Mutta jos ei ole opiskellut aikaisemmin, eikö silloin ole opintotukimahdollisuus?
Kun ei ole mitään niin ei ole mitään menetettävää. Eli kaikki on sulle auki
Vähän samaa vikaa täälläkin. Olen muutaman tutkinnon opiskellut, mutta töihin en kelpaa. Opiskelu on äärimmäisen haastavaa minulle, koska en ole ajatuksenjuoksultani mikään Usain Bolt. En tiedä saisinko töitä mahdollisesti jostain kauempaa, mutta en vain mahda sille mitään, että kotiseuturakkaus on liian vahva, eikä minulla ole muualla mitään tärkeää syytä elää. Täälläpäin on sentään sukulaisia ja sitä kautta edes jotain sosiaalista toimintaa, joka ei liiaksi ahdista ja voin olla oma itseni. Joskus olen myös pohtinut sitä ns. lopullista ratkaisua, mutta en voi tehdä sitä läheisilleni, eikä minussa muutenkaan ole miestä päättämään päiviäni. Parisuhdetta tai rakkautta on tosiaan haastava löytää jos elämä ei muuten ole kunnossa, eikä mielestäni kannata edes yrittääkään löytää.
Terveisin Naispelko26
Kissat ja koirat
Tuput ja lupuröt
Hei! Tilanteesi kuulostaa siltä, että voisit saada apua TE-palvelujen ammatinvalintapsykologeilta. Kannattaa olla yhteydessä oman paikkakunnan TE-toimistoon ja kysyä aikaa psykologille. Jos sitä ei ole kohtuunopeasti saatavilla, voit varata ajan puhelinohjauksesta https://www.te-palvelut.fi/te/fi/nain_asioit_kanssamme/te_palvelut/puhe… . Sielläkin on langanpäässä ammatinvalintapsykologi. Palvelu on täysin maksutonta, kun varaat ajan sähköpostilla. Psykologi soittaa sinulle sovittuna aikana. Keskusteluja on yleensä useampi, ne ovat täysin luottamuksellisia ja niissä pohditaan tilannettasi ja mahdollisuuksiasi opiskeluun perin pohjin. Onnea matkaan ja parempaa vuotta 2020!
Asenne kuntoon?! On ponnisteltava.
Mitä täällä oikein puhutaan. Opintotuella ei makseta mitään vuokria. Niin, tiedän että sen lisäksi tulee asumislisä, mutta silti.
Tietoa koulutuksesta saat TE-toimistosta. Lähde tutkimaan tätä nettisivua
https://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/ammatinvalinta_koulutus/…
Tee se AVO-testi, se voi selkiyttää sun ajatuksia. Linkki on siinä sivun tekstissä oranssilla.
Klikkaa sitten vasemmasta valikosta kohtaa Tietoja aloista, ammateista, jne...
Sieltä pääset sitten tarkemmin katsomaan alakohtaisia tietoja. Esim. Ammattinetti on perustietoa aloista, ammateista yms.
Sieltä ensimmäisen sivun (josta yllä linkki) valikosta löydät tietoa myös siitä kuinka jäsentää muutosta, ja mistä hakea tukea, eli voit soittaa ja kysellä TE-toimistostakin asioita. Voit myös hakeutua TE-toimiston ammatinvalinnanohjauspsykologin pakeille tai Uravalmennukseen, miettimään tilannettasi.
Tuosta on hyvä aloittaa.