Lue keskustelun säännöt.
Mitä voi elämällä tehdä, kun ei ole mitään
26.12.2019 |
Ei ole ammattia, ei opiskeltu lukion jälkeen kunnolla mitään. Ei ole työpaikkaa koskaan ollutkaan, oopiskeluun ei enää kykene. Yhteiskunnan elättämänä oleminen alkaa tuntua liian syntiseltä, joten mielessä se ainoa ulospääsy elämästä. Mutta sekin tuntuu liian radikaalilta. Siis voi juku mikä umpikuja. Rakkaudesta en tiedä, en ole koskaan saanut ketään mutta siinä voisi olla vielä mahdollisuuksia. Se oikea voi tulla vielä jostain, mutta kuka se on joka jaksaa tällaista tapausta katsella. Haluaisin pois tästä kaupungista, mutta mitenkäs muuttaa minnekään ilman mitään statusta (työ, opiskelu). Tää kaupunki tuntuu hitaalta tappajalta.. En silti ole riistämässä itseltäni henkeä, koska kuten sanoin niin tuntuu liian ratikaatitlta.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Menet kirjastoon, alat kuntoilla, teet hyväntekeväisyystyötä, menet ulkoiluttamaan vahuksia alvelukodille, käyt samoossa metsässä kuuntelemassa linnun laulua, osallistut ilmaisiin konsertteihin, alat tekemään nykytaidetta yms yms Vaihtoehtoja riittää.
Ei hyödytä yhteiskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei AP! Nyt vaan unohdat sen sun unelma-ammattisi, mikäli siihen ei sulla rahkeet riitä. Mietit mikä olisi sun next best choice! Moni meistä ei ole päässyt siihen ekaan unelma-ammattiin ja siten mennyt toiselle alalle. Ei se mikään maailman loppu ole. Jos kerran olet 25v tai sen yli, voit opiskella työttömyyskorvauksella! 2 vuodessa sulla voi olla sitten jopa ammatti. Opintojen vuoksi pääset myös toiseen kaupunkiin ja edulliseen opiskelijakämppään. Löydät opiskelujen lomassa puolison ja pääset kiinni normi elämään. Elämä voittaa. Tsemppiä!
https://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/ammatinvalinta_koulutus/…
Hitto kun ihmisluonto on erikoinen. Minä tienaan hyvin, mutta pyrin tulemaan toimeen mahdollisimman vähällä ja nautin kulkemisesta luonnossa. En oikeasti tarvitse muuta kuin mielenrauhani. Mutta työni vie suuren osan ajastani, joten en ehdi olemaan itseni kanssa niin paljon kuin pitäisi. En osaa kuitenkaan heittäytyä työttömäksikään. Ehkä kaikessa liika on liikaa ja se jokaisen oma henkilökohtainen balanssi tuo sen mitä niin kovin etsitään. M
Mä saan jatkuvasti kuulla ettei mulla ole mitään ja kun luen aloituksen niin tajuan kaiken olevan vain subjektiivista.
Keneen vertaamme toisiamme? Onko joku muka oikeasti parempi isä tai äiti vaikka lapset asuisivat kotona? Jotkut kokevat kamalia asioita liian nopeasti, toiset myhäilevät koska eivät ymmärrä.
Menet kirjastoon, alat kuntoilla, teet hyväntekeväisyystyötä, menet ulkoiluttamaan vahuksia alvelukodille, käyt samoossa metsässä kuuntelemassa linnun laulua, osallistut ilmaisiin konsertteihin, alat tekemään nykytaidetta yms yms Vaihtoehtoja riittää.