Millaisen miehen voin löytää/sopisi minulle? Kartoitan tasoani.

Kiitos hyvistä vastausksista, osa vähän totisia. En pidä itseäni kohtuuttoman pinnallisena ja eihän se poissulje syvällisyyttä.

Ja kuppikokoni on miehen käteen sopiva, sitäkin kysyttiin. :)

Kerroin erosta eilen veljelleni, en tarkemmin syistä, mutta ei yllättynyt. Hän oli heti järjestämässä minua treffeille jonkun tuttunsa kanssa, mutta viisainta tässä vaiheessa antaa asioille aikaa. En tietenkään odota vain, että joku tulisi kotoa hakemaan, mutta kivempi sopia treffejä itse oman maun mukaan jos tulee tilaisuus.

Nuorena olin arka ja samoin ihastukseni enkä tiedä olisinko saanut haluamani jos olisin yrittänyt, yrittämättä en ainakaan saanut. Teini-iässä olin kerran etäsuhteessa, joka kaatui välimatkaan eli siihen, ettemme nähneet melkein koskaan. Mieheni kanssa alku oli kaikkea mitä halusin, mutta ei ollut enää moneen vuoteen kummallekaan.

Itsetunto on ryvettynyt aika hyvin huomion-, seksin-, läheisyydenpuutteessa. Teimme paljon huonoja kompromisseja kun toiveitamme ei saatu yhdistettyä. Yrityksen puutetta ei ollut, jo liikaakin yritystä. Täysin yli en ole erosta, mutta melkein, olo on pääasiassa helpottunut ja myönteinen.

Tein aloituksen saadakseni ohjeita sinkkuna oloon. Tietysti niin monen palasen pitää loksahtaa paikoilleen, että kenen vain kanssa ei kannata viritellä suhdetta vaikka kaipaankin parisuhdetta, onnellista sellaista. Taidan ensin päivittää lelutilanteen ajan tasalle niin siedän yksinoloa paremmin...

Suhde toiseen eronneeseen tuntuu ajatuksena kestävimmältä ja lasten elämä olisi pitkään helpompaa ilman heille outoa ihmistä kodissaan, mielestäni olisi selkeämpää säilyttää sillälailla itsenäisyyttä. Vaikken pelkää arkea ja tutustumista, mutta kuitenkin. Tilanne toki vaikuttaa harkintaan, mutta nämä ovat lähtökohdat ja aika pysyvästi. Yhteishuoltajuus helpottaa mahdollista seurustelua.

Ei tilanne niin vaikealta enää tunnukaan, ei taida olla niinkään poikkeuksellinen paitsi yksilölle. Kiire ei sillä tavalla ole etsiä, mutta tarkkailen jos sopiva mies jo osuisi kohdalle. Varoitettiin olemasta liian hyväuskoinen ja yritän olla tarkka. :)

Oli hauska vaihtaa ajatuksia, parempaa ensi vuotta kaikille!

ap.

Ai että oot syvällinen pinnallinen. Jawolh. :)

pitkä postaus kirjoitti:

En laita tätä av:een koska sieltä varmasti poistettaisiin.

Olen pitkässä parisuhteessa, joka on ollut periaatteessa seksitön viimeiset vuodet (seksiä on ainoastaan minun aloitteestani ja mies on sen aikana hajottavan passiivinen). Olemme huomanneet mieheni kanssa, ettemme halua elämältä enää samoja asioita eikä mm. seksi ole miehelleni tärkeää (edes mahdollisuus harrastaa seksiä muiden kanssa ei kiinnosta häntä yksipuolisesti, kaksipuolisesti, ei mitenkään). En osaa tiivistää kaikkea aloitukseen, mutta haluan erota. En usko, että meillä on mitään mahdollisuuksia olla onnellisia tai edes voida hyvin yhdessä.

Olisi kiinnostavaa tietää miten pisteydyn parisuhdemarkkinoilla (kestän rehellisyyttä ja ilkeilyäkin, antakaa palaa) koska parisuhteesta todella haaveilen. Käytännössä olen elänyt kämppissuhteessa useamman vuoden enkä halua kääntää samoja kortteja uudestaan.

Millaisen vastaparin löytäminen olisi realistista näillä ominaisuuksilla?:

-naisella lapsia, eron jälkeen n. vuoroviikoin ja olen varautunut, että oireilevat vaikka muuten fiksuja eikä ollut ongelmia, eksä samassa kaupungissa

-ikää n. 30, mitat n. 160/50 sopusuhtainen ja aika kiinteä kroppa, jonkun mielestä luiseva (totta) ja toisen mielestä siro, itse olen tyytyväinen.

-nätit kasvot, ainakaan suoraan ei ole sanottu koskaan mitään ikävää kasvoistani, joidenkin mukaan kaunis, joidenkin mukaan nätti, omasta mielestäni nätti, ei-kaunotar

-aika mitätön cv, opiskelee yliopistolla unelma-alaa (vihdoin)

-ei paljon varallisuutta eikä sijoituksia, muttei velkaakaan, ymmärrystä ja kokemusta sivutoimisesta yrittämisestä jonkin verran, myin yritykseni kun aloitin opiskelut

-kohtalaisen raskas elämänhistoria (perheen taholta, ei päihdetaustaa itsellä tms, mt-ongelmia nuorempana muttei itsetuhoisuutta tms erittäin, erittäin vakavaa)

-pari ystävää, jotka asuvat valitettavan kaukana, hyvänpäiväntuttuja jonkin verran

-harrastuksia: vaihtelevat liikuntaharrastukset aina joku (ryhmäliikunta, tanssi tms, nyt tanssi) sekä vaihtelevat kulttuuriharrastukset, ei lue paljon opiskelun lisäksi, keskustelee mielellään

-hyvin ekstrovertti

-seksissä rajat menevät suunnilleen: pissa-kakka, täysin avoin suhde, uskottava väkivalta, maksullinen seksi, pornon katsominen yhdessä ja itse naiseen koskeminen, ei siis niitä, muut ok ja mielellään

-seksiltä toivon ainakin: molemminpuolisia aloitteita, eri asentoja, eri paikkoja, eri tunnelmia, suuseksiä, kemiaa, avoimuutta ja molempien toiveiden huomioimista.

-ei ehdottomasti halua muuttaa yhteen eikä enempää lapsia

Ennen eron olemista virallinen en aio tapailla ketään ja käytän harkinta-ajan oman ja lasten elämän järjestelyihin. Kiinnostaa kuitenkin pohtia näitä, miettiä jääkö eron jälkeen yksin ja millaisesta rakkaudesta on realistista haaveilla.

Kiitos!

"ei ehdottomasti halua muuttaa yhteen" on aika myrkkyä, siinä lähtee osa kiinnostuneita, itse en osaa kuvitella että suhde ei menis jossain kohtaa yhteiseen kotiin ja arkeen.

"ei enempää lapsi" tämä myös aika negatiivinen, itse olen ajatellut että se on vaan sitten toisesta kiinni että jos se kiinnostus löytyy lapseen

muuten uskoisin löytyvän kyllä ehdokkaita.

Kuulostat mielenkiintoiselta tapaukselta. Pari kysymystä täältäkin.

Silmien väri ja ilmansuunta, missä päin Suomea vaikutat?

Minulla aikalailla samanlainen tilanne kuin sinulla. Ainoa asia mitä vieroksut on, että olen n.15v vanhempi.

Suotta stressaat, tosielämässä kolmikymppinen äiti löytää helposti seuraa ja hyvän kumppanin, jos vaan on perusmukava ja nätti ihminen.

Omassa kaveripiirissä viime vuosina tullut ero useammalle kolmikymppiselle parille, ja nää naiset (joilla 1-3 lasta kaikilla ja lapset iältään 1-9v) on löytäneet lähes heti jonkun uuden, mukavan ja komean, kolmikymppisen, lapsettoman miehen.

Myös eronneet miehet ovat löytäneet uuden, mukavan ja nätin nuoren naisen nopeasti eron jälkeen.

Itse olen suorastaan hämmästellyt miten hyvin miehet tosielämässä suhtautuu naisen lapsiin, kun näiltä nettipalstoilta saa ihan päinvastaisen kuvan.

Todellisuudessa uuden kumppanin lapset ovat suurempi ongelma naiselle, kuin miehelle.

Itseäni ällöttää naiset, jotka eivät suhtaudu äidillisesti uuden miehensä lapsiin, ja tosiaankin sellaisia naisia on jopa niissä naisissa jotka ovat itse äitejä!

Kamalia ihmisiä.

Miehiltä taas luonnistuu huomattavasti useammin isällinen asenne uuden naisen lapsiin riippumatta siitä, onko miehellä itsellään lapsia vai ei.

Ai sä olet näitä naisia, herätät miehen mielenkiinnon ja sitten vain häivyt ja jätät miehen kulli kovana odottamaan paluutasi. Minä ainakin ottaisin sinut heti ja antaisin sinulle kaiken tarvitsemasi, hyvää elintasoa unohtamatta. M54v.