Mitä on se kuuluisa kemia kahden ihmisen kohtaamisessa? Huomaako sen heti?

Kyllä. Se on halua olla toisen kanssa lähituntumassa. Jos sinusta tuntuu toisen kanssa vastenmieliseltä tai ei miltään välillänne ei ole kemiaa.

Sen huomaa heti ensitapaamisella. Se ei ole välttämätön onnellisen parisuhteen ja täysipainoisen elämän edellytys. Se on harvoin molemminpuolista.

Tietysti jos haluaa vain parasta, niin sitten seurustelee vain mielettömän upean karismaattisen huipputyypin kanssa molemminpuoliset kemiat räjähdellen. Jos siis itsekin on paras ja kaunein.

Olen ihmetellyt sitä miten kemia on kuitenkin joskus vain yksipuolista, luulisi että molemmat tuntevat sen saman yhteyden mutta aina ei ole näin. Liekö kyse ajoituksesta tms.

Itse olen tavismiehenä kokenut käsitteen "kemia" tai "kipinä" naisten puolelta niin että se on vain vaihtoehtoinen ilmaisu tasoteorialle.

Jos treffattu nainen on niin epäviehättävä että en halua edes halata häntä niin naisen mielestä meillä oli kemiaa.

Jos treffattu nainen on viehättävä ja haluaisin nähdä toistekin niin naisen mielestä meillä ei ollut kemiaa.

Olen äärimmäisen tarkka ns omasta reviiristäni ja minulla on tietyt kriteerit yksinolemisen tarpeesta parisuhteessa näin introverttinä. Ennen nykyistäni olen seurustellut vakavasti kolme kertaa ja kaikki nämä suhteet kaatuivat siihen samaan ongelmaan, eli etten saanut olla yksin. Poikakaveri eivät ymmärtäneet yhtään tarvettani totaalisen yksinoloon, eli ettei edes perään soitella kuinka menee.

Siitä syystä lyhyitä suhteita pidin parhaimpana itselleni. Sain nauttia hetken huumasta ja kummallekin oli selvää, ettei juttu jatku. Sinkkuelämä oli myös ihan parasta! Ehkä olin sitoutumiskammoinenkin?

Minua sanottiin jo lapsena vanhaksi piiaksi, koska en ikinä löytäiai samanhenkistä miestä, jolle yksinolon tarve on elinehto myös parisuhteessa. Parisuhde ei ole koskaan ollut minulle pakko tai tarve ja koskaan en tuntenut rakastavani. Tykkäsin toki puolisoistani todella, mutta en missään nimessä uskonut rakkauteen, koska en sitä tuntenut.

Sitten törmäsin nykyiseen mieheeni. Rakastuin ensisilmäyksellä. Tuosta miehestä tuli heti sellainen tunne, että ihan kuin se olisi se kuuluisa puuttuva palanen. En ollut koskaan tuntenut sellaista. Kaverit ja perhe sanoivat heti miehen nähtyään, että vakka löysi kuin löysikin kanteensa. Olemme tavallaan toistemme vastakohdat, mutta silti olemme myös toistemme peilit. 10 vuotta myöhemmin olen yhä rakastunut häneen täydestä sydämestäni.

Naisille se tarkoittaa yleisesti ottaen että mies on yli 185 cm ja omistaa jykevän leuan ja ison kullin.

Kemia ei tosiaankaan usein ole molemminpuolista. Se tarkoittaa vain sitä, että itse koet vetoa toiseen. Haluat tutustua häneen ja olla hänen lähellään. Koet että kaikenlainen fyysinen läheisyys olisi mukavaa, sen sijaan että se olisi epämiellyttävää. Se on siis aika lailla edellytys sille, että jutusta voi ylipäätään tulla jotain.

Minä olen kokenut kerran ja kyllä sen huomaa heti, on kyllä järisyttävä kokemus. Oli tavallaan ihan kamala tunne kun ei henki meinannut kulkea sen henkilön seurassa ja jalat olivat mennä alta, oli vaikea pitää itsensä kasassa. Oli kuitenkin täysin yksipuolista, ei siis johtanut mihinkään ja tämä ihminen poistui elämästäni luontaisesti.

Itse taas en voisi olla kenenkään kanssa ilman sitä kuuluisaa kemiaa. Se on sellaista että on vaan hullaantunut toiseen. Eikä se todellakaan liity pelkästään toisen ulkonäköön. Pikemminkin sen näkee toisen katseesta; kornia mutta kun katseet kohtaa niin jalat vaan sulaa alta. Ja kun tutustuu paremmin niin se on sellaista syvää kiintymystä toiseen ja halua olla toisen lähellä ja se tuntuu hyvältä.

Minulla oli exän kanssa mieletön kemia, sitä kestikin vuosia. Jossain kohtaa se kuoli, kun suhteeseen tuli kaikenlaisia ongelmia. Eli kemia voi kyllä myös lopahtaa tai toinen voi sen teoillaan kokonaan tappaa. Nykyään en voi sietää exääni enkä tajua mitä hänessä näin. Joka tosin voi olla jonkinlainen puolustusmekanismi..

" Once in a Lifetime"...sitä ei voi selittää. Se tapahtuu vain kerran..ei toista kertaa..sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tavismiehenä kokenut käsitteen "kemia" tai "kipinä" naisten puolelta niin että se on vain vaihtoehtoinen ilmaisu tasoteorialle.

Jos treffattu nainen on niin epäviehättävä että en halua edes halata häntä niin naisen mielestä meillä oli kemiaa.

Jos treffattu nainen on viehättävä ja haluaisin nähdä toistekin niin naisen mielestä meillä ei ollut kemiaa.

Suosittelen katsomaan Temptation Islandia niin huomaat että naiset aidosti yllättyvät, miten nopeasti voikin kehittyä niin voimakkaita tunteita miestä kohtaan, kun kemiat vaan kohtaavat! Ooh mikä tunnevyöry, mikä kemioiden räiskyntä ❤️🎉

Miehet taas on aina urpoja koska niillä ei ole juuri koskaan mitään tunteita, vaan pelkästään se loputon panetus

Vierailija kirjoitti:

" Once in a Lifetime"...sitä ei voi selittää. Se tapahtuu vain kerran..ei toista kertaa..sanotaan.

No ei onneksi pidä paikkaansa.

Minulle se tarkoittaa sitä, että heti alusta asti tuntuu siltä kuin toisen olisi tuntenut aina. Puhumista riittää, keskustelu soljuu mukavasti eikä tule puhuttua toisen päälle eikä hiljaa olokaan tunnu painostavalle. Ulkonäössä pitää olla jotain, jonka näkee puoleensavetävänä, siihen riittää siis joku yksittäinen seikka. Hymy ja silmien naururypyt tehoavat minuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Once in a Lifetime"...sitä ei voi selittää. Se tapahtuu vain kerran..ei toista kertaa..sanotaan.

No ei onneksi pidä paikkaansa.

Jep. Aika ankea ajatus, että kaikki eronneet olisivat tuomittuja vain tyytymään johonkuhun, jonka kanssa ei ole kemiasta tietoakaan, kun "se oikea" ei ollutkaan loppuelämän rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Naisille se tarkoittaa yleisesti ottaen että mies on yli 185 cm ja omistaa jykevän leuan ja ison kullin.

Höpö höpö, mitä minä leuasta tai pituudesta (vartalon) kostuisin?

Vierailija kirjoitti:

Naisille se tarkoittaa yleisesti ottaen että mies on yli 185 cm ja omistaa jykevän leuan ja ison kullin.

ja vielä kun  on hyvässä asemassa, tai hyvä ammatti ja paljon rahaa ja/tai rikas

niin ikäerokin saa olla vaikka mitä, mutta menepäs tavallinen kuuskymppinen taavi

juttelemaan kakskymppiselle, niin pappana pitävät ja hulluna

Harmi, että hyvä keskinäinen kemia ei takaa ollenkaan sitä, että elämät muuten sopisivat yhteen. Kemialle ei parisuhdetta voi rakentaa.

Kyllä sen tietää, kun se vaan joku kolahtaa. Itselleni kaksi kertaa käynyt elämässä, että klikkaa tyypin kanssa. Heti ensikohtaamisessa. Molemmilla kerroilla kipinä on ollut molemminpuolista ja johtanut kiihkeään salasuhteeseen.

Ensimmäisellä kerralla olin n. kolmekymppinen ja tällä viimeisimmällä kerralla olin hivenen alle 50v.

Melkoista ilotulitusta molemmat suhteet, intohimoa ja sellaista jännää tuttuuden tunnetta heti alusta lähtien.  Kummastakaan ei sitten tullut loppupeleissä muuta kuin sydänsuruja. Mutta ihania muistoja intohimosta ja rakkaudesta sain. En kadu.

Se on epätodellisuudessa elävien ihmisten höpönlöpöä.

Näin on valitettavasti yhden tuttavan miehen kanssa.

Heti ensitapaamisella näin oli, vaikka tyypistä varoitettiin, että pysy kaukana.

Meillä vain klikkaa kai sitten ne kemiat yhteen. Mihinkään fyysiseen ei tietenkään ruveta, mutta kummasti magneetit vetää puoleensa ja jossain vaiheessa uppoudutaan tuntien keskusteluihin.

Meillä on niin samanlainen huumorintaju, että nauretaan katketakseen, mutta toisaalta kerrotaan myös asiat mistä muille ei voi puhua.