Lapsi pahoitti mielensä lahjoista vaikka sai mitä toivoi

Älä anna ensi jouluna yhtään mitään niin kiittämätön kakarasi oppii arvostamaan sitä mitä hänelle annetaan.

Lapseni toivoivat kahta lelua jouluna. Toista ei löytynyt mistään niin lapsi sai pettymykseen kortin jossa luki että joulupukin korvatunturilla kyseiset lelut loppu mutta jos hän näkee kaupassa kyseisen lelun saa sen lunastettua myöhemmin kyseisellä kortilla. Lapsi oli onnessaan. Lelun arvo ei olisi kuin enintään kymppi mutta sellaista ei vain löytynyt mistään

Ei minkäänlaista  KÄYTÖSTAPAA.Hyväksytkö joutavan kiukuttelun.Häpeä!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Kyse lienee joulun taian katoamisesta, mikä on väistämätöntä iän karttuessa. Itsekin muistan itkeneeni yhden joulun n 12-vuotiaana, kun joulu ei enää tuntunutkaan samalta. Lahjamäärän kasvattaminen ei auta, joulumieli pitää etsiä muualta.

Suunnilleen samanikäisinä meidän esikoinen koki saman joulun taian katoamisen. Keskustelimme, ettei enää haluakaan leluja ja niiden tilalla on enemmän pehmeitä paketteja, jotka eivät tunnu yhtä ihanilta kuin aikaisemmat lelut ym. Tunteen kohtaaminen riitti ja joulut ovat olleet jouluja senkin jälkeen, ja kirjat ja hupparit ja yksittäiset pelit ovat olleet ihan hyviä lahjoja.

Ei mielestäni ole mikään merkki täydestä hirviölapsesta jos suuttuu joululahjoistaan, jotkut vain ovat herkempiä suuttumaan jos asiat eivät mene tahtonsa mukaisesti. Mikäli siis on reilusti alle 15-vuotias. Ehkä lapsi on kehittänyt kaikkia kuvitelmia ja odotuksia joululahjoistaan eikä osaa käsitellä pettymystään rakentavasti. Ei auta muu kuin antaa kiukutella pettymyksensä pois ja oppia kestämään niitä. Joku totesi myös että ehkä kipuilee sitä ettei joulu enää tunnu samalta kuin ennen, aika monella keskiluokkaisella nuorella on tuo transitio jossain vaiheessa kun ei tulekkaan enää pakettitolkulla lahjoja kuten aikaisemmin niitä halpoja leluja saattoi saada. Muistan itsekin suuttuneeni joku joulu juuri 12-13-vuotiaana kun en saanutkaan kaikkea kallista haluamaani, mutta nopeasti se meni ohi ja alkoi ne pyjamahousut ja yksi kalliimpi toive tuntumaan ihan kohtuulliselta.

Ainakin omassa perheessä huomasin, että aattoiltana lahjojen avaamisen jälkeen itkua lapsilla tuotti ihan päivän jäljiltä purkaantunut jännitys ja väsymys. Jouluaatto on lapsille valtavaa tunnemylläkän ja odotuksen kärjistymisen aikaa, kun on ensin odotettu juuri sitä päivää kalenterin kanssa koko joulukuu.

En menisi heti moittimaan kasvatusta. Meillä saivat muutaman paketin per lapsi, varmaan keskivertolasta vähemmän. Mutta elämää on muunakin aikana vuodesta, ei vain jouluaattona.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään lahjaa puuttunut, lahjojen saaminen ei vain tuntunut samalta kuin pienempänä. Tuli tunne, että tässäkö tämä nyt sitten oli. Hyvään kasvattamiseen kuuluu erilaisten tunteiden hyväksyminen ja tukeminen tunnemyrskyssä. Aika moni aikuinenkin valittaa sellaisista asioista, joista Afrikan lapset voivat vain haaveilla.

Tosiaan valitetaan materialistisista teineistä, jotka kiukuttelevat saamistaan lahjoista, ja toisessa ketjussa valitetaan, kuinka tylsiä lahjoja mammat saivat miehiltään: jopa kattiloita ja saippuoita. Kasvatus on siis mennyt pieleen jo mammojen vanhemmilta.

Formulapohatta Schumacher antoi 2€ viikkorahaa jälkikasvulleen.

Teininä myös alkaa nähdä elämän realiteetteja. Voi näyttää jopa siltä, että "joulun taika" on huijausta. Kaikki jouluun kuuluvat kauniit puheet kun on kuultu, niin arki jatkuu joulun jälkeen kuten ennenkin. Ihmiskunnan ongelmat eivät katoa vaan jatkuvat samoina kuin ennenkin.

Ap on provo kun ei ole vastannut mitään. Mutta onhan se tylsää joissain tapauksissa, jos saa vain tasan mitä on pyytänyt eikä mitään yllättävää.

Vierailija kirjoitti:

Ap on provo kun ei ole vastannut mitään. Mutta onhan se tylsää joissain tapauksissa, jos saa vain tasan mitä on pyytänyt eikä mitään yllättävää.

Ap on Äitihullu. Se ei ole kerinnyt vastaamaan koska on kiireinen toisen aloittamansa ketjun kanssa... :D

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei jäänyt vaille mitään lahjaa vaan sitä kuplivaa, kihisevää tunnetta joka kuuluu vain lapsuuden jouluihin. Jossain iässä se väistämättä laimenee ja kaikista lahjoista huolimatta jää vähän ontto, halju olo ennen kuin taian puutteeseen tottuu ja arvot kypsyvät ajan tasalle. Kaakaota ja yhdessäoloa, niin kyllä se siitä, tajunnan räjäyttävät yllärilahjat alkaa tuntua vähemmän tärkeiltä.

Tätä samaa olin tulossa kirjoittamaan! Tästä kannattaa jutella, meillä juteltu aiheesta tänä jouluna paljonkin fiksujen, sympaattisten teinieni kanssa, jotka ovat olleet kyllä tyytyväisiä toivomiinsa lahjoihin, mutta haikeina ja melankolisina.

Tsemppiä ap, olette tehneet parhaanne, mutta aikuiseksi kasvaminen on välillä kipeää.

T. Neljän teinin äiti

Meidän 13-vuotias tytär oli taas pettynyt lahjoihinsa, kuten joka vuosi. Muutama oli hyvä, muut paskaa. Murjotti huoneessaan. Nuorella on todettu ns. vaativa luonne, joka tarkoittaa täydellisyyteen pyrkimystä kaikessa. Lapsuuden "täydelliset" joulut ja lahjat ovat vain takanapäin. Menin juttelemaan ja päätettiin tutkia mun saamia lahjoja, joita tytärkin oli ostanut. Sitten käytiin nuoren omat lahjat vielä läpi ja kyllä nekin sitten kuitenkin tuntuivat mukavilta kuitenkin.

Lapsi voi itkeä myös kiitollisena, tai järkyttyneenä jostain muusta. Esimerkiksi äitini luuli lapsena että itkin pettyneenä, vaikka en ollut.

Jospa itki jonkinlaista henkisen tyhjyyden tunnetta ylivirittyneessä joulumielentilassa. Sai kaikki mitä pyysi ja vielä enemmän, ja sitten se ei tunnukaan oikein miltään.

Oma 9v lapseni heräsi jouluaamuna neljältä, koska jännitti lahjoja niin hirveästi. Voihan olla, että ap:n lapsikin oli vain väsynyt ja ylivirittynyt, kaikki jännitys purkautui sitten itkuna. Ei välttämättä mikään ollut oikeasti lahjoissa vikana :) Kannattaa jutella lapselle ja tehdä jotain kivaa yhdessä.

Kun lapsi luettelee toiveitaan, pitää tehdä alusta asti selväksi, että pitää olla tyytyväinen jos edes jotain niistä toiveistaan saa. Jos on monta toivetta, ei pidä edes yrittää toteuttaa niitä kaikkia.

Jos saa kaiken, ei ne kohta sitten tunnu miltään vaan haluaa vain enemmän.

Esiteini tai teini? Ne ovat herkkiä.

Myös se, että tietää varmuudella saavansa tietyt toivomansa lahjat saattaa purkautua aattona pettymyksenä.

Meillä toivelistalla oli lapsilla yhdet kalliit lahjat. Se epävarmuus saako me vai ei. Jouluna ei ollut riemulla rajaa kun ne toivotut lahjat aukaistiin paketista.

En ymmärrä vanhempia, jotka kertovat lapsille, että nämä on joululahjasi etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Ap on provo kun ei ole vastannut mitään. Mutta onhan se tylsää joissain tapauksissa, jos saa vain tasan mitä on pyytänyt eikä mitään yllättävää.

On parempi ettei saa niitä kaikkia mitä on pyytänyt, vaan vain osan niistä. En tajua vanhempia jotka hankkivat lapselle kaiken mitä muksu keksii pyytää. Ja vielä kun ei olisi edes varaa ostaa jotain tosi kallista puhelinta esiteinille. Saati järkeä.

Äh, ei lapsi sillä pahaa tarkoita. Jouluun liittyy niin suuri tunnelataus, kun sitä viikkotolkulla odotetaan, että se helposti purkautuu itkuna ja kiukkuna.

Ihan normaalia, ei tarkoita huonoa kasvatusta tai kiittämättömyyttä. Varmasti iloitsee lahjoista kun tunnekuohu helpottaa ja jouluhulina hiljenee.