Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi pahoitti mielensä lahjoista vaikka sai mitä toivoi
25.12.2019 |
Itki vielä kun olisi odottanut vieläkin enemmän kaikkea. Missä meni vikaan? Hän siis sai kaiken mitä oli pyytänyt eli arvokkaat AirPodsit ja kalliin lahjakortin haluamaansa vaatekauppaan. Lisäksi sitten kaikkea muuta mitä ei erikseen ollut pyytänyt mutta halusimme ostaa että saisi määrällisesti enemmän kuin kaksi lahjaa.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen? Mitä hän olisi vielä halunnut? Mikä oli kaavailtu lahjabudjettinne? Tiesitkö etukäteen, ettei sillä saa kaikkea? Olisiko lasta pitänyt valmistella siihen?
Mitä näillä kysymyksillä on väliä?
Minkä ikäinen? -> Lapsi sai sen, mitä halusi ja vielä päälle.
Mitä hän olisi vielä halunnut? -> Lapsi sai sen, mitä halusi ja vielä päälle.
Kaavailtu lahjabudjetti? -> Lapsi sai sen, mitä halusi ja vielä päälle.
Tiesitkö etukäteen, ettei sillä saa kaikkea? -> Lapsi sai sen, mitä halusi ja vielä päälle.
Olisko lasta pitänyt valmistella siihen? Niin siis mihin?
-> Lapsi sai sen, mitä halusi ja vielä päälle.
Tulos: Hemmoteltu lapsi. Odottaa jouluna mahdottomia, vaikka sai toivomansa lahjat ja vielä siihen päälle. Ja sinun logiikkasi, että ap:n pitäisi ostaa vieläkin enemmän, vie vielä vieläkin hemmotellumpaan suuntaan.
En minä sanonut, että pitää ostaa enemmän. Joskin se on itsestäni se helpoin tie, omat lapseni ovat AINA olleet onnesta soikeina jouluna. Eikä meillä ole kummeja, mummoja tai tätejä, joilta lahjoja saisi. Vaan minä ne ostan. Haluan jouluna täyttää lasten toiveet, onko se niin vaikeaa? Kun rahaa kuitenkin ON. Muulloin tai aina halutessa ei ostella samalla lailla. Itse ajattelen, että se, joka on saanut paljon, oppii paremmin tyytymään siihen mitä elämä antaa, kuin se, jolta asioita kielletään ja luullaan sen vielä olevan hyvää kasvatusta!
Itselläainakin näin. Naurattaa lukea täältä näitä aikuisten itkuja omista lahjoistaan! Minä en odpta saavani enää yhtään mitään, niin paljon olen itse elämäni aikana saanut!
Ja siis jos rahaa ei ole ”kaikkeen”, ja vielä enempään, niin lasta voisi ehkä siihen valmistella?Älä jaksa. Typerä provo. Kukaan ei ole noin idiootti noin idiootilla logiikalla.
Miten niin? Eikö sulla ole rahaa ostaa lapillesi lahjoja, vai missä on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä meni vikaan? Kasvatuksessa.
Kysehän on tunteista, ei kavatuksesta. Sellainen kasvattaminen on väärin, että halveksitaan lapsen tunteita ja toiveita, koska ”kasvatus”. Ja nautitaan kun toisen mieli pahoittuu, koska kasvatuksen varjolla saadaan olla lasta kohtaan satuttavia.
Miksi keksit omiasi?
Lapsi oli saanut toivomansa lahjat, eli häntä nimenomaan oli kuunneltu. Lisäksi oli jotakin pientä ekstraa yllätykseksi.
Kyllä monet vanhemmat kasvattavat lapset odottamaan liikoja. Vaikka saisi mitä haluaisikin, niin siltikään ei ole tyytyväinen. Halutaan lisää ja lisää, kun on tottunut saamaan ylenpalttisesti. Alkaa jo niistä ensimmäisistä jouluista, kun lapsi hukkuu kaiken maailman lelukrääsään. Ei edes osaa arvostaa kaikkia lelujaan, kun niitä on niin ylettömän paljon.
No mun tyttö on juuri tällainen.pettyy, ellei lahjoja ole ihan h*lvetisti. Mikä siinäon niin vaikeaa antaa sitten useampi paketti, ettälapsi saa kerrankin wau-elämyksen, edes kerran vuodessa, yhtenä päivänä? Sama lapsi rakastaa kaikkea mitä saa ja kun on itse niitä toivonut, niin ovat mieluisia. Meillä kun siis onneksi on niin, että ihanutta on vaikka 10 euron Petsilelu tai halvempikin käy. Niitä vain isompien lahjojen kylkeen riittävästi, niin lapsella on hyvä mieli. Eikö se ole jouluna parasta?
Ja siis muistan minäkin joulun, jolloin lapsi oli sitä mieltä, että ei saanut NIIIIN paljon lahjoja, kuin halusi. So I increased it. Sitä määrää lahjoja, joka MINUSTA olisi tarpeksi :D Olemme lapseni kanssa tässä selkeästikin eri linjoilla :D Mutta lapsen hymy, ilo ja onni ovat Se Juttu joulussa minulle. Minun lahjani itselleni on niissä.
Tosin minun on sillälailla helppoa ostaa lapsille, että rahat, jotka siihen käytän eivät ole itseni tienamia, vaan suvun perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä meni vikaan? Kasvatuksessa.
Kysehän on tunteista, ei kavatuksesta. Sellainen kasvattaminen on väärin, että halveksitaan lapsen tunteita ja toiveita, koska ”kasvatus”. Ja nautitaan kun toisen mieli pahoittuu, koska kasvatuksen varjolla saadaan olla lasta kohtaan satuttavia.
Miksi keksit omiasi?
Lapsi oli saanut toivomansa lahjat, eli häntä nimenomaan oli kuunneltu. Lisäksi oli jotakin pientä ekstraa yllätykseksi.
Kyllä monet vanhemmat kasvattavat lapset odottamaan liikoja. Vaikka saisi mitä haluaisikin, niin siltikään ei ole tyytyväinen. Halutaan lisää ja lisää, kun on tottunut saamaan ylenpalttisesti. Alkaa jo niistä ensimmäisistä jouluista, kun lapsi hukkuu kaiken maailman lelukrääsään. Ei edes osaa arvostaa kaikkia lelujaan, kun niitä on niin ylettömän paljon.
No mun tyttö on juuri tällainen.pettyy, ellei lahjoja ole ihan h*lvetisti. Mikä siinäon niin vaikeaa antaa sitten useampi paketti, ettälapsi saa kerrankin wau-elämyksen, edes kerran vuodessa, yhtenä päivänä? Sama lapsi rakastaa kaikkea mitä saa ja kun on itse niitä toivonut, niin ovat mieluisia. Meillä kun siis onneksi on niin, että ihanutta on vaikka 10 euron Petsilelu tai halvempikin käy. Niitä vain isompien lahjojen kylkeen riittävästi, niin lapsella on hyvä mieli. Eikö se ole jouluna parasta?
Oi siellä kasvatetaan siis pikkuprinsessaa, joka pettyy, jos ei saa ihan h*lvetinmoisia määriä kaiken maailman krääsää. Siitäpä ihanan raskas elämänkumppani jollekin tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä meni vikaan? Kasvatuksessa.
Kysehän on tunteista, ei kavatuksesta. Sellainen kasvattaminen on väärin, että halveksitaan lapsen tunteita ja toiveita, koska ”kasvatus”. Ja nautitaan kun toisen mieli pahoittuu, koska kasvatuksen varjolla saadaan olla lasta kohtaan satuttavia.
Miksi keksit omiasi?
Lapsi oli saanut toivomansa lahjat, eli häntä nimenomaan oli kuunneltu. Lisäksi oli jotakin pientä ekstraa yllätykseksi.
Kyllä monet vanhemmat kasvattavat lapset odottamaan liikoja. Vaikka saisi mitä haluaisikin, niin siltikään ei ole tyytyväinen. Halutaan lisää ja lisää, kun on tottunut saamaan ylenpalttisesti. Alkaa jo niistä ensimmäisistä jouluista, kun lapsi hukkuu kaiken maailman lelukrääsään. Ei edes osaa arvostaa kaikkia lelujaan, kun niitä on niin ylettömän paljon.
No mun tyttö on juuri tällainen.pettyy, ellei lahjoja ole ihan h*lvetisti. Mikä siinäon niin vaikeaa antaa sitten useampi paketti, ettälapsi saa kerrankin wau-elämyksen, edes kerran vuodessa, yhtenä päivänä? Sama lapsi rakastaa kaikkea mitä saa ja kun on itse niitä toivonut, niin ovat mieluisia. Meillä kun siis onneksi on niin, että ihanutta on vaikka 10 euron Petsilelu tai halvempikin käy. Niitä vain isompien lahjojen kylkeen riittävästi, niin lapsella on hyvä mieli. Eikö se ole jouluna parasta?
Ja siis muistan minäkin joulun, jolloin lapsi oli sitä mieltä, että ei saanut NIIIIN paljon lahjoja, kuin halusi. So I increased it. Sitä määrää lahjoja, joka MINUSTA olisi tarpeksi :D Olemme lapseni kanssa tässä selkeästikin eri linjoilla :D Mutta lapsen hymy, ilo ja onni ovat Se Juttu joulussa minulle. Minun lahjani itselleni on niissä.
Tosin minun on sillälailla helppoa ostaa lapsille, että rahat, jotka siihen käytän eivät ole itseni tienamia, vaan suvun perintöä.
Nonni, sun provo-kortti luettiin jo aikaisemmin. Alkaa olla epätoivoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä meni vikaan? Kasvatuksessa.
Kysehän on tunteista, ei kavatuksesta. Sellainen kasvattaminen on väärin, että halveksitaan lapsen tunteita ja toiveita, koska ”kasvatus”. Ja nautitaan kun toisen mieli pahoittuu, koska kasvatuksen varjolla saadaan olla lasta kohtaan satuttavia.
Miksi keksit omiasi?
Lapsi oli saanut toivomansa lahjat, eli häntä nimenomaan oli kuunneltu. Lisäksi oli jotakin pientä ekstraa yllätykseksi.
Kyllä monet vanhemmat kasvattavat lapset odottamaan liikoja. Vaikka saisi mitä haluaisikin, niin siltikään ei ole tyytyväinen. Halutaan lisää ja lisää, kun on tottunut saamaan ylenpalttisesti. Alkaa jo niistä ensimmäisistä jouluista, kun lapsi hukkuu kaiken maailman lelukrääsään. Ei edes osaa arvostaa kaikkia lelujaan, kun niitä on niin ylettömän paljon.
No mun tyttö on juuri tällainen.pettyy, ellei lahjoja ole ihan h*lvetisti. Mikä siinäon niin vaikeaa antaa sitten useampi paketti, ettälapsi saa kerrankin wau-elämyksen, edes kerran vuodessa, yhtenä päivänä? Sama lapsi rakastaa kaikkea mitä saa ja kun on itse niitä toivonut, niin ovat mieluisia. Meillä kun siis onneksi on niin, että ihanutta on vaikka 10 euron Petsilelu tai halvempikin käy. Niitä vain isompien lahjojen kylkeen riittävästi, niin lapsella on hyvä mieli. Eikö se ole jouluna parasta?
Oi siellä kasvatetaan siis pikkuprinsessaa, joka pettyy, jos ei saa ihan h*lvetinmoisia määriä kaiken maailman krääsää. Siitäpä ihanan raskas elämänkumppani jollekin tulevaisuudessa.
Uskon, että olisi paljon p*rseisempi tapaus, jos ei saisi mitä haluaa ja siis päällimmäisenähän tuossa on kyse onnesta. Millä tavalla onneton mieli nyt auttaisi aikuisuudessa? Olet vain kade, koska joudut ajattelemaan mihin sulla on jouluna varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä meni vikaan? Kasvatuksessa.
Kysehän on tunteista, ei kavatuksesta. Sellainen kasvattaminen on väärin, että halveksitaan lapsen tunteita ja toiveita, koska ”kasvatus”. Ja nautitaan kun toisen mieli pahoittuu, koska kasvatuksen varjolla saadaan olla lasta kohtaan satuttavia.
Miksi keksit omiasi?
Lapsi oli saanut toivomansa lahjat, eli häntä nimenomaan oli kuunneltu. Lisäksi oli jotakin pientä ekstraa yllätykseksi.
Kyllä monet vanhemmat kasvattavat lapset odottamaan liikoja. Vaikka saisi mitä haluaisikin, niin siltikään ei ole tyytyväinen. Halutaan lisää ja lisää, kun on tottunut saamaan ylenpalttisesti. Alkaa jo niistä ensimmäisistä jouluista, kun lapsi hukkuu kaiken maailman lelukrääsään. Ei edes osaa arvostaa kaikkia lelujaan, kun niitä on niin ylettömän paljon.
No mun tyttö on juuri tällainen.pettyy, ellei lahjoja ole ihan h*lvetisti. Mikä siinäon niin vaikeaa antaa sitten useampi paketti, ettälapsi saa kerrankin wau-elämyksen, edes kerran vuodessa, yhtenä päivänä? Sama lapsi rakastaa kaikkea mitä saa ja kun on itse niitä toivonut, niin ovat mieluisia. Meillä kun siis onneksi on niin, että ihanutta on vaikka 10 euron Petsilelu tai halvempikin käy. Niitä vain isompien lahjojen kylkeen riittävästi, niin lapsella on hyvä mieli. Eikö se ole jouluna parasta?
Ja siis muistan minäkin joulun, jolloin lapsi oli sitä mieltä, että ei saanut NIIIIN paljon lahjoja, kuin halusi. So I increased it. Sitä määrää lahjoja, joka MINUSTA olisi tarpeksi :D Olemme lapseni kanssa tässä selkeästikin eri linjoilla :D Mutta lapsen hymy, ilo ja onni ovat Se Juttu joulussa minulle. Minun lahjani itselleni on niissä.
Tosin minun on sillälailla helppoa ostaa lapsille, että rahat, jotka siihen käytän eivät ole itseni tienamia, vaan suvun perintöä.
Näin me tehtiin että ostettiin paljon pieniä ja isompia lahjoja niiden AirPodsien ja lahjakortin lisäksi, mutta ei sitten ollut mieluisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä meni vikaan? Kasvatuksessa.
Kysehän on tunteista, ei kavatuksesta. Sellainen kasvattaminen on väärin, että halveksitaan lapsen tunteita ja toiveita, koska ”kasvatus”. Ja nautitaan kun toisen mieli pahoittuu, koska kasvatuksen varjolla saadaan olla lasta kohtaan satuttavia.
Miksi keksit omiasi?
Lapsi oli saanut toivomansa lahjat, eli häntä nimenomaan oli kuunneltu. Lisäksi oli jotakin pientä ekstraa yllätykseksi.
Kyllä monet vanhemmat kasvattavat lapset odottamaan liikoja. Vaikka saisi mitä haluaisikin, niin siltikään ei ole tyytyväinen. Halutaan lisää ja lisää, kun on tottunut saamaan ylenpalttisesti. Alkaa jo niistä ensimmäisistä jouluista, kun lapsi hukkuu kaiken maailman lelukrääsään. Ei edes osaa arvostaa kaikkia lelujaan, kun niitä on niin ylettömän paljon.
No mun tyttö on juuri tällainen.pettyy, ellei lahjoja ole ihan h*lvetisti. Mikä siinäon niin vaikeaa antaa sitten useampi paketti, ettälapsi saa kerrankin wau-elämyksen, edes kerran vuodessa, yhtenä päivänä? Sama lapsi rakastaa kaikkea mitä saa ja kun on itse niitä toivonut, niin ovat mieluisia. Meillä kun siis onneksi on niin, että ihanutta on vaikka 10 euron Petsilelu tai halvempikin käy. Niitä vain isompien lahjojen kylkeen riittävästi, niin lapsella on hyvä mieli. Eikö se ole jouluna parasta?
Ja siis muistan minäkin joulun, jolloin lapsi oli sitä mieltä, että ei saanut NIIIIN paljon lahjoja, kuin halusi. So I increased it. Sitä määrää lahjoja, joka MINUSTA olisi tarpeksi :D Olemme lapseni kanssa tässä selkeästikin eri linjoilla :D Mutta lapsen hymy, ilo ja onni ovat Se Juttu joulussa minulle. Minun lahjani itselleni on niissä.
Tosin minun on sillälailla helppoa ostaa lapsille, että rahat, jotka siihen käytän eivät ole itseni tienamia, vaan suvun perintöä.Nonni, sun provo-kortti luettiin jo aikaisemmin. Alkaa olla epätoivoista.
No ei ne oikeasti ole itsetuenattuja rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ollut varaa ostaa lasten toivomia lahjoja (isot lego-rasiat), ja silti lapset oli oudon tyytyväisiä niihin mitä saivat. Jopa mummon tekemät sukat ja lapaset oli tykätyt. Joulu meni tosi hyvin. Eilisessä ketjussa sulle kerrottiin mikä hommassasi menee pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä meni vikaan? Kasvatuksessa.
Kysehän on tunteista, ei kavatuksesta. Sellainen kasvattaminen on väärin, että halveksitaan lapsen tunteita ja toiveita, koska ”kasvatus”. Ja nautitaan kun toisen mieli pahoittuu, koska kasvatuksen varjolla saadaan olla lasta kohtaan satuttavia.
Miksi keksit omiasi?
Lapsi oli saanut toivomansa lahjat, eli häntä nimenomaan oli kuunneltu. Lisäksi oli jotakin pientä ekstraa yllätykseksi.
Kyllä monet vanhemmat kasvattavat lapset odottamaan liikoja. Vaikka saisi mitä haluaisikin, niin siltikään ei ole tyytyväinen. Halutaan lisää ja lisää, kun on tottunut saamaan ylenpalttisesti. Alkaa jo niistä ensimmäisistä jouluista, kun lapsi hukkuu kaiken maailman lelukrääsään. Ei edes osaa arvostaa kaikkia lelujaan, kun niitä on niin ylettömän paljon.
No mun tyttö on juuri tällainen.pettyy, ellei lahjoja ole ihan h*lvetisti. Mikä siinäon niin vaikeaa antaa sitten useampi paketti, ettälapsi saa kerrankin wau-elämyksen, edes kerran vuodessa, yhtenä päivänä? Sama lapsi rakastaa kaikkea mitä saa ja kun on itse niitä toivonut, niin ovat mieluisia. Meillä kun siis onneksi on niin, että ihanutta on vaikka 10 euron Petsilelu tai halvempikin käy. Niitä vain isompien lahjojen kylkeen riittävästi, niin lapsella on hyvä mieli. Eikö se ole jouluna parasta?
Ja siis muistan minäkin joulun, jolloin lapsi oli sitä mieltä, että ei saanut NIIIIN paljon lahjoja, kuin halusi. So I increased it. Sitä määrää lahjoja, joka MINUSTA olisi tarpeksi :D Olemme lapseni kanssa tässä selkeästikin eri linjoilla :D Mutta lapsen hymy, ilo ja onni ovat Se Juttu joulussa minulle. Minun lahjani itselleni on niissä.
Tosin minun on sillälailla helppoa ostaa lapsille, että rahat, jotka siihen käytän eivät ole itseni tienamia, vaan suvun perintöä.Näin me tehtiin että ostettiin paljon pieniä ja isompia lahjoja niiden AirPodsien ja lahjakortin lisäksi, mutta ei sitten ollut mieluisia.
Mitä olisi vielä pitänyt olla? Kertoiko lapsi sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä meni vikaan? Kasvatuksessa.
Kysehän on tunteista, ei kavatuksesta. Sellainen kasvattaminen on väärin, että halveksitaan lapsen tunteita ja toiveita, koska ”kasvatus”. Ja nautitaan kun toisen mieli pahoittuu, koska kasvatuksen varjolla saadaan olla lasta kohtaan satuttavia.
Miksi keksit omiasi?
Lapsi oli saanut toivomansa lahjat, eli häntä nimenomaan oli kuunneltu. Lisäksi oli jotakin pientä ekstraa yllätykseksi.
Kyllä monet vanhemmat kasvattavat lapset odottamaan liikoja. Vaikka saisi mitä haluaisikin, niin siltikään ei ole tyytyväinen. Halutaan lisää ja lisää, kun on tottunut saamaan ylenpalttisesti. Alkaa jo niistä ensimmäisistä jouluista, kun lapsi hukkuu kaiken maailman lelukrääsään. Ei edes osaa arvostaa kaikkia lelujaan, kun niitä on niin ylettömän paljon.
No mun tyttö on juuri tällainen.pettyy, ellei lahjoja ole ihan h*lvetisti. Mikä siinäon niin vaikeaa antaa sitten useampi paketti, ettälapsi saa kerrankin wau-elämyksen, edes kerran vuodessa, yhtenä päivänä? Sama lapsi rakastaa kaikkea mitä saa ja kun on itse niitä toivonut, niin ovat mieluisia. Meillä kun siis onneksi on niin, että ihanutta on vaikka 10 euron Petsilelu tai halvempikin käy. Niitä vain isompien lahjojen kylkeen riittävästi, niin lapsella on hyvä mieli. Eikö se ole jouluna parasta?
Ja siis muistan minäkin joulun, jolloin lapsi oli sitä mieltä, että ei saanut NIIIIN paljon lahjoja, kuin halusi. So I increased it. Sitä määrää lahjoja, joka MINUSTA olisi tarpeksi :D Olemme lapseni kanssa tässä selkeästikin eri linjoilla :D Mutta lapsen hymy, ilo ja onni ovat Se Juttu joulussa minulle. Minun lahjani itselleni on niissä.
Tosin minun on sillälailla helppoa ostaa lapsille, että rahat, jotka siihen käytän eivät ole itseni tienamia, vaan suvun perintöä.Nonni, sun provo-kortti luettiin jo aikaisemmin. Alkaa olla epätoivoista.
Kun lähdetään siitä, mitä ITSE olen saanut, niin oon vielä aika kaukana lapsineni. Sain mm. 2,5-vuotiaana asunnon. En tosin joululahjaksi. Lapsillani ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä meni vikaan? Kasvatuksessa.
Kysehän on tunteista, ei kavatuksesta. Sellainen kasvattaminen on väärin, että halveksitaan lapsen tunteita ja toiveita, koska ”kasvatus”. Ja nautitaan kun toisen mieli pahoittuu, koska kasvatuksen varjolla saadaan olla lasta kohtaan satuttavia.
Miksi keksit omiasi?
Lapsi oli saanut toivomansa lahjat, eli häntä nimenomaan oli kuunneltu. Lisäksi oli jotakin pientä ekstraa yllätykseksi.
Kyllä monet vanhemmat kasvattavat lapset odottamaan liikoja. Vaikka saisi mitä haluaisikin, niin siltikään ei ole tyytyväinen. Halutaan lisää ja lisää, kun on tottunut saamaan ylenpalttisesti. Alkaa jo niistä ensimmäisistä jouluista, kun lapsi hukkuu kaiken maailman lelukrääsään. Ei edes osaa arvostaa kaikkia lelujaan, kun niitä on niin ylettömän paljon.
No mun tyttö on juuri tällainen.pettyy, ellei lahjoja ole ihan h*lvetisti. Mikä siinäon niin vaikeaa antaa sitten useampi paketti, ettälapsi saa kerrankin wau-elämyksen, edes kerran vuodessa, yhtenä päivänä? Sama lapsi rakastaa kaikkea mitä saa ja kun on itse niitä toivonut, niin ovat mieluisia. Meillä kun siis onneksi on niin, että ihanutta on vaikka 10 euron Petsilelu tai halvempikin käy. Niitä vain isompien lahjojen kylkeen riittävästi, niin lapsella on hyvä mieli. Eikö se ole jouluna parasta?
Ja siis muistan minäkin joulun, jolloin lapsi oli sitä mieltä, että ei saanut NIIIIN paljon lahjoja, kuin halusi. So I increased it. Sitä määrää lahjoja, joka MINUSTA olisi tarpeksi :D Olemme lapseni kanssa tässä selkeästikin eri linjoilla :D Mutta lapsen hymy, ilo ja onni ovat Se Juttu joulussa minulle. Minun lahjani itselleni on niissä.
Tosin minun on sillälailla helppoa ostaa lapsille, että rahat, jotka siihen käytän eivät ole itseni tienamia, vaan suvun perintöä.Näin me tehtiin että ostettiin paljon pieniä ja isompia lahjoja niiden AirPodsien ja lahjakortin lisäksi, mutta ei sitten ollut mieluisia.
Mitä olisi vielä pitänyt olla? Kertoiko lapsi sitä?
Ei osannut sanoa mitä olisi vielä pitänyt olla, mutta ne mitä oli, niistä ei tykännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nähtävästi jo vähän isompi lapsi lahjatoiveista päätellen? Varmaan oli viestitellyt joidenkin kavereiden kanssa päivän/illan aikana ja kaverit olivatkin saaneet ”paremmat” / enemmän lahjoja.
Joululta odotetaan ihmettä niin lapset kuin aikuisetkin on optettu siihen jo pienestä lähtien sitten me petytään aina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei jäänyt vaille mitään lahjaa vaan sitä kuplivaa, kihisevää tunnetta joka kuuluu vain lapsuuden jouluihin. Jossain iässä se väistämättä laimenee ja kaikista lahjoista huolimatta jää vähän ontto, halju olo ennen kuin taian puutteeseen tottuu ja arvot kypsyvät ajan tasalle. Kaakaota ja yhdessäoloa, niin kyllä se siitä, tajunnan räjäyttävät yllärilahjat alkaa tuntua vähemmän tärkeiltä.
Me annetaan meidän lapsille aina, oli tilanne mikä tahansa, vain yksi lahja kerrallaan. Toistaiseksi ei ole ollut kertaakaan tyytymättömiä lapsia, iät 7, 11, 12.
Uskon vahvasti että liika hemmottelu aiheuttaa kiittämättömyyttä.
Lellitty pentu ja juuri näitä "kaikki mulle heti" nykyajan tuotteita, joka ei koskaan ole tyytyväinen mihinkään. Ei nyt, eikä koskaan.
Viime viikolla täällä ihmeteltiin, että mitä pahaa siinä on jos kaksivuotias hukutetaan lahjoihin. No, tähän se sitten lopulta johtaa; mikään ei riitä. Kyllä tässä on vanhemmilla kasvatuksen paikka. Oma lapseni on opetettu siihen, että pyjamat, hupparit ym on oikein hyviä lahjoja (ja kyllä näitä voi opettaa lapselle). Ja alle kymmenen lahjaa on hyvä määrä.Toki saa aina myös toivomiaan leluja, pelejä ym, mutta lasta on mahdollista ohjailla näissä asioissa, kunhan sen tekee alusta alkaen ja johdonmukaisesti.
Kyse lienee joulun taian katoamisesta, mikä on väistämätöntä iän karttuessa. Itsekin muistan itkeneeni yhden joulun n 12-vuotiaana, kun joulu ei enää tuntunutkaan samalta. Lahjamäärän kasvattaminen ei auta, joulumieli pitää etsiä muualta.
Kun yksi mun lapsista alkoi joka joulu ja synttäri olla tyytymätön lahjoihinsa, seuraus oli lahjojen vähentäminen, eikä suinkaan lisääminen. Kitinä loppui ja lahjat alkoivat kelvata. Epämääräinen tyytymättömyys, vaikka mitään ei puutu, korjaantuu tasoa laskemalla. Toimii lahjoihin, ruoasta valittamiseen, harrastuksiin ym. Kaikkeen mihin olen kokeillut. Kiva olla, kun perheessä vallitsee tyytyväisyys ja kiitollisuus.
Alue: Aihe vapaa
No mun tyttö on juuri tällainen.pettyy, ellei lahjoja ole ihan h*lvetisti. Mikä siinäon niin vaikeaa antaa sitten useampi paketti, ettälapsi saa kerrankin wau-elämyksen, edes kerran vuodessa, yhtenä päivänä? Sama lapsi rakastaa kaikkea mitä saa ja kun on itse niitä toivonut, niin ovat mieluisia. Meillä kun siis onneksi on niin, että ihanutta on vaikka 10 euron Petsilelu tai halvempikin käy. Niitä vain isompien lahjojen kylkeen riittävästi, niin lapsella on hyvä mieli. Eikö se ole jouluna parasta?