Lapsi pahoitti mielensä lahjoista vaikka sai mitä toivoi

Ei kait tuossa ole mitään ilmeellistä. Sellainen on vain ihmismieli.

Ja mitä muuta odotit lapselta? Hän sai sen minkä oli tilannut jo etukäteen ja kaikki se uutuuden viehätys oli jo ohi.

Näin käy myös aikuiselle ja tunteet samalaiset. Vain hetken mielihyvää, ennen tuotteen maksamista, mutta kun se on kannettu kotiin, sen voi jo unohtaa mielestä ja laittaa komeron hyllylle pölyttymään ja sieltä aikananaan roskikseen.

Näin käy myös lasten toivelahjoille.

Lapsi on pilalla, joten VEKS, eli vaihtoon. Tee LASU itsestäsi, äläkä hae lasta huostaanotosta takaisin!

Minä muuten mietin tuota jouluun kulminoituvaa jännitystä. Joulun odotuksessa on paljon hyvää, mutta vedetäänkö tämä nykyään vähän överiksi, ensin ei neljään viikkoon muusta puhutakaan (koulussa ja hoidossakaan), joka toinen vastaantulija kyselee mitä toivoit pukilta ja ootko ollut kiltti, aattona pitäisi jaksaa odottaa ja olla tukka suittuna ja kauluspaita päällä ja istua parhaimmillaan kirkot ja kyläilyt ja syödä pitkän kaavan mukaan vaikka on jännityksen vuoksi herännyt jo viideltä. Riittäisikö vähempikin odottaminen ja jännittäminen?

Joulu on vaikeaa aikaa lapsillekin. Se ei aina mene niin että toivotuista lahjoista tulee hyvä mieli. Tätä on liikkeellä varmasti monessakin perheessä.

Muistan itse kun lapsena sain joululahjaksi nuken jonka housuista irtosi huonosti kiinnitetty neppari melkein heti. Pikku juttu jonka voi joku ompelutaitoinen korjata mutta sain ihan käsittämättömän itku- ja kiukuttelukohtauksen. Syynä ei varmaan ollut se irronnut neppari pelkästään vaan kaikki se jännitys ja muu tohina joka jouluun liittyy lapsenakin ja joka purkautui tällä tavalla. Joulunaika on välillä kuin latautunut ukkospilvi.

Jälkeenpäin hävetti kiukutteluni. Ja nukke oli ihana, sillä leikittiin kauan.

Tuollaista se nykyään on, kun lapset toivovat/tilaavat lahjansa etukäteen. Kaikki se yllätyksellisyys, odotus, riemu ja elämys ovat kadonneet lahjoista, kun tietää jo etukäteen mitä paketti sisältää. Lahjat ovat menettäneet merkityksensä, eikä niistä saa enää iloa ja mielihyvää kuin korkeintaan hetken ja sekin silloin kun toivoo tai tekee lahjatilauksen.

Sama meillä aikuisella.

Mikko känsälä pahoitti mielensä kun mä sanoin että se on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia

Ja kun lapses haastaa riitaa ja tulee pari näpäytystä nokkaa sinä idiootti uskot ku sun kulta mussukka kertoo ettei oo tehny mitää

Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä Pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä pahoitti mielensä

Saksi lahjakortti silpuksi ja hakkaa Airbodsit tai mitkä ne ikinä onkaan vasaralla tuusan nuuskaksi ja kysy, että onko nyt parempi. Oppii siinä arvostamaan lahjaa ihan eri tavalla jatkossa.

Jos vaikka muistat lahjatoiveet väärin. Mikään ei ole typerämpää kun lahjoittaa jotain mitä joku ei ole toivonut ja vielä kallista.

Mun serkku toivoi parisataa euroa. Sen sijaan joku osti sille tonnin jouluvalot. Ei kyllä arvostamnut yhtään niitä.